Lue keskustelun säännöt.
Oliko m/s Estoniassa porealtaat, uima-altaat ja saunat?
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikinä ota alakansien hyttejä jos vaikka tapahtuukin jotain todella ikävää. Mieluiten ylin kansi, kiitos.
Jos on sviitti omalla parvekkeella, tässä voi olla jokin järki. Muutoin aika sama.
Kun laiva esim kallistuu voimakkaasti, yhtä viheliäistä siellä yläkansilla on yrittää selviytyä seiniä ja rotkoiksi muuttuneita porraskäytäviä pitkin uloskäynnille, joka on aina ylhäällä päin. Pitäisi tietää myös ennalta, kummalle puolelle laiva kallistuu, jotta ei joudu ojasta allikkoon. Uloskäynti, josta putoaa hyiseen veteen kaatuvan laivan alle, on pahin mahdollisuus. Yläkansilla kaikki paatin liikkeet ja heilahdukset ovat vipuvarren vuoksi suurempia. Siellä ihminen voi paiskautua seinille ja saada romua päälleen, kun alakansilla hieman keinahtaa.
Alakansilla saattaa saada enemmän peliaikaa, kun veden tulviminen laivaan konkretisoituu ihan omissa varpaissa. Yläkansilla vielä haukotellaan ja ihmetellään outoa yllätysharjoitusta tai epämääräistä hälinää, kun alakansilla on jo varmuus siitä että nyt on kiire. Jos laiva kaatuu alassuin, alakansille jää todennäköisimmin rungon sisään ilmataskuja, kun yläkansilla seinät ovat täynnä aukkoja, joissa korkeintaan lasit, jotka eivät kestä veden painetta ja rungon vääntyilyä.
Mikään laiva ei kuitenkaan uppoa sekunneissa tai edes minuuteissa niin, etteikö mistä tahansa ehtisi hyvin ja organisoidusti evakuoitua vähintään hätäuloskäynneille tai jopa pelastusveneisiin. Olipa missä päin laiva atahansa. Paitsi koko rungon vakavasti tuhoavissa räjähdyksissä tms, jolloin on joka tapauksessa akateemista saivartelua miettiä, millä kannella sattuu olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikään laiva ei kuitenkaan uppoa sekunneissa tai edes minuuteissa niin, etteikö mistä tahansa ehtisi hyvin ja organisoidusti evakuoitua vähintään hätäuloskäynneille tai jopa pelastusveneisiin. Olipa missä päin laiva atahansa. Paitsi koko rungon vakavasti tuhoavissa räjähdyksissä tms, jolloin on joka tapauksessa akateemista saivartelua miettiä, millä kannella sattuu olemaan.
No kyllä se Estonia aika lailla minuuteissa upposi.
Vierailija kirjoitti:
Oli kyllä. Sain ajokortin 30.6.1994 ja palkinnoksi siitä vanhempani lahjoittivat minulle Helsinki-Tukholma-Tallinna-Tukholma-Helsinki -risteily-yhdistelmän, joka alkoi 1.7.1994 – tosin ilman autoa, koska he eivät päästäneet minua vielä siinä vaiheessa autoilemaan ulkomaille asti. M/s Estonialla siis tapahtui Tukholma-Tallinna-Tukholma -matka, ja olin siellä sekä saunassa että uimassa. Ja seisovasta pöydästä nautin sapuskat. En osannut silloin aavistaakaan, mitä hyvin pian tuleman pitää.
Palkinto ajokortista? Oliko silloin sellainen tapa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään laiva ei kuitenkaan uppoa sekunneissa tai edes minuuteissa niin, etteikö mistä tahansa ehtisi hyvin ja organisoidusti evakuoitua vähintään hätäuloskäynneille tai jopa pelastusveneisiin. Olipa missä päin laiva atahansa. Paitsi koko rungon vakavasti tuhoavissa räjähdyksissä tms, jolloin on joka tapauksessa akateemista saivartelua miettiä, millä kannella sattuu olemaan.
No kyllä se Estonia aika lailla minuuteissa upposi.
Meni siinä vajaa tunti. Ajoissa liikkeelle lähteneet kerkesivät ulos mistä tahansa päin laivaa.
Juntit nukkujat olisivat pelastuneet paremmin, jos olisivat olleet hereillä, kun laiva alkoi käyttäytyä oudosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juntit nukkujat olisivat pelastuneet paremmin, jos olisivat olleet hereillä, kun laiva alkoi käyttäytyä oudosti.
Ainahan laivat kallistelee syysmyrskyssä ja saattaa kuulua outoja kolinoita, risteilyaluksen uppoaminen oli myös ennen Estoniaa asia jota ei pidetty mahdollisena. Eräs paljon merillä seilannut pelastunut matkustaja sanoi ,että uskoi loppuun asti aluksen jäävän kellumaan.
Moni myös varmaan odotti hyteissään henkilökunnan ohjeita, joita ei koskaan tullut...
"Laival on häire, laival on häire", sitä kuulutettiin heikolla naisen äänellä vasta hetkeä ennen Estonian uppoamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli kyllä. Sain ajokortin 30.6.1994 ja palkinnoksi siitä vanhempani lahjoittivat minulle Helsinki-Tukholma-Tallinna-Tukholma-Helsinki -risteily-yhdistelmän, joka alkoi 1.7.1994 – tosin ilman autoa, koska he eivät päästäneet minua vielä siinä vaiheessa autoilemaan ulkomaille asti. M/s Estonialla siis tapahtui Tukholma-Tallinna-Tukholma -matka, ja olin siellä sekä saunassa että uimassa. Ja seisovasta pöydästä nautin sapuskat. En osannut silloin aavistaakaan, mitä hyvin pian tuleman pitää.
Palkinto ajokortista? Oliko silloin sellainen tapa?
Minä ainakin sain. Porukat kustansivat myös ajokorttini (BC). He olivat säästäneet rahat siihen lapsilisistäni siitä asti, kun olin 10.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään laiva ei kuitenkaan uppoa sekunneissa tai edes minuuteissa niin, etteikö mistä tahansa ehtisi hyvin ja organisoidusti evakuoitua vähintään hätäuloskäynneille tai jopa pelastusveneisiin. Olipa missä päin laiva atahansa. Paitsi koko rungon vakavasti tuhoavissa räjähdyksissä tms, jolloin on joka tapauksessa akateemista saivartelua miettiä, millä kannella sattuu olemaan.
No kyllä se Estonia aika lailla minuuteissa upposi.
Meni siinä vajaa tunti. Ajoissa liikkeelle lähteneet kerkesivät ulos mistä tahansa päin laivaa.
Siitä kun ihmiset huomasivat ensi kertaa että jotain on pahasti vialla meni noin viitisen minuuttia siihen kun laivan kallistuma oli niin suuri että liikkuminen oli jo mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 sai surmansa. Kaikkiaan 137 laivalla ollutta eli 94 matkustajaa ja 43 miehistön jäsentä pelastettiin merestä onnettomuuspaikalla. Kuolleiden joukossa oli 17 maan kansalaisia. Suurin osa uhreista oli ruotsalaisia ja virolaisia. Ruotsin kansalaisia kuoli 501, virolaisia 285, latvialaisia 17, venäläisiä 11, suomalaisia 10 ja saksalaisia 10. Ruotsin kansalaisten joukossa oli myös 15 ruotsinsuomalaista. Laivalla oli matkustajia myös muun muassa Liettuasta, Alankomaista, Tanskasta ja Norjasta. Tunnettuja Estonian onnettomuudessa surmansa saaneita olivat virolainen muusikko Urmas Alender, ruotsalainen poliitikko ja entinen valtiopäivämies Lennart Pettersson sekä laivalla risteilyisäntänä ja esiintyjänä työskennellyt ruotsalainen laulaja-lauluntekijä Pierre Isacsson. Nuorimmat Estonialta pelastuneet olivat 12-vuotias norjalainen ja 16-vuotias venäläinen poika. Miehistö oli virolais-ruotsalaista, mutta joukossa oli myös venäläisiä ja latvialaisia. Työntekijöitä oli myös Ukrainasta
Säännöllisellä tarkastuskierroksellaan ollut kansiosaston vahtimies, matruusi Silver Linde kuuli vähän ennen kello yhtä metallisen pamahduksen keulan alueelta samaan aikaan, kun laiva kohtasi suuren aallon. Jotkut alempien kansien matkustajista lähtivät jo tässä vaiheessa hyteistään kohti ylempiä kansia ja pelastusasemia. Linde ilmoitti kolahduksesta toiselle perämiehelle, joka käski selvittää, mikä äänen oli aiheuttanut. Linde jäi rampin luokse kuuntelemaan, ja tarkisti myös rampin lukituslaitteiden merkkivalot. Hän ilmoitti, että kaikki vaikutti normaalilta.
Noin kello 1.05 alkaen seuraavien kymmenen minuutin aikana vapaavahdissa hyteissään olleet miehistön jäsenet ja useat matkustajat kuulivat useita ylimääräisiä epätavallisia metallisia kolahduksia laivan rungosta. Linden palatessa kierrokseltaan vahdinvaihdon jälkeen hän näki päällikkö Arvo Andressonin saapuvan komentosillalle ennen häntä. Pian tämän jälkeen hänet käskettiin takaisin alas kansille ottamaan selvää, mikä oli aiheuttanut ilmoitetut äänet. Alempien kansien väentungoksen ja ihmisten orastavan paniikin vuoksi Linde ei kuitenkaan onnistunut jatkamaan matkaansa autokannelle saakka. Osa matkustajista kertoi hänelle nähneensä käytävillä vettä.
Noin kello 1.15 keulavisiirin lukkojen metalli antoi periksi. Visiiri kaatui eteenpäin ja upposi aaltoihin vetäen myös ajorampin auki mukanaan, minkä seurauksena aluksen autokannelle pääsi vettä keulan käydessä vedenpinnan alapuolella aluksen stampatessa. Autokannelle päässeen veden aiheuttama vapaa nestepinta sai aluksen vakauden romahtamaan, jolloin alus menetti kykynsä vastustaa kallistavia poikittaisvoimia. Liian suuri kallistuma ro-ro-aluksessa (aluksesta riippuen noin 30°) saattaa aiheuttaa lastin kiinnitysten rikkoutumisen, lastin siirtymisen ja sitä kautta aluksen kaatumisen nopeasti. Keulavisiirin murruttua alus kallistui nopeasti reilusti oikealle, jolloin aluksen suuntaa muutettiin vasemmalle ja nopeutta vähennettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välissä seilasi nimillä M/S Silja star ja M/S Wasa King
Moneen kertaan myyty. Taisi olla valmistusvikoja ja huolto laiminlyöty. Myytiin lopuksi köyhille virolaisille halvalla. Ei ihme, että upposi.
Kenen syy, yksi myy, toinen sitten ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikinä ota alakansien hyttejä jos vaikka tapahtuukin jotain todella ikävää. Mieluiten ylin kansi, kiitos.
Jos on sviitti omalla parvekkeella, tässä voi olla jokin järki. Muutoin aika sama.
Kun laiva esim kallistuu voimakkaasti, yhtä viheliäistä siellä yläkansilla on yrittää selviytyä seiniä ja rotkoiksi muuttuneita porraskäytäviä pitkin uloskäynnille, joka on aina ylhäällä päin. Pitäisi tietää myös ennalta, kummalle puolelle laiva kallistuu, jotta ei joudu ojasta allikkoon. Uloskäynti, josta putoaa hyiseen veteen kaatuvan laivan alle, on pahin mahdollisuus. Yläkansilla kaikki paatin liikkeet ja heilahdukset ovat vipuvarren vuoksi suurempia. Siellä ihminen voi paiskautua seinille ja saada romua päälleen, kun alakansilla hieman keinahtaa.
Alakansilla saattaa saada enemmän peliaikaa, kun veden tulviminen laivaan konkretisoituu ihan omissa varpaissa. Yläkansilla vielä haukotellaan ja ihmetellään outoa yllätysharjoitusta tai epämääräistä hälinää, kun alakansilla on jo varmuus siitä että nyt on kiire. Jos laiva kaatuu alassuin, alakansille jää todennäköisimmin rungon sisään ilmataskuja, kun yläkansilla seinät ovat täynnä aukkoja, joissa korkeintaan lasit, jotka eivät kestä veden painetta ja rungon vääntyilyä.
Mikään laiva ei kuitenkaan uppoa sekunneissa tai edes minuuteissa niin, etteikö mistä tahansa ehtisi hyvin ja organisoidusti evakuoitua vähintään hätäuloskäynneille tai jopa pelastusveneisiin. Olipa missä päin laiva atahansa. Paitsi koko rungon vakavasti tuhoavissa räjähdyksissä tms, jolloin on joka tapauksessa akateemista saivartelua miettiä, millä kannella sattuu olemaan.
Estonia vissiin kaatui/kellahti varsin nopeasti. Luin niitä selviytymistarinoita lehdestä ja eräs kertoi jotenkin näin: Laivan kaaduttua hän käveli aulan läpi niin siellä maassa makasi aulatyöntekijä elottomana ja korvasta vuoti verta. Eli kuoli sen ison heilautuksen vuoksi lyötyään lujaa päänsä.
Ei tollasessa virulaisessa kusipurkissa mitään ole
Suomalaisia pelastui nimenomaan alakansien hyteistä.
Keskeistä lienee sekin, ettei saa olla liian kännissä. Ihan toivotonta yrittää kallistelevassa laivassa mihinkään jos on neliveto päällä jo valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisia pelastui nimenomaan alakansien hyteistä.
Keskeistä lienee sekin, ettei saa olla liian kännissä. Ihan toivotonta yrittää kallistelevassa laivassa mihinkään jos on neliveto päällä jo valmiiksi.
Usein se kännääminen nimenomaan pelastaa. Estoniallakin oli työporukka, jonka joukosta hytteihinsä aiemmin nukkumaan menneet makaavat nyt Suomenlahden pohjassa kalojen ruokana kun taas baarissa dokaamassa olleet kollegansa pelastuivat
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, jos joku oli just silloin porealtaassa nautiskelemassa maitaita, kun laiva alkoi kallistua.
Ei se poreallas ollut yöllä auki.
Risteilen turvallisuussyistä vain kesäisin.