Jos olisi pakko kohdata yksi kiusaajasi, miten käyttäytyisit?

Vierailija kirjoitti:

Jos voisin välttää menemästä tilaisuuteen kokonaan niin varmasti jättäisin vaan menemättä. Ja jos joku kysyisi syytä, kertoisin rehellisesti syyn. Siinähän sitten saavat sukulaiset keskenään pohtia millainen tyyppi sukuun on tulossa mahdollisesti ja koostaa itse mielipiteensä. 

Jos pois jääminen ei ole mahdollista, niin sitten varmaan vaan olisin peruskohtelias kuten kaukaisemmille sukulaisille ollaan ja välttelisin suurempaa kontaktia. Jättäytyisin sivuun ja juttelisin muille läheisimmille ihmisille. Serkulle en sen kummemmin jaksaisi asiasta alkaa valittaa, en haluais heidän parisuhdettaan pilata tai alkaa hakemaan sympatiaa tms. Jos tuo kiusaaja tulis kuitenkin itse juttelemaan ja vaikka muistaisi minut ja jopa älyäisi pyytää anteeksi menneitä, voisin harkita anteeksi antoa. Mutta silti tuskin koskaan mitään kontaktia sen kummemin tuohon henkilöön alkaisin rakentaa. 

Jos taas oletettaisiin että pitäs oikein kunnolla viettää aikaa tai olla vaikka pienemmässä porukassa niin sanoisin ehkä ihan suoraan etten halua tulla ko. syyn takia. Tosi vaikea nyt sanoa hypoteettisesti kun riippuis niin paljon kuka olis kyseessä ja kuinka kauan aikaa ois kulunut. Mulla on ollu niin paljon kiusaajia, että se vähän riippuis siitäkin. Osalle oon jo antanut anteeksi ja osaa en unohda koskaan enkä tiedä voinko anteeksikaan antaa. 

Ei muuta kun tsemppiä AP! seuraa omaa sydäntä tässä asiassa. Ja pois jääminen ei ole mikään synti, jos se on vaan jotenkin mahdollista. 

Kiitos, no tuo ei oo pahin kiusaaja, mullakin on monia kiusaajia, harmi että kiusaaminen on niin yleistä!

Kieltäytyisin sukujuhlasta saatuani tiedon, että kiusaaja on myös kutsuttuna. Syynä kieltäytymiseeni on se, että voisin käydä käsiksi, enkä tarvitse siihen alkoholia. Tunnen itseni tarpeeksi hyvin, jotta näin voin toimia. That's it, no problem!

Vierailija kirjoitti:

Ota kiusaaminen esille! Voit saada syytteen kunnianloukkauksesta!

Mitenniin?

Ihana ketju! Tämä on melkeinpä voimafantasiani :D

Olin pahasti kiusattu mutta pääsin lopulta elämässäni pitkälle huonoista lähtökohdista huolimatta. En ole enää se finninaama reppana ja hyljeksitty. Kiusaajat eivät saaneet minua murtumaan, vaikka kovasti yrittivät.

Samaa ei voi sanoa kiusaajistani, ainakaan sen perusteella mitä joitain vuosia sitten Facebookista katsoin.

En oikeastaan usko, että minun tarvitsisi sanoa mitään. Eiköhän se riittäisi, että he näkisivät minut nyt.

Tulis varmaan nokkapokka, nyrkkitappelu, kissatappelu, mäiskiminen, törmäilyä, kolaaminen, laitataklaus. Joten pysyn kotona niin saan kulkea ilman syytettä, vapaana ihmisenä, edelleen. Tämä on takuuvarma tieto, joten pysyn poissa. Voin mäiskiä sitten myöhemmin eikä kaikkien sukulaisten nähden!

Tärkeintä on varmistaa, että mahdollisimman moni juhliin menijä tietää, että hän on ollut kiusaajasi. Massassa on voimaa myös toisin päin. Suurin osa ihmisistä on sen koulukiusatun puolella ja haluaa näpäyttää kiusaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota kiusaaminen esille! Voit saada syytteen kunnianloukkauksesta!

Mitenniin?

Jos kiusaaja itse ei myönnä kiusaamista, vaan kieltää sen, ei Sinulla ole mitään todisteita! K.. sipäät on k...ipäitä!

Yrittäisin olla huomaamatta. En varmaan kovin kummoista keskustelua hänen kanssaan saisi aikaan.

Jos tietäisin etukäteen, niin kävisin apteekin kautta ja ostaisin pikkupullon erästä aika tehokasta ulostuslääkettä, joka ei maistu miltään. Juhlissa lurauttaisin tämän pullollisen kiusaajan juomaan niin, ettei kukaan huomaa. Sen jälkeen nauttisin showsta 😈

Viipyisin juhlissa 5-10 minuuttia, en puhuisi paljoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jos tietäisin etukäteen, niin kävisin apteekin kautta ja ostaisin pikkupullon erästä aika tehokasta ulostuslääkettä, joka ei maistu miltään. Juhlissa lurauttaisin tämän pullollisen kiusaajan juomaan niin, ettei kukaan huomaa. Sen jälkeen nauttisin showsta 😈

XD

Olisin kuin en muistaisi koko tyyppiä.

Ignooraisin. Jos tulisi suoraan puhumaan, puhuisin hänelle kuin tuntemattomalle. 

Jos ignooraa niin silloinhan alistuu. Sanoisin ohimennen, että "on se raakaa kun kiusaamista ei saada kitkettyä pois kouluista". "Eikö kiusaajat tajua että henkinen kiusaaminen sattuu kuin puukon isku". "Ja aikuistuttuaan ignooraa käytöksensä, se kertoo jo paljon ihmisestä".

Kohtasin ala-asteen kiusaajani onneksi jo yläasteella.

Murrosikä oli julma. Kasvoin 20cm ja läski muuttui harrastuksen kautta lihakseksi.

Vetelin samoja jeppejä turpaan.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on varmistaa, että mahdollisimman moni juhliin menijä tietää, että hän on ollut kiusaajasi. Massassa on voimaa myös toisin päin. Suurin osa ihmisistä on sen koulukiusatun puolella ja haluaa näpäyttää kiusaajaa.

Enpä nyt tiedä oisko tuokaan ihan fisksu. Kostohommat on lapsellisia ja siinä itekin alentuu sinne ala-asteikäisten tasolle, varmaankaan ei AP enää ole niin lapsi. Vaikka kiusaaminen on perseestä, niin useimmat sentään kasvaa ihmisinä eivätkä enään ole kiusaajia (poikkeuksia toki on) ja en itse ainakaan saisi mitään kostamisesta tai siitä että itse alkaisin kiusaamaan. Mielummin näyttäisi sille kiusaajalle että on hänen yläpuolellaan, olemalla asiallinen ja aikuinen. Ei sen ihmisen kanssa tarvii alkaa parhaaksi ystäväksi mutta miksi pitää lähteä kostamaan koko suvun kera vuosien jälkeenkin? 

Vierailija kirjoitti:

Aikalailla kolme vaihtoehtoa:

1. Jää kotiin ja anna kiusaajan edelleen päättää mitä uskallat tehdä ja mitä et

2. Mene juhliin ja nauti niistä äläkä anna kiusaajan määrittää tekemisiäsi enää yhtään

3. Rupea kaivelemaan menneitä ja pilaa juhlat sekä itseltäsi että muilta täysin asiaan liittymättömiltä henkilöiltä eli alennu samalle tasolle kuin kiusaajasi oli kouluaikoina

Olen harkinnut tuota kolmosta: vituilisin ja haukkuisit kaikki oikein kunnolla kovaan ääneen yläasteen tyyliin. Puhuisin päälle ja hommasin jokin kovaäänisen jolla antaisin tulla pilkkaa ja halveksuntaa tuurin täydeltä. Lopuksi toteaisin että tuossa teille pientä esimakua millaisia ihmisiä olette olleet. Sain kestää sitä 8 vuotta ja te vain tämän hetken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siis sanoisitte? Tarvitsen neuvoja. Koska minulle tämä on ihan oikea tilanne, ahdistaa mutta yritän olla näyttämättä sitä.

Ap

Tämä on se hetki kun joudut valitettavasti valitsemaan miten elät elämäsi. Annatko sen paskiaisen vielä määritellä sinua vai oletko jo niin paljon muuta kun se henkilö jota kiusattiin. Itse kuvittelisin meneväni tervehtimään ja ottavani huumorin kautta puheeksi kouluajat ja pinnalliset kokemukseni kiusaamisesta. Sitten toimisin sen mukaan miten toinen vastaa. Ellei minkään valtakunnan katumusta ole, hymyilisin kohteliaasti ja selviytyisin vitutuksesta todennäköisesti alkoholin avulla. Jos katumusta olisi niin tarttuisin siihen ja antaisin pyytää anteeksi ja olisin ok, tai niin ok kun tuossa tilanteessa voi olla. Älä esitä vaan muista, että olet varmasti kokenut niin paljon muutakin elämässäsi ja keskity siihen.

Minä en ole ainakaan mitään muuta. Sanokaa vaan heikoksi ja säälittäväksi, mutta miksi olisin mitään muuta. Sama ihminen mä olen nyt kuin olin kouluaikana.

-Eri.

Esittäisin että en edes muista kuka se oli.

Olen kohdannut kiusaajiani elämäni aikana muutaman. Moni heistä on jo kuollut! Siitä saan voimaa!