Veljen vaimo pilasi illan

Mää oon juuri tollanen, että mä lähden kotiin silloin kun musta tuntuu, että lapsi on väsynyt ja nyt meidän on parempi lähteä. Kun ei siitä yökyläilystä kai oltu sovittu, eikä siihen oltu varauduttu? 

Onko ap käynyt vastailemassa kysymyksiin?

Minuakin kiinnostaa, oliko mökillä varattu nukkumapaikka ihan jokaiselle? Ja heille, jotka eivät suunnitelleet jäävänsä yöksi, niin löytyikö heille hammasharjat talon puolesta? Ja kaikille riittävästi aamupalaa allergiat huomioiden?

Itse käytän ihan surutta hyväksi lasten nukkumaanmenoaikaa, että PÄÄSEN kotiin erilaisista karkeloista joista ei suoraan kehtaa kokonaan kieltäytyä kun muuten siitä tulee hirveä sota ja vihanpito. Meitä ihmisiä on monenlaisia, on niitä jotka nauttii juhlia ja valvoa sekä niitä, jotka eivät siitä nauti. Kuitenkin voidaan viettää aikaa yhdessä. Itse kuulun jälkimmäiseen ja nautin suunnattomasti lomailusta ja juhlapyhistä ihan vaan oman sakin kanssa ja että voin mennä itse kymmeneltä iltaisin nukkumaan.

Onneksi lähipiiri tietää tämän ja kutsuja tulee silti, kivahan se on käydä :) juhannuksenakin oltiin mökkeilemässä, syötiin, saunottiin ja uitiin. Oli oikein kivaa. Lähdettiin aikaisin illalla ajelemaan kotiin ja mökkiläiset jäivät omiin iltapuuhiinsa. Eikä kukaan loukkaantunut asiasta. Toki alko ei kuulunut ohjelmaan niin ei tullut riitaakaan.

Ehkä alkoholistiveljesi juominen oli alkanut jo päiviä ennen juhannusaattoa ja vaimo halusi kotiin ennen kuin tilanne karkaa kokonaan käsistä.

Ap?

Alkonarkeilla on ne alkonarkkien ongelmat. Tuo lapsen nukkuma-aika tarkoittikin tosiasiassa apn alkonarkkiveljen nukkuma-aikaa.

Ap on sammunut jo aikoja sitten, kuten heidän alkoholiperheessään on aina ollut tapana ”juhlimisen” aiheesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Lapset tarvii rutiineja joo, mutta mikäli kyseessä ei ole erityislapsi niin poikkeamat eivät ole vaarallisia. Minun tytär oli 2,5 v kun tuli kutsu häihin. Menomatkan 2 h hän nukkui autossa kunnon päiväunet. Kirkon pihassa syötiin eväät, käytiin puskapissalla sankarihautausmaan aidan vieressä, laitettiin juhlamekko päälle. Kirkkoon asteli ihana pikku prinsessa, rauhallisena, uteliaana, silmät loistaen. Vihkimisen jälkeen mentiin juhlapaikalle, jossa oli lapset huomioitu, saivat heti pikku pussit jossa oli puuhakirja, värikynät, rusinoita ja mitä kaikkea. Sen voimalla jaksoi tyttö odotella, kunnes alkoi ruokailu. Ilta jatkui tanssilla jne ja tyttöni pyöri innokkaana mukana, tanssitti morsiamen ukkia, höpötteli kaikkien kanssa, esitteli mekkoaan, leikki miden lasten kanssa. Ja sai syödä herkkuja niin paljon kyin halusi. Noin 23.30 silmät alkoivat mennä kiinni, siinä vaiheessa kaivoin kassista yöpuvun ja vaipan, vaihdettiin ne päälle, pestiin hampaat juhlapaikalla ja mentiin tyttö sylissä sanomaan heipat hääparille ja kaikille uusille kavereille. Lapsi autoon, ajettiin kotiin ja kannettiin nukkuva lapsi sänkyyn. Seuraavana aamuna se nukkui pitkään, ei malttanut käydä päiväunille (eikä pakotettu) ja ilta oli ehkä hieman kiukkuisempi kuin normaalisti, mutt so? Kukaan ei kuollut eikä vahingoittunut. Kävi nukkumaan aiemmin ja solahti sit normaaliin rytmiin.

Vastaavia poikkeamia on kaikkien lasteni lapsuudessa ollut joitakin, ja mitään vaarallista ei ole niiden seurauksena tapahtunut.

Lapset on erilaisia. Meillä ei ole tuo nukkuvan lapsen sänkyynkanto toiminut koskaan, herää aina siirtoon ja valvoo tuntikausia ennenkuin nukahtaa takaisin. Ei ole sen arvoista. Ehkä tässäkin oli vastaava tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten joku nykyajan ilmiö, että pitää lomillakin mennä orjallisesti jonkun rytmin mukaan. Kun olin itse lapsi, ja mukana jossain mökki ja muissa kyläreissuissa, niin lapset pistettiin kuka mihinkin nukkumaan, että aikuiset saivat viettää iltaa rauhassa. Jos yöllä lähdettiin kotiin, niin napattiin sieltä sitten muksu mukaan. Samaa tein omille lapsilleni, samoin ystäväni omilleen, ja hyvin meni. Nyt tyttärelläni on lapsia ja kaikki tehdään just prikulleen lasten aikataulun mukaan. Koko päivä kellotetaan lasten lounaitten, päikkäreiden jne mukaan ja poikkeuksista ei voi edes neuvotella.

Tuo kasvatustyyli on niin raivostuttava. En ikinä lähtisi reissuun lapsiperheen kanssa. Eihän siinä rentoutuun pystyisi, jos kaikki asiat ja menemiset pitäisi mennä kakaroiden ehdoilla. Ei sitä ennenkään noin eletty ja silti lapset kasvoivat ilman traumoja aikuisiksi.

Odotan kammolla päivää jolloin kummilapseni perhe pyytää minut heidän kanssaan jonnekin reissuun. Työviikko tuntuu lomalta verrattuna viikonloppuun lapsiperheen kanssa.

Ilman traumoja??? Just! En tee lapselleni mitään mitä en itse sietäisi. Esimerkiksi tuo että revittäisi kesken unien, keskellä yötä jostain haisevasta mökistä autoon ja kuoleman väsyneenä luultavasti pitkälle kotimatkalle (mökit ei melkein ikinä ole kovin lähellä). Ei tulisi mieleenkään rääkätä ketään nuin, mutta tekstistäsi huomaa ettei sinulla ole lapsia (tai empatiaa heitä kohtaan), joten tuskin ymmärrät.

Jaa-a. Oltiin vuonna 1980 telttaretkellä Tanskassa. Oltiin jollain campingillä Tanskan Pohjanmeren puoleisella rannalla. Todellakin yövyttiin teltassa. Yöllä nousi valtava myrsky, vettä alkoi tulla kaatamalla. Havahduin kun isä nosti minut makuupussin kanssa autoon ja viereen kipattiin pikkuveli samalla metodilla. Seuraavan kerran heräsin kai Helsingörissä, kun jäätiin odottamaan pääsyä Ruotsin puolelle lautalla.

Täytyy kyllä sanoa, että ei ole jäänyt traumoja tästä. No teltta meni pilalle, kun se oli likomärkä pakatessa ja se homehtui kun vanhemmat eivät muistaneet avata sitä kuivumaan. Uutta telttaa ei ostaneet enää, vaan mökin.

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten joku nykyajan ilmiö, että pitää lomillakin mennä orjallisesti jonkun rytmin mukaan. Kun olin itse lapsi, ja mukana jossain mökki ja muissa kyläreissuissa, niin lapset pistettiin kuka mihinkin nukkumaan, että aikuiset saivat viettää iltaa rauhassa. Jos yöllä lähdettiin kotiin, niin napattiin sieltä sitten muksu mukaan. Samaa tein omille lapsilleni, --- ja hyvin meni. Nyt tyttärelläni on lapsia ja kaikki tehdään just prikulleen lasten aikataulun mukaan. Koko päivä kellotetaan lasten lounaitten, päikkäreiden jne mukaan ja poikkeuksista ei voi edes neuvotella.

Siinä sinulla sokea piste. Ehkäpä tyttäresi ei ajatellut aikoinaan, että hyvin meni. Ei tykännyt siitä, että elämä oli vain aikuisten ehdoilla ja öisin kaapattiin mukaan milloin mistäkin nukkumapaikasta. 

Sinun takiasi hän toimii nyt toisin. 

Niillä saattaa olla kireät välit, joten ei kannata alkaa mustamaalaamaan veljen vaimoa, jos ei tunne heidän suhteensa nykytilaa. Veljesi on saattanut jäädä pettämisestä kiinni, ja siellä on sovittu, että kulisseja pidetään toistaiseksi pystyssä. Mutta kuitenkin vain tiettyyn kellonaikaan asti, kun ei pää kestä koko yötä. Veljesi on yrittänyt pitkittää kotiin lähtöä, koska siellä on jäätävä tunnelma.

Tämä ainakin itselle heti tulee mieleen, jos tämä oli siis jotenkin poikkeuksellinen tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tarvii rutiineja joo, mutta mikäli kyseessä ei ole erityislapsi niin poikkeamat eivät ole vaarallisia. Minun tytär oli 2,5 v kun tuli kutsu häihin. Menomatkan 2 h hän nukkui autossa kunnon päiväunet. Kirkon pihassa syötiin eväät, käytiin puskapissalla sankarihautausmaan aidan vieressä, laitettiin juhlamekko päälle. Kirkkoon asteli ihana pikku prinsessa, rauhallisena, uteliaana, silmät loistaen. Vihkimisen jälkeen mentiin juhlapaikalle, jossa oli lapset huomioitu, saivat heti pikku pussit jossa oli puuhakirja, värikynät, rusinoita ja mitä kaikkea. Sen voimalla jaksoi tyttö odotella, kunnes alkoi ruokailu. Ilta jatkui tanssilla jne ja tyttöni pyöri innokkaana mukana, tanssitti morsiamen ukkia, höpötteli kaikkien kanssa, esitteli mekkoaan, leikki miden lasten kanssa. Ja sai syödä herkkuja niin paljon kyin halusi. Noin 23.30 silmät alkoivat mennä kiinni, siinä vaiheessa kaivoin kassista yöpuvun ja vaipan, vaihdettiin ne päälle, pestiin hampaat juhlapaikalla ja mentiin tyttö sylissä sanomaan heipat hääparille ja kaikille uusille kavereille. Lapsi autoon, ajettiin kotiin ja kannettiin nukkuva lapsi sänkyyn. Seuraavana aamuna se nukkui pitkään, ei malttanut käydä päiväunille (eikä pakotettu) ja ilta oli ehkä hieman kiukkuisempi kuin normaalisti, mutt so? Kukaan ei kuollut eikä vahingoittunut. Kävi nukkumaan aiemmin ja solahti sit normaaliin rytmiin.

Vastaavia poikkeamia on kaikkien lasteni lapsuudessa ollut joitakin, ja mitään vaarallista ei ole niiden seurauksena tapahtunut.

Lapset on erilaisia. Meillä ei ole tuo nukkuvan lapsen sänkyynkanto toiminut koskaan, herää aina siirtoon ja valvoo tuntikausia ennenkuin nukahtaa takaisin. Ei ole sen arvoista. Ehkä tässäkin oli vastaava tapaus.

Meillä myös vastaava tapaus. Samoin ensimmäinen yö esim mökillä tai hotellissa oli aina hankala. Lapsi nukkui ehkä 5 tuntia. Opetuksen puutteesta ei ollut kyse sillä reissattiin paljon. Jotkut tykkää siitä että on mahdollisimman paljon hässäkkää ja kukaan ei nuku yms mutta itse en niin näistä välittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Lapset tarvii rutiineja joo, mutta mikäli kyseessä ei ole erityislapsi niin poikkeamat eivät ole vaarallisia. Minun tytär oli 2,5 v kun tuli kutsu häihin. Menomatkan 2 h hän nukkui autossa kunnon päiväunet. Kirkon pihassa syötiin eväät, käytiin puskapissalla sankarihautausmaan aidan vieressä, laitettiin juhlamekko päälle. Kirkkoon asteli ihana pikku prinsessa, rauhallisena, uteliaana, silmät loistaen. Vihkimisen jälkeen mentiin juhlapaikalle, jossa oli lapset huomioitu, saivat heti pikku pussit jossa oli puuhakirja, värikynät, rusinoita ja mitä kaikkea. Sen voimalla jaksoi tyttö odotella, kunnes alkoi ruokailu. Ilta jatkui tanssilla jne ja tyttöni pyöri innokkaana mukana, tanssitti morsiamen ukkia, höpötteli kaikkien kanssa, esitteli mekkoaan, leikki miden lasten kanssa. Ja sai syödä herkkuja niin paljon kyin halusi. Noin 23.30 silmät alkoivat mennä kiinni, siinä vaiheessa kaivoin kassista yöpuvun ja vaipan, vaihdettiin ne päälle, pestiin hampaat juhlapaikalla ja mentiin tyttö sylissä sanomaan heipat hääparille ja kaikille uusille kavereille. Lapsi autoon, ajettiin kotiin ja kannettiin nukkuva lapsi sänkyyn. Seuraavana aamuna se nukkui pitkään, ei malttanut käydä päiväunille (eikä pakotettu) ja ilta oli ehkä hieman kiukkuisempi kuin normaalisti, mutt so? Kukaan ei kuollut eikä vahingoittunut. Kävi nukkumaan aiemmin ja solahti sit normaaliin rytmiin.

Vastaavia poikkeamia on kaikkien lasteni lapsuudessa ollut joitakin, ja mitään vaarallista ei ole niiden seurauksena tapahtunut.

Jännää, kaikki meidän lapset heräsivät kun niitä kannettiin autosta sisään. Oli yöpuku päällä tai ei. Ja sitten ei hetkeen nukuttu.

Tosi jännää.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa, oliko mökillä varattu nukkumapaikka ihan jokaiselle? Ja heille, jotka eivät suunnitelleet jäävänsä yöksi, niin löytyikö heille hammasharjat talon puolesta? Ja kaikille riittävästi aamupalaa allergiat huomioiden?

Yöpymispaikan pitää myös olla järkevä, eikä esim Nukkukaa te tuossa parvella kun me lauletaan alhaalla karaokea kolmeen asti. Kaikki eivät ymmärrä, että ei niitä lapsia mihin tahansa laiteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten joku nykyajan ilmiö, että pitää lomillakin mennä orjallisesti jonkun rytmin mukaan. Kun olin itse lapsi, ja mukana jossain mökki ja muissa kyläreissuissa, niin lapset pistettiin kuka mihinkin nukkumaan, että aikuiset saivat viettää iltaa rauhassa. Jos yöllä lähdettiin kotiin, niin napattiin sieltä sitten muksu mukaan. Samaa tein omille lapsilleni, samoin ystäväni omilleen, ja hyvin meni. Nyt tyttärelläni on lapsia ja kaikki tehdään just prikulleen lasten aikataulun mukaan. Koko päivä kellotetaan lasten lounaitten, päikkäreiden jne mukaan ja poikkeuksista ei voi edes neuvotella.

Tuo kasvatustyyli on niin raivostuttava. En ikinä lähtisi reissuun lapsiperheen kanssa. Eihän siinä rentoutuun pystyisi, jos kaikki asiat ja menemiset pitäisi mennä kakaroiden ehdoilla. Ei sitä ennenkään noin eletty ja silti lapset kasvoivat ilman traumoja aikuisiksi.

Odotan kammolla päivää jolloin kummilapseni perhe pyytää minut heidän kanssaan jonnekin reissuun. Työviikko tuntuu lomalta verrattuna viikonloppuun lapsiperheen kanssa.

Ilman traumoja??? Just! En tee lapselleni mitään mitä en itse sietäisi. Esimerkiksi tuo että revittäisi kesken unien, keskellä yötä jostain haisevasta mökistä autoon ja kuoleman väsyneenä luultavasti pitkälle kotimatkalle (mökit ei melkein ikinä ole kovin lähellä). Ei tulisi mieleenkään rääkätä ketään nuin, mutta tekstistäsi huomaa ettei sinulla ole lapsia (tai empatiaa heitä kohtaan), joten tuskin ymmärrät.

Jaa-a. Oltiin vuonna 1980 telttaretkellä Tanskassa. Oltiin jollain campingillä Tanskan Pohjanmeren puoleisella rannalla. Todellakin yövyttiin teltassa. Yöllä nousi valtava myrsky, vettä alkoi tulla kaatamalla. Havahduin kun isä nosti minut makuupussin kanssa autoon ja viereen kipattiin pikkuveli samalla metodilla. Seuraavan kerran heräsin kai Helsingörissä, kun jäätiin odottamaan pääsyä Ruotsin puolelle lautalla.

Täytyy kyllä sanoa, että ei ole jäänyt traumoja tästä. No teltta meni pilalle, kun se oli likomärkä pakatessa ja se homehtui kun vanhemmat eivät muistaneet avata sitä kuivumaan. Uutta telttaa ei ostaneet enää, vaan mökin.

Ja kertomuksesi liittyi asiaan miten? Vanhempasi eivät kännissä mölynneet tai tehneet tuota tarkoituksella. Aijemmassa kirjoitettiin että nämä illanvietto vanhemmat kasvattivat lapsensa ILMAN TRAUMOJA aikuisuuteen asti. En ymmärrä miten sinä voit sanoa nuin. Varsinkin jos tuo yllämainittu on ainut oma kokemuksesi aiheesta. Oma äitini on kyseisellä käytöksellä traumatisoinut minut ja se oli hyvin kaukana tuosta kertomastasi pikku telttaretkestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten joku nykyajan ilmiö, että pitää lomillakin mennä orjallisesti jonkun rytmin mukaan. Kun olin itse lapsi, ja mukana jossain mökki ja muissa kyläreissuissa, niin lapset pistettiin kuka mihinkin nukkumaan, että aikuiset saivat viettää iltaa rauhassa. Jos yöllä lähdettiin kotiin, niin napattiin sieltä sitten muksu mukaan. Samaa tein omille lapsilleni, samoin ystäväni omilleen, ja hyvin meni. Nyt tyttärelläni on lapsia ja kaikki tehdään just prikulleen lasten aikataulun mukaan. Koko päivä kellotetaan lasten lounaitten, päikkäreiden jne mukaan ja poikkeuksista ei voi edes neuvotella.

Tuo kasvatustyyli on niin raivostuttava. En ikinä lähtisi reissuun lapsiperheen kanssa. Eihän siinä rentoutuun pystyisi, jos kaikki asiat ja menemiset pitäisi mennä kakaroiden ehdoilla. Ei sitä ennenkään noin eletty ja silti lapset kasvoivat ilman traumoja aikuisiksi.

Odotan kammolla päivää jolloin kummilapseni perhe pyytää minut heidän kanssaan jonnekin reissuun. Työviikko tuntuu lomalta verrattuna viikonloppuun lapsiperheen kanssa.

Ilman traumoja??? Just! En tee lapselleni mitään mitä en itse sietäisi. Esimerkiksi tuo että revittäisi kesken unien, keskellä yötä jostain haisevasta mökistä autoon ja kuoleman väsyneenä luultavasti pitkälle kotimatkalle (mökit ei melkein ikinä ole kovin lähellä). Ei tulisi mieleenkään rääkätä ketään nuin, mutta tekstistäsi huomaa ettei sinulla ole lapsia (tai empatiaa heitä kohtaan), joten tuskin ymmärrät.

Jaa-a. Oltiin vuonna 1980 telttaretkellä Tanskassa. Oltiin jollain campingillä Tanskan Pohjanmeren puoleisella rannalla. Todellakin yövyttiin teltassa. Yöllä nousi valtava myrsky, vettä alkoi tulla kaatamalla. Havahduin kun isä nosti minut makuupussin kanssa autoon ja viereen kipattiin pikkuveli samalla metodilla. Seuraavan kerran heräsin kai Helsingörissä, kun jäätiin odottamaan pääsyä Ruotsin puolelle lautalla.

Täytyy kyllä sanoa, että ei ole jäänyt traumoja tästä. No teltta meni pilalle, kun se oli likomärkä pakatessa ja se homehtui kun vanhemmat eivät muistaneet avata sitä kuivumaan. Uutta telttaa ei ostaneet enää, vaan mökin.

Ja kertomuksesi liittyi asiaan miten? Vanhempasi eivät kännissä mölynneet tai tehneet tuota tarkoituksella. Aijemmassa kirjoitettiin että nämä illanvietto vanhemmat kasvattivat lapsensa ILMAN TRAUMOJA aikuisuuteen asti. En ymmärrä miten sinä voit sanoa nuin. Varsinkin jos tuo yllämainittu on ainut oma kokemuksesi aiheesta. Oma äitini on kyseisellä käytöksellä traumatisoinut minut ja se oli hyvin kaukana tuosta kertomastasi pikku telttaretkestä.

Liittyy täten:

Esimerkiksi tuo että revittäisi kesken unien, keskellä yötä jostain haisevasta mökistä autoon ja kuoleman väsyneenä luultavasti pitkälle kotimatkalle (mökit ei melkein ikinä ole kovin lähellä). Ei tulisi mieleenkään rääkätä ketään nuin, mutta tekstistäsi huomaa ettei sinulla ole lapsia (tai empatiaa heitä kohtaan), joten tuskin ymmärrät.

Keskellä yötä, väsyneenä. pitkälle matkalle. Siinä asiasanat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sille lapselle olisi sinun mielestäsi pitänyt tehdä?

Miksi piti kakara edes tuoda? Häiritsee vain juhlimista ja sitten juuri tulee tällaisia tilanteita jotka voisi helposti välttää jättämällä kakaran pois heti alusta pitäen.

Koska The ÄIDIN koko maailma pyörii The LAPSEN ympärillä.

Juopoilla ei juhliminen lopu ennenkuin juotavat loppuu. Ja toisten pitäisi siinä vaan väsyneinä nuokkua heidän tylsiä jorinoitaan kuunnellen tai muuten ovat ilonpilaajia. Hyi olkoon. Vastenmielisiä tilaisuuksia. Pari-kolme tuntia on riittävä vierailuaika ja isäntäväki voi jatkaa ryyppäämistään sitten keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Juopoilla ei juhliminen lopu ennenkuin juotavat loppuu. Ja toisten pitäisi siinä vaan väsyneinä nuokkua heidän tylsiä jorinoitaan kuunnellen tai muuten ovat ilonpilaajia. Hyi olkoon. Vastenmielisiä tilaisuuksia. Pari-kolme tuntia on riittävä vierailuaika ja isäntäväki voi jatkaa ryyppäämistään sitten keskenään.

Toivottavasti sä et paskanjäykällä asenteellasi mene kenenkään mökille tunnelmaa pilaamaan. Pysy kotona.