Lue keskustelun säännöt.
Suostuin kosintaan, mutta haluaisin perua suostumukseni :/
02.07.2014 |
Mulla on ihan hirveä ongelma. Se tilanne tuli niin äkkiä, en todellakaan osannut odottaa kosintaa sillä hetkellä (oltiin ravintolassa syömässä) tai ylipäätään vielä tässä vaiheessa. Se tilanne oli niin yllättävä eikä yhtään miettimisaikaa, siis en ole ikinä edes miettinyt mitään kihlautumista ja sitten pitäisi hetkessä ravintolassa ihmisten keskellä päättää että suostuuko naimisiin! Sanoin sitten että kyllä, suostun. Se vaan tuli suusta, en mä olisi edes voinut saattaa miestä noloon tilanteeseen kieltäytymällä. Ahdistaa, en tiedä mitä teen, en tiedä miten voin ottaa asian miehen kanssa puheeksi. Olen varma etten halua naimisiin enkä varsinkaan vielä, en ole ikinä haaveillut siitä ja suhde on muutenkin liian aikaisessa vaiheessa. Miten selvitä tästä?? Pelkään, että kun jotenkin saan kerrottua asian niin mies luulee etten ole tosissani hänen kanssaan tai en usko hänen olevan se oikea tms, vaikka asia ei ole niin :/ Joka tapauksessa se tulee olemaan miehelle nöyryyttävää, hirveä pettymys ja järkytys, hän on ihan onnessaan ja selittää koko ajan häistä. Ihan hirveää perua kihlaus kun on jo suostunut, mutta mä en ihan totta halua tai voi mennä naimisiin nyt.
Kommentit (47)
no et todellakaan voi tuottaa miehelle tuollaista pettymystä! pysytte kihloissa ja sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:13"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:11"]
Kaikkihan haluaa yllätyskosintaa ja näin suuri päätös tehdään sitten sekunnin murto-osassa, koska jos siitä puhuisi etukäteen, olisi yllätys pilalla.
[/quote]
miksi? onko tämä nyt taas televisiolla luotu myytti kun jotkut keksivät mitä erilaisimpia tapoja kosia.
[/quote]
eikö tuo eka kommentti ookaan sarkasmia?? :D
Jos se oli tavallinen suomalaisjuntti, niin ei varmaan tajunnut kosia sormuksen kanssa niinkuin pitäisi. Joten pura kihlat ennenkuin ostatte turhaan sormukset.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 20:16"]
Ja niin, olette oikeassa siinä, että meidän on keskusteltava tästä vakavasti ja mahdollisimman pian, en todellakaan halua että mies ehtii koko suvulleen kailottaa kuinka me ollaan menossa naimiisin. Ja tuosta näyttämisen halusta: ei ole mitenkään huonot välit vanhempiini tms, mutta olen kiinnittänyt huomiota joihinkin miehen kommentteihin. Hän sanoo tämän tyylisiä juttuja: "Aattele, me ehditään ekana meidän kaveriporukasta naimisiin ja päästään kohta kertomaan se niille!" ja että "Muista sitten pitää tota sun sormusta koko ajan näytillä että kaikki näkee että ollaan jo kihloissa!" yms. Voihan olla että mies on vaan niin ylpeä, mutta jotkut kommentit ovat vähän outoja. ap
[/quote]
Kuulostaa ihan joltain teinien yritykseltä olla "aikuisia". Siis sinä vaikutat järkevältä, mutta poikaystäväsi kosinta siis ja nuo tuollaiset puheet. Itse kyllä karsastaisin entistä enemmän niitä kihloja, jos huomaisin toisen tuollaisia puhuvan. Tulisi ihan sellainen olo, että tyyppi käyttää vakavaa asiaa vain näyttääkseen muille kuinka "aikuinen on" ja kuinka "edellä muita on".
Itseasiassa meidän kaveriporukasta tuli mieleen kun pitkään (6v) yhdessä ollut pariskunta kihlautui ja suunnittelivat häitänsä, niin ykskaks porukan nuorin pariskunta, jotka olivat olleet yhdessä muistaakseni noin vuoden, päättivät kihlautua ihan peräperään. Noh, ei kai siinä nuoria oltiin, ja ainahan on niitä jotka etenee hirveän nopeaa, mutta pariskunnan miehelle tuli todella tärkeäksi että häät olisivat ennen noita kauan seurustelleiden häitä. Se oli vähän outoa, ja muutenkin ilmeni kaikenlaista, mm kun vitsailtiin että tuleekohan näille toisille sitten seitsemän vuoden kriisi hääpäivänä, niin pariskunnan mies pyöritteli silmiä ja poistui suurieleisesti paikalta. Siis varmaan jotenkin koki että me muut pitäisimme heitä vähemmän tosissaan olevana pariskuntana, ja käyttäytyi kuin viisi vuotias aina kun tuli parisuhteiden iät puheeksi. Homma kyllä päättyi ironisesti, sillä ks pariskunta erosi jotain puoli vuotta kihlautumisestaan. Mutta teillähän toki ei välttämättä noin ole, tuli vain mieleen, että joillekin avioliitot, lapset yms ovat vain puhtaasti kilpavarustelua parikymppisenä, että kuka vakiintuu nopeiten, kuka on aikuisin jne. Siihen ei kannata lähteä mukaan, jos olet sellaista havaitsevinasi, sillä se jos jokin on loputon suo. Halu olla ensimmäinen, sisältää myös valitettavasti aina jonkin verran kateutta muita kohtaan ja halua näpäyttää, ja aina tulee syitä mistä olla kade. Toivottavasti sun miehes on vaan nuori, ja siksi noin innoissaan tollasia höpöttelee, mutta kannattaa olla tarkkana!
Ap, mene naimisiin kun kerta lupasit jo. Ei se kuitenkaan käytännössä paljoa näy että oletko naimisissa vai et, joten ihan hyvin voit mennäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 22:46"]
Ap, mene naimisiin kun kerta lupasit jo. Ei se kuitenkaan käytännössä paljoa näy että oletko naimisissa vai et, joten ihan hyvin voit mennäkin.
[/quote]
Tää varmaan oli joku "vitsi", mutta ettei nyt kellekään jää päähän että avioliitto on ihan mitätön asia, niin ihan muistutuksena, omaisuuden jaossa puoliso on ensimmäinen edunsaaja, puolisosta tulee automaattisesti lähiomainen (esim jos miehestä paljastuukin väkivaltainen, niin voi olla hankala päästä eroon), avioeron harkinta-aika on puoli vuotta (mikä on pitkä aika, jos saatkin tietää ikäviä asioita puolisosta), aviopuolisolla on oikeus estää omaisuuskauppoja, aviopuolisosta on elatusvelvollinen vielä painavammin kuin avopuolisosta, eli jos esimerkiksi päädytään asumuseroon ja toinen on työtön, voi työttömälle osapuolelle joutua maksamaan elatusapua. Tässäkin kohtaa kannattaa painaa mieleen se puolen vuoden harkinta-aika. Nämä nyt muutamia esimerkkejä..
Auts... Noloa, kummallekin, sitten kun kerrot peruvasi kihlat.