Muita joilla on ollut kova lapsuus, mutta puoliso on kasvanut pumpulissa?
Tämmöinen tilanne meillä. Minä olen elänyt aika kovan lapsuuden, jota sävytti alkoholismi, epäluotettavat aikuiset ja ylipäänsä pettymykset. Myös kuolema vieraili. Se on aika tavalla kovettanut kuortani ja kyynistänyt. En usko helposti mihinkään kauniisiin tarinoihin tai ihmisiin, koska näen niiden takana usein kusetusta ja ihan suoraa tekopyhyyttä. Pelkään myös henkistä hyväksikäyttöä ja olen varuillani. Tutustuminen ihmisiin ottaa aikansa En kuitenkaan ole kylmä ihminen, mutta haluan vaan pysyä varovaisena.
Puolisoni on taas kasvanut "pumpulissa", minkä johdosta hän on todella luottavainen ja haluaa ajatella ihmisistä hyvää. Se on hänen ihastuttava piirteensä, mutta toisaalta minä olen jatkuvasti peloissani että hän ymmärtämättömyyttään ei käsitä miten pahoja asioita voi tapahtua, ja miten osa ihmisistä on pelkkiä kylmiä saalistajia. Hän ei ymmärrä sitä yhtään. Itse haluaisin pitää perheeni enemmän suojassa, mutta puolisoni on avoimempi.
Tajuaako kukaan mitä haen takaa? Tilanne ahdistaa välillä.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on syntynyt kultalusikka suussa, joten tiedän. Pitäisi antaa sen kontata omat konttaamisensa, mutta rakkaus ei anna sitä tehdä, vaan aina tulee kyllä sanottua miten minkänkin asian kanssa sitten voi pahimmillaan käydä. Yrittää säästää sitä rakasta ihmistä pettymyksiltä.
Eksän kanssa meni hermot, kun oli aina neuvomassa etten tulisi pettymään. Oli kyllä niin negatiivinen ihminen, ettei sitä enää jaksanut katsella.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt esimerkkejä, millaista pahuutta olette kohdanneet? Siis kotiolojen jälkeen. Ja jättäkää pois rahan lainaamiseen ja takauksiin liittyvät asia, sillä ne ovat omaa tyhmyyttä.
Minut on hakattu keskellä katua ulkopuolisen toimesta, eikä kukaan puuttunut asiaan. Tein kaksi virhettä: en olettanut että tuntematon voisi näin tehdä ja uskoin, että ulkopuoliset auttaa. Virhe.
Luotin työkaveriin ja puolustin häntä eräässä työpaikkaan liittyvässä selkkauksessa. Hän sai pitää työnsä. Kun tuli aika yt-neuvotteluihin, tämä työkaveri oli lobbaamassa minun potkujani että saisi itse paremman paikan. Toinen virhe.
Parisuhteisiin liittyvät asiat: virheet numero 3-1000.
Minulla samanlainen tausta kanssasi. Sanoisin, että hae apua itsellesi. Jos ette missään narkkipiireissä pyöri, niin ihmiset ovat pääsääntöisesti ihan luotettavia. Puolisosi on tuskin mikään idiootti, joka jakaa rahanne kaikkiin huijauksiin ja päästää lapsenne tuntemattomien setien kanssa viikonloppulomille satojen kilometrien päähän.
Päästä puolisosi onnen kautta valo omaan pimeyteesi. Elämää ei voi täysin kontrolloida. Se on sen viehätys.
Negatiivisen ihmisen kanssa on tosi raskasta elää. Ei sen sen negatiivisuuden takia, vaan sen taustalla olevan pelon takia.
Pelko kangistaa ja rajoittaa elämää. Pelossa eletään koko ajan tulevaisuudessa miettimällä, mikä voi mennä pieleen, ja siksi tämä hetki jää elämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä et ole käynyt omia kipujasi selvästikään vielä läpi.
Suosittelen keskittymään siihen, miten voisit paremmin ja miten saisit käsiteltyä vaikeasta taustastasi johtuvat asiat. Sinustakin voisi tulla (riittävän) avoin, rohkea ja luottavainen. Itse ajattelen, että hyvinvoivan ihmisen ei tarvitse suojautua.
Ymmärrän toki, että on loogista muuttua varovaiseksi noista lähtökohdista, mutta oikeasti, niin ei tarvitse olla. Maailma on pääasiassa ihan hyvä paikka ja ihmiset haluavat hyvää. Saat itse valita, ketä ihmisiä lähipiirissäsi pidät. Tuo suojautuminen ja varovaisuus tulee heijastumaan pehe-elämässä voimakkaasti lapsiin ja pahimmillaan siirtyy peloksi lapsille.
Itse olen alkoholistiperheestä ja käsitellyt omia traumojani n. vuodet 23-37. Voisin sanoa, että nykyään olen aika tasapainoinen:) Elämä tuntuu oikeasti ihanalta ja ihmeelliseltä.
t. N40v
Se on toki hyvä, että sinä olet löytänyt uskon ihmisiin. Minäkin yritin sitä hetken, kun kävin terapiassa. Lopputuloksena sain kärsiä kun laskin suojaukset kokeilumielessä. Kolmatta kertaa suojaukset eivät tipu, se on varma.
-ohis
Ei kyse ole mistään joko-tai-tilanteesta, että ihmisiin joko kannattaa uskoa tai ei. Maailma tulee joka tapauksessa olemaan sellainen paikka, jossa on kaikenlaisia ihmisiä. Asioita tapahtuu. Ehkä enemmänkin kyse on siitä omasta suhtautumistavasta maailmaan; itse ajattelen, että toiset ihmiset voivat paremmin kuin toiset. Ne, joilla menee huonommin, itsetunto ei ole kohdillaan ja vaikeudet vievät energiaa, ei myöskään ole voimia kohdata muita ihmisiä empaattisesti ja välittävästi. Ihmiset, jotka ovat kokeneet rakkaudettomuutta jakavat sitä eteenpäin helposti, jos eivät ala välittämään itsestään. Rikollisuus, päihdeongelmat, manipulointi, itsekkyys, ahneus jylläävät porukoissa, joissa hyvä olo ja elämän tyydytys ei synny ihmisestä itsestä vaan vaatii ulkoisia tyydyttäjiä. Siksi en siis ajattele niinkään, että kukaan varsinaisesti olisi paha, jolta minun pitäisi suojautua. Päinvastoin ajattelen, että nämä ihmiset kaipaisivat apua, ja on enemmän kuin loogista, että he käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.
Itse olen käynyt läpi tuon tien. En siis ole kokskaan kokenut olevani paha, mutta huonovointinen kyllä.
Kun aloin rakastamaan itseäni (meni aikaa!), niin olen kasvanut tasapainoisuuteen, luottavaisuuteen, rakkauteen itseni ja maailman ja muiden ihmisten kanssa. Tämä on hyvä näin.
Tiedän, että sinunkin kokemuksesi on totta, mutta muitakin näkökulmia maailmaan on olemassa, jos lähdet sille tielle ja niin haluat. Totta on se, että vain omaan itseemme voimme vaikuttaa.
Toivotan sinulle ihanaa kesää!
t. edellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on syntynyt kultalusikka suussa, joten tiedän. Pitäisi antaa sen kontata omat konttaamisensa, mutta rakkaus ei anna sitä tehdä, vaan aina tulee kyllä sanottua miten minkänkin asian kanssa sitten voi pahimmillaan käydä. Yrittää säästää sitä rakasta ihmistä pettymyksiltä.
Voisitko sanoa esimerkkejä miltä pettymyksiltä? Onko hän jäänyt jotenkin lapsen tasolle.
Itse olen pumpulissa kasvanut ja elänyt helppoa ja turvallista elämää, mutta kyllä mulla on järki päässä enkä olen tyhmän sokea.
En sano esimerkkejä noin aggressiiviselle henkilölle. Ei tarvitse loukkaantua omasta puolesta, ja tulle toitottamaan sataa kertaa miten olet niin hieno ja älykäs ihminen vaikka oletkin saanut jo syntymälahjaksi kaiken.
Itse olen kokenut kovia lapsena ja nuorena, mutten mitään hirveitä kauhutarinoita kuitenkaan. Terapiaan jouduin (tai pääsin) teini-ikäisenä ja aika monta vuotta meni niitä vaikeita asioita setviessä. Parikymppisenä en luottanut ihmisiin ollenkaan ja perusoletus oli että ennemmin tai myöhemmin jokainen jonka päästän lähelle tai jollain tavalla luotan satuttaa ja pettää luottamuksen. Kuitenkin, vuosien aikana ja terapian ansioista opin luottamaan ihmisiin enemmän, ja huomasin että luottamisesta seuraa enemmän hyvää kuin pahaa. Suurin osa ihmisistä haluaa samaa kuin minäkin, eli rehellisiä ja luottamukseen perustuvia suhteita muihin.
Välillä tulee takkiin, mutta kokonaisuutena homma jää reilusti plussan puolelle kun uskallan luottaa. Toki luottamuksen rakentaminen vie oman aikansa, naiivi sinisilmäisyys ei tietenkään ole hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt esimerkkejä, millaista pahuutta olette kohdanneet? Siis kotiolojen jälkeen. Ja jättäkää pois rahan lainaamiseen ja takauksiin liittyvät asia, sillä ne ovat omaa tyhmyyttä.
Minut on hakattu keskellä katua ulkopuolisen toimesta, eikä kukaan puuttunut asiaan. Tein kaksi virhettä: en olettanut että tuntematon voisi näin tehdä ja uskoin, että ulkopuoliset auttaa. Virhe.
Luotin työkaveriin ja puolustin häntä eräässä työpaikkaan liittyvässä selkkauksessa. Hän sai pitää työnsä. Kun tuli aika yt-neuvotteluihin, tämä työkaveri oli lobbaamassa minun potkujani että saisi itse paremman paikan. Toinen virhe.
Parisuhteisiin liittyvät asiat: virheet numero 3-1000.
Minusta ensimmäinen on sattumaa. Olet ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Siitä ei voi vetää johtopäätöksiä, että ihmiset haluavat juuri sinulle pahaa.
Kakkonen on tuntunut varmasti pahalta ja se katkeroittaa, mutta niinhän se on, että jokainen tiukassa tilanteessa ajattelee itseään. Ei se tarkoita, että haluaisi pahaa toiselle, vaan se tarkoittaa, että priorisoi itsensä. (Vähän sama, miksi sivulliset eivät tule pahoinpitelyyn väliin). Minä en siitäkään vetäisi johtopäätöstä, että maailma on paha paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt esimerkkejä, millaista pahuutta olette kohdanneet? Siis kotiolojen jälkeen. Ja jättäkää pois rahan lainaamiseen ja takauksiin liittyvät asia, sillä ne ovat omaa tyhmyyttä.
Minut on hakattu keskellä katua ulkopuolisen toimesta, eikä kukaan puuttunut asiaan. Tein kaksi virhettä: en olettanut että tuntematon voisi näin tehdä ja uskoin, että ulkopuoliset auttaa. Virhe.
Luotin työkaveriin ja puolustin häntä eräässä työpaikkaan liittyvässä selkkauksessa. Hän sai pitää työnsä. Kun tuli aika yt-neuvotteluihin, tämä työkaveri oli lobbaamassa minun potkujani että saisi itse paremman paikan. Toinen virhe.
Parisuhteisiin liittyvät asiat: virheet numero 3-1000.
No mitä tuolle kadulle hakkaamiselle olisi voinut tehdä? Todella ikävä tilanne ja huono tuuri, mutta ei kai sitä voi kotiinsakaan linnoittautua pitemmän päälle. Pitää vaan huolen ettei lähde yksin myöhään yöllä liikenteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on syntynyt kultalusikka suussa, joten tiedän. Pitäisi antaa sen kontata omat konttaamisensa, mutta rakkaus ei anna sitä tehdä, vaan aina tulee kyllä sanottua miten minkänkin asian kanssa sitten voi pahimmillaan käydä. Yrittää säästää sitä rakasta ihmistä pettymyksiltä.
Voisitko sanoa esimerkkejä miltä pettymyksiltä? Onko hän jäänyt jotenkin lapsen tasolle.
Itse olen pumpulissa kasvanut ja elänyt helppoa ja turvallista elämää, mutta kyllä mulla on järki päässä enkä olen tyhmän sokea.
En sano esimerkkejä noin aggressiiviselle henkilölle. Ei tarvitse loukkaantua omasta puolesta, ja tulle toitottamaan sataa kertaa miten olet niin hieno ja älykäs ihminen vaikka oletkin saanut jo syntymälahjaksi kaiken.
No kukahan tässä on aggressiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt esimerkkejä, millaista pahuutta olette kohdanneet? Siis kotiolojen jälkeen. Ja jättäkää pois rahan lainaamiseen ja takauksiin liittyvät asia, sillä ne ovat omaa tyhmyyttä.
Minut on hakattu keskellä katua ulkopuolisen toimesta, eikä kukaan puuttunut asiaan. Tein kaksi virhettä: en olettanut että tuntematon voisi näin tehdä ja uskoin, että ulkopuoliset auttaa. Virhe.
Luotin työkaveriin ja puolustin häntä eräässä työpaikkaan liittyvässä selkkauksessa. Hän sai pitää työnsä. Kun tuli aika yt-neuvotteluihin, tämä työkaveri oli lobbaamassa minun potkujani että saisi itse paremman paikan. Toinen virhe.
Parisuhteisiin liittyvät asiat: virheet numero 3-1000.
Minusta ensimmäinen on sattumaa. Olet ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Siitä ei voi vetää johtopäätöksiä, että ihmiset haluavat juuri sinulle pahaa.
Kakkonen on tuntunut varmasti pahalta ja se katkeroittaa, mutta niinhän se on, että jokainen tiukassa tilanteessa ajattelee itseään. Ei se tarkoita, että haluaisi pahaa toiselle, vaan se tarkoittaa, että priorisoi itsensä. (Vähän sama, miksi sivulliset eivät tule pahoinpitelyyn väliin). Minä en siitäkään vetäisi johtopäätöstä, että maailma on paha paikka.
Tämä vastaus osoittaa, miksi ap on ihan oikeassa.
Ei jumalauta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt esimerkkejä, millaista pahuutta olette kohdanneet? Siis kotiolojen jälkeen. Ja jättäkää pois rahan lainaamiseen ja takauksiin liittyvät asia, sillä ne ovat omaa tyhmyyttä.
Minut on hakattu keskellä katua ulkopuolisen toimesta, eikä kukaan puuttunut asiaan. Tein kaksi virhettä: en olettanut että tuntematon voisi näin tehdä ja uskoin, että ulkopuoliset auttaa. Virhe.
Luotin työkaveriin ja puolustin häntä eräässä työpaikkaan liittyvässä selkkauksessa. Hän sai pitää työnsä. Kun tuli aika yt-neuvotteluihin, tämä työkaveri oli lobbaamassa minun potkujani että saisi itse paremman paikan. Toinen virhe.
Parisuhteisiin liittyvät asiat: virheet numero 3-1000.
No mitä tuolle kadulle hakkaamiselle olisi voinut tehdä? Todella ikävä tilanne ja huono tuuri, mutta ei kai sitä voi kotiinsakaan linnoittautua pitemmän päälle. Pitää vaan huolen ettei lähde yksin myöhään yöllä liikenteeseen.
Siinäpä se, ymmärsit ap:n pointin. Kun et lähde myöhään yöllä yksin ulos, suojaat itseäsi etkä ole naiivi ja hyväuskoinen. Kun sinulla on tuo kokemus, osaat olla varuillasi etkä luota liikoja. Osaat toimia oikein.
Minulla on ollut onnellinen lapsuus ja luotto ihmisiin. Samoin miehellä.
Olen 38-vuotias ja mieheni 48-vuotias.
Ei meitä kumpaakaan ole kohdannut mitään "petoihmisiä". Olen tosi luottavainen ihmisiin. En nyt henkilökohtaisia asioitani puhua pälpätä heti mutta noin muuten luotan ihmisiin.
Normaalit ihmiset ovat yleensä normaaleita.
Ehkä jos hakee kaverit pubeista, samoin kun miehensä niin ehkä sitten voi sattua ympärilleen tavallista enemmän kusettajia ja selkään puukottajia.
Muuten tuskin.
Exäni itse asiassa löysin pubista 20-vuotiaana. Oikein "räkälästä". No täys mul#ku se olikin mutta kokemus sekin.
Voisin ajatella että olisi raskasta elää ihmisen kanssa joka koko ajan pelkäisi ja epäilisi kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut onnellinen lapsuus ja luotto ihmisiin. Samoin miehellä.
Olen 38-vuotias ja mieheni 48-vuotias.
Ei meitä kumpaakaan ole kohdannut mitään "petoihmisiä". Olen tosi luottavainen ihmisiin. En nyt henkilökohtaisia asioitani puhua pälpätä heti mutta noin muuten luotan ihmisiin.
Normaalit ihmiset ovat yleensä normaaleita.
Ehkä jos hakee kaverit pubeista, samoin kun miehensä niin ehkä sitten voi sattua ympärilleen tavallista enemmän kusettajia ja selkään puukottajia.
Muuten tuskin.
Exäni itse asiassa löysin pubista 20-vuotiaana. Oikein "räkälästä". No täys mul#ku se olikin mutta kokemus sekin.Voisin ajatella että olisi raskasta elää ihmisen kanssa joka koko ajan pelkäisi ja epäilisi kaikkea.
No luota sitten ihmisiin ja ole onnellinen. Sehän on hienoa. Mutta älä tule tänne naukumaan, kun elämä puraisee. Ehkä se, että sinä olet saanut elää siellä pumpulissa ja luottavaisena, kertoo siitä että sinulla on ympärillä muiden tekemät suojaukset, joita et itse edes tajua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on syntynyt kultalusikka suussa, joten tiedän. Pitäisi antaa sen kontata omat konttaamisensa, mutta rakkaus ei anna sitä tehdä, vaan aina tulee kyllä sanottua miten minkänkin asian kanssa sitten voi pahimmillaan käydä. Yrittää säästää sitä rakasta ihmistä pettymyksiltä.
Voisitko sanoa esimerkkejä miltä pettymyksiltä? Onko hän jäänyt jotenkin lapsen tasolle.
Itse olen pumpulissa kasvanut ja elänyt helppoa ja turvallista elämää, mutta kyllä mulla on järki päässä enkä olen tyhmän sokea.
En sano esimerkkejä noin aggressiiviselle henkilölle. Ei tarvitse loukkaantua omasta puolesta, ja tulle toitottamaan sataa kertaa miten olet niin hieno ja älykäs ihminen vaikka oletkin saanut jo syntymälahjaksi kaiken.
No jos edellinen viesti oli sinusta agressiivinen niin en yhtään ihmettele että pidät maailmaa pahana paikkana 😲
En ole sen viestin kirjoittaja mutten näe siinä mitään vihamielisyyttä.
Jos järkytyt jo tuosta niin mietin vaan että mitä on ne oikeasti kamalat asiat sitten ovatkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt esimerkkejä, millaista pahuutta olette kohdanneet? Siis kotiolojen jälkeen. Ja jättäkää pois rahan lainaamiseen ja takauksiin liittyvät asia, sillä ne ovat omaa tyhmyyttä.
Minut on hakattu keskellä katua ulkopuolisen toimesta, eikä kukaan puuttunut asiaan. Tein kaksi virhettä: en olettanut että tuntematon voisi näin tehdä ja uskoin, että ulkopuoliset auttaa. Virhe.
Luotin työkaveriin ja puolustin häntä eräässä työpaikkaan liittyvässä selkkauksessa. Hän sai pitää työnsä. Kun tuli aika yt-neuvotteluihin, tämä työkaveri oli lobbaamassa minun potkujani että saisi itse paremman paikan. Toinen virhe.
Parisuhteisiin liittyvät asiat: virheet numero 3-1000.
No mitä tuolle kadulle hakkaamiselle olisi voinut tehdä? Todella ikävä tilanne ja huono tuuri, mutta ei kai sitä voi kotiinsakaan linnoittautua pitemmän päälle. Pitää vaan huolen ettei lähde yksin myöhään yöllä liikenteeseen.
Jos ei muuta voi tehdä niin soittaa vaikkapa poliisit tai jos alue on ravintolan edessä niin kutsua portsari avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Negatiivisen ihmisen kanssa on tosi raskasta elää. Ei sen sen negatiivisuuden takia, vaan sen taustalla olevan pelon takia.
Pelko kangistaa ja rajoittaa elämää. Pelossa eletään koko ajan tulevaisuudessa miettimällä, mikä voi mennä pieleen, ja siksi tämä hetki jää elämättä.
Tuosta kommentista huomaa ettei sulle ole tullut koko elämän aikana isompia oharateita tai huijausyrityksiä. Toivottavasti jatkossa menee yhtä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut onnellinen lapsuus ja luotto ihmisiin. Samoin miehellä.
Olen 38-vuotias ja mieheni 48-vuotias.
Ei meitä kumpaakaan ole kohdannut mitään "petoihmisiä". Olen tosi luottavainen ihmisiin. En nyt henkilökohtaisia asioitani puhua pälpätä heti mutta noin muuten luotan ihmisiin.
Normaalit ihmiset ovat yleensä normaaleita.
Ehkä jos hakee kaverit pubeista, samoin kun miehensä niin ehkä sitten voi sattua ympärilleen tavallista enemmän kusettajia ja selkään puukottajia.
Muuten tuskin.
Exäni itse asiassa löysin pubista 20-vuotiaana. Oikein "räkälästä". No täys mul#ku se olikin mutta kokemus sekin.Voisin ajatella että olisi raskasta elää ihmisen kanssa joka koko ajan pelkäisi ja epäilisi kaikkea.
No luota sitten ihmisiin ja ole onnellinen. Sehän on hienoa. Mutta älä tule tänne naukumaan, kun elämä puraisee. Ehkä se, että sinä olet saanut elää siellä pumpulissa ja luottavaisena, kertoo siitä että sinulla on ympärillä muiden tekemät suojaukset, joita et itse edes tajua..
Tottakai tajuan että minulla on normaali luotto ihmisiin.
Kuten kerroin, exä oli sieltä alamaailmasta eli sen tason ihmiset nyt voikin olla mitä vaan. Harvemmin normi-ihmiset.
Ehkä juurikin sen perusluottamuksen ansiosta en menettänyt uskoa siihen että kaikki miehet tai ihmiset ylipäänsä ovat pahoja.
Ei se "pumpulissa" kasvaminen tarkoita sitä että ihminen on tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt esimerkkejä, millaista pahuutta olette kohdanneet? Siis kotiolojen jälkeen. Ja jättäkää pois rahan lainaamiseen ja takauksiin liittyvät asia, sillä ne ovat omaa tyhmyyttä.
Minut on hakattu keskellä katua ulkopuolisen toimesta, eikä kukaan puuttunut asiaan. Tein kaksi virhettä: en olettanut että tuntematon voisi näin tehdä ja uskoin, että ulkopuoliset auttaa. Virhe.
Luotin työkaveriin ja puolustin häntä eräässä työpaikkaan liittyvässä selkkauksessa. Hän sai pitää työnsä. Kun tuli aika yt-neuvotteluihin, tämä työkaveri oli lobbaamassa minun potkujani että saisi itse paremman paikan. Toinen virhe.
Parisuhteisiin liittyvät asiat: virheet numero 3-1000.
Minusta ensimmäinen on sattumaa. Olet ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Siitä ei voi vetää johtopäätöksiä, että ihmiset haluavat juuri sinulle pahaa.
Kakkonen on tuntunut varmasti pahalta ja se katkeroittaa, mutta niinhän se on, että jokainen tiukassa tilanteessa ajattelee itseään. Ei se tarkoita, että haluaisi pahaa toiselle, vaan se tarkoittaa, että priorisoi itsensä. (Vähän sama, miksi sivulliset eivät tule pahoinpitelyyn väliin). Minä en siitäkään vetäisi johtopäätöstä, että maailma on paha paikka.
Aikamoista selittelyä kummastakin asiasta: Etenkin tuon työkaverin teko on ihan puhdasta pelkuruutta ja ahneutta eikä ansaitse minkäänlaista ymmärtämistä tai hyväksyntää.
Minusta ei kannata tuomita kaikkia ihmisiä (eli suojata itseään kaikkia vastaan) joidenkin yksittäisten tapausten takia. Kuten joku sanoikin, niin suurin osa ihmisistä on kuitenkin aivan normaaleja eikä mitään saalistajia. On toisaalta hassua ajatella, että "pumpulissa kasvaneet" tai hyväuskoiset ihmiset rupeaisivat joksikin kynnysmatoksi kaikille ketkä vain kehtaavat pyytää. On heilläkin järki päässä.