Miksi niin monet vanhemmat lässyttävät nykyään lapsensa piloille?

Vierailija kirjoitti:

Porukat käyttivät aikoinaan meidän lasten kohdalla psykologiaa. Jos olisi halunnut jotakin omasta mielestä kivaa kaupasta, niin sanottiin usein, että valitettavasti ei nyt ole varaa mihinkään ylimääräiseen, mutta katsellaan sitten seuraavalla kerralla. Se tepsi aina, ei siinä sen kummempaa. Asuntolainaahan he silloin lyhensivät, eli tottahan se oli.

En ihan ymmärrä tuota vanhempiesi käyttämää psykologiaa. Jos ei siis olla hankkimassa sitä jotain nyt, seuraavalla kerralla tai koskaan, niin mitä se auttaa, että sanoo, että seuraavalla kerralla sitten? Mä sanon lapsille, että ei hankita, koska ei ole varaa. Seuraavasta kerrasta en puhu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei paljon muutakaan voi tehdä jos ei halua vaikeuksiin lastensuojelun kanssa. Nykyisin vanhemmilta edellytetään positiivisuutta, sanoittamista yms. Käskytyksen ja kurituksen aika on ohi.

Kyllä vanhempi voi olla positiivinen ja sanoittaa lapsen tunteet, ja silti jämäkästi pitää rajat, tehdä päätökset ja olla perheen aikuinen. Ei siihen mitään ”kuritusta” tarvita. Jämäkkää otetta vain. Se onkin sitten hyvä kysymys, miksi tuo ote on niin monilta vanhemmilta hukassa.

Hyvitellään sekä lässytetään sitä tyypillistä sanoituslitaniaa "äiti näkee että Jessica olet vihainen mutta ei silti saa huutaa kaupassa". Missä kohtaa se tiukka kurinpito sitten tulee? Ja millaista se käytännössä on, kun kerran kurittaa ei saa, eli lapsi ei joudu kärsimään vaikka olisi tottelematon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei paljon muutakaan voi tehdä jos ei halua vaikeuksiin lastensuojelun kanssa. Nykyisin vanhemmilta edellytetään positiivisuutta, sanoittamista yms. Käskytyksen ja kurituksen aika on ohi.

Kyllä vanhempi voi olla positiivinen ja sanoittaa lapsen tunteet, ja silti jämäkästi pitää rajat, tehdä päätökset ja olla perheen aikuinen. Ei siihen mitään ”kuritusta” tarvita. Jämäkkää otetta vain. Se onkin sitten hyvä kysymys, miksi tuo ote on niin monilta vanhemmilta hukassa.

Hyvitellään sekä lässytetään sitä tyypillistä sanoituslitaniaa "äiti näkee että Jessica olet vihainen mutta ei silti saa huutaa kaupassa". Missä kohtaa se tiukka kurinpito sitten tulee? Ja millaista se käytännössä on, kun kerran kurittaa ei saa, eli lapsi ei joudu kärsimään vaikka olisi tottelematon?

Siis onko sun ajatus se, että hyvä tulee just kurittamalla vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei paljon muutakaan voi tehdä jos ei halua vaikeuksiin lastensuojelun kanssa. Nykyisin vanhemmilta edellytetään positiivisuutta, sanoittamista yms. Käskytyksen ja kurituksen aika on ohi.

En ole kyllä kuullut, että kenestäkään olisi vielä tehty ilmoitusta, koska käski lapsensa käyttäytyä :D En tiedä mihin väitteesi perustuu

Teilläkö lapsi tottelee ihan vaan kun sanot sille jotain?

Ei todellakaan. 2-vuotias pahimmassa uhmassaan😅 Mutta sanon hänelle kyllä jämäkästi kun kokeilee rajojaan. En käytä mitään ylimääräistä sanoittelua vaan sanon, että noin ei tehdä. Tietysti sitten kehun kun tekee oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei paljon muutakaan voi tehdä jos ei halua vaikeuksiin lastensuojelun kanssa. Nykyisin vanhemmilta edellytetään positiivisuutta, sanoittamista yms. Käskytyksen ja kurituksen aika on ohi.

Kyllä vanhempi voi olla positiivinen ja sanoittaa lapsen tunteet, ja silti jämäkästi pitää rajat, tehdä päätökset ja olla perheen aikuinen. Ei siihen mitään ”kuritusta” tarvita. Jämäkkää otetta vain. Se onkin sitten hyvä kysymys, miksi tuo ote on niin monilta vanhemmilta hukassa.

Monella on hallussa mutta ei niitä tarvi siellä ihmisten ilmoilla kasvattaa. Onhan se selvää kun opetat uhmaikäistä käyttäytymään se vaatii jämäkkyyttä, lapselta huutoa ja pettymystä, ja ennen kaikkea toistoa. Ei niitä tarvi siellä ihmisten ilmoilla harjoitella vaan kotioloissa.

" Venla, sinua nyt kiukuttaa se kun olisit halunnut karkkia mutta sinun täytyy oppia ettei aina saa sitä mitä haluaa." Ja muut asiakkaat kuuntelevat sitä huutoa vähintään 15 minuuttia?

Tapansa toki kullakin. Itse en näe mitään väärää sanoa että ota se pussi mutta kaikkea ei syödä kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei paljon muutakaan voi tehdä jos ei halua vaikeuksiin lastensuojelun kanssa. Nykyisin vanhemmilta edellytetään positiivisuutta, sanoittamista yms. Käskytyksen ja kurituksen aika on ohi.

Kyllä vanhempi voi olla positiivinen ja sanoittaa lapsen tunteet, ja silti jämäkästi pitää rajat, tehdä päätökset ja olla perheen aikuinen. Ei siihen mitään ”kuritusta” tarvita. Jämäkkää otetta vain. Se onkin sitten hyvä kysymys, miksi tuo ote on niin monilta vanhemmilta hukassa.

Hyvitellään sekä lässytetään sitä tyypillistä sanoituslitaniaa "äiti näkee että Jessica olet vihainen mutta ei silti saa huutaa kaupassa". Missä kohtaa se tiukka kurinpito sitten tulee? Ja millaista se käytännössä on, kun kerran kurittaa ei saa, eli lapsi ei joudu kärsimään vaikka olisi tottelematon?

Siis onko sun ajatus se, että hyvä tulee just kurittamalla vai?

Onko sinulla ajatuksena sitten se, että hyvä tulee just sanoittamalla vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei paljon muutakaan voi tehdä jos ei halua vaikeuksiin lastensuojelun kanssa. Nykyisin vanhemmilta edellytetään positiivisuutta, sanoittamista yms. Käskytyksen ja kurituksen aika on ohi.

Kyllä vanhempi voi olla positiivinen ja sanoittaa lapsen tunteet, ja silti jämäkästi pitää rajat, tehdä päätökset ja olla perheen aikuinen. Ei siihen mitään ”kuritusta” tarvita. Jämäkkää otetta vain. Se onkin sitten hyvä kysymys, miksi tuo ote on niin monilta vanhemmilta hukassa.

Hyvitellään sekä lässytetään sitä tyypillistä sanoituslitaniaa "äiti näkee että Jessica olet vihainen mutta ei silti saa huutaa kaupassa". Missä kohtaa se tiukka kurinpito sitten tulee? Ja millaista se käytännössä on, kun kerran kurittaa ei saa, eli lapsi ei joudu kärsimään vaikka olisi tottelematon?

Siis onko sun ajatus se, että hyvä tulee just kurittamalla vai?

Onko sinulla ajatuksena sitten se, että hyvä tulee just sanoittamalla vai?

Mikset vastaa kysymykseen, jonka esitin? Voidaan jatkaa sitten, kun oot vastannut.

Näiden lässyttävien vanhempien lapset on niitä kamalimpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei paljon muutakaan voi tehdä jos ei halua vaikeuksiin lastensuojelun kanssa. Nykyisin vanhemmilta edellytetään positiivisuutta, sanoittamista yms. Käskytyksen ja kurituksen aika on ohi.

Kyllä vanhempi voi olla positiivinen ja sanoittaa lapsen tunteet, ja silti jämäkästi pitää rajat, tehdä päätökset ja olla perheen aikuinen. Ei siihen mitään ”kuritusta” tarvita. Jämäkkää otetta vain. Se onkin sitten hyvä kysymys, miksi tuo ote on niin monilta vanhemmilta hukassa.

Hyvitellään sekä lässytetään sitä tyypillistä sanoituslitaniaa "äiti näkee että Jessica olet vihainen mutta ei silti saa huutaa kaupassa". Missä kohtaa se tiukka kurinpito sitten tulee? Ja millaista se käytännössä on, kun kerran kurittaa ei saa, eli lapsi ei joudu kärsimään vaikka olisi tottelematon?

Siis onko sun ajatus se, että hyvä tulee just kurittamalla vai?

Onko sinulla ajatuksena sitten se, että hyvä tulee just sanoittamalla vai?

Mikset vastaa kysymykseen, jonka esitin? Voidaan jatkaa sitten, kun oot vastannut.

Vastaus kysymykseesi on "kyllä".

Mun äiti oli aika veemäinen kun olin lapsi ja nuori. Me ei saatu siskon kaa juuri koskaan mitään extraa. Juhannuksena saatiin peräti pullot limsaa makkaran kans ja sit jos oltiin kipeitä niin sit tuli jotain Dacapo patukkaa tms. Eikä kyse ollu siitä etteikö ois ollu varaa, se oli vaan niin helvetin nuuka. Itelleen se kyl osti jatkuvasti tupakat ja viinat. Niin kauan ku isä eli niin sen ryyppääminen oli rajoitettua: kahta päivää peräkkäin ei se saanu ottaa koska faija vahti haukkana mut sit ku mutsi jäi leskeks niin dokaamisel ei ollu mitään rajaa. "Parhaimmillaan" meni 16 päivää putkeen. Aina välil menin lasten kans käymään äitil ja näyttämäs niille mitä viina voi saada aikaan. Hyvän oppiläksyn saivat siitä kyl, kellekään mun lapsist ei alko oo ongelma.

Lässyttävillä vanhemmilla ei ole luonnollista kiintymyssuhdetta lapsiinsa. Se lässytys on sellaista teennäistä showta.

En muista, että olisin kertaakaan nähnyt lässyttäviä vanhempia lapsineen koskaan missään omina lapsuudenkotiaikoinani (1960-1980). Oli tiukempia ja vähemmän tiukempia vanhempia, mutta ei tosiaan milloinkaan mitään ällöttävän maireaa käytöstä vanhempien osalta tarvinnut todistaa.

Vierailija kirjoitti:

En muista, että olisin kertaakaan nähnyt lässyttäviä vanhempia lapsineen koskaan missään omina lapsuudenkotiaikoinani (1960-1980). Oli tiukempia ja vähemmän tiukempia vanhempia, mutta ei tosiaan milloinkaan mitään ällöttävän maireaa käytöstä vanhempien osalta tarvinnut todistaa.

Siihen aikaan ei tehty lasuja, ja kasvatusasenteet olivat muutenkin paljon suvaitsevampia.

Ap ja muut kasarityyliin kasvatetut näyttävät oevan helvetinmoisia kyttääjiä ja marisijoita. Mikä meni pieleen?

Ei vanhemmat pärjää lastensa kanssa enää. Yhdessä päiväkodissa eräs äiti ei pärjännyt uhmaikäisen pojan kanssa ja joutui usein soittamaan isän hakemaan pojan. Miksi äiti ek voinut vain ottaa lasta mukaan?😂 on kyllä naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lässytetään vaan koiralle. Se onkin aika hemmoteltu pentu

Meillä koiraa kohdellaan paremmin kuin esim minua kohdeltiin lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhemmat pärjää lastensa kanssa enää. Yhdessä päiväkodissa eräs äiti ei pärjännyt uhmaikäisen pojan kanssa ja joutui usein soittamaan isän hakemaan pojan. Miksi äiti ek voinut vain ottaa lasta mukaan?😂 on kyllä naurettavaa.

Moni nainen ei jaksa kantaa varsikaan sätkivää lasta.

Todistin juhannuksena tilannetta, jossa 2,5-vuotiaan kanssa mm. neuvoteltiin siitä, vaihdetaanko kakkavaippa, syödäänkö ruokaa, saako äiti pestä kullanmurun hampaat ja lähdetäänkö nukkumaan. 

En kannata mitään armeijakuria lapsille, vaan jämäkkyyttä. Ihan nätisti voi sanoa, että "Nyt vaihdetaan vaippa, tule syömään,  nukkumaanmenoaika, ensin hammaspesulle. " Ja ellei puhe riitä, lapsi haetaan pöytään jne. Neuvottelua voidaan käydä sitten siitä, laitetaanko tänään vaaleanpunainen vai keltainen paita, mikä kirja luetaan iltasaduksi tms. Itse ajattelen niin, että lapselle tulee turvattomutta siitä, kun hän joutuu tekemään ikätasoaan suurempia päätöksiä ja lapsi tarvitsee aikuisen, joka on jämäkkä. Sitä omaa päätöksentekoa harjoitellaan sitten kasvun myötä isommissa asioissa mutta 2-vuotiaalle ei ole hyväksi että koko maailma pyörii hänen ympärillään. 

Miksi nykyisin rajat ja kuri nähdään suunnilleen henkisenä ja fyysisenä väkivaltana? 

Koulussa työskentelevänä törmään joka päivä näihin lapsiin, joiden kanssa on neuvoteltu ja sanoiteltu päivät pitkät. Ei koulussa ole aikaa moisiin piirileikkeihin.

Itselläni on lyhyt kaava sanoitukseen jos alkaa kiukuttelemaan: Huutamalla ei täällä saa mitään. Toimii kotona ja töissä koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhemmat pärjää lastensa kanssa enää. Yhdessä päiväkodissa eräs äiti ei pärjännyt uhmaikäisen pojan kanssa ja joutui usein soittamaan isän hakemaan pojan. Miksi äiti ek voinut vain ottaa lasta mukaan?😂 on kyllä naurettavaa.

Moni nainen ei jaksa kantaa varsikaan sätkivää lasta.

Sitten voi pyytää apua henkilökunnalta uloskantamisessa. Samalla lapsi oppii, että aikuiset ovat yhteistyössä ja aikuisia on toteltava.