Jos olisi pakko kohdata yksi kiusaajasi, miten käyttäytyisit?

Pelkäisin itseäni ensisijaisesti, koska olen suuttuessani hyvin temperamenttinen. Kolme pahoinpitelytuomiota menneisyydessä. Piti kai todistaa itselleen, että pystyn siihen minäkin tai jotain.

Saattaisin tappaa hänet paljain käsin. Ilman suurta tunnetta, ajattelematta hirveästi. Tai sitten en.

Me olemme jo päälle viisikymppisiä, se vähän rauhoittaa. Ei tämän ikäiset ukot helposti viitsi.

Paljon olisi kiinni hänen käytöksestään. Oikeastaan aivan kaikki.

Jos lähtisi vittuilulinjalle, niin hirveitä tapahtuisi.

"Muistahan sitten kohdella tota mun serkkua hyvin." Ja sellainen kylmä tekohymy perään.

Ei kiinnostaisi mun entinen kiusaaja yhtään. Jos on hyvät juhlat tiedossa, menisin ja nauttisin niistä. Ei sitä jotain epävarmaa tyyppiä ehdi miettimään. Ei hän ole osa elämääni enää lainkaan.

Onko hyvät juhlat, sellaiset joihin kannattaa mennä? Menet pitämään hauskaa tietenkin.

Ymmärrän että kiusaamisesta jää trauma. Ja se tyyppi tuskin on ihana ihminen. Mutta kannattaa keskittyä hyviin tyyppeihin ja elämästä nauttimiseen hyvässä seurassa.

Minua ei ole kiusattu, mutta vanha sanonta on että väkivalta lopettaa vit - tui - lun.

Itse olen onneksi välttynyt kiusaamiselta, mutta siskoani kiusattiin sitten senkin edestä ja se luonnollisesti kosketti myös itseäni. Jos joskus tapaisin jonkun näistä nössöistä (poikia vieläpä olivat jotka tyttöä kiusasivat) voisi olla hankaluuksia kontrolloida itseäni. Olen väkivaltaa vastaan ja yleensä pinnani on pitkä mutta verbaalisesti osaan olla myrkyllinen siinä kohtaa kun huomaan vääryyttä ympärilläni. Aivan varmasti kuittaisin asiasta jotenkin jollen aivan lukkoon menisi.

Mulla on nollatoleranssi kiusaamiseen. Olen pitänyt useasti kiusattujen puolia. Teini-iässä vastaan käveli tyttö jonka tiesin kiusaavan ystävääni. Reilusti minua isompi, oli vielä kaverikin mukana. En edes ajatellut kahdesti siinä kohtaa vaan spontaanisti hetken mielijohteesta pysäytin hänet ja totesin että "loppuu muuten sitten samantien tuo "Annan" kiusaaminen. Meni hiljaiseksi ja käveli nöyränä pois paikalta. Ei sen jälkeen enää kiusannut ystävääni.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onneksi välttynyt kiusaamiselta, mutta siskoani kiusattiin sitten senkin edestä ja se luonnollisesti kosketti myös itseäni. Jos joskus tapaisin jonkun näistä nössöistä (poikia vieläpä olivat jotka tyttöä kiusasivat) voisi olla hankaluuksia kontrolloida itseäni. Olen väkivaltaa vastaan ja yleensä pinnani on pitkä mutta verbaalisesti osaan olla myrkyllinen siinä kohtaa kun huomaan vääryyttä ympärilläni. Aivan varmasti kuittaisin asiasta jotenkin jollen aivan lukkoon menisi.

Mulla on nollatoleranssi kiusaamiseen. Olen pitänyt useasti kiusattujen puolia. Teini-iässä vastaan käveli tyttö jonka tiesin kiusaavan ystävääni. Reilusti minua isompi, oli vielä kaverikin mukana. En edes ajatellut kahdesti siinä kohtaa vaan spontaanisti hetken mielijohteesta pysäytin hänet ja totesin että "loppuu muuten sitten samantien tuo "Annan" kiusaaminen. Meni hiljaiseksi ja käveli nöyränä pois paikalta. Ei sen jälkeen enää kiusannut ystävääni.

Hyvä! Oot vahva ihminen!

Näin koulukiusajaani yksissä kekkereissä, 20v tapahtumien jälkeen.

Ei siinä sanoja tarvittu, esittelin itseni.

Kiusaajani tokaisi että "ai se oot sinä".

Tuli sieltä myös se suomalainen anteeksipyyntö, eli tokaisu "oho".

Sitten esitin tanssikutsun ja pyörittelin reppanaa pitkin juhlatilan parkkipaikkaa.

Oikeusjuttuhan siitä tuli ja tuomio törkeästä, mutta tekisin saman uudelleen, any day. Nautin joka hetkestä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onneksi välttynyt kiusaamiselta, mutta siskoani kiusattiin sitten senkin edestä ja se luonnollisesti kosketti myös itseäni. Jos joskus tapaisin jonkun näistä nössöistä (poikia vieläpä olivat jotka tyttöä kiusasivat) voisi olla hankaluuksia kontrolloida itseäni. Olen väkivaltaa vastaan ja yleensä pinnani on pitkä mutta verbaalisesti osaan olla myrkyllinen siinä kohtaa kun huomaan vääryyttä ympärilläni. Aivan varmasti kuittaisin asiasta jotenkin jollen aivan lukkoon menisi.

Mulla on nollatoleranssi kiusaamiseen. Olen pitänyt useasti kiusattujen puolia. Teini-iässä vastaan käveli tyttö jonka tiesin kiusaavan ystävääni. Reilusti minua isompi, oli vielä kaverikin mukana. En edes ajatellut kahdesti siinä kohtaa vaan spontaanisti hetken mielijohteesta pysäytin hänet ja totesin että "loppuu muuten sitten samantien tuo "Annan" kiusaaminen. Meni hiljaiseksi ja käveli nöyränä pois paikalta. Ei sen jälkeen enää kiusannut ystävääni.

Opiskeluvuosina ryhmässäni oli yksi tyttö joka oli selvästi erilainen kuin muut, muiden mielestä outo. Tietysti päätyi kiusaamisen kohteeksi muiden tyttöjen puolesta. Olisin "voinut" valita helpon tien ja liittyä tuohon heidän niin sanottuun parempaan porukkaan mutta en halunnut olla osa kiusaamista ja kaverustuin tuon syrjityn tytön kanssa. Tietysti sain osakseni paheksuntaa "valinnastani" mutta en antanut sen haitata. Vaikka tiedän että kiusaajia löytyy jokaisesta ikäryhmästä, olin järkyttynyt siitä, että vielä peruskoulunkin jälkeen jotkut syrjivät toisia vain sen vuoksi että heillä on eri kiinnostuksen kohteet kuin heillä itsellään. Ja opiskeltiin sentään hoiva-alalla jossa kuvittelisi, että se ihmisten hyvinvointi on sydämen asia.

Minun kiusaajani on jäänyt auton alle pari vuotta sitten. Hankala kohdata häntä.

Normaalisti ja ystävällisesti. Tosin olisin silti ahdistunut juhlista ja kiusaajan näkemisestä sekä siitä että seurustelisi sukulaiseni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onneksi välttynyt kiusaamiselta, mutta siskoani kiusattiin sitten senkin edestä ja se luonnollisesti kosketti myös itseäni. Jos joskus tapaisin jonkun näistä nössöistä (poikia vieläpä olivat jotka tyttöä kiusasivat) voisi olla hankaluuksia kontrolloida itseäni. Olen väkivaltaa vastaan ja yleensä pinnani on pitkä mutta verbaalisesti osaan olla myrkyllinen siinä kohtaa kun huomaan vääryyttä ympärilläni. Aivan varmasti kuittaisin asiasta jotenkin jollen aivan lukkoon menisi.

Mulla on nollatoleranssi kiusaamiseen. Olen pitänyt useasti kiusattujen puolia. Teini-iässä vastaan käveli tyttö jonka tiesin kiusaavan ystävääni. Reilusti minua isompi, oli vielä kaverikin mukana. En edes ajatellut kahdesti siinä kohtaa vaan spontaanisti hetken mielijohteesta pysäytin hänet ja totesin että "loppuu muuten sitten samantien tuo "Annan" kiusaaminen. Meni hiljaiseksi ja käveli nöyränä pois paikalta. Ei sen jälkeen enää kiusannut ystävääni.

Opiskeluvuosina ryhmässäni oli yksi tyttö joka oli selvästi erilainen kuin muut, muiden mielestä outo. Tietysti päätyi kiusaamisen kohteeksi muiden tyttöjen puolesta. Olisin "voinut" valita helpon tien ja liittyä tuohon heidän niin sanottuun parempaan porukkaan mutta en halunnut olla osa kiusaamista ja kaverustuin tuon syrjityn tytön kanssa. Tietysti sain osakseni paheksuntaa "valinnastani" mutta en antanut sen haitata. Vaikka tiedän että kiusaajia löytyy jokaisesta ikäryhmästä, olin järkyttynyt siitä, että vielä peruskoulunkin jälkeen jotkut syrjivät toisia vain sen vuoksi että heillä on eri kiinnostuksen kohteet kuin heillä itsellään. Ja opiskeltiin sentään hoiva-alalla jossa kuvittelisi, että se ihmisten hyvinvointi on sydämen asia.

Tässä vain siis pari esimerkkiä siitä miten olen kiusaamiseen puuttunut kun sitä ympärilläni näen. Joku sisäänrakennettu homma kai tämä, joka kerta kun näen että jotakuta kohdellaan eriarvoisesti niin suu aukeaa ja puutun asiaan. Enkä nyt itseäni tässä halua jalustalle nostaa, mutta kiusaamiseen on aina hyvä puuttua kun sitä huomaa. Siinä ehkä tajuamattaankin pelastaa jonkun monen vuoden kärsimyksestä tai jos ei, niin ainakin se joku muistaa sinut ihmisenä joka ei lähtenyt kiusaamiseen mukaan ja että ehkä on sellaisiakin joihin voi luottaa (kiusaaminen kun rikkoo sen luoton ihmisiin).

Siskoni kärsii edelleen kiusaamisen jättämistä peloista ja epävarmuuksista, esim. miehiä ei oikein uskalla päästää lähelleen koska pelkää alitajuisesti edelleen lopulta tulevansa torjutuksi tai pilkatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen onneksi välttynyt kiusaamiselta, mutta siskoani kiusattiin sitten senkin edestä ja se luonnollisesti kosketti myös itseäni. Jos joskus tapaisin jonkun näistä nössöistä (poikia vieläpä olivat jotka tyttöä kiusasivat) voisi olla hankaluuksia kontrolloida itseäni. Olen väkivaltaa vastaan ja yleensä pinnani on pitkä mutta verbaalisesti osaan olla myrkyllinen siinä kohtaa kun huomaan vääryyttä ympärilläni. Aivan varmasti kuittaisin asiasta jotenkin jollen aivan lukkoon menisi.

Mulla on nollatoleranssi kiusaamiseen. Olen pitänyt useasti kiusattujen puolia. Teini-iässä vastaan käveli tyttö jonka tiesin kiusaavan ystävääni. Reilusti minua isompi, oli vielä kaverikin mukana. En edes ajatellut kahdesti siinä kohtaa vaan spontaanisti hetken mielijohteesta pysäytin hänet ja totesin että "loppuu muuten sitten samantien tuo "Annan" kiusaaminen. Meni hiljaiseksi ja käveli nöyränä pois paikalta. Ei sen jälkeen enää kiusannut ystävääni.

Hyvä! Oot vahva ihminen!

❤️ Niin olet sinäkin.

Sano serkulle, että kannattaa kohdella tuota kiusannutta hellästi, koska.... Ja sitten säälivä hymy ja hiljaisuus, ehkä vähän kulmien kohotusta samalla.

Varmaan uskoisin ja toivoisin et olisi muuttunut ja kasvanut ihan eri ihmiseksi ja voisi olla pahoillaan siitä kiusaamisesta tai ei ainakaan enää suhtautuisi samoin..

Toivoisin sopua ja rauhaa. Ehkä mahdollisesti voitaisiin olla kavereita.

Niin monia vuosia piinaa, masennusta ja itsemurha ajatuksia aikaisemmin että tapaaminen todennäköisesti päätyisi tappoon. Ikävä kyllä en enää ole heihin törmännyt kun olen nykyään valmiimpi heidät kohtaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisin kuin en muistaisi koko tyyppiä.

Ja hän todennäköisesti ei muista sinua.

Pitääkö näistä fantasioista ilmoittaa poliisille? Olen tosissani. Luen eka kertaa tämmöstä, enkä oikeasti tiedä.

Miten te muut ootte tehneet? Jos ilmoittaa poliisille, millä edellytyksillä he lähtevät tutkimaan? Vai onko se turhaa? Kaameita viestejä täällä. Hirveitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö näistä fantasioista ilmoittaa poliisille? Olen tosissani. Luen eka kertaa tämmöstä, enkä oikeasti tiedä.

Miten te muut ootte tehneet? Jos ilmoittaa poliisille, millä edellytyksillä he lähtevät tutkimaan? Vai onko se turhaa? Kaameita viestejä täällä. Hirveitä ihmisiä.

Samaa mietin, en tommoisia vastauksia toivonut t. Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin monia vuosia piinaa, masennusta ja itsemurha ajatuksia aikaisemmin että tapaaminen todennäköisesti päätyisi tappoon. Ikävä kyllä en enää ole heihin törmännyt kun olen nykyään valmiimpi heidät kohtaamaan.

On ihmiset niin erilaisia, itsekin ihan samaa kokenut ja niit itsariajatuksii oli 2lk - 22v, mutten tunne kiusaajia kohtaan mitään, harmittaa omat menetetyt elämänjaksot, enkä halua kenenkään kokevan samaa.

Mutten ikinä, ___ikinä___ ole halunnut tehdä pahaa kiusaajille, (ehkä sanallisesti joo, että uskaltaisinpa itteeni puolustaa), mutten muuta, silloinhan alenee huonommaksi ihmiseksi.