Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Abortti vai ei viikolla 19

Vierailija
26.06.2014 |

Hei kaikki siellä

 

Täällä olisi 19- vuotias tyttönen hädässä. Sain viikko sitten tietää olevani raskaana, hakeuduin heti asian selvittyä lääkäriin raskauden keskeytystä varten ja kaikki tarvittava byrokratia sitä varten on nyt hoidossa ja minulle olisi varattu aika perjantaille lääkinnällisen keskeytyksen ensimmäistä vaihetta varten. Eilen varmistettiin sikiön todellinen ikä, eli 19 + 3 tänään tätä kirjoittaessani. Raskaus on siis todella pitkällä ja aivan hilkulla, jotta lain mukainen keskeytys voidaan vielä tehdä. 

 

Vaikka positiivisen raskaustestin tehtyäni oli vuoren varma päätöksestäni tehdä abortti, nyt toimenpiteen lähestyessä en enää olekaan yhtään varma asiasta. Tosiaan koska raskaus on jo niin pitkällä, pikkuinen on tullut minulle täysin konkreettiseksi eläväväksi olennoksi, joka ilmoittaa olemassa olostaan jo hennoin potkuin. Vaikka kumpu tuntuu vieraalta ja tavallaan ällöttävältä en voi olla tuntematta ja tiedostamatta sitä omaksi, minun lapsekseni. Ajatus siitä, että päättäisin oman, ilmeisesti ihan terveen, lapseni elämän tuntuu sietämättömältä ja olenkin surrut tulevaa lapsesta luopumista siitä asti kun klinikalta pääsin. Uskon, että kaikella ja kaikilla on tarkoituksensa, mitä jos näin oli tarkoitus käydä? Minun oli tarkoitus saada tämä lapsi, ehkä myös itseni takia? Voinko ottaa tässä vaiheessa ohjia itselleni vai uskallanko antaa kohtalon kantaa. Tässä on siis oikeasti oma myös vakaus ja usko koetuksella sen suhteen mitä nyt teen.

 

Lapsen saaminen tässä vaiheessa ja näihin olosuhteisiin ei ehkä olisi kaikista järkevintä. Minulla on koulut kesken (lukio), jatko-opinto suunnitelmat, asun yksin isossa kaupungissa kaukana vanhemmistani. Toimeentuloni on täysin toimeentulotuen ja opintotuen varassa, sillä en ole voinut koulun ohella tehdä töitä. Työelämäänkin pitäisi siirtyä pikapuoliin, sillä pelkään että cv:ni ei kelpaa kohta kenellekään sen ammottaessa tyhjyyttään vielä tällä iällä. Lapsen isän kanssa olen heilastellut reilun vuoden verran enemmän tai vähemmän tosissaan. Suhde isän (20v) kanssa on siis epävakaalla pohjalla. Tässä tilanteessa 'isä' kannustaa aborttiin vedoten aikalailla samoihin asioihin, kuin minä tässä aiemmin. Myös kertonut kokevansa ettei ole tarpeeksi kypsä isäksi. Itse taas uskon kaikkien äitien tavoin kypsyväni tilanteen mukaan, äidillinen rakkaus kun on jo näköjään päässyt syttymään. Uskoisin kuitenkin, että koska isästä ei ilmeisesti tähän ole, joutuisin loppujen lopuksi kasvattamaan lapseni yksin ja sitä pelkäänkin. Miten jaksan, miten se vaikuttaa lapseen? Olen aina vannonut, avioerolapsena, etten hanki lapsia terveen ja tasapainoisen parisuhteen ulkopuolella, sillä pelkään että yhtään vähempi ei olisi lapselle hyväksi. Voinko antaa tälle lapselle tarpeeksi, vaikka olisin sen kanssa yksin?

 

Kääntöpuolena taas lapsen pitämistä puoltavia seikkoja. Välini vanhempiini ovat hyvät, läheiset ja lämpimät, välimatkasta riippumatta, eikä muuttokaan ole mahdottumuus. Äitini on lupautunut jopa ottamaan lapsen hoitoonsa siihen asti, että saan lukion käytyä loppuun. En usko, että olisi mahdottomuus, sillä viisivuotiaan kanssa tälläkin hetkellä kotona puuhastelee, enemmänkin omaa kanttiani siinä kysyttäisiin. Mutta apua olisi saatavilla, niin konkreettista kuin henkistäkin. Voisin myös suorittaa lukion loppuun aikuislukiossa esim tenttimällä ja jaksamiseni mukaan rennommalla aikataululla, kuin päivälukiossa ja voisin siten myös olla olla lapsen kanssa kotona. Lukion käytyäni voisin lapsen iän mukaan harkita esim päivähoitoa, jotta voisin mennä töihin ja samalla hakea jatkokoulutukseen. Yrittämistähän tuo vaatii ja paljon, mutta en usko että olisi mahdotonta. Toisen osapuolen kun voi kuitenkin laskea täysin pois kuvioista lähinnä opiskelijabudjetillahan tuossa elettäisiin, kädestä suuhuun.

 

Aborttia pelkään, ainakin näillä viikoilla, ihan älyttömästi. Vielä enemmän ehkä pelkään siitä aiheutuvia tuntemuksia, katumusta, syyllisyyttä. Olen mieleltäni aika herkkä ihminen ja kärsin helposti omatunnontuskista, olen myös sairastanut masennusta useamman vuoden (ilman mitään hoitoa selvinnyt nyt n 2 vuotta) ja pelkään miten toimenpide ja koko tämä asia tulee vaikuttamaan mieleeni. Hetkellisesti minulle on tullut tunne, että olen oikeasti tärkeä ja minulla on tarkoitus; suojella tätä lasta. Abortti tuntuu nyt jo siltä kuin olisin antamassa tuota hienoa tunnetta lapsen mukana pois ja vapaaehtoisesti palaamassa siihen lukiolaistytön elämään jossa millään ei ole mitään merkitystä, ei edes minulla itselläni.

 

Toivoisin teiltä armollista kommentointia ja mietteitä asiasta, mitä luulette voisinko selvitä lapsen kanssa?

 

Kiitos.

Kommentit (148)

Vierailija
81/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:08"]

Riippuu aivan siitä mitä haluat elämältäsi. Haluatko alkaa elämään perhe-elämää jo nyt vai viettäisitkö mielummin vapaata nuoruutta ennen lasten hankintaa.

[/quote]

 

Ei ole itsestäänselvää, että niitä lapsia myöhemmin tulee. Elämää ei aina voi ennalta suunnitella, vaikka kuinka yrittäisi. 

 

Minusta kuulostaa siltä, että ap sisimmässään haluaisi pitää lapsen. Kannustan siis siihen, ehkä lapsi on tosiaan tarkoitettu maailmaan juuri nyt!

 

Vierailija
82/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 16:44"]AI kertooko rakenneultra, miten pahaksi voi masennus mennä synnytyksen takia tai näkeekö se ihan kaikki vammat, joista osa on hyvin vakavia ja kuolemaan pian johtavia?

[/quote]Hei höpsö sekopää. Kirjoitin, että rakenneultrassa voidaan tarkastella vauvan rakenteita. Ja piste. Voit vaikka googlettaa rakenneultrasta tarkempaa tietoa, kun olet noin hakoteillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noilla viikoilla ei saa aborttia ja e- pillerit on varmasti aiheuttanut ongelmia sikiölle. Kerroppas ap miten voit saada noilla viikoilla abortin?

Vierailija
84/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä abortoi. Olet varmasti hyvä äiti lapsellesi!

 

Sairaanhoitajana työskentelevä ystäväni on kertonut, kuinka pitkällä olevia vauvoja abortoitaessa joutuu sairaanhoitaja toisinaan työntämään sormet vauvan kurkkuun sen tullessa ulos, jottei äiti kuulisi sen itkua ja huutoa, sillä se voisi olla liian riipaisevaa äidille. Kuitenkin, viikolla 19 lapsi on jo sen kokoinen, että kykenee jo itkemään ja tuntemaan, joten mielestäni aborttia ei enää pidä tehdä, varsinkaan kun vaikutat erittäin fiksulta ja kypsältä nuorelta naiselta. Jaksamisia! <3

Vierailija
85/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sikiö on viikolla 20 yli 20cm pitkä. Mieti pystytkö synnyttämään tuon kokoisen sikiön kuolleena. Varsinkin jos olet jo tuntenut hentoja potkuja. Se ei enää ole mikään solumöykky.

 

Tsemppiä jatkoon, minkä vaihtoehdon valitsetkin. Vaikutat pohdiskelevalta ja tulet varmasti pärjäämään vauvan kanssa. Opiskelukin onnistuu vauvan kanssa, itseasiassa opiskelun ja vauvan yhdistäminen on helpompaa kuin työn ja vauvan yhdistäminen.

Vierailija
86/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lääkäreiden mukaan e-pillereistä ei ole vaaraa sikiölle.. mulla on kaksi lasta joiden ollessa vatsassa söin pillereitä pari kuukautta ja ihan terveitä ovat :)

Suosittelen myös sua ap pitämään lapsen, äitiys on uskomaton tunne. Kun omaa vauvaa katsoo melkein pakahtuu rakkaudesta. Olet varmasti hyvä ja rakastava äiti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se Valvira valitettavasti antaa myönteisiä aborttipäätöksiä vielä noilla viikoilla myös sosiaalisista syistä.

Vierailija
88/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itse rv 23 ja painiskellut alkuun saman kaltaisten asioiden kanssa ja ymmärtänyt että lapsi on luojan lahja johon olen kiintynyt päivä päivältä vain enemmän, raha ei tuo onnea , Se on vain elinkeino ja suomessa tulet pärjäämään tuilla ja sukulaistesi turvalla. Uskon vilpittömästi että lapsi on tarkoitettu sinulle ja Se on positiivinen uusi elämänalku/ muutos kohti aikuisuutta <3 hyvää odotusta !,T : 21v tuleva äiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
89/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Soita äidillesi, kerro kaikki hänelle ja kuuntele hänen neuvojaan mieluummin kuin av-palstan. Tee niinkuin sydämesi sanoo. Miten teetkin, selviät kyllä! Tsemppiä.

Vierailija
90/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

mikä ihana tulevaisuus :

" tulet pärjäämään tuilla ja sukulaistesi turvalla"

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
91/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joku älykkö taas kirjoittelee tuota viimeisintä kommentoijaa...^^ niinkuin kaikki muutkin varmasti ovat äitiyslomalla kelan tuella

Vierailija
92/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tein abortin aikanaan 18 vuotiaana samoista syistä kuin sinä. Myöhemmin minun olikin erittäin vaikea saada lapsia, koska minulla todettiin endometrioosi. Olen katunut aborttia erittäin paljon. Koskaan ei voi tietää, saako niitä lapsia silloin kun haluaa. Ystäväni sairastui syöpään 25 vuotiaana, eikä esim. voi saada enää lapsia. Nuorena tehty lapsi voi olla hyväkin asia, jota ei myöhemmin kadu kun on jo elämää enemmän nähnyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
93/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosi tyhmää spekuloida tappamisella. Sä vaan et mene sinne toimenpiteeseen.

Sitä lasta et koskaan takaisin saa.

Vierailija
94/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noilla viikoilla vauva on jo aika hyvän kokonen, elävä olento, pienen pieni ihminen.

Mulla kuoli vauva kohtuun rv18, jonka synnytin.

Ei enää noilla viikoilla aborttia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
95/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

42 jatkaa. 

Olin myös silloin tullut raskaaksi kuten sinä, unohdin yhden pillerin ja raskauteni tajusin vasta viikolla 12. Nyt antaisin mitä vaan, et raskaaksi tulisin noin helpolla.

Vierailija
96/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 12:43"]

Et ole rv19 vaan rv20 jos raskautesi on kestänyt rv19+0 tai yli.

[/quote]

 

Tämä tulkinta riippuu. Minulle ilmoitettiin Naistenklinikalla, että sektio voidaan tehdä rv 39. Ajattelin sen tarkoittavan ajanjaksoa 38+0-38+6. Ei, se tarkoittikin ajanjaksoa 39+0-39+6.

 

Peraatteessa rv 39 ja 40.raskausviikko on sama asia. Siis puhutaanko kardinaali- vai ordinaaliluvuilla. Esim. 1-vuotiaalla on 2.vuosi menossa. Silti ikä 1v.

Vierailija
97/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:49"]

Älä abortoi. Olet varmasti hyvä äiti lapsellesi!

 

Sairaanhoitajana työskentelevä ystäväni on kertonut, kuinka pitkällä olevia vauvoja abortoitaessa joutuu sairaanhoitaja toisinaan työntämään sormet vauvan kurkkuun sen tullessa ulos, jottei äiti kuulisi sen itkua ja huutoa, sillä se voisi olla liian riipaisevaa äidille. Kuitenkin, viikolla 19 lapsi on jo sen kokoinen, että kykenee jo itkemään ja tuntemaan, joten mielestäni aborttia ei enää pidä tehdä, varsinkaan kun vaikutat erittäin fiksulta ja kypsältä nuorelta naiselta. Jaksamisia! <3

[/quote]

 

voi kauheeta! Onko toi totta? Voi hyvä luoja... Mä en varmaan ikinä unohda tuota kommenttia. Mulla on kaksi lasta ja tein alkuvuodesta abortin (raskausviikolla 7), joten en ole synnyttämistä enkä aborttia vastaan, mutta voi hyvä luoja miten kauheaa. Sormet kurkkuun... Huh huh.

 

Vierailija
98/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pidä se lapsi. Älä suunnittele elämää liikaa. Mistä sä tiedät, miten sun tulevaisuus kuitenkaan etenee? Miehiä tulee ja menee, eikä ole sanottua, että sulla on joskus se tasapainoinen parisuhde/sun mies haluaisi lapsia/löydät miestä. Jos elämä antaa nyt, miksi et ottaisi vastaan?

 

Mulla on kaksi serkkua, jotka on sun iässä lapsen saaneet ja hengissä ne on, onnellisia lapsistaan.

 

Toisekseen abortti noilla viikoilla on synnytys. Sinä synnytät sen sikiön ulos. En ota kantaa moraalisiin kysymyksiin, mutta veikkaisin, että lopputulos sinun kannaltasi on melko kauhea ja itsesyytökset kovat ja masennusta seuraa. Etkä unohda loppuikänäsi, miltä tuntui tuntea ne potkut. Joskus kuule tunteiden vaan pitää mennä ensin. Kyllä ne muut asiat sun kohdallasi järjestyy, jos kerran äitisikin on luvannut auttaa. Ja iltalukio on keksitty! Ja saat tarhapaikankin ihan ilmatteeksi ja jatkat sitten opintoja minne jatkat. Äitinä saat parempia tukiakin kuin opiskelijana. Kyllä te pärjäätte. Älä anna poikaystävän painostaa.

Vierailija
99/148 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en pystyis enää elää normaalia elämää jos tekisin abortin noin myöhään kun en sitä uskaltaisi alkuunsakkaan tehä. Ite haluaisin lapsen mutta opiskelut kesken mutta jos raskaaksi tulisin niin pitäisin siitä huolimatta. Vaikutat vastuuntuntoiselta ja sinulla selkeä tunneside lapseksi joten en usko että kannattaa abortoida. Myöskään ei kannata vain poikaystävän painostuksesta aborttia tehdä. Sinulla näyttää olevan kuitenkin edes äiti tukena joten pärjäisit varmasti ilman miestäkin. Kannattais puhua läheistesi kanssa tilanteesta ja kertoa oikeat tuntemukset. Uskon että sulle vois jäädä traumat ku näkisit sen pienen viattoman kuolleen vauvan.

Vierailija
100/148 |
27.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kummallista, että tuntoaisti kuitenkin kehittyy jo hyvin varhain raskausaikana. Sikiö reagoi kosketukseen. Miten se on mahdollista,  jos ei tuntohermoja ole? Toisaalta luultiinhan sitä vielä ei kovinkaan kauan sitten, että vastasyntynyt vauva ei tunne kipua.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kaksi kahdeksan