Lue keskustelun säännöt.
Mt. Everestin vainajat pyörivät mielessäni.
30.06.2021 |
Olen palstalla näkemäni kommentin johdosta kehittänyt itselleni kummallisen kiinnostuksen Mount Everestillä lepääviin kiipeilijöihin. Olin kuullut niistä aiemminkin, mutta luulin että on legendaa ettei ruumiita saada alas vuorelta.
Osa vainajista säilyy näkyvissä ja verrattain hyvässä kunnossa vuosiakin sääolosuhteiden vuoksi. Lämpötila ei koskaan laske alle nollan.
Niin sanotulla death zonella (lähellä huippua) on ollut nähtävissä useita ihmisiä jotka eivät koskaan selvinneet alas. Kiipeilijät siis kulkevat vainajien ohi pyrkiessään maailman korkeimmalle huipulle.
Ajatus on samaan aikaan tosi karmaiseva ja kiehtova. Miltä tuntuisi nähdä hautaamaton, vuorella vuosia levännyt ihminen? Miltä omaisista tuntuu kun läheistä ei koskaan saa haudata, vaikka ruumiin koordinaatit ovat tiedossa ja netti täynnä valokuvia? Miten nukkuvat yönsä ne kiipeilijät, jotka aikanaan ovat joutuneet hylkäämään vielä elossa olevan ihmisen mahdottomien pelastusolosuhteiden vuoksi?
En tiedä miksi tämä aihe nyt pälkähtää mieleeni säännöllisesti.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Green_Boots
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Francys_Arsentiev
https://sometimes-interesting.com/mount-everest-dead-bodies/
Kommentit (1996)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tulevia onnettomuuskenaarioita: känny livahtaa käsistä ja omistaja menee hakemaan ja kuolee.
Joku esitti, että vuorelta pääsisi joutuisasti ja turvallisesti alas liukumalla persmäkeä sadetakilla. Muuan korealainen piipahti yöllä pissalle kolmosleirissä eikä vaivautunut laittamaan ylävuoristokenkien päällisosaa jäärautoineen jalkaan, meni pelkillä liukaspohjaisilla sisäkengillä. Yksi luiskaus vaan ja kaveria ei koskaan löydetty kilometriä alempaa jäätikön railoista.
Ei sanonut niin vaan sen että oli liukunut tanakkaa kiveä olevalla lumialustalla vuorelta joka ei ollut ollenkaan Everest. Näin todellakin tapahtui. Reitti oli tietty sellainen jossa ei railoja vaan leveä harjanne ja loppu ennen kivikkoa turvalliseksi tiedetty.
Toisaalta totta, naapurin mummo meni viemään roskia aamutohveleissa ja lähtö oli lähellä, kun liukastui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsi:
Blondille kerrottiin haluaako lähteä Everestin matkalle, blondi innostuu kovasti. Mennään huipulle blondi kysyy missä se minulle lupaamani huippukokemus on sen everstin kanssa :)?
Ottakaa ihan aina mukaan peili ja pilli, rintataskuihin. peilillä saa helikopterille vinkkauksia ja pillillä piipitettyyn edes jonnekin kuuluen. Känny nykyisin hyvä kun siinä lamppukin. Jos kaverit vie lampunkin....
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä Mallorya ja Irvineä. Itse arvelen, että pääsivät huipulle asti, koska en mitenkään voi uskoa, että Mallory olisi kääntynyt takaisin huiputtamatta Everestiä,
Edellä on jo kerrottu, että pohjoisella reitillä pari sataa metriä huipun alapuolella on ns. Second Step, kymmenisen metriä korkea pystysuora osuus, jota on niin vaikea kiivetä, että sellaista ei oltu kiivetty siihen mennessä koskaan edes ihanteellisissa olosuhteissa. Että Mallory ja Irvine olisivat sen kiivenneet sen aikaisilla varusteilla ja 20 kiloa happipulloja selässään on totaalinen mahdottomuus. Tällaisen jyrkänteen olemassaoloa ei tiedetty tuohon aikaan ja romanttinen kuvitelma huipulle pääsystä syntyi.
Kiinalaiset asensivat siihen tikkaat vuonna 1960 ja ne on sen jälkeen kertaalleen jo vaihdettu uusiin. Kaikki kiipeilijät käyttävät niitä, ja tiettävästi vain 1 (yksi) ihminen on kokeeksi kiivennyt tuon kohdan käyttämättä apuvälineitä, nimittäin Conrad Anker, Malloryn ruumiin löytäjä, joka samalla etsintäreissulla testasi olisiko M & I pystyneet siitä selviytymään. Hän antoi kohdalle vaikeusluokituksen 5.8 (amerikkalainen asteikko), jota pystyttiin kiipeämään hyvissäkään olosuhteissa vasta sotien jälkeen. Eikä missään tapauksessa 8600 metrissä 20-luvulla.
Case closed.
Samuli Mansikka kuoli sinne vuorelle myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nepalin turismiministeriö on julkaissut lehdistötiedotteen, joka vahvistaa Samuli Mansikan ja kansainvälisen ryhmän sherpana toimineen Pemba Sherpan menehtymisen. Ilmoituksen mukaan he joutuivat kadoksiin noin 7100 metrissä 24. maaliskuuta ja heidän ruumiinsa on löydetty 7000 metristä eilen
Vierailija kirjoitti:
Samuli Mansikka kuoli sinne vuorelle myös
Siis Annapurnalle, ei Everestille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samuli Mansikka kuoli sinne vuorelle myös
Ei kuollut Everestillä vaan Annapurnalla.
Vierailija kirjoitti:
Nepalin turismiministeriö on julkaissut lehdistötiedotteen, joka vahvistaa Samuli Mansikan ja kansainvälisen ryhmän sherpana toimineen Pemba Sherpan menehtymisen. Ilmoituksen mukaan he joutuivat kadoksiin noin 7100 metrissä 24. maaliskuuta ja heidän ruumiinsa on löydetty 7000 metristä eilen
2015 ja Annapurna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että ruumiit aiheuttavat ahdistusta, niin mullekin. Mutta vielä enemmän noi jonokuvat! Miten ne on musta ihan kauheita, olla kylmässä tommoisessa loppumattomassa jonossa!
Mä varmaan saisin jonkun paniikkikohtauksen tuolla.
Vierailija kirjoitti:
Kiehtova aihe. Ja just luin kahdesta nepalilaisesta äijästä, jotka kiipesi everestille ja paraglaidasi sieltä vartissa alas. Ja se oli vasta alkuosa niiden extreme-reissua, johon kuului vaarallista koskenlaskua siellä täällä. Ei rahaa, ei tukea, ei riittäviä varusteita. Ne kiipes sinne vuorellekin jotenkin "pimeästi" maksamatta ja pummasi ruokaa ja telttamajoitusta muilta.
Lakpa ja Badu nepalista. Videomateriaalia on vaikka kuinka, käsittämätön stoori.
Nyt kiinnostaa, ilan happeako? Linkkiä videoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi Samuli Mansikkakin jäädä kuiluun vai?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ruumiit aiheuttavat ahdistusta, niin mullekin. Mutta vielä enemmän noi jonokuvat! Miten ne on musta ihan kauheita, olla kylmässä tommoisessa loppumattomassa jonossa!
Mä varmaan saisin jonkun paniikkikohtauksen tuolla.
Eikös ne välillä sekoakin ja siitä taas tulee vaaratilanteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ruumiit aiheuttavat ahdistusta, niin mullekin. Mutta vielä enemmän noi jonokuvat! Miten ne on musta ihan kauheita, olla kylmässä tommoisessa loppumattomassa jonossa!
Mä varmaan saisin jonkun paniikkikohtauksen tuolla.
Joo mieti. Mihinkään et pääse jos tulee mikä tahansa ongelma. Tosin ei sieltä kovin näppärästi mihinkään pääse ilman jonoakaan, mutta jono ei ainakaan helpota. Ahdistava ajatus.
En usko että paniikkikohtaukset ovat tuolla ihan harvinaisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiehtova aihe. Ja just luin kahdesta nepalilaisesta äijästä, jotka kiipesi everestille ja paraglaidasi sieltä vartissa alas. Ja se oli vasta alkuosa niiden extreme-reissua, johon kuului vaarallista koskenlaskua siellä täällä. Ei rahaa, ei tukea, ei riittäviä varusteita. Ne kiipes sinne vuorellekin jotenkin "pimeästi" maksamatta ja pummasi ruokaa ja telttamajoitusta muilta.
Lakpa ja Badu nepalista. Videomateriaalia on vaikka kuinka, käsittämätön stoori.Nyt kiinnostaa, ilan happeako? Linkkiä videoon?
Oli niillä happea, tää oli vuonna 2013.
Tässä yksi linkki https://www.google.com/amp/s/abcnews.go.com/amp/Travel/paragliding-ever…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ruumiit aiheuttavat ahdistusta, niin mullekin. Mutta vielä enemmän noi jonokuvat! Miten ne on musta ihan kauheita, olla kylmässä tommoisessa loppumattomassa jonossa!
Mä varmaan saisin jonkun paniikkikohtauksen tuolla.
Eikös ne välillä sekoakin ja siitä taas tulee vaaratilanteita?
Ei tarvitse edes seota ja silti jonotus aiheuttaa kuolemia. Ihan vain se, että on ruuhkaa ja alas ei pääse ajoissa. Happi ja voimat loppu, mutta edellä on kymmeniä ihmisiä, jotka ei etene. Koska joku on loukkaantunut, joku kaatui, jotkut ei jaksa kävellä riittävän nopeasti... jne jne.
Hirvittävää.
En tiedä kumpi ois pahempaa, joutua jollekin avaruusmatkalle vai nousemaan everestille. Veikkaan että everestille kuolisin helpommin. Onneksi ei tarvitse kumpaankaan lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä Mallorya ja Irvineä. Itse arvelen, että pääsivät huipulle asti, koska en mitenkään voi uskoa, että Mallory olisi kääntynyt takaisin huiputtamatta Everestiä,
Edellä on jo kerrottu, että pohjoisella reitillä pari sataa metriä huipun alapuolella on ns. Second Step, kymmenisen metriä korkea pystysuora osuus, jota on niin vaikea kiivetä, että sellaista ei oltu kiivetty siihen mennessä koskaan edes ihanteellisissa olosuhteissa. Että Mallory ja Irvine olisivat sen kiivenneet sen aikaisilla varusteilla ja 20 kiloa happipulloja selässään on totaalinen mahdottomuus. Tällaisen jyrkänteen olemassaoloa ei tiedetty tuohon aikaan ja romanttinen kuvitelma huipulle pääsystä syntyi.
Kiinalaiset asensivat siihen tikkaat vuonna 1960 ja ne on sen jälkeen kertaalleen jo vaihdettu uusiin. Kaikki kiipeilijät käyttävät niitä, ja tiettävästi vain 1 (yksi) ihminen on kokeeksi kiivennyt tuon kohdan käyttämättä apuvälineitä, nimittäin Conrad Anker, Malloryn ruumiin löytäjä, joka samalla etsintäreissulla testasi olisiko M & I pystyneet siitä selviytymään. Hän antoi kohdalle vaikeusluokituksen 5.8 (amerikkalainen asteikko), jota pystyttiin kiipeämään hyvissäkään olosuhteissa vasta sotien jälkeen. Eikä missään tapauksessa 8600 metrissä 20-luvulla.
Case closed.
Toisaalta ei olla selvitetty vieläkään miten egyptiläiset tekivät pyramidit, siis todella usein aliarvioidaan monia ihmisiä, en aliarvioisi noita Mallory ja Irvineä ollenkaan. Tuollaiset ketut oisi 10 m mennäkin jotenkin. Esim mies on n 170 cm pitkä ja kaksi miestä päällekkäin on 3.40 cm ja siitä ihan alempaakin jo voi heittää hakun ylös tasanteelle tms narun varassa ja kaksi hakkua on jo aika varma jos jumittuu sinne, eikun ylös...noin itse menisin sellaisen ankkurihäkkyrän varassa. jossa väkäset, kahdella niillä on jo hyvä pito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vielä Mallorya ja Irvineä. Itse arvelen, että pääsivät huipulle asti, koska en mitenkään voi uskoa, että Mallory olisi kääntynyt takaisin huiputtamatta Everestiä,
Edellä on jo kerrottu, että pohjoisella reitillä pari sataa metriä huipun alapuolella on ns. Second Step, kymmenisen metriä korkea pystysuora osuus, jota on niin vaikea kiivetä, että sellaista ei oltu kiivetty siihen mennessä koskaan edes ihanteellisissa olosuhteissa. Että Mallory ja Irvine olisivat sen kiivenneet sen aikaisilla varusteilla ja 20 kiloa happipulloja selässään on totaalinen mahdottomuus. Tällaisen jyrkänteen olemassaoloa ei tiedetty tuohon aikaan ja romanttinen kuvitelma huipulle pääsystä syntyi.
Kiinalaiset asensivat siihen tikkaat vuonna 1960 ja ne on sen jälkeen kertaalleen jo vaihdettu uusiin. Kaikki kiipeilijät käyttävät niitä, ja tiettävästi vain 1 (yksi) ihminen on kokeeksi kiivennyt tuon kohdan käyttämättä apuvälineitä, nimittäin Conrad Anker, Malloryn ruumiin löytäjä, joka samalla etsintäreissulla testasi olisiko M & I pystyneet siitä selviytymään. Hän antoi kohdalle vaikeusluokituksen 5.8 (amerikkalainen asteikko), jota pystyttiin kiipeämään hyvissäkään olosuhteissa vasta sotien jälkeen. Eikä missään tapauksessa 8600 metrissä 20-luvulla.
Case closed.
Toisaalta ei olla selvitetty vieläkään miten egyptiläiset tekivät pyramidit, siis todella usein aliarvioidaan monia ihmisiä, en aliarvioisi noita Mallory ja Irvineä ollenkaan. Tuollaiset ketut oisi 10 m mennäkin jotenkin. Esim mies on n 170 cm pitkä ja kaksi miestä päällekkäin on 3.40 cm ja siitä ihan alempaakin jo voi heittää hakun ylös tasanteelle tms narun varassa ja kaksi hakkua on jo aika varma jos jumittuu sinne, eikun ylös...noin itse menisin sellaisen ankkurihäkkyrän varassa. jossa väkäset, kahdella niillä on jo hyvä pito.
Olisi hyvä olla kolmikoukku sellaiset n 15 cm koukut terästä jotka kiinnittää naruun ja heittää minne vaan , kun ne jumittuu niin eikun menoks. Kyllä noi on osannu.
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä olla kolmikoukku sellaiset n 15 cm koukut terästä jotka kiinnittää naruun ja heittää minne vaan , kun ne jumittuu niin eikun menoks. Kyllä noi on osannu.
Hetken niitä pyörittelevät ja sinkoavat, johan tarttuu ylhäällä olevaan vainaa... eikun kallionrakoon. Sitten käsi toisen yli köyttä pitkin pystyseinää kuin Batman ja Robin konsanaan, taustalla orkesteri soittaa dippa dappa dappa dippa Dippa dappa Dippa dappa Irvinen ja Malloryn melodiaa.
Lähtisit Everestin reissulle ja huomaisit perusleirissä Irakissa olleita Blackwaterilaisia , se tunne turvallisuudesta , omg, niitten kanssa ylös kavutessa....yön pimeänä tuntina....