Suostuin kosintaan, mutta haluaisin perua suostumukseni :/
Mulla on ihan hirveä ongelma. Se tilanne tuli niin äkkiä, en todellakaan osannut odottaa kosintaa sillä hetkellä (oltiin ravintolassa syömässä) tai ylipäätään vielä tässä vaiheessa. Se tilanne oli niin yllättävä eikä yhtään miettimisaikaa, siis en ole ikinä edes miettinyt mitään kihlautumista ja sitten pitäisi hetkessä ravintolassa ihmisten keskellä päättää että suostuuko naimisiin! Sanoin sitten että kyllä, suostun. Se vaan tuli suusta, en mä olisi edes voinut saattaa miestä noloon tilanteeseen kieltäytymällä. Ahdistaa, en tiedä mitä teen, en tiedä miten voin ottaa asian miehen kanssa puheeksi. Olen varma etten halua naimisiin enkä varsinkaan vielä, en ole ikinä haaveillut siitä ja suhde on muutenkin liian aikaisessa vaiheessa. Miten selvitä tästä?? Pelkään, että kun jotenkin saan kerrottua asian niin mies luulee etten ole tosissani hänen kanssaan tai en usko hänen olevan se oikea tms, vaikka asia ei ole niin :/ Joka tapauksessa se tulee olemaan miehelle nöyryyttävää, hirveä pettymys ja järkytys, hän on ihan onnessaan ja selittää koko ajan häistä. Ihan hirveää perua kihlaus kun on jo suostunut, mutta mä en ihan totta halua tai voi mennä naimisiin nyt.
Kommentit (47)
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:19"]
Onko teillä mennyt huonosti viime aikoina? Jos tuo puskista tullut kosinta on joku miehen yritys saada sinut sidottua itseensä kiinni, kun hän pelkää, että muuten pian lähdet?
[/quote]
Näin juuri. Usein tällaiset yllärikosinnat "lyhyen" seurustelun jälkeen (onhan vuosi jo aikansa, mutta harva vielä silloin tekee päätöksen naimisiin menosta, usein tuossa vaiheessa ollaan vasta muuttamassa yhteen!), kertoo juurikin menettämisen pelosta, tai halusta näyttää jollekin exälle, ystäville, vanhemmille, että ollaan ihan tosissaan yhdessä jne.
Ap, nyt otat härkää sarvista, ja sanot suoraan että sinun mielestä on kovin aikaista tehdä tällaisia päätöksiä loppuelämälle. Sanot vaikka jonkun tietyn ajan, milloin voitte alkaa miettiä uudestaan avioliittoa. Onhan tuo iso juttu, kihlat kun on lupaus naimisiinmenosta. Oletteko vielä edes asuneet yhdessä?
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:39"]
Siis kosiko miehesi julkisesti muiden nähden? Mautonta, varsinkin noin lyhyen seurustelun jälkeen. Mun mielestä sun ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa kihlauksen purkamisesta.
[/quote]
Kyllä... Itsekään en olisi halunnut varsinkaan tuollaista kosintaa. Kyllä mä silti tunnen, mun olisi pitänyt osata jo siinä tilanteessa sanoa että ei kiitos tai että haluan miettiä asiaa, mutta eipä sille enää voi mitään. ap
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:41"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:19"]
Onko teillä mennyt huonosti viime aikoina? Jos tuo puskista tullut kosinta on joku miehen yritys saada sinut sidottua itseensä kiinni, kun hän pelkää, että muuten pian lähdet?
[/quote]
Näin juuri. Usein tällaiset yllärikosinnat "lyhyen" seurustelun jälkeen (onhan vuosi jo aikansa, mutta harva vielä silloin tekee päätöksen naimisiin menosta, usein tuossa vaiheessa ollaan vasta muuttamassa yhteen!), kertoo juurikin menettämisen pelosta, tai halusta näyttää jollekin exälle, ystäville, vanhemmille, että ollaan ihan tosissaan yhdessä jne.
Ap, nyt otat härkää sarvista, ja sanot suoraan että sinun mielestä on kovin aikaista tehdä tällaisia päätöksiä loppuelämälle. Sanot vaikka jonkun tietyn ajan, milloin voitte alkaa miettiä uudestaan avioliittoa. Onhan tuo iso juttu, kihlat kun on lupaus naimisiinmenosta. Oletteko vielä edes asuneet yhdessä?
[/quote]
En usko että tässä tapauksessa on kyse menettämisen pelosta tms kun meillä menee niin hyvin, mutta tuota näyttämisenhalua tässä voi hyvinkin olla vähän mukana. Ja niin kai se on tehtävä... Olemme asuneet pari kuukautta yhdessä. ap
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:19"]
Onko teillä mennyt huonosti viime aikoina? Jos tuo puskista tullut kosinta on joku miehen yritys saada sinut sidottua itseensä kiinni, kun hän pelkää, että muuten pian lähdet?
[/quote]
Meillä on mennyt pikemminkin tosi hyvin, siitä mies varmaan keksikin kosia ja oletti että oon tietysti tosi innoissani... Ja olen samalla kannalla kuin pari muutakin täällä, ei ole tullut mieleenkään puhua avioliitosta, varsinkaan ekojen seurustelukuukausien aikana. Se asia ei koske (tai siis ei vielä aiemmin koskenut...) mua mitenkään joten en keksi yhtäkään syytä miksi olisin siitä puhunut, eikä mieskään ole ennen maininnut mitään asiaan liittyen. ap
[/quote]
sinäpä itse sen juuri sanoit ap, et keksinyt yhtäkään syytä miksi avioliitosta olisi pitänyt puhua... tämäkin tilanne olisi vältetty jos olisi puhuttu. vaikka kuinka typerältä tuntuisi, kyllä se vaan on jo suhteen alussa hyvä puhua asioista. selviää mitä kumpikin suhteelta haluaa/odottaa. ei voi pitää itsestään selvänä, että toinen haluaa samoja asioita kuin minäkin.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:48"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:39"]
Siis kosiko miehesi julkisesti muiden nähden? Mautonta, varsinkin noin lyhyen seurustelun jälkeen. Mun mielestä sun ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa kihlauksen purkamisesta.
[/quote]
Kyllä... Itsekään en olisi halunnut varsinkaan tuollaista kosintaa. Kyllä mä silti tunnen, mun olisi pitänyt osata jo siinä tilanteessa sanoa että ei kiitos tai että haluan miettiä asiaa, mutta eipä sille enää voi mitään. ap
[/quote]
Noh, sitähän voi itsekseen ajan kanssa miettiä, miksi et osannut sanoa ei noin vakavaan kysymykseen. Ekaksi sun kuitenkin pitää hoitaa alta pois vakava keskustelu aiheesta. Oli törppö kosinta, ja aivan liian aikaisin varmasti monen ihmisen makuun, mutta silti ei ketään saa jättää luulemaan että olet menossa naimisiin hänen kanssaan. Jos mies ei itse tajua, kuinka tyhmää on kosia toista lyhyen seurustelun jälkeen ihmisten edessä, niin ethän sinä sille mitään voi. (tai kenties hän pitää yhtä vuotta jotenkin jo erityisen pitkänä, mutta silti). Selität niin, että nyt kun olet miettinyt asiaa tarkemmin, niin et ole ikinä oikein perustanut avioliitosta muutenkaan, ja vaikka perustaisit, niin ette vielä ole olleet yhdessä tarpeeksi kauaa mennäksenne naimisiin. Tee se pian, ennen kuin tämä poikaystäväsi menee nolaamaan itsensä selittäen joka toiselle tuttavalle teidän kihlauksesta. Silloin sen purkaminen vasta kiusallista onkin..
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:50"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:41"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:19"]
Onko teillä mennyt huonosti viime aikoina? Jos tuo puskista tullut kosinta on joku miehen yritys saada sinut sidottua itseensä kiinni, kun hän pelkää, että muuten pian lähdet?
[/quote]
Näin juuri. Usein tällaiset yllärikosinnat "lyhyen" seurustelun jälkeen (onhan vuosi jo aikansa, mutta harva vielä silloin tekee päätöksen naimisiin menosta, usein tuossa vaiheessa ollaan vasta muuttamassa yhteen!), kertoo juurikin menettämisen pelosta, tai halusta näyttää jollekin exälle, ystäville, vanhemmille, että ollaan ihan tosissaan yhdessä jne.
Ap, nyt otat härkää sarvista, ja sanot suoraan että sinun mielestä on kovin aikaista tehdä tällaisia päätöksiä loppuelämälle. Sanot vaikka jonkun tietyn ajan, milloin voitte alkaa miettiä uudestaan avioliittoa. Onhan tuo iso juttu, kihlat kun on lupaus naimisiinmenosta. Oletteko vielä edes asuneet yhdessä?
[/quote]
En usko että tässä tapauksessa on kyse menettämisen pelosta tms kun meillä menee niin hyvin, mutta tuota näyttämisenhalua tässä voi hyvinkin olla vähän mukana. Ja niin kai se on tehtävä... Olemme asuneet pari kuukautta yhdessä. ap
[/quote]
Onko teillä taustalla jotain, että esim vanhempasi eivät tule toimeen poikaystäväsi kanssa, tai muuten vain jotain sellaista että poikaystäväsi ei koe tulevansa "otetuksi todesta" sinun kumppanina? Tuli vain mieleen, kun kirjoitit että näyttämisen halusta saattaa olla kyse. Jos on näin, että toinen voi noin ison kysymyksen heittää puoliksi sen vuoksi, että haluaa näyttää muille kuinka tosissaan olette jne, niin sitä suuremmalla syyllä sulla pitää olla ehkä vähän jämy ja tehdä selväksi että avioliitto on päätös jota pitää harkita pitkään, ja antaa arjen näyttää miten suhteessa tulee käymään. Kaksi kuukautta yhdessä asuen ja vuosi seurustellen on oikeasti todella lyhyt aika vielä että voisi sanoa parisuhteen kestosta paljoa mitään.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:16"]
Kuinka olette olleet yhdessä jo vuoden, mutta ei ole tullut puheeksi, ettet halua ikinä mennä naimisiin kenenkään kanssa? Eikö tuollaiset asiat tule puheeksi yleensä jo ekojen seurustelukuukausien aikana?
[/quote]
No ei todellakaan. Ei kaikki naiset ole sellaisia, että haluavat prinsessajuhlat ja kyttävät miehiä sillä silmällä, että koska se kosisi.
Aika moni seurustelee ihan toistensa kanssa siksi, että on kivaa tai on rakastunut tai muuten vain. Mutta ei kaikkien ensiajatus ole, että onko tämä potentiaalinen aviomies.
[/quote]
No en minäkään ole ikinä ollut innostunut prinsessajutuista tai pynttäytymisestä enkä kytännyt miehen kosintaa. Puhuimme yhdessä naimisiinmenosta kun sen aika tuli, ehkäpä jopa pikemminkin itse kosin häntä.
Mutta kyllä minusta on tärkeää jo melko alussa vähän kartoittaa, mitä kumpikin elämältään haluaa. Haluaako pitkän parisuhteen, haluaako naimisiin, haluaako lapsia, onko aikeissa muuttaa pysyvästi ulkomaille asumaan ja sellaista. Ihan perusasioita. Muuten voi sitten tulla ikäviä yllätyksiä jatkossa, kun on oletettu sitä ja tätä ja sitten kumppani viiden vuoden kuluttua täräyttääkin, ettei ole ikinä halunnut lapsia, eikä halua, tai jotain muuta järisyttävää, ja puolison tulevaisuudensuunnitelmat murenevat.
Jos sä et halua naimisiin nyt, tuskin haluat koskaan. Toisin sanoen tuskin mies on sulle the one. Mun teorian mukaan sen tietää hyvinkin nopeasti onko mies se oikea. Kun se kolahtaa se kolahtaa ja sit sen vaan tietää. Mä elin pitkään suhteessa, jossa ei nyt vikaa ollut, mutta pelkäsin miehen kosintaa. Koko suhteen ajan pohdin onko mistä sen tietää kuka on se oikea... Kunnes sinkuksi jäätyäni tapasin sen oikean, ja olin siitä varma jo ekojen treffien jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:19"]
Onko teillä mennyt huonosti viime aikoina? Jos tuo puskista tullut kosinta on joku miehen yritys saada sinut sidottua itseensä kiinni, kun hän pelkää, että muuten pian lähdet?
[/quote]
Meillä on mennyt pikemminkin tosi hyvin, siitä mies varmaan keksikin kosia ja oletti että oon tietysti tosi innoissani... Ja olen samalla kannalla kuin pari muutakin täällä, ei ole tullut mieleenkään puhua avioliitosta, varsinkaan ekojen seurustelukuukausien aikana. Se asia ei koske (tai siis ei vielä aiemmin koskenut...) mua mitenkään joten en keksi yhtäkään syytä miksi olisin siitä puhunut, eikä mieskään ole ennen maininnut mitään asiaan liittyen. ap
[/quote]
sinäpä itse sen juuri sanoit ap, et keksinyt yhtäkään syytä miksi avioliitosta olisi pitänyt puhua... tämäkin tilanne olisi vältetty jos olisi puhuttu. vaikka kuinka typerältä tuntuisi, kyllä se vaan on jo suhteen alussa hyvä puhua asioista. selviää mitä kumpikin suhteelta haluaa/odottaa. ei voi pitää itsestään selvänä, että toinen haluaa samoja asioita kuin minäkin.
[/quote]
No voisi kyllä olettaa, että mies sitten itse olisi aiemmin ottanut asian puheeksi, jos hänelle on niin elintärkeää päästä naimisiin.... Ainakin mä olisin tuntenut itseni tosi hätäileväksi ja oudoksi, jos olisin jo suhteen alkuvaiheessa alkanut puhua tällaisista asioista vaikka niillä ei ole mulle mitään merkitystä. Jos ja kun miehelle on, niin ottakoon itse puheeksi. ap
Kerro totuus: haluat purkaa kihlauksen. Sano että kosinta tuli täydellisenä yllätyksenä ja että siinä hämmästyksen vallassa ensimmäiset ajatuksesi olivat että et oo vielä valmis aviolittoon ja vastasit myöntävästi vain ja koska kuitenkin haluat olla miehesi kanssa etkä loukata sitä.
Ja niin, olette oikeassa siinä, että meidän on keskusteltava tästä vakavasti ja mahdollisimman pian, en todellakaan halua että mies ehtii koko suvulleen kailottaa kuinka me ollaan menossa naimiisin. Ja tuosta näyttämisen halusta: ei ole mitenkään huonot välit vanhempiini tms, mutta olen kiinnittänyt huomiota joihinkin miehen kommentteihin. Hän sanoo tämän tyylisiä juttuja: "Aattele, me ehditään ekana meidän kaveriporukasta naimisiin ja päästään kohta kertomaan se niille!" ja että "Muista sitten pitää tota sun sormusta koko ajan näytillä että kaikki näkee että ollaan jo kihloissa!" yms. Voihan olla että mies on vaan niin ylpeä, mutta jotkut kommentit ovat vähän outoja. ap
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 20:38"]
Tulee mieleen, että mies haluaa nopeasti omia sinut itselleen. On ehkä todella rakastunut tai sitten hänellä on kova näyttämisen halu kaikille, esittää nyt niiiiiiiiin aikuista, kun saa päättää naimisiinmenoista yms.? Vai olenko aivan väärässä? Näyttämisen halun takia ei kannata mennä naimisiin... Todennäköisesti leuhkii asioillaan enemmänkin muille/kaveripiirille?
[/quote]
Et varmaankaan ole ihan väärässä. En usko, että pelkästään näyttämisen halusta on kyse, vaan kosi ihan siksikin että meillä on mennyt nyt tosi hyvin ja mies selvästikin välittää tosi paljon musta, mutta osittain varmaan joo. Miehellä on kyllä tosiaan tapana leuhkia saavutuksillaan yms vähän liikaakin. ap
Aion vielä tänään ottaa puheeksi tämän asian. En uskalla odottaa enää yhtään, sillä pelkään että mies ehtii kertoa tästä kihlauksesta kaikille. Olisi ihan hirveää perua kihlat sitten kun miehen vanhemmatkin jo onnittelevat jne :/ Olen kyllä aika kauhuissani, jännittää paljon miehen reaktio. ap
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 19:28"]
Aion vielä tänään ottaa puheeksi tämän asian. En uskalla odottaa enää yhtään, sillä pelkään että mies ehtii kertoa tästä kihlauksesta kaikille. Olisi ihan hirveää perua kihlat sitten kun miehen vanhemmatkin jo onnittelevat jne :/ Olen kyllä aika kauhuissani, jännittää paljon miehen reaktio. ap
[/quote]
Miehesi pettyy ja varmaan suuttuukin, mutta eiköhän teidän suhde tuon kestä. Se saattaa hiertää välejänne jonkin aikaa, mutta jos mies on tosissaan kanssasi, niin hän hyväksyy erilaisen näkemyksesi avioliiton tarpeellisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 19:22"]
Onko muka kovinkin tavallista puhua avioliittoon liittyvistä asioista ekojen seurustelukuukausien aikana? Minusta se olisi pikemminkin outoa noin aikaisin puhua tuollaisia.
[/quote]
Kyllä me ainakin heti alussa puhuttiin siitä, mitä elämältä halutaan. Molemmat tiedettiin haluavamme vakavampaan, pidempään suhteeseen, ja sellaista olisi aika tyhmä aloittaa sellaisen ihmisen kanssa, jolla on eri elämänarvot ja -tavoitteet.
Ap:lle sanon, että vaikka totuuden kertominen voi satuttaa, se on kuitenkin paras vaihtoehto.
Olen totuuden kertomisen kannalla, ehdottomasti. On ollut kyllä vaikea tilanne, tiedän sen kokemuksesta... Oli auringonlasku, polvistuva mies ja sormus. Ja minä sanoin ei. Hirveä myötähäpeä, mutta pakko oli kieltäytyä. Mies oli vielä kysynyt kantaani aiemmin ja silti kosi kun ajatteli etten kehtaa kieltäytyä. Huhhuh. No sitten kun nykyinen mieheni kosi, se oli menoa :)
[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 20:16"]
Ja niin, olette oikeassa siinä, että meidän on keskusteltava tästä vakavasti ja mahdollisimman pian, en todellakaan halua että mies ehtii koko suvulleen kailottaa kuinka me ollaan menossa naimiisin. Ja tuosta näyttämisen halusta: ei ole mitenkään huonot välit vanhempiini tms, mutta olen kiinnittänyt huomiota joihinkin miehen kommentteihin. Hän sanoo tämän tyylisiä juttuja: "Aattele, me ehditään ekana meidän kaveriporukasta naimisiin ja päästään kohta kertomaan se niille!" ja että "Muista sitten pitää tota sun sormusta koko ajan näytillä että kaikki näkee että ollaan jo kihloissa!" yms. Voihan olla että mies on vaan niin ylpeä, mutta jotkut kommentit ovat vähän outoja. ap
[/quote]
Avioliitto tosiaan vaikuttaa tärkeältä ja ylpeyden aiheelta miehelles. Toivottavasti tosiaan pian saat puhuttua hänen kanssaan ajatuksistas ja samalla ota ihmeessä selvää miksi liitto on hänelle niin tärkeä/mitä se hänelle edustaa; rakkautta/perhettä/lapsia? Onhan se sulle tärkeetä tietää onko teillä samanlaisia toiveita yhteiseltä tulevaisuudelta.
Tulee mieleen, että mies haluaa nopeasti omia sinut itselleen. On ehkä todella rakastunut tai sitten hänellä on kova näyttämisen halu kaikille, esittää nyt niiiiiiiiin aikuista, kun saa päättää naimisiinmenoista yms.? Vai olenko aivan väärässä? Näyttämisen halun takia ei kannata mennä naimisiin... Todennäköisesti leuhkii asioillaan enemmänkin muille/kaveripiirille?
Ja niin, pakkohan se jotenkin on puhua miehelle tästä... En tiedä mikä olisi paras tapa, en ole varma kannattaako mun puhua että mennään sitten 5 tai 15 vuoden päästä naimisiin, kun en voi taata että silloinkaan vielä haluan. Tosin olisihan se ns. pehmeämpää kuin ilmoittaa, etten halua ikinä naimisiin. Eikä yhtään kiinnostaisi olla kihloissakaan, ei yksi sormus tee meidän suhteesta mitenkään vakavampaa. ap