Lue keskustelun säännöt.
Mies ei osaa tapella/ on liian herkkä
03.07.2021 |
Miehen perheessä ei lapsuudessakaan koskaan tapeltu, vaan kaikki on hänen sanojensa mukaan ollut aina ah niin auvoista. Hän ei ole koskaan korottanut ääntään, ellei lasketa sitä kun hän kerran seitsämän vuotiaana kuulemma ärähti. Itsellä taas on kotoa tullut malli, että asiat jotka hiertävät käydään läpi, ja ääntä voidaan korottaa ilman että siinä on mitään järkyttävää.
Rakastan miestä, mutta minua ottaa päähän, etten voi ärähtää tai ”tapella”, ilman että miehen kasvoille tulee raivostuttava koiranpentumainen ilme, itkuinen katse ja ylitsevuotavat anteeksipyynnöt. Ja hän kiukustu koskaan takaisin. Ja en todellakaan ole mikään rähjääjä tai ilkeä. Mutta negativiinen äänensävykin saa miehen ihan lukkoon.
Joskus haluaisin vain tapella ilman että koen olevani maailman kamalin ämmä jälkikäteen 🙈
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minä ymmärrän sinua. Suomessa on todella tukahdutettu tunneilmapiiri ja välttelevästi kiintyneet häippäävät heti takavasemmalle, jos toisella on voimakkaita positiivisia tai negatiivisia tunteita.
Tunteet voi sanoa räyhäämättäkin.
En puhunut mitään räyhäämisestä vaan siitä,että monesti Suomessa tunteet pitää olla vaihteluvälillä -1 - +4. Sitten sallitaan toki negatiivisten tunteiden hukuttaminen alkoholiin, mutta ei niiden näyttämistä. Jos jonkun tunneskaala liikkuu välillä -10- +10, ollaan heti pitämässä henkilöä tasapainottomana.
Tämän voisi kääntää myös niinkin, että negatiivisten tunteiden kieltämisen koetaan olevan ok, mutta,se on toisaalta sama kuin kiellettäisiin hymyily ja nauru onnea tai iloa kokevalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teidän maailmassanne vain ihmisiä, jotka eivät ikinä koe negatiivisia tunteita ja ihmisiä jotka raivopäinä henkisesti/fyysissesti pahoinpitelevät ja alistavat muita. Asiat eivät ole mustavalkoisia. On erilaisia persoonia.
Lapsuuteni oli pelkkää vanhempien riitelyä enkä voi itse sietää riitoja varmaankin sen vuoksi. Samoin koska isäni oli ja on alkoholisti, en itse juopottele. Joskus lapsista ei tule sellaisia kuin vanhemmista, vaan päinvastaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi koskaan seurustella miehen kanssa, joka ei ole tappanut.
T. fyysinen N38
Ymmärrän aloittajaa. Oma puolisoni on aika tavalla samanlainen, hän menee myös ihan lukkoon jos joku "tuulettaa tunteitaan". Itse saatan räjähtää, mutta lepyn nopeasti ja nollaan tilanteen. En kohdista häneen mitään aggressiota, kunhan saatan purkaa paineita yleisellä tasolla. Haluan myös selvittää mahdolliset ongelmatilanteet keskustelemalla ne halki, enkä jaksa yhtään mykkäkoulua. Pahinta on sellainen vajaalla käyvä tunne, hiljaisuus joka ei johda mihinkään. En kestä sitä ollenkaan.
Puolisoni on kumminkin herkkä ja hänellä on taipumus mykkäilyyn ja hiljaisuuteen, vaikka asia olisi mikä. Lisäksi hän ahdistuu entistä enemmän jos joku asia nostetaan kunnolla tikunnokkaan, käydään se kunnolla läpi ja tunteita säästelemällä. Paskanhajua pitää saada sanoa paskanhajuksi, ei riitä että on hiljaa hengittämättä. Tämä on meidän temperamenteissä keskeinen ero. Vuodet ovat kyllä hioneet molempien piirteitä ymmärtävämpään suuntaan, itse en enää jaksa kun tiedän että toinen ei kestä ja joskus puolisokin osaa olla kauhistumatta ihan jokaisesta asiasta. Mutta perusero on meissä varmasti ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa. Oma puolisoni on aika tavalla samanlainen, hän menee myös ihan lukkoon jos joku "tuulettaa tunteitaan". Itse saatan räjähtää, mutta lepyn nopeasti ja nollaan tilanteen. En kohdista häneen mitään aggressiota, kunhan saatan purkaa paineita yleisellä tasolla. Haluan myös selvittää mahdolliset ongelmatilanteet keskustelemalla ne halki, enkä jaksa yhtään mykkäkoulua. Pahinta on sellainen vajaalla käyvä tunne, hiljaisuus joka ei johda mihinkään. En kestä sitä ollenkaan.
Puolisoni on kumminkin herkkä ja hänellä on taipumus mykkäilyyn ja hiljaisuuteen, vaikka asia olisi mikä. Lisäksi hän ahdistuu entistä enemmän jos joku asia nostetaan kunnolla tikunnokkaan, käydään se kunnolla läpi ja tunteita säästelemällä. Paskanhajua pitää saada sanoa paskanhajuksi, ei riitä että on hiljaa hengittämättä. Tämä on meidän temperamenteissä keskeinen ero. Vuodet ovat kyllä hioneet molempien piirteitä ymmärtävämpään suuntaan, itse en enää jaksa kun tiedän että toinen ei kestä ja joskus puolisokin osaa olla kauhistumatta ihan jokaisesta asiasta. Mutta perusero on meissä varmasti ikuisesti.
Tunteita säästelemättä, piti kirjoittamani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minä ymmärrän sinua. Suomessa on todella tukahdutettu tunneilmapiiri ja välttelevästi kiintyneet häippäävät heti takavasemmalle, jos toisella on voimakkaita positiivisia tai negatiivisia tunteita.
Tunteet voi sanoa räyhäämättäkin.
En puhunut mitään räyhäämisestä vaan siitä,että monesti Suomessa tunteet pitää olla vaihteluvälillä -1 - +4. Sitten sallitaan toki negatiivisten tunteiden hukuttaminen alkoholiin, mutta ei niiden näyttämistä. Jos jonkun tunneskaala liikkuu välillä -10- +10, ollaan heti pitämässä henkilöä tasapainottomana.
Tämän voisi kääntää myös niinkin, että negatiivisten tunteiden kieltämisen koetaan olevan ok, mutta,se on toisaalta sama kuin kiellettäisiin hymyily ja nauru onnea tai iloa kokevalta.
Joo kyllä minusta ainakin näkee, että olen vihainen vaikka en menetä malttiani. Ei kellekään jää epäselväksi mitä mieltä olen asioista vaikka periaatteessa pysyn tosin rauhallisena. Ilmeisesti on pelottavampaa, että rauhallisena pystyn olemaan niin vihainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuteni oli pelkkää vanhempien riitelyä enkä voi itse sietää riitoja varmaankin sen vuoksi. Samoin koska isäni oli ja on alkoholisti, en itse juopottele. Joskus lapsista ei tule sellaisia kuin vanhemmista, vaan päinvastaisia.
Minä taas olen perheestä, jossa ei koskaan tapeltu, mutta se oli silti täysi vahingollinen perhehelv***. Olin ainoa lapsi enkä saanut koskaan näyttää mitään vanhemmille hankalia tunteita tai omia tarpeitani tai olla suuttunut tai negatiivinen. Minulle aikuisena on ollut tärkeää olla seurassa, jossa saan olla kokonainen oma itseni enkä typistä itseäni ylikiltiksi ihmiseksi, joka kieltää omat tarpeensa, urakoi saadakseen hyväksyntää ja aina muut menevät oman itsen edelle.
Ollessani nuorena vaihdossa Italiassa, ymmärsin että kaikki melskaaminen ja kovaäänisyys ei tarkoita mitään peruuttamatonta perhehelvettiä tai uhkaa, se on vaan toisten tapa ilmaista itseään. Sielläkin isäntaperheessä melskattiin ja kädet heilui vauhdikkaasti, mutta kohta jo halattiin ja lopulta kukaan ei muistanut mistä vartti sitten metelöitiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hetken sellaisen ammattiriitelijän/loukkaantujan kanssa ja olihan se nyt helvetin pelottavaa kun itse ihan neutraalein mielialoin istuin vaikkapa sohvalla katsomassa teeveetä ja toisella alkaa ykskaks joku mökötys ja ovien paiskominen. Tuli sellainen olo että oooukkei missä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Ollessani nuorena vaihdossa Italiassa, ymmärsin että kaikki melskaaminen ja kovaäänisyys ei tarkoita mitään peruuttamatonta perhehelvettiä tai uhkaa, se on vaan toisten tapa ilmaista itseään. Sielläkin isäntaperheessä melskattiin ja kädet heilui vauhdikkaasti, mutta kohta jo halattiin ja lopulta kukaan ei muistanut mistä vartti sitten metelöitiin.
Myös minulla nuoruudenkokemus välimerellisestä kulttuurista. Se oli vapauttavaa, koska oma temperamenttini on enemmän myös tuollainen, että pieni hetki kiehuu ilman mitään vaaraa tai loukkaavia sanoja ja viiden minuutin päästä ollaan ihan eri asioissa ja hyvässä sovussa eikä se hetken tunteenpurkaus ole mitenkään vaarallista.
Suomessa on paljon toksisen positiivisuuden vaatimusta, vaikkemme mitään ilopillereitä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollessani nuorena vaihdossa Italiassa, ymmärsin että kaikki melskaaminen ja kovaäänisyys ei tarkoita mitään peruuttamatonta perhehelvettiä tai uhkaa, se on vaan toisten tapa ilmaista itseään. Sielläkin isäntaperheessä melskattiin ja kädet heilui vauhdikkaasti, mutta kohta jo halattiin ja lopulta kukaan ei muistanut mistä vartti sitten metelöitiin.
Olin naimisissa italialaisen kanssa eikä siellä ollut tuollaista. Eksä oli jopa raivostuttavan rauhallinen ja aina sanoi, että voidaanko nyt keskustella tästä asiasta ihan rauhassa ja lopeta tuo meuhkaaminen. Riippuu varmaan mistä päin Italiaa on kotoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda se johonkin lähiöostarin Peraan joka takoo sinua viikonloppuisin kaljapäissään kuin Rocky Balboa.
Ja jos ei lähiöostarin Pera ole riittävän jänskä niin sitten kirjeenvaihtoon vankilaan jonkun todellisen tunteensa näyttävän, joka osaa mysö tapella, miehen kanssa. Siitä sitten suhde voi kehittyä vaikka avioliittoon asti. Johan loppuu tylsyys elämästä.
Naiset ja tarve kokea tunteita. Tuntea olevansa elossa.
Täällä ne päästään pipit pimahtelijat tekemässä käytöstään hyväksytyksi rauhallisten mustamaalaamisella. Mitä luulette kumpi siinä tarvii terapiaa ja nappeja, te vai ne rauhalliset tyypit.
Minua on syytetty ihan samasta asiasta semmosella erolla että ite jouduin katselemaan riitelyä koko lapsuuteni enää aikuisena en jaksa kilahtelevia naisia vaan poistun paikalta
Vierailija kirjoitti:
Täällä ne päästään pipit pimahtelijat tekemässä käytöstään hyväksytyksi rauhallisten mustamaalaamisella. Mitä luulette kumpi siinä tarvii terapiaa ja nappeja, te vai ne rauhalliset tyypit.
Miksi joku vähemmän rauhallinen tarvitsisi nappeja sen enempää kuin rauhallinenkaan?
Hommaa salasuhde. Joku oikein kunnon turpaanvetäjä.