Millä tavalla kotisi sisustus eroaa ns tavallisesta massasisustuksesta?

En ole heittänyt menemään kissan raatelemia sohvia.

Minulla ei ole isoa televisiota seinällä.

Taitaa tuo kirjahyllykin olla jo epätavallista? Siis sellainen, jossa on kirjojakin. Siitä puhumattakaan, että makuuhuoneessa on toinen samanlainen.

Olen aina tykännyt maanläheisistä väreistä sekä siitä, että koti ei pursua koriste-esineitä (minulla ei siis ole yhtään sellaisia hyllyissä tai tasoilla) ja jonkun mielestä ehkä vähän värittömästäkin kodista. Ja se, että sellainen on nykyisin in, niin ei tarkoita sitä, että minä matkisin jotain. Aloitin tämän jo 80-luvulla, koska viihdyn ja mieli lepää suht yksinkertaisessa värimaailmassa, eikä liikaa tavaraa ympärillä: valkoista, beigeä, ruskeaa, harmaata. Muutama iso viherkasvi, siinä kaikki. 

Meillä on kunnon kirjahylly, jossa on kirjoja. Itse olen saanut kotoa perintönä Arabian astioita, joita pidän esillä. Valkoiset seinät ja mosaiikkiparketti. Viihdymme miehen kanssa. Oikeita tauluja seinillä, nekin perittyjä.

Minulla on Lundia-hyllyt täynnä kirjoja. En sisusta. Huonekalut ovat jo vanhoja. Eivät sovi toisiinsa.

mulle riittää mikä mulla on nyt, ei kiinnosta antiikkihuonekalut, eri nk talonpoikaishuonekalut piirongit, senkit jne

Kotini erottautuu silä, että minulla on Faberge-muna : )

Meillä on kirjahylly ja siinä myös kirjoja, joita on luettu.

Meillä jokainen huonekalu on sellainen josta tykätään yksinään. Ei siis ole mietitty sopiiko ne keskenään. Onhan tämä varmana jokin mielestä aikamoinen sekamelska värien puolesta, mutta jokainen tavara juuri meidän mieleen!

Arvelisin sisustukseni eroavan massasisustuksesta lähinnä keskimääräistä hieman korkeammalla hinnallaan. Huonekaluni eivät sisällä lastulevyä, umpipuisissa vitriinikaapeissa on vanhaa hopeaa ja seinillä on niin koti- kuin ulkomaalisten taiteilijoiden öljyvärimaalauksia pokemonjulisteiden sijaan.

Sisustukseni on perinteisten arvojen monumentti jossa kietoutuvat yhteen unenomaisella tavalla, kirkas ja myyttinen modernismi.

Täällä ei ole muuta Ikea"laatua" kuin kirpparilta ostettu lamppu.

Kirjahylly jossa oikeasti kirjoja, perittyjä tauluja jotka ovat läheisen maalaamia, huonekalut valittu käytännöllisyyden mukaan ja sen mukaan tykkääkö yksittäisenä niistä, eikä settinä. Ei tarvitse aina olla täydellisen siistiä ja sellaista että näyttää että täällä ei asuta. Ollaan mietitty kaikki sen mukaan mikä toimii meillä, eikä sen mukaan miten "pitäisi olla". Koristeina tavaroita joihin liittyy muistoja ja jotka ovat tärkeitä, emme omista mitään turhaa tavaraa tai uusi sisustusta kausien ja muodin perässä juosten. Koti on ihanan rauhallinen ja omannäköisenä tulee pysymäänkin. Sekä minulla että kumppanilla on omat huoneet, joista molemmat ovat saaneet tehdä omannäköisensä ja kumpikaan ei puutu toisen huoneeseen. 

N24