Lue keskustelun säännöt.
Onko veljenne ollut väkivaltainen?
10.07.2014 |
Siskoja kohtaan veljien väkivaltaisuus? Yksi suurimmista tabuista tässä yhteiskunnassa ja visusti vaiettu.
Vaietaanpa täälläkin. Ei sitten muuta.
Kommentit (125)
Ei koskaan. Hän puolusti minua ja kahta muuta siskoaan väkivaltaiselta isältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 02:32"]
Ei koskaan. Hän puolusti minua ja kahta muuta siskoaan väkivaltaiselta isältä.
[/quote]
Olet ollut onnekas. Siis veljen suhteen.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 15:10"]
Kyllä, veljeni oli välillä hyvin väkivaltainen minua kohtaan. Mutta ei kahta muuta pikkusiskoaan kohtaan. Varmaan sen takia, koska heillä oli isompi ikäero keskenään.
Veljeni on aina ollut ilkeä ja inhonut minua.Olen ajatellut, että tämä on alkanut jo siitä, kun synnyin. Hän oli alle kaksivuotias, ja oli luultavasti hyvin mustasukkainen minun synnyttyä. Olin hyvin arka ja ujo lapsi, hirveän kiltti. Ja ilmeisen hermostunut, koska rupesin puremaan kynsiä heti kuin sain hampaat.
Veljeni on muita dissaava, apua pyytävä, mutta ei ikinä auttava tyyppi. Hyvin nopeasti menee hermot, tissutteleva sosiaalisia tilanteita kammoava erakko.
Keskustelut hänen puoleltaan on jatkuva vittuilu. Emme pidä yhteyttä, enkä sure jos hän kuolee. Tuskin hänkään minua.
[/quote]
Onkohan meillä sama veli? Veljeni käytös ex-vaimonsa kanssa on kuvottavaa. Veljeni on näköjään ottanut elämäntehtäväkseen naisparan stalkkaamisen. Nainen ei saa millään lähestymiskieltoa veljelleni koska hän vain kyttää naista. Seisoo esim. työpaikan edessä töistä lähdön aikaan ja ajelee autolla perässä.
Minä suutuin todella paljon tuollaisesta hullusta käytöksestä ja laitoin välit poikki kylmän rauhallisesti.
Muuttuiko veljenne jotenkin erityisen paljon mentyään naimisiin? Jos, niin miten?
Vihaan isoveljeä, siis vihaan sydämeni pohjasta! Ällöttävä kusipää, hakkaaja, pieksijä, hullu! Hakkasi mua koko lapsuuden ja vanhemmat ei tehneet mitään. Olin vanhempien mielestä apina ja mua kuuluikin hakata sen takia. Kuulemma ärsytin tahallaan! En vain vieläkään tiedä miten ärsytin, hakkaamisen jälkeen joskus kysyin "mitä tein" niin sitten isäkin veti korville. Hakkaaminen loppui kun pääsin muuttamaan pois, siis melkein loppui. Kaksi kertaa hakkasi vielä sen jälkeen. En ole ollut tekemisissä tuohon kusipäähän vuosiin, enkä tule! Suku sitä paapoo ja ylistää vaikka tietää mikä helvetin hullu se on. Ovat myös suvun kanssa yhdessä huijailleet perinnössä, mutta ei mua kiinnosta. Olen oman omaisuuteni tienannut itse ja muiden en tarvitse.
Olen katkera ja vihainen hakkaamisesta ja henkisestä väkivallasta varmasti koko ikäni, mutta olen vapaa kusipää veljestäni ja monesta muusta sukulaisesta.
Miettikää, mulla oli koko lapsuuden ja nuoruuden keho täynnä mustelmia, aina vähintään 20 mustelmaa ympäriinsä, isoja. Koulussa kiusattiin sen takia, aina ne laski mustelmia ja ruhjeita. Välillä linkutin, joskus ei käsi toiminut ja kynä pysynyt kädessä, silmä musta, huuli halki, päässä kaljuja kohtia. Joskus sanoin koulussa, että mun veli hakkaa ja välillä vanhemmat jos valitan siitä. Ei kukaan tehnyt mitään. Joskus jos sain jotain tavaraa, lahjan tms. niin veli rikkoi tai poltti sen.
Mulla oli ihan kiva lapsuus joka on jättynyt niin pahat arvet, että niitä yritetään korjata varmaan koko elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 15:49"]Että jotkut jaksaa kaivella vanhoja. Huoh. Antakaa olla ja menkää elämässänne eteenpäin.
[/quote]
Sun on ihan pakko olla äitini tai tätini!
Toivottavasti omat lapset ei kasva noin pahasti vänkyrälle. Hyi olkoon mitä juttuja. Ton jossain perheissä olevan salaväkivallan kyllä tiedostan tosiasiaksi ihan lähipiiriä myöten,mutta että seksuaalinen loukkaaminenkin on läsnä. Eikö nuoret miehet enää pornoa katsele?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jeesus.. Mä olen ihan hirveän pahoillani teidän puolesta, joita on sisarukset hakanneet. Tekee pahaa ajatella pientä tyttöä hakattavana eikä kukaan auta. Toivon sydämestäni, että saatte elämänne kuntoon ja raiteilleen, jos ei se jo sitä ole. Itkettää =´(
On ollut ja saanut vakavan mielenterveysdiagnoosin. Omien lasteni kasvatuksessa olen painottanut nollatoleranssia väkivallassa. Lapsuus on jättänyt selkäytimeen reagointivalmiuden väkivaltaisten tilanteiden varalle. Esim seuraan selustaani ja en anna kenenkään örveltäjän tarttua minuun kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkuveljeni kävi useita kertoja käsiksi perheemme nuorimpaan veljeen. Heillä eri isä kuin minulla. Ikäero 1,5v kaiketi toi tietynlaisen kateuden. Isompi osasi puhua ihmiset puolelleen ja pienempi oli niin herkkä,että kesti kaiken. Milloin oli rikkinäinen lautanen läpi kämmenen, milloin pippeli wcpytyn kannen välissä,milloin sakset jalassa, kivi otsassa. Tai sitten vain työnnettiin isolta kiveltä alas ja hampaat katkesivat. Tästä syytettiin liukastumista saappaat jalassa, sakset vain lipesivät kädestä,lautasen rikkoi itse,pippeli jäi pytyn väliin vahingossa kun oli niin pieni,ettei isompi veli huomannut pienemmän pissaavan.. Kun pojat jasvoivat teini-ikään, alkoi homottelu ja muu henkinen väkivalta,jota tehostettiin puhumalla pikkuveljestä ympäristölle valheita. Lopulta pikkuveljen kaveripiiri siirtyi isoveljen jengiin ja kaikki yhdessä kiusasivat pienempää. Pienemmällä oli koulussa enää vain tyttöpuolisia kavereita. Isompi veli otti fyysisen väkivallan uudelleen käyttöön,kun huomasi ettei saa tyttöjä puolelleen kiusaamisessa. Isosiskona kärräsin kertaalleen velipojan päivystykseen,kun veli oli hypännyt pienemmän rintakehän päälle sellaisella voimalla,ettei toinen saanut kunnolla henkeä vielä tunnin päästä. Olin itse asunut muualla jo viisi vuotta,eikä äiti tehnyt mitään estääkseen tätä "pojat on poikia". Kerrankin päivystyksessä oli asiallinen lääkäri,joka teki lastensuojeluilmon. Vanhempi veli lähti ensin huostaan ja parin kuun jälkeen myös nuorempi (kiusaamisen vuoksi koulumenestys lähti alamäkeen). Näin aikuisina eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa pikkuveljen muualle muuton vuoksi. Isompi yrittää välillä ottaa yhteyttä huijatakseen raha asioissa (mm yritti myydä purkukuntoista autoa viiteensataan,vaikka autoliike oli juuri sanonut ettei ota vaihdossa,kunei ole enää tieliikenne kuntoinen),mutta pienempi veli vaihtaa puhelinnumeroaan tai estää soitot. Tämä homottelu taisi osua omaan nilkkaan,sillä mitä vanhemmaksi isompiveli tulee,sitä homommalta tämä vaikuttaa. Nuorempi pitää minua enemmän äitinään,kuin omaa äitiään ja olemmekin läheisempiä kuin toisen velipuoleni kanssa..
Puuttumattomuus veljen väkivaltaan on jotenkin ihan hirviömäistä tässä maassa. Voi olla, että sukukin tietää väkivaltaisesta käytöksestä siskojaan kohtaan, mutta kaikki vaan vaikenee tyyliin - kahden kauppa on kolmannen korvapuusti.
Itsekin muista itkiessäni eräälle sukulaiselleni veljen pahuutta(väkivaltaa) minua kohtaan, että täytyy nyt vaan ymmärtää, stressiä töissä ja perhe-elämä on rankkaa. Joo-o. Entä sitten sisarensa henkinen/fyysinen nujertaminen?
Hiljainen sopimus tässä maassa on, että sisaria saa pahoinpidellä. Pelkkää nahistelua, vaikka siitä jää ehkä koko elämän ajaksi arvet. Millaisia, ei kukaan voi ymmärtää, jos menettää luottamuksensa läheisiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi helvetti. Luin kerralla koko ketjun ja olen ihan hämilläni. Itse viisilapsisesta perheestä,ainoana tyttönä,enkä muista koskaan itse kohdanneeni tälläistä. En henkistä (tai Joo,mutta sitä "normaalia" sisarusten välistä kuittailua), en fyysistä, enkä varsinkaan seksuaalista väkivaltaa. Veljeni ovat aina puolustaneet minua ja toisiaan, en voi edes kuvitella mitä täällä keskustellaan.. Vai voiko näin moni puhua palturia? Vai olenko vain liian sinisilmäinen nähdäkseni,että olisin itsekin tällaisen kohteena ollut? En käsitä!!
Pojat on poikia on melko tuttu selitys meilläkin. Tytöt ei ollut koskaan tyttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:18"]
Pojat on poikia on melko tuttu selitys meilläkin. Tytöt ei ollut koskaan tyttöjä.
[/quote]
jep. pelkkä ohitus just tällaisella, viisas antaa periksi. monta vuotta nuorempi sisar saa olla veljensä v**lun ja väkivallan kohteena, ja sitä pidetään vaan nahisteluna? kas kun ei ihan neuvotteluna?? ällöttää toki äidit, jotka antavat tällaista tapahtua.
liittyneet vähän tohon toiseen ketjuun, jossa todetaan selvästi eri kohtelu tytöille/tyttäriä jopa inhotaan ja vihataan samalla kun pojat ei voi tehdä mitään väärin/.
Mun veli oli myös väkivaltainen, tai useammatkin heistä. Saatoin istua oman huoneeni kirjoituspöydän ääressä kiltisti lukemassa tai piirtämässä, niin veljet tulivat ja omien sanojensa mukaan "Nostivat nyrkkiä" mun päähän. :( Tätä jatkui aika pitkään, varmaan kuukausia jopa, ennen kuin äiti otti asian tosissaan ja uskoi, etten ollut itse tehnyt mitään veljiä ärsyttääkseni. Minua pidettiin ärsyttävänä kakarana, vaikka en ollut koskaan aloitteellinen esimerkiksi väkivallan käytössä. Joskus tietysti yritin heikosti puolustautua, mutta veljet olivat vahvempia. Olin n. 9-vuotias.
Kerran avasin vuotta vanhemmalle veljelle oven, niin löi mua turpiin. Nenästä alkoi vuotaa verta ja se oli kipeä tosi pitkään :(
Muutenkin veljet kiusasivat ja nöyryyttivät esim. koulussa.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:43"]
Kannattaa ehkä nyt tarkastella omaa käyttäytymistä, tyttäret. Kaikki täällä ovat olleet veljilleen julmia ja vittumaisia, haukkuneet, vältelleet ja uhkailleet, ei ihme että on pataan tullut. Olen kyllä täysin veljienne puolella täällä, ku suurin osa tytöistä näyttää olevan täysin sosiopaatteja täällä.
[/quote]
miten vit tumaisen veljen välttely on julmaa? taisi itse oikea sosiopaattiveli vastata... painu v***uun täältä!11 tämä on siskojen ketju!!
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 13:07"]
Mun veli oli myös väkivaltainen, tai useammatkin heistä. Saatoin istua oman huoneeni kirjoituspöydän ääressä kiltisti lukemassa tai piirtämässä, niin veljet tulivat ja omien sanojensa mukaan "Nostivat nyrkkiä" mun päähän. :( Tätä jatkui aika pitkään, varmaan kuukausia jopa, ennen kuin äiti otti asian tosissaan ja uskoi, etten ollut itse tehnyt mitään veljiä ärsyttääkseni. Minua pidettiin ärsyttävänä kakarana, vaikka en ollut koskaan aloitteellinen esimerkiksi väkivallan käytössä. Joskus tietysti yritin heikosti puolustautua, mutta veljet olivat vahvempia. Olin n. 9-vuotias.
Kerran avasin vuotta vanhemmalle veljelle oven, niin löi mua turpiin. Nenästä alkoi vuotaa verta ja se oli kipeä tosi pitkään :(
Muutenkin veljet kiusasivat ja nöyryyttivät esim. koulussa.
[/quote]
Jatkan: Ja tämä syyttä suotta minuakin lyönyt veli on käyttänyt parisuhteessaankin väkivaltaa :(((
melko erikoista tullla wattuilemaan siskojen kokemaan väkivaltaan, että olisittepa käyttäytyneet paremmin? noinhan nää tietyn ikäluokan naiset toki saattaisi sanoa, mutta melko halpamaista... eniweis.. osoittaa toki jotain kirjoittajasta itsestään.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:43"]
Kannattaa ehkä nyt tarkastella omaa käyttäytymistä, tyttäret. Kaikki täällä ovat olleet veljilleen julmia ja vittumaisia, haukkuneet, vältelleet ja uhkailleet, ei ihme että on pataan tullut. Olen kyllä täysin veljienne puolella täällä, ku suurin osa tytöistä näyttää olevan täysin sosiopaatteja täällä.
[/quote]
Näin sairasta kommenttia ja vieläpä tällaisessa ketjussa en ole nähnyt täällä aikoihin. Ei ole enää normaalin ihmisen tekstiä.
aloittajan kirjoitus on kuin omasta lapsuudestani. Jouduin jo varhaisesta lapsuudesta isoveljeni pahoinpitelemäksi joka oli sekä fyysistä (lyöntejä, potkuja) että henkistä (lehmä, sika, ruma, läski). Vanhemmille yritin monasti kertoa mutta ei ne korvaansa lotkauttaneet. Jos veli potkas tai löi ja huusin kivusta, vanhemmat käski mun olla hiljaa ja kun sanoin että veli löi nyrkillä käskettiin mun olla valittamatta. Kaikki kesti ehkä semmosen 10 vuotta ja johti siihen etten enää halunnut olla missään kaksin veljeni kanssa. Yritin myös puhua isoäidilleni joka vaan käski mun puhua veljeni kanssa ja kieltää häntä..siis oikeesti?... Mitäpä muutakaan mä olin yrittänyt tehdä kaikki vuodet...
En ikinä unohda erästä veljen luokkakaveria kun veljen kiusatessa mua koulussa, sanoi tämä kaveri veljelleni ettei se saisi kiusata mua omaa siskoaan. Ainoa kerta kun joku puolusti mua jollain tavalla.
Nykyään olemme asiallisissa väleissä, mutta emme ikinä tule olemaan läheisiä.
Jälkensä tuo jätti, on vaikea luottaa miehiin. Yhtään iskua en heiltä enää halua ja pelkään että menneisyyteni takia tahtomattakin löydän väkivaltaisen miehen. Yhden semmoisen jo elämästäni lemppasin, mutta onneksi tein sen ajoissa.