Miksi niin monet vanhemmat lässyttävät nykyään lapsensa piloille?

Älä muuta virka. Voi morjens! Kiinan keisareita lapsuusajan jonka jälkeen masentuvat, kun selviää ettei maailma pyöriä oman navan ympärillä.

Itkupotkuraivareita todisteltu myös viimekertaisella kauppareissulla. (Lapsi muuten sai tahtonsa läpi, eli pussillisen hyvää. Perustelut: kun on nyt niin kuumakin, vaikka ei olekaan karkkipäivä, mutta kun Matti on tosi väsynyt kuumuuteen.)

Ja sit nää ihanat äidit esimiehinä.

Vuodessa on koko tiimi sekaisin ja kaikki kynnelle kykenevät ovat lähteneet sieltä. Jäljelle jää vain ne, jotka osaavat manipuloida noita tuollaisia.

Miten täällä palstalla jatkuvasti todistetaan tällaista käytöstä, mutta mä en näe sitä juuri koskaan. Ja mulla sentään on alakouluikäiset lapset.

Mä taas pelkään joskus että ollaan vähän liiankin tiukkoja kaks veelle kun ärjästään joskus oikein kunnolla jos ei tule kutsuttaessa (ulkona siis, opetellaan ettei juokse esim. tielle eli totella täytyy nyt eikä heti). Mutta neuvotellaan kyllä sellaisista asioista joilla ei ole niin väliä.

Kerran yhdessä raflassa: 5-6-vuotias poika äidilleen: - Mä en haluu syödä tääl mitään! Mä en haluu olla tääl! Poika lähti marssimaan ulos raflasta. Äiti juoksi perään ja kysyi epätoivoisella äänellä pojaltaan: - Mutta kulta pieni, minne me sitten menemme?

Kävin tänään buffetissa syömässä, edelläni jonossa oli perhe johon kuului vanhemmat ja noin 7v poika. Tarjolla oli siis useampi ruokalaji tavallista kotiruokaa, erilaisia pizzoja ja vielä iso salaattipöytä. Pojalle vaan ei löytynyt _mitään_ mieluista syötävää, joten äippä meni kysymään henkilökunnalta voisiko jotenkin saada pojalle lihapullia :D mitähän tuo poika koulussa syö? Kyllä minä olisin sanonut että jos ei mikään kymmenistä vaihtoehdoista kelpaa niin sitten saa istua pöydässä ja katsoa kun muut syö.

Vierailija kirjoitti:

Kerran yhdessä raflassa: 5-6-vuotias poika äidilleen: - Mä en haluu syödä tääl mitään! Mä en haluu olla tääl! Poika lähti marssimaan ulos raflasta. Äiti juoksi perään ja kysyi epätoivoisella äänellä pojaltaan: - Mutta kulta pieni, minne me sitten menemme?

Edessä tod.näk. hyvin haasteelliset teinivuodet.

Vierailija kirjoitti:

Kävin tänään buffetissa syömässä, edelläni jonossa oli perhe johon kuului vanhemmat ja noin 7v poika. Tarjolla oli siis useampi ruokalaji tavallista kotiruokaa, erilaisia pizzoja ja vielä iso salaattipöytä. Pojalle vaan ei löytynyt _mitään_ mieluista syötävää, joten äippä meni kysymään henkilökunnalta voisiko jotenkin saada pojalle lihapullia :D mitähän tuo poika koulussa syö? Kyllä minä olisin sanonut että jos ei mikään kymmenistä vaihtoehdoista kelpaa niin sitten saa istua pöydässä ja katsoa kun muut syö.

Voin hyvin kuvitella tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Kävin tänään buffetissa syömässä, edelläni jonossa oli perhe johon kuului vanhemmat ja noin 7v poika. Tarjolla oli siis useampi ruokalaji tavallista kotiruokaa, erilaisia pizzoja ja vielä iso salaattipöytä. Pojalle vaan ei löytynyt _mitään_ mieluista syötävää, joten äippä meni kysymään henkilökunnalta voisiko jotenkin saada pojalle lihapullia :D mitähän tuo poika koulussa syö? Kyllä minä olisin sanonut että jos ei mikään kymmenistä vaihtoehdoista kelpaa niin sitten saa istua pöydässä ja katsoa kun muut syö.

Aina on ollut nirsoja lapsia.

Lässyttävä ja teennäinen puhetyyli on yhteistä myös bloggaajille.

Ei paljon muutakaan voi tehdä jos ei halua vaikeuksiin lastensuojelun kanssa. Nykyisin vanhemmilta edellytetään positiivisuutta, sanoittamista yms. Käskytyksen ja kurituksen aika on ohi.

Muuta nyt kesällä söisikään kuin jäätelöä ja sipsejä ja kokista ja yritä tarjota sitten ruokaa?

Meillä lässytetään vaan koiralle. Se onkin aika hemmoteltu pentu

Porukat käyttivät aikoinaan meidän lasten kohdalla psykologiaa. Jos olisi halunnut jotakin omasta mielestä kivaa kaupasta, niin sanottiin usein, että valitettavasti ei nyt ole varaa mihinkään ylimääräiseen, mutta katsellaan sitten seuraavalla kerralla. Se tepsi aina, ei siinä sen kummempaa. Asuntolainaahan he silloin lyhensivät, eli tottahan se oli.

Vanhemmat tavoittelevat lempeää äänensävyä ja vuorovaikutusta lapsen kanssa. Tämä on ihan ok, kunhan se normaali ja tarvittaessa tiukempikin äänensävy löytyy. Aina ei löydy, mutta jos löytyy, sitten syyllistytään "voi kauheaa kun mä Aino-Petterille maaliskuussa sanoin niin tiukasti".

Vierailija kirjoitti:

Ei paljon muutakaan voi tehdä jos ei halua vaikeuksiin lastensuojelun kanssa. Nykyisin vanhemmilta edellytetään positiivisuutta, sanoittamista yms. Käskytyksen ja kurituksen aika on ohi.

Kyllä vanhempi voi olla positiivinen ja sanoittaa lapsen tunteet, ja silti jämäkästi pitää rajat, tehdä päätökset ja olla perheen aikuinen. Ei siihen mitään ”kuritusta” tarvita. Jämäkkää otetta vain. Se onkin sitten hyvä kysymys, miksi tuo ote on niin monilta vanhemmilta hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei paljon muutakaan voi tehdä jos ei halua vaikeuksiin lastensuojelun kanssa. Nykyisin vanhemmilta edellytetään positiivisuutta, sanoittamista yms. Käskytyksen ja kurituksen aika on ohi.

En ole kyllä kuullut, että kenestäkään olisi vielä tehty ilmoitusta, koska käski lapsensa käyttäytyä :D En tiedä mihin väitteesi perustuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei paljon muutakaan voi tehdä jos ei halua vaikeuksiin lastensuojelun kanssa. Nykyisin vanhemmilta edellytetään positiivisuutta, sanoittamista yms. Käskytyksen ja kurituksen aika on ohi.

En ole kyllä kuullut, että kenestäkään olisi vielä tehty ilmoitusta, koska käski lapsensa käyttäytyä :D En tiedä mihin väitteesi perustuu

Teilläkö lapsi tottelee ihan vaan kun sanot sille jotain?

Vierailija kirjoitti:

Itkupotkuraivareita todisteltu myös viimekertaisella kauppareissulla. (Lapsi muuten sai tahtonsa läpi, eli pussillisen hyvää. Perustelut: kun on nyt niin kuumakin, vaikka ei olekaan karkkipäivä, mutta kun Matti on tosi väsynyt kuumuuteen.)

Minkäikäinen lapsi? Kyllä minäkin annan periksi jollekin 2.v:lle ennemmin kuin alan huudattaa sellaista kauppajonossa. Niitä on paljon helpompi kasvattaa sitten kun ymmärryskyky on enemmän kehittynyt. Eikä oo tarvinut yhdenkään +6 v.n kanssa enää jäädä jankkaamaan.