Lue keskustelun säännöt.
Antakaa kirjoitusohjeita
04.07.2021 |
Tänään innostuin pitkän tauon jälkeen kirjoittamaan kaunokirjallista yritelmää. Tai oikeastaan muokkaamaan ja hiomaan vanhaa. Kertokaapa, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota, että saisin aikaan kauniin, elävän tekstin.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohta on se, että mihin pyrit kirjoituksillasi.
Sen mukaan sitten toimit.
Romaania ei enää nykyisin pysty kirjoittamaan, ellei ole käynyt jotain luovan kirjoittamisen kurssia.
Oma itse ei riitä kirjoituksien arvostelemiseen, eikä ystävätkään.
Pitää olla kokenus ja osaava henkilö, jok osaa antaa neuvoja ja ohjata.
Kukaan ei voi noin vaan kylmiltään neuvoa ketään, etenkään jos ei ole lukenut hänen ainoitakaan tekstejään.
Vain joku tyhmyri asiasta mitään käsittämätön, saattaa heitellä lonkalta neuvoja.
En oikeastaan pyri muuhun kuin kirjoittamaan tekstiä, jonka kirjoittamisesta nauttisin. Joskus olen sellaista onnistunut tuottamaan. Kursseilla olen käynyt joskus paljonkin. Kaikilta opettajilta olen saanut jotakin, sopivimmilta paljon.
Mietin vain, kun kirjoittaminen tuntui nyt niin kaukaiselta, että tuleeko kenellekään mieleen ilmeisimpiä virheitä, jonka takia teksti töksähtää. Sellaista omakohtaista, mutta mukaeltua fiktiokohtausta lähdin työstämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko lukenut sarjaa Miten kirjani ovat syntyneet?
Sieltä löytyy paljon ajatuksia, jospa saisit sieltä jotain ideoita?
Vierailija kirjoitti:
Oletko lukenut sarjaa Miten kirjani ovat syntyneet?
Sieltä löytyy paljon ajatuksia, jospa saisit sieltä jotain ideoita?
Kiitos muistutuksesta. Joku osa taitaa löytyä kotihyllystäkin. Pitääpä etsiä. En olekaan aikoihin noita taas lukenut. Ovat inspiroivia.
Mitä kukin pitää kauniina, vaihtelee. Elävyyden taas voisi määritellä aitoudeksi. Nykyään on paljon huippuunsa hiottuja taitokirjailijoita, jotka pystyvät milloin tahansa kirjoittamaan kriitikoiden arvostaman kokeellisen romaanin tai suurta yleisöä puhuttelevan best sellerin. Mutta se aitous silti puuttuu monelta. Ja ilman omaa ääntä ei tule klassikkoja.
Sinä nyt en pyrikään niin korkealle, mikä on siunaus. Ainoa neuvoni on: älä jäljittele. Jäljittelijöitä on maailma täynnä. Kirjoita suoraan sisältäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kukin pitää kauniina, vaihtelee. Elävyyden taas voisi määritellä aitoudeksi. Nykyään on paljon huippuunsa hiottuja taitokirjailijoita, jotka pystyvät milloin tahansa kirjoittamaan kriitikoiden arvostaman kokeellisen romaanin tai suurta yleisöä puhuttelevan best sellerin. Mutta se aitous silti puuttuu monelta. Ja ilman omaa ääntä ei tule klassikkoja.
Sinä nyt en pyrikään niin korkealle, mikä on siunaus. Ainoa neuvoni on: älä jäljittele. Jäljittelijöitä on maailma täynnä. Kirjoita suoraan sisältäsi.
Kiitos hyvästä rohkaisusta. Olen tosiaan vanha, enkä tähtää mihinkään julkaisemiseen tai maineeseen. Nautin vain kirjoittamisesta, mutta siitä nauttii aina vielä enemmän, kun oivaltaa, mikä omassa tekstissä toimii ja mikä tekee kömpelön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohta on se, että mihin pyrit kirjoituksillasi.
Sen mukaan sitten toimit.
Romaania ei enää nykyisin pysty kirjoittamaan, ellei ole käynyt jotain luovan kirjoittamisen kurssia.
Oma itse ei riitä kirjoituksien arvostelemiseen, eikä ystävätkään.
Pitää olla kokenus ja osaava henkilö, jok osaa antaa neuvoja ja ohjata.
Kukaan ei voi noin vaan kylmiltään neuvoa ketään, etenkään jos ei ole lukenut hänen ainoitakaan tekstejään.
Vain joku tyhmyri asiasta mitään käsittämätön, saattaa heitellä lonkalta neuvoja.
En oikeastaan pyri muuhun kuin kirjoittamaan tekstiä, jonka kirjoittamisesta nauttisin. Joskus olen sellaista onnistunut tuottamaan. Kursseilla olen käynyt joskus paljonkin. Kaikilta opettajilta olen saanut jotakin, sopivimmilta paljon.
Mietin vain, kun kirjoittaminen tuntui nyt niin kaukaiselta, että tuleeko kenellekään mieleen ilmeisimpiä virheitä, jonka takia teksti töksähtää. Sellaista omakohtaista, mutta mukaeltua fiktiokohtausta lähdin työstämään.
Kannattaa kirjoittaa ensin vapaasti, välittämättä kieliopista tai muusta. Sen jälkeen ensimmäisen version voi heittää roskiin tai ruveta muokkaamaan sitä. Oman tekstinsä puutteita ei oikein itse näe. Sen takia kannattaa liittyä johonkin harrastajakirjoittajien ryhmään tai mennä johonkin kurssille, jossa opetetaan luovaa kirjoittamista. Lue paljon, se kehittää omaakin ilmaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pyrin siihen, että teksti on värikästä, paljon adjektiiveja. Mikäli sanon mielipiteen, perustelen sen aina. Virheiden tarkistamiseksi käyn läpi kirjoittamani tekstin tavallisesti noin 2–3 kertaa. Jos en ole varma jostakin sanasta, niin käytän sivustoja, joista voin tarkistaa oikeinkirjoituksen. Tai helpommin: ilmaisen asian eri tavalla.
Kirjoittaminen on aina helpompaa, mikäli tunnet valitsemasi aiheen vähintään kohtalaisesti tai jopa hyvin. Ei liian pitkiä lauseita, muista myös kappalejako. Jos aihe herättää vilkasta keskustelua, niin se on hyvä merkki. On tietysti eri asia onko keskustelu positiivista vai negatiivista. Joskus muistan jonkun sanoneen, että negatiivinenkin julkisuus voi olla hyväksi – siitä voi ottaa opiksi, mikäli näet omat virheesi ja osaat kehittyä sen pohjalta
Itse koen itseni keskivertoa paremmaksi kirjoittajaksi, ammattilainen en kuitenkaan ole (vaikka teen kirjoitustyötä sivutyönä).
Kirjoittamaan oppii lukemalla. Sen parempaa neuvoa en osaa antaa. Lue, lue, lue. Kirjoita, kirjoita, kirjoita. Jätä teksti muhimaan viikoiksi/kuukausiksi ja lue se läpi niin objektiivisesti kuin kykenet. Yritä kuvitella lukevasi jonkun toisen tekstiä ja muokkaa se sellaiseksi, jollaisesta itse lukijana nautit eniten.
Myönnän, että on hirveän vaikea neuvoa toista, vaikka itse kamppailen saman asian kanssa. Olen perfektionisti tässä asiassa ja hion ja hion tekstiä loputtomasti. Joku väitti, ettei omaa tekstiään pysty korjaamaan. Kyllä pystyy, mutta täytyy asennoitua oikealla tavalla, katsoa sitä omaa tuotosta kriittisesti, tietää ja hyväksyä, ettei se ole täydellinen ja pyrkiä aina parempaan.
Lähtökohta on se, että mihin pyrit kirjoituksillasi.
Sen mukaan sitten toimit.
Romaania ei enää nykyisin pysty kirjoittamaan, ellei ole käynyt jotain luovan kirjoittamisen kurssia.
Oma itse ei riitä kirjoituksien arvostelemiseen, eikä ystävätkään.
Pitää olla kokenus ja osaava henkilö, jok osaa antaa neuvoja ja ohjata.
Kukaan ei voi noin vaan kylmiltään neuvoa ketään, etenkään jos ei ole lukenut hänen ainoitakaan tekstejään.
Vain joku tyhmyri asiasta mitään käsittämätön, saattaa heitellä lonkalta neuvoja.