Oliko m/s Estoniassa porealtaat, uima-altaat ja saunat?

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen muuten olit M/S Estonian tarun loppuessa? Itse olin 18. (M1976)

Ekaluokkalainen. Muistan, että Estonia näkyi pihaleikeissä.

Siellä meni useita, lupaavia thriathlonisteja Virosta. :(

Oon ollut aina aika huono menemään julkisiin saniteettitiloihin. Broidini sai vuosia sitten kynsisienen kuntosalin suihkutiloista eikä se oo vieläkään päässyt siitä kokonaan eroon vaikka se on käyttänyt kaikenlaisia troppeja sen hoidossa. En siis usko että oisin mennyt esim. Estonialla porealtaaseen tai saunaan. Oon kai aika vainoharhanen.

Vierailija kirjoitti:

https://turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselo…

Voilà!

Karua luettavaa. 

Mutta myös yksi vähän Kummeli-juttu:

Useat matkustajat kertoivat, että kun ESTONIA oli kallistunut 80 astetta, kaksi miehistön jäsentä ilmestyi savupiipun lähellä olevasta käytävästä huutaen, että autokannella on vettä. (Kyseessä olivat luultavasti järjestelmämestari ja moottorimies, jotka pakenivat konehuoneesta.)

Tuossa vaiheessa siis alus oli jo melkein kyljellään (80 astetta) ja henkiin jäävät joko meressä, pelastuslautalla tai viimeisenä pinnalla näkyneen laivan kyljen päällä. 

Tuosta saisi mustan huumerin sketsin. Vironpojjaat. 

Luin koko 30-sivuisen tiivistelmän pelastuneiden kertomuksista eikä otteeni herpaantunut hetkeksikään. Siis ihan hirveitä juttuja! Miten noiden pelastuneiden ja edelleen elossaolevien matkustajien hermot ovat kestäneet kaikki nämä vuodet???!!! Itse olisin satavarmasti joutunut hourulaan moisten kokemusten jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä. Sain ajokortin 30.6.1994 ja palkinnoksi siitä vanhempani lahjoittivat minulle Helsinki-Tukholma-Tallinna-Tukholma-Helsinki -risteily-yhdistelmän, joka alkoi 1.7.1994 – tosin ilman autoa, koska he eivät päästäneet minua vielä siinä vaiheessa autoilemaan ulkomaille asti. M/s Estonialla siis tapahtui Tukholma-Tallinna-Tukholma -matka, ja olin siellä sekä saunassa että uimassa. Ja seisovasta pöydästä nautin sapuskat. En osannut silloin aavistaakaan, mitä hyvin pian tuleman pitää.

Huh. Sulla sillai isommassa mittakaavassa se, minkä minä koin, kun olin eräänä talvisena päivänä ajanut Jyväskylän rantaväylää ennen erään junan saapumista. Ajokortti oli tuore mullakin.

Työkaveri ajoi vielä jonkin verran mun perässä, ja katsoi taustapeiliä ihmetellen, että kylläpä aura pöllyttää lunta.

Onneksi et ollut syksymmällä autokoulussa.

Selasinn tuota jonkun linkkaamaa matkustajalistaa. Liikutti, kun jokaisen matkustajan kohdalla oli syntymäaika - ajattelin vanhuksia yhdessä painumassa hyiseen pimeyteen laivan mukana, vanhempia ja lapsia, jotka kuolivat yhdessä :'(  (Pari vuotta sitten tuli "Päivä jona kukat kukkivat" -fiktiivinen sarja, ja yhdessä jaksossa oli äiti pikkupoikansa kanssa Estonialla onnettomuusyönä, tuo pätkä löytyy youtubesta, ihan todella ahdistava kohtaus, vaikkakin hyvin tehty! )

Ja tuo yksi 12-vuotias norjalaispoika, nuorin pelastunut, joka oli yhdessä isänsä ja siskonsa kanssa reissussa ja ainoana selvisi hengissä. Kyyneleitä saa nieleskellä aina kun alkaa ajatella tätä onnettomuutta,

Jotakin riitelyä tuli joidenkin miesten kesken laivan ulkokannella vähän ennen uppoamista. Kiskaistiin kaulaketjuja irti kauloista. Taidettiin olla sen verran shokkitilassa siellä, kun tuollaista mentiin tekemään.

Oliko jollain se Tormin kuva tallessa? Olisi jännä saada kasvot sille kuuluisalle viestin puhujalle...

Tämä virolaisthriathlonisti selvisi M/S Estonian uppoamisesta:

https://de.zxc.wiki/wiki/Ain-Alar_Juhanson

Vierailija kirjoitti:

Oliko jollain se Tormin kuva tallessa? Olisi jännä saada kasvot sille kuuluisalle viestin puhujalle...

Andres Tammes taisi olla se viimeinen ääni Estonialta. Olen nähnyt kuvan hänestä jollain muistosivustolla, mutta se on ilmeisesti poistettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä. Sain ajokortin 30.6.1994 ja palkinnoksi siitä vanhempani lahjoittivat minulle Helsinki-Tukholma-Tallinna-Tukholma-Helsinki -risteily-yhdistelmän, joka alkoi 1.7.1994 – tosin ilman autoa, koska he eivät päästäneet minua vielä siinä vaiheessa autoilemaan ulkomaille asti. M/s Estonialla siis tapahtui Tukholma-Tallinna-Tukholma -matka, ja olin siellä sekä saunassa että uimassa. Ja seisovasta pöydästä nautin sapuskat. En osannut silloin aavistaakaan, mitä hyvin pian tuleman pitää.

Huh. Sulla sillai isommassa mittakaavassa se, minkä minä koin, kun olin eräänä talvisena päivänä ajanut Jyväskylän rantaväylää ennen erään junan saapumista. Ajokortti oli tuore mullakin.

Työkaveri ajoi vielä jonkin verran mun perässä, ja katsoi taustapeiliä ihmetellen, että kylläpä aura pöllyttää lunta.

Onneksi et ollut syksymmällä autokoulussa.

Arvaa vain, kuinka monet kerrat olenkaan miettinyt tuota asiaa: että kuinka se joskus on tuurista kiinni, milloin on syntynyt ja mitä kulloinkin tekee. Sinä puolestasi viitannet päivänmäärään 6.3.1998. Sekin oli kamala onnettomuus!

https://www.delfi.ee/artikkel/69820105/delfi-fotod-ja-video-estoniaga-k…

(En paljon tajunnut jutusta, kun en valitettavasti taida viron kieltä, mutta onnettomuudessa molemmat tyttärensä menettäneen isän tuska on edelleen suunnaton.)

Arviolta noin 500 ruumista (tai nykyään kait jo luut) olisi vielä sisällä laivassa, eli reilusti yli puolet.

Vain 93 Estonia-uhrin ruumiit löydettiin, niistä viimeinen puolentoista vuoden kuluttua laivan uppoamisesta (=vuoden 1996 puolella).

Tuohoon aikaan oli niin normaalia jättää lapset nukkumaan hyttiin ja mennä kännäämään, että oltaisiin veljen kanssa painuttu pohjaan käsikädessä vanhempiamme kiroten.  Ei olisi osattu lähteä hytistä ilman aikuisen kehotusta. Minä olin 11 ja veli 9. 

Isä  olisi itsekkäänä  rynninyt suoraan kannelle ja saattanut vaikka pelastuakin, äiti taas olisi luultavasti koettanut päästä luoksemm korkkareilla kompuroiden ja tuupertunut johonkin portaisiin tai käytävänmutkaan.

Onhan ne vieläkin siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se sillai on, että tuon kaltaisessa onnettomuudessa hytistä tuskin kerkeää pelastumaan, ihan sama missä kannella laivassa olet. Se vain vie liikaa aikaa ja vaatii yli-inhimillisiä voimia etkä oikeastaan edes tiedä minne menet. Ulos - mutta mistä. Se on todella paljon tuurista kiinni satutko olemaan oikeassa paikassa ja laiva oikeassa kulmassa suhteessa siihen että on pimeää ja todella vähän aikaa. Tilanne huononee koko ajan. Ainoastaan laivan julkisista tiloista jotka on jo lähellä ulkokansia ja niiden ovia, kerkeää ja sekin vain sillä olettamalla ettei tule koko baaritiski laseineen ja pulloineen, pelikoneet, taxfree tai muita ihmisiä niskaan ja sittenkin olet meren armoilla. Toinen hyvä vastaava esimerkki oli costa concordia. Kallistui todella nopeasti ja kuolonuhrien määrä olisi ollut häkellyttävä jos kapteeni ei olisi tehnyt sitä yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua ja ajanut laivaa matalikolle siten, ettei se kokonaan uponnut. Niin oli tuntikausia aikaa poistaa ihmisiä laivasta. Niitä käveli jonossa köysitikkaiden varassa pitkin laivan kylkeä. Estonia ei ollut matalikolla.

Kamala mutta silti jotenkin mielenkiintoinen asia. Olisiko mahdollista tehdä jostain vanhasta laivasta koulutuskeskus, missä voisi käydä testaamassa tuollaista esterataa simuloiduissa olosuhteissa?  Laivan voisi istuttaa jonnekin kallelleen ja sitä keikuteltaisiin, valoja sammuteltaisiin ja vettä suihkittaisiin sisään.

Mitä hyötyä sellaisesta olisi? Laivat on kuitenkin rajusti erilaisia keskenään. Toisekseen, myös on ihmisten reaktiot. Et ole tilanteessa vaan tilanteessa on muitakin. Vanhuksista, lapsiin, jopa pikkuvauvoihin. Ihmisiä on paniikissa. Ihmisiä on jähmettynyt paikoilleen (yleensä johonkin tielle). Ihmisiä on tajuttomana/kuollut matkan varrelle. Ehkä johonkin hankalaan paikkaan. Irtotavaraa on ihan häkellyttävä määrä. Jonkin oven päällä voi olla tuhkakuppia ja kokisautomaatti. Avoimia vaarallisia sähköjohtoja. Saatat polttaa kätesi esimerkiksi lamppuihin. Kaiteissa roikkuu niin paljon ihmisiä, että kaiteet repeää seinästä irti. Et tiedä mihin suuntaan voisit mennä. Se mihin menet, voi olla umpikuja. Sielä saattaa olla vaikka jokin vedenpitävä hätäovi kiinni, jota et aikaisemmin tiennyt olevankaan. Laiva saattaa yhtäkkiä keikahtaa ihan päinvastaiseen suuntaan ja yhtäkkiä kaikki se irtotavara/ihmiset jotka olivat toisella puolella, tipahtaakin toiselle puolelle. Estonia ei myöskään viettäny pelkästään sivulle päin vaan myös nokka menee alaspäin. Olet siis käytävällä joka on kahteen suuntaan vinksallaan. Tuo on tuollainen "tuhannen muuttujan tilanne" joita ei mitenkään voi etukäteen simuloida.

Järjestetäänhän laivojen ja lentokoneiden henkilökunnille säännöllisesti pelastusharjoituksia, vaikkei niissä voida täysin simuloida aitoa tilannetta ja ihmisten reaktioita. Tavallisetkin pulliaiset opettelevat ensiapukursseilla elvytystä nukeilla, ja vaikka tositilanne on aivan erilainen, jotain siitä harjoittelusta jää silti mieleen ja voi pelastaa jonkun hengen.

Sillä 12-vuotiaalla norjalaispojalla, joka pelastui siitä kurjasta purkista, oli kyllä teräksiset hermot.

Viimeinen m/s Estonialta otettu kuva.

https://external-preview.redd.it/WIjY7Y3HKmsnapErEh6MN-xYLXPt8SsFwX5yMw…