Mies ei osaa tapella/ on liian herkkä

💭💭🤗 Unelma mies! 🌺🌺😁

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ennen kestänyt yhtään suuttumisen merkkiä toisissa ihmisissä. Omista vanhemmista toinen sai silmittömiä raivokohtauksia, hajotti tavaroita ja välillä kävi käsiksikin, ja toinen taas oli yleensä luonnottoman rauhallinen, kunnes suuttuessaan sai pelätä, että joltain lähtee henki.

Aikuisena kävin terapian, ja terapeuttini kerran sanoi, että turvallisissa perheissä voidaan riidelläkin, kun kenenkään ei tarvitse pelätä, että riidat yltyvät väkivallaksi. Nykyään on itsekin helpompi hengittää, kun ei tarvitse laittaa energiaa siihen, ettei kukaan suuttuisi mistään. Täytyy vain valita elämäänsä ihmiset, jotka osaavat riidellä ilman väkivaltaa.

Miksi täytyy riidellä? Eikö riitä, että osaa kertoa olevansa eri mieltä asioista?

Riiteleminen riitelemisen itsensä vuoksi on minusta kummallista.

Kannattaa muistaa, että myös turvallisesti riitelevissä perheissä kumpi tahansa voi koska tahansa sanoa, että tämä oli tässä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täytyy riidellä? Eikö riitä, että osaa kertoa olevansa eri mieltä asioista?

Riiteleminen riitelemisen itsensä vuoksi on minusta kummallista.

Kannattaa muistaa, että myös turvallisesti riitelevissä perheissä kumpi tahansa voi koska tahansa sanoa, että tämä oli tässä.

Ei "täydy" riidellä, mutta ainakin omassa elämässä erimielisyyksiä tulee eikä siinä kohtaa tarvitse vältelläkään riitelemistä, kun ei se ketään satuta, puhdistaa vain ilmaa. Lopuksi aina sovitaan. Kukin tavallaan tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täytyy riidellä? Eikö riitä, että osaa kertoa olevansa eri mieltä asioista?

Riiteleminen riitelemisen itsensä vuoksi on minusta kummallista.

Kannattaa muistaa, että myös turvallisesti riitelevissä perheissä kumpi tahansa voi koska tahansa sanoa, että tämä oli tässä.

Ei "täydy" riidellä, mutta ainakin omassa elämässä erimielisyyksiä tulee eikä siinä kohtaa tarvitse vältelläkään riitelemistä, kun ei se ketään satuta, puhdistaa vain ilmaa. Lopuksi aina sovitaan. Kukin tavallaan tietysti.

Oletko koskaan kysynyt siltä toiselta, että puhdistuiko ilma, onko sinun nyt hyvä olla? Vai onko niin, että riitely on jotain, jota sinä tarvitset ja joka ei vie suhdetta lainkaan eteenpäin vaan päinvastoin aiheuttaa toisessa turhautumista.

Olisitko valmis riitelemään joka päivä? Aloittamaan päivän riidalla ja lopettamaan samalla tavalla? Jos et ole, niin vältteletkö kuitenkin riitaa, jos se on toiselle tärkeää.

Mene ufc-salille, jos tapella haluat.

Puolison mielestä riiteleminen on ihan tavallista, kaikki riitelevät. Riidat eivät koskaan johtaneet mihinkään, ja ne loppuivat vain niin, että myönsin puolison olevan oikeassa, vaikka olin täysin eri mieltä. En vain enää jaksanut sitä, että hän halusi tiuskahtaa ja yhtä nopeasti leppyä, kunhan annoin aiheen leppymiseen.

Lopulta poistuin paikalta, kun riita alkoi. Otin lompakon, puhelimen ja auton avaimet ja poistui kodista, palasin vasta seuraavana päivänä. Miehen mielestä toimin väärin, koska riitoja ei pidä pelätä, ne kuuluvat ihmissuhteisiin, minä kielsin häneltä negatiiviset tunteet. Vastasin, että sinä itse estät minua tuntemasta mitään hyvää riitelemällä jatkuvasti ja väittämällä, että se tekee hyvää meille. Ei tee.

Nyt elän nössön miehen kanssa, joka voi olla kanssani eri mieltä vaikka mistä, mutta keskustelee asioista riitelyn sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen ja riitely on niin w t- meininkiä. Sivistyneet ihmiset osaavat selvittää asiansa ihan rauhallisesti puhumalla.

Ei se hienomman väen passiivisaggressiivinen piilovittuilu ole yhtään parempi tapa.

Ei mikään hakkaaja pidä olla, mutta ei toisessa ääripäässä ole tuollainenkaan normaalia, että suunnilleen itkuun pillahdetaan jos toinen korottaa ääntään.

Minäkin olen perheestä, jossa olen kasvanut siihen että erimielisyyksiä selvitellään hyvinkin äänekkäästi ja voimakkain sanoin, mutta fyysisesti ei keneenkään kajota tai tavaroita heitellä. Olen sitten parin naisen kanssa törmännyt tähän, että he jotenkin pelästyvät sitä tapaa riidellä johon olen itse tottunut. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, tunteet voivat kuumentua mutta asiasta riidellään eikä kohdisteta henkilöön. Sitten se on ohi ja unohdettu. Mutta ymmärrän nyt, että kaikki eivät ole sellaiseen tottuneet ja nykyään kiinnitän huomiota omaan tapaani toimia. Yritän opetella olemaan rauhallisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Huutaminen ja riitely on niin w t- meininkiä. Sivistyneet ihmiset osaavat selvittää asiansa ihan rauhallisesti puhumalla.

Mutta siinäkin on eroja, minkä kukakin kokee riitelynä tai riidan haastamisena. Joillakin siinä sivistyneessäkin keskustelussa on enemmän erilaisia sävyjä ja saundeja. Toisilla taas vähäisetkin äänten korottamiset tarkoittavat jo suunnilleen täyttä sotaa.

Hei ap. Olet jo etukäteen maailman kamalin ämmä. Hanki itsellesi apua ja lopeta seb fikaun miehen kiusaaminen.

On tämäkin keskustelu! Porukka on sitä mieltä, että asiassa ei ole kuin ääripäät: Asioiden hyssyttely ja jopa "maton alle lakaisu" tai riehuminen ja rähjääminen joka pikku asiassa.

Omalla kohdallani tilanne oli se, että en edes tiennyt huutaneeni ja rähjänneeni, kun anoppi minulle siitä huomautti. En tiedä, mikä minun äänessäni on ollut sellainen, että se saa anoppini mielestä minut kuulostamaan vihaiselta.

Edellisessä suhteessani erimielisyydet voitti se, joka kiljui kovempaa. Ex ignoorasi asioita kunnes heittelin astioita. Luulin että meidän tapamme riidellä oli "normaali", mutta nykyisessä suhteessa ei ole kertaakaan korotettu ääntä vaikka olemmekin olleet reilusti eri mieltä. Asiat riitelevät, ihmisten ei tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku asia hiertää, niin miksi siitä pitää ärähtää?

En minä töissäkään ärähdä, vaan aloitan asiallisen keskustelun ja odotan, että toinen on samalla tavalla asiallinen. Puhumalla asia selvitetään ja etsitään ratkaisuehdotus, jota molemmat voivat toteuttaa.

Miksi siis kotona pitää toimia toisin ja ryhtyä "tappelemaan"? Vaikuttaa siltä, että ap etsii mahdollisuutta ryhtyä rähisemään ja täysin toisenlaiseen toimintatapaan tottunut mies on aivan eksyksissä mahdollisesti jopa perusteettomien syytösten edessä. Ap haluaa vain tuulettaa tunteitaan, ap:n mies ottaa asian vakavasti eikä (kotitaustansa takia) ymmärrä, että kyse on valtapelistä, jossa ap etsii riitelyllään mahdollisuutta olla marttyyri.

Tiukasti sanominen syyttömälle on yhtä epäinhimillistä kuin lyöminen. Jos ap ei tule toimeen itsensä kanssa, ei pidä mennä tuulettamaan tunteita puolisolle vain siksi, että on kiva riidellä.

No, meidän työpaikalla kyllä on myös tapeltu ja jopa itsekin kerran osallisena. Yleensä esimiehen ominaisuudessa setvimässä toisten riitoja. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään hakkaaja pidä olla, mutta ei toisessa ääripäässä ole tuollainenkaan normaalia, että suunnilleen itkuun pillahdetaan jos toinen korottaa ääntään.

Minäkin olen perheestä, jossa olen kasvanut siihen että erimielisyyksiä selvitellään hyvinkin äänekkäästi ja voimakkain sanoin, mutta fyysisesti ei keneenkään kajota tai tavaroita heitellä. Olen sitten parin naisen kanssa törmännyt tähän, että he jotenkin pelästyvät sitä tapaa riidellä johon olen itse tottunut. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, tunteet voivat kuumentua mutta asiasta riidellään eikä kohdisteta henkilöön. Sitten se on ohi ja unohdettu. Mutta ymmärrän nyt, että kaikki eivät ole sellaiseen tottuneet ja nykyään kiinnitän huomiota omaan tapaani toimia. Yritän opetella olemaan rauhallisemmin.

Minä sopisin kanssasi yhteen, jos toinen osapuoli saa riidellä samoilla säännöillä kuin sinäkin eikä sitä riitaa ole joka hetki kaikista pikkuasioista. Jotenkin tekee hyvää sekin, että joskus antaa itsensä toimia temperamenttinsa ja luonteensa mukaisesti eikä koko ajan yritä olla joku muu kuin on, siloiteltu ja hillitty versio. 

Toisaalta tämä temperamentti tulee muissakin asioissa esille. Välillä järjetön draivi töissä tai treenatessa menee aina helposti kovalle vaihteelle. Joskus olin PT tunnilla ja kysyin mahdollisuutta ostaa puolen tunnin sessioita. Hän sanoi, ettei niitä ole tarjolla, koska yleensä ihmiset tarvitsevat sen tunnin. Sanoi, että olen harvinainen tapaus siinä, että teen luontaisesti täysillä ilman patistamista ja tsemppaamista ja että minun kaltaiselleni ihmiselle se puoli tuntia sopisikin ihan hyvin. 

Jos sattuu olemaan äänekkäämpi, isompi, energisempi tms. joutuu monesti pienentämään itseään, jotta muilla olisi helpompaa. Samoin kuin kuiskailevasti puhuva joutuu jatkuvasti itselleen epämukavasti puhumaan kovemmalla äänellä kuin itselleen luontaista. 

Tässä sitä nyt nähdää, kumpi naista kiinnostaa enemmän: kiltti mies vai jännä mies.

Vierailija kirjoitti:

On tämäkin keskustelu! Porukka on sitä mieltä, että asiassa ei ole kuin ääripäät: Asioiden hyssyttely ja jopa "maton alle lakaisu" tai riehuminen ja rähjääminen joka pikku asiassa.

Omalla kohdallani tilanne oli se, että en edes tiennyt huutaneeni ja rähjänneeni, kun anoppi minulle siitä huomautti. En tiedä, mikä minun äänessäni on ollut sellainen, että se saa anoppini mielestä minut kuulostamaan vihaiselta.

No katoppa tuo otsikko. Ap haluis mieheltänsä turpaan, mutta tämä ei halua satuttaa naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämäkin keskustelu! Porukka on sitä mieltä, että asiassa ei ole kuin ääripäät: Asioiden hyssyttely ja jopa "maton alle lakaisu" tai riehuminen ja rähjääminen joka pikku asiassa.

Omalla kohdallani tilanne oli se, että en edes tiennyt huutaneeni ja rähjänneeni, kun anoppi minulle siitä huomautti. En tiedä, mikä minun äänessäni on ollut sellainen, että se saa anoppini mielestä minut kuulostamaan vihaiselta.

No katoppa tuo otsikko. Ap haluis mieheltänsä turpaan, mutta tämä ei halua satuttaa naista.

Missä näin sanotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämäkin keskustelu! Porukka on sitä mieltä, että asiassa ei ole kuin ääripäät: Asioiden hyssyttely ja jopa "maton alle lakaisu" tai riehuminen ja rähjääminen joka pikku asiassa.

Omalla kohdallani tilanne oli se, että en edes tiennyt huutaneeni ja rähjänneeni, kun anoppi minulle siitä huomautti. En tiedä, mikä minun äänessäni on ollut sellainen, että se saa anoppini mielestä minut kuulostamaan vihaiselta.

No katoppa tuo otsikko. Ap haluis mieheltänsä turpaan, mutta tämä ei halua satuttaa naista.

Missä näin sanotaan?

OT-SI-KOS-SA

Minä ymmärsin sen niin, että tässä on kyse sellaisista energiaeroista, että ap:ta häiritsee se, ettei mies päästä energiaa riittävästi ulos tai ei edes syty riittävän energiseksi. Sillä ei ole mitään tekoa väkivallan tai turpaanvedon kanssa. 

Joku pystyy luontaisesti vaikkapa nauraa hohottamaan niin, että koko huonetila raikaa  ja joku taas naurahtelee muutaman kerran hissukseen, vaikka vitsi olisi ollut kuinka mehevä. Toista voi alkaa ärsyttää toisen nauruenergia - kumpaa tahansa kumman tapa, koska se on niin kaukana omasta energiasta. Sängyssä näitä energiaeroja on myös ja monella muullakin elämänsaralla kuten työntekoasenteessa eikä vain riitelyssä.

Ehkä ap kokee, että häneen jää jotain tukahdutettuja negatiivisia tunteita, joiden ulostuontiin hän ei saa lupaa ja se turhauttaa häntä.  Joku haluaa juosta täysillä, hiihtää räkä poskella tai haka nyrkkeilysäkkiä, joku ei koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään hakkaaja pidä olla, mutta ei toisessa ääripäässä ole tuollainenkaan normaalia, että suunnilleen itkuun pillahdetaan jos toinen korottaa ääntään.

Minäkin olen perheestä, jossa olen kasvanut siihen että erimielisyyksiä selvitellään hyvinkin äänekkäästi ja voimakkain sanoin, mutta fyysisesti ei keneenkään kajota tai tavaroita heitellä. Olen sitten parin naisen kanssa törmännyt tähän, että he jotenkin pelästyvät sitä tapaa riidellä johon olen itse tottunut. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, tunteet voivat kuumentua mutta asiasta riidellään eikä kohdisteta henkilöön. Sitten se on ohi ja unohdettu. Mutta ymmärrän nyt, että kaikki eivät ole sellaiseen tottuneet ja nykyään kiinnitän huomiota omaan tapaani toimia. Yritän opetella olemaan rauhallisemmin.

Mieheni on tuollainen äänekäs riitelijä. Hän vetoaa siihen, että ei tässä ole mitään ihmeellistä, tunteet vain kuumenevat ja tämä on OK. Riitoja on riitojen itsensä vuoksi.

Niinpä minä ryhdyin mykkäkouluilemaan ja ilmoitin, että tämä on ihan normaalia, tunteet vain viilenevät ja menee viikko tai kaksi, että asia on ohi ja unohdettu.

Miehen mielestä mykkäkoulu on sairasta vallankäyttöä, minusta äänekäs huutoriitely on ihan sama asia.