Te yli 40v naiset, hoi! Tyhjä olo. Auttaako avioero? Ikäkriisikö, täytän muutaman vuoden päästä 40v ja elämä tuntuu olevan ohi

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ikäkriisi, kuvittelin sen aviokriisiksi. Kävin terapiassa puhumassa suhteen ongelmista ja aika pian terapeutti sai mut näkemään, että omista ahdistuksistanihan siinä oli kyse. Suhde pelastui. 

Nyt ikää on mulla 45 v ja tuon ikäkriisin jälkeen olen mm. perustanut yrityksen, saanut lapsen (sen saman miehen, muidenkin lasteni isän kanssa), matkustanut kolmella mantereella, hankkinut mökin ja viimeinkin onnistunut ottamaan liikunnan säännölliseksi osaksi elämää. Odotan innolla tulevia vuosia. 

Minäkin mietin neljättä lasta. Nuo kolme jo koulussa, eikä tunnut tarvitsevan minua enää. Tietty tarvitsee, muttei niin kuin pieni vauva.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hankin silarit ja aloin puumaksi. Paikat ihan hellänä jatkuvasti.

Voi sua ladyboy

Teet saman aloituksen uudestaan ja uudestaan? Hae apua, ei sun käytös ihan normaalia ole.

Mä olen kohta 50v ja jo muutaman vuoden ollut ihan valmis omaan, yksityiseen elämään. Miehessä ei ole mitään vikaa, olen vaan kyllästynyt elämään parisuhteessa. 

Miten olisi lemmikkieläin? Uusi harrastus?

Ikäkriisiin auttoi sen asian tiedostaminen, että tilastojen mukaan minulla on vielä 40 vuotta lisää elämää jäljellä. Vanhemmat ovat kohta 70 ja alkoivat rakentaa juuri autotallia, itse. Geenit lupaavat siis hyvää.

39 mittarissa tänä vuonna. Kaikenlaista projektia olisi, joka itseä kiinnostaa, mutta vapaa-aikaa niin vähän! Mietinnässä vielä yksi lapsikin. Oman kunnon kohotus aluillaan. Työpaikka on jossa viihdyn ja kehityn. Oispa vielä aikaa niille kavereillekin.. Jos jotakin haluan niin lisää vapaa-aikaa. Harmittaa kun parhaat vuodet menee arkisin 7-17 poissa kotoa, siitä voi laskea paljonko jää muulle. Tsemppiä ap, ala toteuttamaan sun OMIA juttuja !

Itse downshiftasin ja jäin opintovapaalle. Rahaa on vähemmän käytössä, mutta elämä on paljon mukavampaa. Ei onni tule kulutuksesta, se tulee pienistä asioista. Kun ei ole kiire, oppii nauttimaan elämästä.

Kyllähän se neljäkymmentä kirpaisee, tukevasti keski-iässä. Mutta se ei tarkoita samaa kuin vanhuus vaan ihan hyvä meininki. Toki kilometrit jo näkyy ja tuntuukin, mutta jos terveenä pysyy niin ei mitään hätää. Trust me.

Olen 40-vuotias ja tämä on paras ikä! Ei turhaa draamaa, saa rauhassa nauttia seesteisestä elämästä. On rahaa, kun lainat maksettu, ei tarvitse laskea ihan joka penniä. Koen olevani vielä ”nuori” ja voisin lähteä vaikka vielä opiskelemaankin. Parisuhteeni on hyvä ja onnellinen, ei kyllästytä. Lapset jo isompia, pärjäävät itsekseen eikä tarvita enää hoitoapua, jos halutaan mennä leffaan/syömään. Nautin tästä elämänvaiheesta todella paljon.

Luin jokin aika sitten vanhaa päiväkirjaani enkä todellakaan haikaile nuoruusvuosien perään. Yhtä draamaa ja vuoristorataa, epävarmuutta. Nyt nelikymppisenä on monin verroin parempi olla.

Ikää 38v ja kyllä ahdistaa. Iältäni tunnen itseni ihan ikälopuksi vaikka ulkoisesti olen nuoren näköinen. Huolehdin itsestäni ja ihostani entistä enemmän ja käytän rahaa ihonhoitotuotteisiin, kasvohoitoihin, käyn n.5vko välein kampaajalla, ripsipidennykset on koko ajan, nyt menen valkaisemaan hampaat ensi viikolla, liikun päivittäin.. Yritän pitää itsestäni huolta että säilyisi mahdollisimman pitkään rypyttömänä jne. Seuraava operaatio on maltillinen botox kasvoihin, siis sellaista hienonvaraista säätöä, ei mitään turbohuulia tai jäätävää kuminaamaa. Nämä nyt auttaa hieman siihen vanhenemisen ahdistukseen jos ulkoiset seikat ahdistaa, ulkonäköön voi vaikuttaa itse paljon. Mutta yleinen tunne on että elämä ohi ja tää oli tässä. :/

Vierailija kirjoitti:

39 mittarissa tänä vuonna. Kaikenlaista projektia olisi, joka itseä kiinnostaa, mutta vapaa-aikaa niin vähän! Mietinnässä vielä yksi lapsikin. Oman kunnon kohotus aluillaan. Työpaikka on jossa viihdyn ja kehityn. Oispa vielä aikaa niille kavereillekin.. Jos jotakin haluan niin lisää vapaa-aikaa. Harmittaa kun parhaat vuodet menee arkisin 7-17 poissa kotoa, siitä voi laskea paljonko jää muulle. Tsemppiä ap, ala toteuttamaan sun OMIA juttuja !

Mun intohimo on miehet, ja niitä en enää koskaan voi harrastaa. Sekin vetää mielen matalaksi. Ja tosiaan, kun kaverit leveilee uusilla miehillään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse downshiftasin ja jäin opintovapaalle. Rahaa on vähemmän käytössä, mutta elämä on paljon mukavampaa. Ei onni tule kulutuksesta, se tulee pienistä asioista. Kun ei ole kiire, oppii nauttimaan elämästä.

En ole vuosiin ollut töissä, sekin vetää mielen matalaksi, kun ei kelpaa minnekään. Ja ikää tulee koko ajan lisää. Ollapa 23v,niin kuin siskoni :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen 40-vuotias ja tämä on paras ikä! Ei turhaa draamaa, saa rauhassa nauttia seesteisestä elämästä. On rahaa, kun lainat maksettu, ei tarvitse laskea ihan joka penniä. Koen olevani vielä ”nuori” ja voisin lähteä vaikka vielä opiskelemaankin. Parisuhteeni on hyvä ja onnellinen, ei kyllästytä. Lapset jo isompia, pärjäävät itsekseen eikä tarvita enää hoitoapua, jos halutaan mennä leffaan/syömään. Nautin tästä elämänvaiheesta todella paljon.

Luin jokin aika sitten vanhaa päiväkirjaani enkä todellakaan haikaile nuoruusvuosien perään. Yhtä draamaa ja vuoristorataa, epävarmuutta. Nyt nelikymppisenä on monin verroin parempi olla.

Kateellinen.. Mulla alakouluikäiset lapset, eikä edes sitä ekaa työpaikkaa, saati lainaa :(

Ap

Näin ei tietenkään saisi sanoa, mutta olen ihan valmis kuolemaan, koska tunnen elämän olevan ohitse. Kaikki se, mikä tekee elämästä mielekästä, on omalta osaltani mennyt. Joskus kivikaudella olisin 49v ollut jo muinaisjäänne eli vanha viisas mummo. Mutta nyt tämä aika pakottaa olemaan aktiivinen, osallistuva, jaksava ja kyvykäs. En ole noista mitään, vaan täysin tyytyväinen vastaanottamaan kuoleman. 

En tiedä auttaako mutta kun on matkaillu ympäriisä ja saanu uskomatonta seksiä (suomalaisen) miehen kanssa, ni mukavaa näin vanhana muistella vanhoja ja vaan olla.

Tosin takana myös kovaa henkistä väkivaltaa lapsuudenperheessä, koulussa sekä työelämässä.

Traumoja on. Mutta hyviäkin hetkiä. Sellasta elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Ikää 38v ja kyllä ahdistaa. Iältäni tunnen itseni ihan ikälopuksi vaikka ulkoisesti olen nuoren näköinen. Huolehdin itsestäni ja ihostani entistä enemmän ja käytän rahaa ihonhoitotuotteisiin, kasvohoitoihin, käyn n.5vko välein kampaajalla, ripsipidennykset on koko ajan, nyt menen valkaisemaan hampaat ensi viikolla, liikun päivittäin.. Yritän pitää itsestäni huolta että säilyisi mahdollisimman pitkään rypyttömänä jne. Seuraava operaatio on maltillinen botox kasvoihin, siis sellaista hienonvaraista säätöä, ei mitään turbohuulia tai jäätävää kuminaamaa. Nämä nyt auttaa hieman siihen vanhenemisen ahdistukseen jos ulkoiset seikat ahdistaa, ulkonäköön voi vaikuttaa itse paljon. Mutta yleinen tunne on että elämä ohi ja tää oli tässä. :/

Ihanaa, etten ole yksin.

Tämä on rankkaa, kun yleinen mielipide on, että yli 35v nainen on pilalla. Ahdistaa ja itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40-vuotias ja tämä on paras ikä! Ei turhaa draamaa, saa rauhassa nauttia seesteisestä elämästä. On rahaa, kun lainat maksettu, ei tarvitse laskea ihan joka penniä. Koen olevani vielä ”nuori” ja voisin lähteä vaikka vielä opiskelemaankin. Parisuhteeni on hyvä ja onnellinen, ei kyllästytä. Lapset jo isompia, pärjäävät itsekseen eikä tarvita enää hoitoapua, jos halutaan mennä leffaan/syömään. Nautin tästä elämänvaiheesta todella paljon.

Luin jokin aika sitten vanhaa päiväkirjaani enkä todellakaan haikaile nuoruusvuosien perään. Yhtä draamaa ja vuoristorataa, epävarmuutta. Nyt nelikymppisenä on monin verroin parempi olla.

Tämä on jotain, jota valtaosa maailman 40v ei koe omaksi elämäksi. Suurin osa kamppailee jatkuvasti toimeentulon, terveyden ja ihmissuhteiden kanssa. Siksi se ehkä ei ole realistinen kuvaus 40-vuotiaan elämästä. Suomessakaan läheskään kaikki 40-vuotiaat, eivät elä kuvailemallasi tavalla. 

Elämä on raskas taival ja jossain vaiheessa sitä väsyy. Se on ihan ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa. Jossakin kohtaa nuoruuden palo hälvenee ja jäljelle jää se ikävä, kolkutteleva tunne, että tässäkö se nyt oli.

miten kukaan pystyy elään 40 jälkeen...

M24

40v on keski ikä, 40v elämää jäljellä, ei ihme että ahdistaa.