Te yli 40v naiset, hoi! Tyhjä olo. Auttaako avioero? Ikäkriisikö, täytän muutaman vuoden päästä 40v ja elämä tuntuu olevan ohi
Mistä saatte motivaatiota elää?
Mikä teillä auttoi ikäkriisiin? (ei tarvitse tulla kertomaan, ettei ole koskaan ollut ikäahdistusta)
Kommentit (54)
Ei mikään sua uusi ammattivalittaja auta.
Elämä vastaa alkaa neljänkympin jälkeen
Kaikkea muuta ahdistusta on ollut, mutta ei ikään liittyvää. Olen 42v ja elämäni on nyt parasta mitä ikinä on ollut. Elämääni kuuluvat työ, lapset, miesystävä, pari ystävää. Olen tyytyväinen itseeni ja elämääni. Erosin neljä vuotta sitten. Avioliittoni oli ikävä ja viimeiset vuodet itkua ja pahaa mieltä. Uutta työtä etsin, että sillä saralla vähän mättää.
En tiedä auttaako avioero tyhjään oloon. Ainakin se minulla auttoi helpottavasti, kun ex-mies teki elämästä kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Auttaa, suosittelen :)
Jos on tylsä ja pihtaava puoliso, niin kannattaa erota mahfollisimman pian! Menetin itse vuosia naisen kanssa, joka ei todellakaan ollut seksuaalisesti aktiivinen ja kaiken uuden kokeilu oli hankalaa. Puistattaa koko nainen vieläkin !
Näimme nyk mieheni kanssa töissä ja se oli menoa!! Itse olin silloin 42 ja hän 50, otti avioeron (olisi eronnut ilman minuakin) ja elämä ollut ihan toista sen jälkeen.
Hankin silarit ja aloin puumaksi. Paikat ihan hellänä jatkuvasti.
Voithan aloittaa aina uuden elämän erolla tai ilman, miten haluat. Kyllä se siitä taas kirkastuu, aina on uusia pieniä alkuja. Ehkä voit uudistaa asioita positiiviseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Voithan aloittaa aina uuden elämän erolla tai ilman, miten haluat. Kyllä se siitä taas kirkastuu, aina on uusia pieniä alkuja. Ehkä voit uudistaa asioita positiiviseen suuntaan.
Tuntuu että kaikilla muilla on menossa ihana, mahtava toinen kierros! Ja mulla samaa, tylsää, tasaista..
Ap
En halua edes täyttää 40v. Narun jatkoksi
Vierailija kirjoitti:
En halua edes täyttää 40v. Narun jatkoksi
Sama!
N26
Ehkä nyt olisi aika aikuistua, kasvaa henkisesti ja löytää itsensä, niin ettei oma onni ole jostain miehestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan aloittaa aina uuden elämän erolla tai ilman, miten haluat. Kyllä se siitä taas kirkastuu, aina on uusia pieniä alkuja. Ehkä voit uudistaa asioita positiiviseen suuntaan.
Tuntuu että kaikilla muilla on menossa ihana, mahtava toinen kierros! Ja mulla samaa, tylsää, tasaista..
Ap
Pitikö nyt TAAS väsätä uusi ketju, johan sä olet saanut satoja kommentteja tänään.
Mulla oli ikäkriisi, kuvittelin sen aviokriisiksi. Kävin terapiassa puhumassa suhteen ongelmista ja aika pian terapeutti sai mut näkemään, että omista ahdistuksistanihan siinä oli kyse. Suhde pelastui.
Nyt ikää on mulla 45 v ja tuon ikäkriisin jälkeen olen mm. perustanut yrityksen, saanut lapsen (sen saman miehen, muidenkin lasteni isän kanssa), matkustanut kolmella mantereella, hankkinut mökin ja viimeinkin onnistunut ottamaan liikunnan säännölliseksi osaksi elämää. Odotan innolla tulevia vuosia.
Joojoo, "iäkäs" 36v. Mitä ne sun lapset tekee kun joudat notkua täällä kaikki päivät?
Huoli pois! Kärsitte vaan fomosta, niin kuin itsekin liian pitkään.
Kun siitä pääsee yli, laskeutuu ihana rauha.
Luottakaa muhun, kaikki menee hyvin!
T. N 46
Aloitin yli 40v tekemään niitä asioita joista pidän. En niitä mitä odotetaan tai olisi suotavaa.
Eronnut en vaikka luulisi sen olevan isokin muutos mutta ei oikeasti muuta perusongelmaa.
Esim. Rahan merkitys on vähäinen samoin muille näyttäminen ( omaisuus, ahkeruus, pätevyys jne.)
Asun vaatimattomasti käyn melekkäässä vaikkakin huinopalkkaisessa työssä, harrastan yksinkertaisia ilmaisia asioita tapaan ystäviä jne.
Joku näkee ehkä minun epäonnistuneen kun tulot on tippuneet 1/4. Todellisuudessa elämäni on huoletonta ja nautin vapaudesta.
Ikää 48 eikä mitään merkitystä. Olen kärsinyt yli vuoden.