Muita joilla on ollut kova lapsuus, mutta puoliso on kasvanut pumpulissa?
Tämmöinen tilanne meillä. Minä olen elänyt aika kovan lapsuuden, jota sävytti alkoholismi, epäluotettavat aikuiset ja ylipäänsä pettymykset. Myös kuolema vieraili. Se on aika tavalla kovettanut kuortani ja kyynistänyt. En usko helposti mihinkään kauniisiin tarinoihin tai ihmisiin, koska näen niiden takana usein kusetusta ja ihan suoraa tekopyhyyttä. Pelkään myös henkistä hyväksikäyttöä ja olen varuillani. Tutustuminen ihmisiin ottaa aikansa En kuitenkaan ole kylmä ihminen, mutta haluan vaan pysyä varovaisena.
Puolisoni on taas kasvanut "pumpulissa", minkä johdosta hän on todella luottavainen ja haluaa ajatella ihmisistä hyvää. Se on hänen ihastuttava piirteensä, mutta toisaalta minä olen jatkuvasti peloissani että hän ymmärtämättömyyttään ei käsitä miten pahoja asioita voi tapahtua, ja miten osa ihmisistä on pelkkiä kylmiä saalistajia. Hän ei ymmärrä sitä yhtään. Itse haluaisin pitää perheeni enemmän suojassa, mutta puolisoni on avoimempi.
Tajuaako kukaan mitä haen takaa? Tilanne ahdistaa välillä.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on syntynyt kultalusikka suussa, joten tiedän. Pitäisi antaa sen kontata omat konttaamisensa, mutta rakkaus ei anna sitä tehdä, vaan aina tulee kyllä sanottua miten minkänkin asian kanssa sitten voi pahimmillaan käydä. Yrittää säästää sitä rakasta ihmistä pettymyksiltä.
Voihan sitä näinkin selitellä itselleen ja muille kontrollointi- ja hallintatarvettaan. Enhän minä muuten, kun ihan vaan rakkaudesta 🙄
Voihan sitä selitellä itselleen ja muille omaa rakkaudettomuuttaan vaikka millä, kun antaa läheisille käydä huonosti vaikka ite tietää että kohta kolahtaa.
Sinulla on pari prosenttiyksikköä nyt liikaa tuossa psykopaattien määrässä. Ei varmaan kannata julistaa ihan oman mutu-tuntuman perusteella totuuksia täällä.