Eemmaa
Seuratut keskustelut
Kommentit
Esikoisesta haaveileva täällä, moi!
Pitkään oon keskusteluja selaillu ja ihmisten tuntemuksia lueskellu ja tänään tuli semmonen olo et haluan kans jakaa oman kokemukseni tältä kiviseltä polulta. Saattaa tulla piiiitkä sepustus mut pitkä on taivalki ollu :)
Ollaan siis puolison kanssa kohta 2 vuotta yritetty omaa pientä, ja tämän vuoden keväällä alotettiin lapsettomuus hoidot. Munajohtimet on auki, verikokeet kunnossa, siittiöt ui oikein mallikkaasti ja ultrassakaa ei mitää poikkeavaa, paitsi pari kystaa vasemmassa munajohtimessa jotka vois vaikuttaa sen toimintaa, mut lääkärin mukaan niiden poistaminen vaan heikentäs sen munajohtimen toimintaa, joten ne saa olla siellä. Vaikka on hieno asia et ollaan terveitä ja luomusti raskautumine täysin mahollista (oon siis saanu keskenmenon maaliskuussa 2021) niin se kyl jotenki suututtaa et mistään ei sinällää vikaa löydy jota vois sit lähtee korjaa.
Anyhow, eka letrozol kierto siis nyt menossa, metformiinia oon syöny jo tovin, ja vasteultra oli täys floppi, sillä kun söin ne letrot kp 3-7 ja kp11 aloin tikuttaa ovista niin kun kp15 ultrattiin niin lääkärin mukaan kohdun seinämä näyttää sille et ovulaatio on ollu jo ja munasarjat taas näyttää sille et ei oo ollu. Et hänen mukaan se ikkuna on menny jo. No jatkoin silti tikuttelua vielä viikon, sillä mun ovis oireet on ollu joka ikine kierto nii selvät et kieltäydyin uskomasta et se ois menny jo. Viiva alkoki tummumaa ja oli tosi tumma kp20-22 mut ei ikinä nii tumma kun kontrolliviiva. Tässä vaiheessa alko tikut loppuu ja tietysti pohdin myös et jos ovuloin ja se hedelmöittyy ni ei kyl millää kerkiä kiinnittyä ajoissa, koska mun kierto on sellane 29-32. Silti normaalii tapaa jatkettii yrittämistä, koska mistä sitä ikinä tietää mite kroppa sen kierron suorittaa. No tästä viikko eteenpäin, eli viime lauantaihin, alko mulla alavatsassa niin perin kummalliset tuntemukset et ei kyllä ikinä menkat sille oo tuntunu. Nippailua ja semmosta paineen tunnetta.
En pystyny parii päivää istuu pitkiä aikoja, ku tuntu et alavatsassa on pieni ilmapallo. Tätä kesti 4 päivää, sivuoireena välillä vähän etova olo sekä maha sekasin, vaikka ruokavalio ollut täysin sama kun tähän asti. Tällä hetkellä siis kp 31 ja testin oon viimeks tehny kp28. Tämän jälkeen päätin et jos eivät ala viikonloppuu mennessä ni teen uuden, ja ens tiistaina pitäs terolut kuuri alottaa jos sillonkaa vielä ei oo alkanu.
Paljon oon lukenu et ihmisillä on vaan se tunne et nyt tärppäs. Sama fiilis mulla aika ajoin, mut pelottaa luottaa siihen, sillä 2 vuoden edestä pettymyksiä ei oo mikää kovi kannustava tekijä tässä. Jokatapauksessa tää paineen tunne on tällä hetkellä vaan iltasin kun menee nukkumaa, ja etova oloki menny ohi. Ainut mikä tällä hetkellä tuntuu kummalliselle on outo maku suussa. Lukenu oon et metallin maku on yks oire raskaudesta, mut samaa tekee nuo lääkkeet mitä syön. Et mene ja tiedä.
Huh, ehkä tää nyt oli pääpiirteittäi meijä tarina, päivät saattaa vähä heittää häränpyllyä, kun ei oo kalenteria tässä mistä tarkistaa. Jos jaksoit lukea koko pitkän romaanin ni kerro ihmeessä miltä nää mun tuntemukset susta kuulostaa. Tuntemukset on tietty aina tuntemuksia ja mieli saattaa pelleillä mun kanssa, mut ei pidä lakata toivomasta 😊
Esikoisesta haaveileva täällä, moi!
Pitkään oon keskusteluja selaillu ja ihmisten tuntemuksia lueskellu ja tänään tuli semmonen olo et haluan kans jakaa oman kokemukseni tältä kiviseltä polulta. Saattaa tulla piiiitkä sepustus mut pitkä on taivalki ollu :)
Ollaan siis puolison kanssa kohta 2 vuotta yritetty omaa pientä, ja tämän vuoden keväällä alotettiin lapsettomuus hoidot. Munajohtimet on auki, verikokeet kunnossa, siittiöt ui oikein mallikkaasti ja ultrassakaa ei mitää poikkeavaa, paitsi pari kystaa vasemmassa munajohtimessa jotka vois vaikuttaa sen toimintaa, mut lääkärin mukaan niiden poistaminen vaan heikentäs sen munajohtimen toimintaa, joten ne saa olla siellä. Vaikka on hieno asia et ollaan terveitä ja luomusti raskautumine täysin mahollista (oon siis saanu keskenmenon maaliskuussa 2021) niin se kyl jotenki suututtaa et mistään ei sinällää vikaa löydy jota vois sit lähtee korjaa.
Anyhow, eka letrozol kierto siis nyt menossa, metformiinia oon syöny jo tovin, ja vasteultra oli täys floppi, sillä kun söin ne letrot kp 3-7 ja kp11 aloin tikuttaa ovista niin kun kp15 ultrattiin niin lääkärin mukaan kohdun seinämä näyttää sille et ovulaatio on ollu jo ja munasarjat taas näyttää sille et ei oo ollu. Et hänen mukaan se ikkuna on menny jo. No jatkoin silti tikuttelua vielä viikon, sillä mun ovis oireet on ollu joka ikine kierto nii selvät et kieltäydyin uskomasta et se ois menny jo. Viiva alkoki tummumaa ja oli tosi tumma kp20-22 mut ei ikinä nii tumma kun kontrolliviiva. Tässä vaiheessa alko tikut loppuu ja tietysti pohdin myös et jos ovuloin ja se hedelmöittyy ni ei kyl millää kerkiä kiinnittyä ajoissa, koska mun kierto on sellane 29-32. Silti normaalii tapaa jatkettii yrittämistä, koska mistä sitä ikinä tietää mite kroppa sen kierron suorittaa. No tästä viikko eteenpäin, eli viime lauantaihin, alko mulla alavatsassa niin perin kummalliset tuntemukset et ei kyllä ikinä menkat sille oo tuntunu. Nippailua ja semmosta paineen tunnetta.
En pystyny parii päivää istuu pitkiä aikoja, ku tuntu et alavatsassa on pieni ilmapallo. Tätä kesti 4 päivää, sivuoireena välillä vähän etova olo sekä maha sekasin, vaikka ruokavalio ollut täysin sama kun tähän asti. Tällä hetkellä siis kp 31 ja testin oon viimeks tehny kp28. Tämän jälkeen päätin et jos eivät ala viikonloppuu mennessä ni teen uuden, ja ens tiistaina pitäs terolut kuuri alottaa jos sillonkaa vielä ei oo alkanu.
Paljon oon lukenu et ihmisillä on vaan se tunne et nyt tärppäs. Sama fiilis mulla aika ajoin, mut pelottaa luottaa siihen, sillä 2 vuoden edestä pettymyksiä ei oo mikää kovi kannustava tekijä tässä. Jokatapauksessa tää paineen tunne on tällä hetkellä vaan iltasin kun menee nukkumaa, ja etova oloki menny ohi. Ainut mikä tällä hetkellä tuntuu kummalliselle on outo maku suussa. Lukenu oon et metallin maku on yks oire raskaudesta, mut samaa tekee nuo lääkkeet mitä syön. Et mene ja tiedä.
Huh, ehkä tää nyt oli pääpiirteittäi meijä tarina, päivät saattaa vähä heittää häränpyllyä, kun ei oo kalenteria tässä mistä tarkistaa. Jos jaksoit lukea koko pitkän romaanin ni kerro ihmeessä miltä nää mun tuntemukset susta kuulostaa. Tuntemukset on tietty aina tuntemuksia ja mieli saattaa pelleillä mun kanssa, mut ei pidä lakata toivomasta 😊