Lue keskustelun säännöt.
Mt. Everestin vainajat pyörivät mielessäni.
30.06.2021 |
Olen palstalla näkemäni kommentin johdosta kehittänyt itselleni kummallisen kiinnostuksen Mount Everestillä lepääviin kiipeilijöihin. Olin kuullut niistä aiemminkin, mutta luulin että on legendaa ettei ruumiita saada alas vuorelta.
Osa vainajista säilyy näkyvissä ja verrattain hyvässä kunnossa vuosiakin sääolosuhteiden vuoksi. Lämpötila ei koskaan laske alle nollan.
Niin sanotulla death zonella (lähellä huippua) on ollut nähtävissä useita ihmisiä jotka eivät koskaan selvinneet alas. Kiipeilijät siis kulkevat vainajien ohi pyrkiessään maailman korkeimmalle huipulle.
Ajatus on samaan aikaan tosi karmaiseva ja kiehtova. Miltä tuntuisi nähdä hautaamaton, vuorella vuosia levännyt ihminen? Miltä omaisista tuntuu kun läheistä ei koskaan saa haudata, vaikka ruumiin koordinaatit ovat tiedossa ja netti täynnä valokuvia? Miten nukkuvat yönsä ne kiipeilijät, jotka aikanaan ovat joutuneet hylkäämään vielä elossa olevan ihmisen mahdottomien pelastusolosuhteiden vuoksi?
En tiedä miksi tämä aihe nyt pälkähtää mieleeni säännöllisesti.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Green_Boots
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Francys_Arsentiev
https://sometimes-interesting.com/mount-everest-dead-bodies/
Kommentit (1996)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä olla kolmikoukku sellaiset n 15 cm koukut terästä jotka kiinnittää naruun ja heittää minne vaan , kun ne jumittuu niin eikun menoks. Kyllä noi on osannu.
Hetken niitä pyörittelevät ja sinkoavat, johan tarttuu ylhäällä olevaan vainaa... eikun kallionrakoon. Sitten käsi toisen yli köyttä pitkin pystyseinää kuin Batman ja Robin konsanaan, taustalla orkesteri soittaa dippa dappa dappa dippa Dippa dappa Dippa dappa Irvinen ja Malloryn melodiaa.
Kelaa mikä shokki ois olla maailman eka tyyppi joka kiipeää tollaselle vuorelle. Kuolemaa vältellen ja kuukausien suunnittelun jälkeen oot melkein huipulla. Viimeiset voimat.. melkein perillä... viimeisen jyrkän kielekkeen yli kiivetessäsi nostat katseesi ja näet edessäsi ruumiin. Joku on ennenkin yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä Mallorya ja Irvineä. Itse arvelen, että pääsivät huipulle asti, koska en mitenkään voi uskoa, että Mallory olisi kääntynyt takaisin huiputtamatta Everestiä,
Edellä on jo kerrottu, että pohjoisella reitillä pari sataa metriä huipun alapuolella on ns. Second Step, kymmenisen metriä korkea pystysuora osuus, jota on niin vaikea kiivetä, että sellaista ei oltu kiivetty siihen mennessä koskaan edes ihanteellisissa olosuhteissa. Että Mallory ja Irvine olisivat sen kiivenneet sen aikaisilla varusteilla ja 20 kiloa happipulloja selässään on totaalinen mahdottomuus. Tällaisen jyrkänteen olemassaoloa ei tiedetty tuohon aikaan ja romanttinen kuvitelma huipulle pääsystä syntyi.
Kiinalaiset asensivat siihen tikkaat vuonna 1960 ja ne on sen jälkeen kertaalleen jo vaihdettu uusiin. Kaikki kiipeilijät käyttävät niitä, ja tiettävästi vain 1 (yksi) ihminen on kokeeksi kiivennyt tuon kohdan käyttämättä apuvälineitä, nimittäin Conrad Anker, Malloryn ruumiin löytäjä, joka samalla etsintäreissulla testasi olisiko M & I pystyneet siitä selviytymään. Hän antoi kohdalle vaikeusluokituksen 5.8 (amerikkalainen asteikko), jota pystyttiin kiipeämään hyvissäkään olosuhteissa vasta sotien jälkeen. Eikä missään tapauksessa 8600 metrissä 20-luvulla.
Case closed.
Juu, olen kyllä tietoinen noista kertomistasi asioista. Samaa sanoi Malloryn löytäneeseen retkikuntaan kuulunut Dave Hahn. Sanoi siis etukäteen ajatelleensa, että Malloryllä ja Irvinillä oli alkukantaiset varusteet, he eivät olleet ammattimaisia kiipeilijöitä, vaan Mallory oli kiipeilyä lomillaan harrastava opettaja, jne. Hän oli myös ihan varma, että heidän oli mahdotonta päästä tuosta kohdasta eteenpäin. Hän kertoi myös muuttaneensa mielensä nähtyään Malloryn ruumiin ja varsinkin selän ja käsivarret, joista vielä muumioasteellakin näki, että ne olivat oikean kiipeilijän lihakset. Jopa siis 15 kertaa Everestille kiivennyt Hahn, joka alkujaan suhtautui asiaan yhtä sekptisesti kuin sinä, muutti mieltään.
Tässä voisi muistuttaa pyramidien lisäksi myös sellaisesta asiasta kuin sisu ja miten yksi suomalainen vastaa kymmentä ulkomaalaista, jos niikseen tulee. Kaikki ei aina ole 1+1=2.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä Mallorya ja Irvineä. Itse arvelen, että pääsivät huipulle asti, koska en mitenkään voi uskoa, että Mallory olisi kääntynyt takaisin huiputtamatta Everestiä,
Edellä on jo kerrottu, että pohjoisella reitillä pari sataa metriä huipun alapuolella on ns. Second Step, kymmenisen metriä korkea pystysuora osuus, jota on niin vaikea kiivetä, että sellaista ei oltu kiivetty siihen mennessä koskaan edes ihanteellisissa olosuhteissa. Että Mallory ja Irvine olisivat sen kiivenneet sen aikaisilla varusteilla ja 20 kiloa happipulloja selässään on totaalinen mahdottomuus. Tällaisen jyrkänteen olemassaoloa ei tiedetty tuohon aikaan ja romanttinen kuvitelma huipulle pääsystä syntyi.
Kiinalaiset asensivat siihen tikkaat vuonna 1960 ja ne on sen jälkeen kertaalleen jo vaihdettu uusiin. Kaikki kiipeilijät käyttävät niitä, ja tiettävästi vain 1 (yksi) ihminen on kokeeksi kiivennyt tuon kohdan käyttämättä apuvälineitä, nimittäin Conrad Anker, Malloryn ruumiin löytäjä, joka samalla etsintäreissulla testasi olisiko M & I pystyneet siitä selviytymään. Hän antoi kohdalle vaikeusluokituksen 5.8 (amerikkalainen asteikko), jota pystyttiin kiipeämään hyvissäkään olosuhteissa vasta sotien jälkeen. Eikä missään tapauksessa 8600 metrissä 20-luvulla.
Case closed.
Toisaalta ei olla selvitetty vieläkään miten egyptiläiset tekivät pyramidit, siis todella usein aliarvioidaan monia ihmisiä, en aliarvioisi noita Mallory ja Irvineä ollenkaan. Tuollaiset ketut oisi 10 m mennäkin jotenkin. Esim mies on n 170 cm pitkä ja kaksi miestä päällekkäin on 3.40 cm ja siitä ihan alempaakin jo voi heittää hakun ylös tasanteelle tms narun varassa ja kaksi hakkua on jo aika varma jos jumittuu sinne, eikun ylös...noin itse menisin sellaisen ankkurihäkkyrän varassa. jossa väkäset, kahdella niillä on jo hyvä pito.
Olisi hyvä olla kolmikoukku sellaiset n 15 cm koukut terästä jotka kiinnittää naruun ja heittää minne vaan , kun ne jumittuu niin eikun menoks. Kyllä noi on osannu.
Ja jos putoaisi hakun kanssa ja hakku tippuisi kädestä olisi nuo koukut varalle. senkun irrottaisi olkapäältään, se jumittaisi johonkin tai jarruvarjo.
Kiva, että löytyi uusi skenaario, johon ideoida kaikenlaisia mielikuvituksellisia ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä Mallorya ja Irvineä. Itse arvelen, että pääsivät huipulle asti, koska en mitenkään voi uskoa, että Mallory olisi kääntynyt takaisin huiputtamatta Everestiä,
Edellä on jo kerrottu, että pohjoisella reitillä pari sataa metriä huipun alapuolella on ns. Second Step, kymmenisen metriä korkea pystysuora osuus, jota on niin vaikea kiivetä, että sellaista ei oltu kiivetty siihen mennessä koskaan edes ihanteellisissa olosuhteissa. Että Mallory ja Irvine olisivat sen kiivenneet sen aikaisilla varusteilla ja 20 kiloa happipulloja selässään on totaalinen mahdottomuus. Tällaisen jyrkänteen olemassaoloa ei tiedetty tuohon aikaan ja romanttinen kuvitelma huipulle pääsystä syntyi.
Kiinalaiset asensivat siihen tikkaat vuonna 1960 ja ne on sen jälkeen kertaalleen jo vaihdettu uusiin. Kaikki kiipeilijät käyttävät niitä, ja tiettävästi vain 1 (yksi) ihminen on kokeeksi kiivennyt tuon kohdan käyttämättä apuvälineitä, nimittäin Conrad Anker, Malloryn ruumiin löytäjä, joka samalla etsintäreissulla testasi olisiko M & I pystyneet siitä selviytymään. Hän antoi kohdalle vaikeusluokituksen 5.8 (amerikkalainen asteikko), jota pystyttiin kiipeämään hyvissäkään olosuhteissa vasta sotien jälkeen. Eikä missään tapauksessa 8600 metrissä 20-luvulla.
Case closed.
Toisaalta ei olla selvitetty vieläkään miten egyptiläiset tekivät pyramidit, siis todella usein aliarvioidaan monia ihmisiä, en aliarvioisi noita Mallory ja Irvineä ollenkaan. Tuollaiset ketut oisi 10 m mennäkin jotenkin. Esim mies on n 170 cm pitkä ja kaksi miestä päällekkäin on 3.40 cm ja siitä ihan alempaakin jo voi heittää hakun ylös tasanteelle tms narun varassa ja kaksi hakkua on jo aika varma jos jumittuu sinne, eikun ylös...noin itse menisin sellaisen ankkurihäkkyrän varassa. jossa väkäset, kahdella niillä on jo hyvä pito.
Olisi hyvä olla kolmikoukku sellaiset n 15 cm koukut terästä jotka kiinnittää naruun ja heittää minne vaan , kun ne jumittuu niin eikun menoks. Kyllä noi on osannu.
Ja jos putoaisi hakun kanssa ja hakku tippuisi kädestä olisi nuo koukut varalle. senkun irrottaisi olkapäältään, se jumittaisi johonkin tai jarruvarjo.
Saattas päästä matalasta kuilustakin noin ylös omin voimin koikuilla ja piikkikengillä
Onneksi en lukenut tätä ketjua parikymppisenä. Olisin varmaan yllytyshulluna ryhtynyt heti paikalla harrastamaan vuorikiipeilyä, sen verran mielenkiintoisia juttuja täällä on. Everestille kiipeäminen ei enää perheellisenä ja keski-ikää lähestyvänä houkuta, mutta voisin hyvin lähteä vaeltamaan helpommille reiteille joilla saa ihailla vuoria vähän inhimillisemmissä korkeuksissa. Mistähän kannattaisi aloittaa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on hyvä, että ne ruumiit on siellä muistuttamassa ihmisiä omasta kuolevaisuudestaan. Etenkin kun niiden pois hakeminen on kuolemanriski hakijoille. Ei kai kukaan halua omaa henkeään menettää jo kuolleen ihmisen takia?
Pitäisiköhän niinkuin ajatella sinne mennessään mikä kuolemanriskin muille aiheuttaa? Ja järjestää asia jotenkin ihan omilla rahoilla ja voimin, jos kerran riskeeraa itsensä muitten harmiksi niin valitkoon sitten muut omat ihmisensä hakemaan - siinäpä tulee lähtiessä keskusteltuun retken mielekkyys kun laitetaan velvoite omiensa hoidella myös pois sieltä?
Joka paikassahan jälkensä on korjattava, omaisten ellei muut.
Ei aiheuta kuolemanriskiä kenellekään, jos niitä ruumiita ei haeta pois, niin kuin ei haetakkaan. Mikä ihme päähänpinttymä tuosta on syntynyt, että ne ruumiit pitäis nyt just hakea pois? Olkoot siellä.
Jos ongelma on roskaaminen, niin on kyllä nyt pieneen osaan tätä ongelmaa tartuttu ja tehty siitä pakkomielle, samaan aikaan kun valtamerissä on miljoonakertainen määrä enemmän roskaa, joka on lisäksi vaaraksi kaikille mereneläville. Tuolla vuorella ei mikään lintu tukehdu kenenkään tuulipukuun, kun siellä ei elä mitkään eläimet.
Se on jo maisemariski siellä puhumattakaan muusta. On vaan yksi Everest. Ja se asenne on ihan törkeä mennä kuolemaan sellaiselle alueelle ja jäädä sinne sadoiksi vuosiksi. Siinä on ihan kaikki pielessä. Alunalkaen, ilakointia vailla vastuuta ja hiilijalanjälki päälle jokaiselta. Saisivat hävetä.
Omaiset vaan velvoitettava hakemaan niin loppuu se kekkalointi.
Jumaliste juu! Mieti nyt tätäkin jäämies Ötziä. Kusipäiset omaiset jätti ukkelin sinne ihan tuosta noin vaan, välinpitämättömiä kun olivat. Ukonrähjä eli joskus vuonna 3300 ENNEN AJANLASKUMME ALKUA ja löydettiin sieltä hiivatin vuoristosta vasta 1991! Kannattais kyllä DNA:t ottaa ja MyHeritagen kautta etsiä sukulaiset ja ei kun lasku perään vaan mokomille itsekkäille saastuttajille!
Hyvässä lykyssä perintätoimiston kirje kopsahtaa jankkaajan postilaatikkoon ihan lähiaikoina.
Ihan on jo aikoja sitten saatua vanhaa tietoa kaikki tuo. Suurin osa Eurooppalaisista on sukua Ötzille. Sinunkin luukkusi voisi kolahtaa.
Mulla on nepalilaista DNA:ta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä Mallorya ja Irvineä. Itse arvelen, että pääsivät huipulle asti, koska en mitenkään voi uskoa, että Mallory olisi kääntynyt takaisin huiputtamatta Everestiä,
Edellä on jo kerrottu, että pohjoisella reitillä pari sataa metriä huipun alapuolella on ns. Second Step, kymmenisen metriä korkea pystysuora osuus, jota on niin vaikea kiivetä, että sellaista ei oltu kiivetty siihen mennessä koskaan edes ihanteellisissa olosuhteissa. Että Mallory ja Irvine olisivat sen kiivenneet sen aikaisilla varusteilla ja 20 kiloa happipulloja selässään on totaalinen mahdottomuus. Tällaisen jyrkänteen olemassaoloa ei tiedetty tuohon aikaan ja romanttinen kuvitelma huipulle pääsystä syntyi.
Kiinalaiset asensivat siihen tikkaat vuonna 1960 ja ne on sen jälkeen kertaalleen jo vaihdettu uusiin. Kaikki kiipeilijät käyttävät niitä, ja tiettävästi vain 1 (yksi) ihminen on kokeeksi kiivennyt tuon kohdan käyttämättä apuvälineitä, nimittäin Conrad Anker, Malloryn ruumiin löytäjä, joka samalla etsintäreissulla testasi olisiko M & I pystyneet siitä selviytymään. Hän antoi kohdalle vaikeusluokituksen 5.8 (amerikkalainen asteikko), jota pystyttiin kiipeämään hyvissäkään olosuhteissa vasta sotien jälkeen. Eikä missään tapauksessa 8600 metrissä 20-luvulla.
Case closed.
Juu, olen kyllä tietoinen noista kertomistasi asioista. Samaa sanoi Malloryn löytäneeseen retkikuntaan kuulunut Dave Hahn. Sanoi siis etukäteen ajatelleensa, että Malloryllä ja Irvinillä oli alkukantaiset varusteet, he eivät olleet ammattimaisia kiipeilijöitä, vaan Mallory oli kiipeilyä lomillaan harrastava opettaja, jne. Hän oli myös ihan varma, että heidän oli mahdotonta päästä tuosta kohdasta eteenpäin. Hän kertoi myös muuttaneensa mielensä nähtyään Malloryn ruumiin ja varsinkin selän ja käsivarret, joista vielä muumioasteellakin näki, että ne olivat oikean kiipeilijän lihakset. Jopa siis 15 kertaa Everestille kiivennyt Hahn, joka alkujaan suhtautui asiaan yhtä sekptisesti kuin sinä, muutti mieltään.
Tässä voisi muistuttaa pyramidien lisäksi myös sellaisesta asiasta kuin sisu ja miten yksi suomalainen vastaa kymmentä ulkomaalaista, jos niikseen tulee. Kaikki ei aina ole 1+1=2.
Samaa mieltä nuo olivat erityisiä jeppejä ja ei ole rakettitiedettä laittaa ankkuri ja köysi ja kiivetä ainakin jos köyteen tekee vielä solmuja on aika helppo kiivetä hyväkuntoisen 10 m, koska voi levätä solmuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en lukenut tätä ketjua parikymppisenä. Olisin varmaan yllytyshulluna ryhtynyt heti paikalla harrastamaan vuorikiipeilyä, sen verran mielenkiintoisia juttuja täällä on. Everestille kiipeäminen ei enää perheellisenä ja keski-ikää lähestyvänä houkuta, mutta voisin hyvin lähteä vaeltamaan helpommille reiteille joilla saa ihailla vuoria vähän inhimillisemmissä korkeuksissa. Mistähän kannattaisi aloittaa..?
Jumaliste, itse kävin toissa kesänä Alpeilla ihan peruspäiväreittejä kulkemassa. Meinasin saada paniikkikohtauksen yhdellä helpoksi merkityllä reitillä, kun piti kulkea vuoren harjannetta pitkin. Harjanne oli siis polun levyinen ja molemmilla puolilla suhteellisen jyrkkä pudotus, mutta mistään vuorikiipeilystä ei todellakaan ollut kyse. En meinannut saada jalkaa toisen eteen, niin paljon pelotti. Kokeile vaikka aluksi ihan vaan sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en lukenut tätä ketjua parikymppisenä. Olisin varmaan yllytyshulluna ryhtynyt heti paikalla harrastamaan vuorikiipeilyä, sen verran mielenkiintoisia juttuja täällä on. Everestille kiipeäminen ei enää perheellisenä ja keski-ikää lähestyvänä houkuta, mutta voisin hyvin lähteä vaeltamaan helpommille reiteille joilla saa ihailla vuoria vähän inhimillisemmissä korkeuksissa. Mistähän kannattaisi aloittaa..?
Klassikko Everest basecamp trek Luklasta Everestin perusleiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en lukenut tätä ketjua parikymppisenä. Olisin varmaan yllytyshulluna ryhtynyt heti paikalla harrastamaan vuorikiipeilyä, sen verran mielenkiintoisia juttuja täällä on. Everestille kiipeäminen ei enää perheellisenä ja keski-ikää lähestyvänä houkuta, mutta voisin hyvin lähteä vaeltamaan helpommille reiteille joilla saa ihailla vuoria vähän inhimillisemmissä korkeuksissa. Mistähän kannattaisi aloittaa..?
Klassikko Everest basecamp trek Luklasta Everestin perusleiriin.
Ja tämän menee siis käytännössä kaikki Everestin huipulle pyrkijätkin osana aklimatisaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en lukenut tätä ketjua parikymppisenä. Olisin varmaan yllytyshulluna ryhtynyt heti paikalla harrastamaan vuorikiipeilyä, sen verran mielenkiintoisia juttuja täällä on. Everestille kiipeäminen ei enää perheellisenä ja keski-ikää lähestyvänä houkuta, mutta voisin hyvin lähteä vaeltamaan helpommille reiteille joilla saa ihailla vuoria vähän inhimillisemmissä korkeuksissa. Mistähän kannattaisi aloittaa..?
Päivän parin päässä ovat Norjan vuoret Keski-Norjassa yksi niitä P Euroopan korkein sulle sopiva n 3800 m ja turvallinen infrastruktuuri eikä maksa paljoa sinne kiipeäminen. Jostedelsbreenin jäätikkö on iso ja sinnekin on monen päivän vaelluksia hirmu jänniä. Siellä opit kaikki tarvittavat kujeet. Ja käy siinä simulaattorissakin siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on hyvä, että ne ruumiit on siellä muistuttamassa ihmisiä omasta kuolevaisuudestaan. Etenkin kun niiden pois hakeminen on kuolemanriski hakijoille. Ei kai kukaan halua omaa henkeään menettää jo kuolleen ihmisen takia?
Pitäisiköhän niinkuin ajatella sinne mennessään mikä kuolemanriskin muille aiheuttaa? Ja järjestää asia jotenkin ihan omilla rahoilla ja voimin, jos kerran riskeeraa itsensä muitten harmiksi niin valitkoon sitten muut omat ihmisensä hakemaan - siinäpä tulee lähtiessä keskusteltuun retken mielekkyys kun laitetaan velvoite omiensa hoidella myös pois sieltä?
Joka paikassahan jälkensä on korjattava, omaisten ellei muut.
Ei aiheuta kuolemanriskiä kenellekään, jos niitä ruumiita ei haeta pois, niin kuin ei haetakkaan. Mikä ihme päähänpinttymä tuosta on syntynyt, että ne ruumiit pitäis nyt just hakea pois? Olkoot siellä.
Jos ongelma on roskaaminen, niin on kyllä nyt pieneen osaan tätä ongelmaa tartuttu ja tehty siitä pakkomielle, samaan aikaan kun valtamerissä on miljoonakertainen määrä enemmän roskaa, joka on lisäksi vaaraksi kaikille mereneläville. Tuolla vuorella ei mikään lintu tukehdu kenenkään tuulipukuun, kun siellä ei elä mitkään eläimet.
Se on jo maisemariski siellä puhumattakaan muusta. On vaan yksi Everest. Ja se asenne on ihan törkeä mennä kuolemaan sellaiselle alueelle ja jäädä sinne sadoiksi vuosiksi. Siinä on ihan kaikki pielessä. Alunalkaen, ilakointia vailla vastuuta ja hiilijalanjälki päälle jokaiselta. Saisivat hävetä.
Omaiset vaan velvoitettava hakemaan niin loppuu se kekkalointi.
Jumaliste juu! Mieti nyt tätäkin jäämies Ötziä. Kusipäiset omaiset jätti ukkelin sinne ihan tuosta noin vaan, välinpitämättömiä kun olivat. Ukonrähjä eli joskus vuonna 3300 ENNEN AJANLASKUMME ALKUA ja löydettiin sieltä hiivatin vuoristosta vasta 1991! Kannattais kyllä DNA:t ottaa ja MyHeritagen kautta etsiä sukulaiset ja ei kun lasku perään vaan mokomille itsekkäille saastuttajille!
Hyvässä lykyssä perintätoimiston kirje kopsahtaa jankkaajan postilaatikkoon ihan lähiaikoina.
Ihan on jo aikoja sitten saatua vanhaa tietoa kaikki tuo. Suurin osa Eurooppalaisista on sukua Ötzille. Sinunkin luukkusi voisi kolahtaa.
Mulla on nepalilaista DNA:ta.
Wow! Saattaa olla hyvät veret kiipeillä, kokeile!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä olla kolmikoukku sellaiset n 15 cm koukut terästä jotka kiinnittää naruun ja heittää minne vaan , kun ne jumittuu niin eikun menoks. Kyllä noi on osannu.
Hetken niitä pyörittelevät ja sinkoavat, johan tarttuu ylhäällä olevaan vainaa... eikun kallionrakoon. Sitten käsi toisen yli köyttä pitkin pystyseinää kuin Batman ja Robin konsanaan, taustalla orkesteri soittaa dippa dappa dappa dippa Dippa dappa Dippa dappa Irvinen ja Malloryn melodiaa.
Kelaa mikä shokki ois olla maailman eka tyyppi joka kiipeää tollaselle vuorelle. Kuolemaa vältellen ja kuukausien suunnittelun jälkeen oot melkein huipulla. Viimeiset voimat.. melkein perillä... viimeisen jyrkän kielekkeen yli kiivetessäsi nostat katseesi ja näet edessäsi ruumiin. Joku on ennenkin yrittänyt.
Ja jos se olisi huipulla ja luulisit olleesi eka kuin moni dumbbaisi sitä alemmaksi vaan turhamaisuuttaan? Et hei minä olinki ekaaaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en lukenut tätä ketjua parikymppisenä. Olisin varmaan yllytyshulluna ryhtynyt heti paikalla harrastamaan vuorikiipeilyä, sen verran mielenkiintoisia juttuja täällä on. Everestille kiipeäminen ei enää perheellisenä ja keski-ikää lähestyvänä houkuta, mutta voisin hyvin lähteä vaeltamaan helpommille reiteille joilla saa ihailla vuoria vähän inhimillisemmissä korkeuksissa. Mistähän kannattaisi aloittaa..?
Päivän parin päässä ovat Norjan vuoret Keski-Norjassa yksi niitä P Euroopan korkein sulle sopiva n 3800 m ja turvallinen infrastruktuuri eikä maksa paljoa sinne kiipeäminen. Jostedelsbreenin jäätikkö on iso ja sinnekin on monen päivän vaelluksia hirmu jänniä. Siellä opit kaikki tarvittavat kujeet. Ja käy siinä simulaattorissakin siellä.
Pötkit autolautalla Vaasasta Umeåån ja Ruotsin läpi suoraan Keski Norjaa kohti tai Oulusta Ruotsin läpi ja Norjasa Bergeniä kohti siinä on ne isoimmat mestat sitten ennen rannikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä Mallorya ja Irvineä. Itse arvelen, että pääsivät huipulle asti, koska en mitenkään voi uskoa, että Mallory olisi kääntynyt takaisin huiputtamatta Everestiä,
Edellä on jo kerrottu, että pohjoisella reitillä pari sataa metriä huipun alapuolella on ns. Second Step, kymmenisen metriä korkea pystysuora osuus, jota on niin vaikea kiivetä, että sellaista ei oltu kiivetty siihen mennessä koskaan edes ihanteellisissa olosuhteissa. Että Mallory ja Irvine olisivat sen kiivenneet sen aikaisilla varusteilla ja 20 kiloa happipulloja selässään on totaalinen mahdottomuus. Tällaisen jyrkänteen olemassaoloa ei tiedetty tuohon aikaan ja romanttinen kuvitelma huipulle pääsystä syntyi.
Kiinalaiset asensivat siihen tikkaat vuonna 1960 ja ne on sen jälkeen kertaalleen jo vaihdettu uusiin. Kaikki kiipeilijät käyttävät niitä, ja tiettävästi vain 1 (yksi) ihminen on kokeeksi kiivennyt tuon kohdan käyttämättä apuvälineitä, nimittäin Conrad Anker, Malloryn ruumiin löytäjä, joka samalla etsintäreissulla testasi olisiko M & I pystyneet siitä selviytymään. Hän antoi kohdalle vaikeusluokituksen 5.8 (amerikkalainen asteikko), jota pystyttiin kiipeämään hyvissäkään olosuhteissa vasta sotien jälkeen. Eikä missään tapauksessa 8600 metrissä 20-luvulla.
Case closed.
Toisaalta ei olla selvitetty vieläkään miten egyptiläiset tekivät pyramidit, siis todella usein aliarvioidaan monia ihmisiä, en aliarvioisi noita Mallory ja Irvineä ollenkaan. Tuollaiset ketut oisi 10 m mennäkin jotenkin. Esim mies on n 170 cm pitkä ja kaksi miestä päällekkäin on 3.40 cm ja siitä ihan alempaakin jo voi heittää hakun ylös tasanteelle tms narun varassa ja kaksi hakkua on jo aika varma jos jumittuu sinne, eikun ylös...noin itse menisin sellaisen ankkurihäkkyrän varassa. jossa väkäset, kahdella niillä on jo hyvä pito.
Ja toinen kun pääsis ylös ja kiinnittäs koyden ja alhaalla oleva itsensä köyteen pystyy jo kampeamaan toisenkin ylös kiepauttamalla kallionkohoumakiveen köyttä ympäri. On ne osannu uskokaa pois. Niitten piti osata ihan itse koska ei ollut tällaisia välineitä. Ne olivat oikeita kiipeilijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en lukenut tätä ketjua parikymppisenä. Olisin varmaan yllytyshulluna ryhtynyt heti paikalla harrastamaan vuorikiipeilyä, sen verran mielenkiintoisia juttuja täällä on. Everestille kiipeäminen ei enää perheellisenä ja keski-ikää lähestyvänä houkuta, mutta voisin hyvin lähteä vaeltamaan helpommille reiteille joilla saa ihailla vuoria vähän inhimillisemmissä korkeuksissa. Mistähän kannattaisi aloittaa..?
Jos ei ole mitään aikaisempaa kokemusta, niin esim. Itävaltaan on helppo mennä ja siellä on jo kivoja kohteita niin helppoja päiväretkiä tekevälle kuin vaativampia nousuja haluaville. Esimerkiksi Söllistä tai Ellmausta (ovat samassa laaksossa) pääsee Wilder Kaiserin puolelle halutessaan haastavillekin reiteille, mutta toisaalta laakson toisella puolella voi mennä hissillä ylös, tehdä retkiä ylhäällä ja tulla lopuksi toisella hissillä alas.
No, kysytään nyt sitten. Kaikkihan tätä ovat miettineet, mutta minä kysyn sen kysymyksen nyt ääneen:
Paneeko ne siellä teltoissa ennen nousua?
joskus jossain viihdeohjelmassa joku juontaja kysyi joltain kiipeilijältä tuota kysymystä ja hän vastasi että harva siellä jaksaisi panna, vaikka olisi seksi mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en lukenut tätä ketjua parikymppisenä. Olisin varmaan yllytyshulluna ryhtynyt heti paikalla harrastamaan vuorikiipeilyä, sen verran mielenkiintoisia juttuja täällä on. Everestille kiipeäminen ei enää perheellisenä ja keski-ikää lähestyvänä houkuta, mutta voisin hyvin lähteä vaeltamaan helpommille reiteille joilla saa ihailla vuoria vähän inhimillisemmissä korkeuksissa. Mistähän kannattaisi aloittaa..?
Päivän parin päässä ovat Norjan vuoret Keski-Norjassa yksi niitä P Euroopan korkein sulle sopiva n 3800 m ja turvallinen infrastruktuuri eikä maksa paljoa sinne kiipeäminen. Jostedelsbreenin jäätikkö on iso ja sinnekin on monen päivän vaelluksia hirmu jänniä. Siellä opit kaikki tarvittavat kujeet. Ja käy siinä simulaattorissakin siellä.
Tuolle vuorelle voi mennä ominkin keinoin mutta ÄLÄ MENE suoraan sen isön jäätikön yli sillä se on todella palasina vaikka näyttää pelkältä lumikentältä. Etsi reitti kartalta joka seuraa kivikkopolkuharjanteita, siellä on sellainen. Ne kuilut tuolla jäätiköllä siinä ovat 70 m syviäkin!!! Ja niitä on n 20 m välein vaikka lumi siltoja päällä. Todella vaarallinen paikka. Kierra se vasemmalta ja eikun vuorelle. Se on helppo mutta näkymät huikeat!!! Koko P- Eurooppa on allasi.
Paras ilmoittautua oikeudet omaavan hotelliin siinä alla ja liittyä ryhmään jossa on koirat ja hakut ja oppaat ja laittavat naruun kiinni. Se on hitaampaa mutta turvallista. Tuolla on helikopteriapua aina myös.
https://www.instagram.com/samulimansikka/
kiitos, että hänen instatilinsä on pidetty auki.
Ja jos putoaisi hakun kanssa ja hakku tippuisi kädestä olisi nuo koukut varalle. senkun irrottaisi olkapäältään, se jumittaisi johonkin tai jarruvarjo.