Lue keskustelun säännöt.
Abortti vai ei viikolla 19
26.06.2014 |
Hei kaikki siellä
Täällä olisi 19- vuotias tyttönen hädässä. Sain viikko sitten tietää olevani raskaana, hakeuduin heti asian selvittyä lääkäriin raskauden keskeytystä varten ja kaikki tarvittava byrokratia sitä varten on nyt hoidossa ja minulle olisi varattu aika perjantaille lääkinnällisen keskeytyksen ensimmäistä vaihetta varten. Eilen varmistettiin sikiön todellinen ikä, eli 19 + 3 tänään tätä kirjoittaessani. Raskaus on siis todella pitkällä ja aivan hilkulla, jotta lain mukainen keskeytys voidaan vielä tehdä.
Vaikka positiivisen raskaustestin tehtyäni oli vuoren varma päätöksestäni tehdä abortti, nyt toimenpiteen lähestyessä en enää olekaan yhtään varma asiasta. Tosiaan koska raskaus on jo niin pitkällä, pikkuinen on tullut minulle täysin konkreettiseksi eläväväksi olennoksi, joka ilmoittaa olemassa olostaan jo hennoin potkuin. Vaikka kumpu tuntuu vieraalta ja tavallaan ällöttävältä en voi olla tuntematta ja tiedostamatta sitä omaksi, minun lapsekseni. Ajatus siitä, että päättäisin oman, ilmeisesti ihan terveen, lapseni elämän tuntuu sietämättömältä ja olenkin surrut tulevaa lapsesta luopumista siitä asti kun klinikalta pääsin. Uskon, että kaikella ja kaikilla on tarkoituksensa, mitä jos näin oli tarkoitus käydä? Minun oli tarkoitus saada tämä lapsi, ehkä myös itseni takia? Voinko ottaa tässä vaiheessa ohjia itselleni vai uskallanko antaa kohtalon kantaa. Tässä on siis oikeasti oma myös vakaus ja usko koetuksella sen suhteen mitä nyt teen.
Lapsen saaminen tässä vaiheessa ja näihin olosuhteisiin ei ehkä olisi kaikista järkevintä. Minulla on koulut kesken (lukio), jatko-opinto suunnitelmat, asun yksin isossa kaupungissa kaukana vanhemmistani. Toimeentuloni on täysin toimeentulotuen ja opintotuen varassa, sillä en ole voinut koulun ohella tehdä töitä. Työelämäänkin pitäisi siirtyä pikapuoliin, sillä pelkään että cv:ni ei kelpaa kohta kenellekään sen ammottaessa tyhjyyttään vielä tällä iällä. Lapsen isän kanssa olen heilastellut reilun vuoden verran enemmän tai vähemmän tosissaan. Suhde isän (20v) kanssa on siis epävakaalla pohjalla. Tässä tilanteessa 'isä' kannustaa aborttiin vedoten aikalailla samoihin asioihin, kuin minä tässä aiemmin. Myös kertonut kokevansa ettei ole tarpeeksi kypsä isäksi. Itse taas uskon kaikkien äitien tavoin kypsyväni tilanteen mukaan, äidillinen rakkaus kun on jo näköjään päässyt syttymään. Uskoisin kuitenkin, että koska isästä ei ilmeisesti tähän ole, joutuisin loppujen lopuksi kasvattamaan lapseni yksin ja sitä pelkäänkin. Miten jaksan, miten se vaikuttaa lapseen? Olen aina vannonut, avioerolapsena, etten hanki lapsia terveen ja tasapainoisen parisuhteen ulkopuolella, sillä pelkään että yhtään vähempi ei olisi lapselle hyväksi. Voinko antaa tälle lapselle tarpeeksi, vaikka olisin sen kanssa yksin?
Kääntöpuolena taas lapsen pitämistä puoltavia seikkoja. Välini vanhempiini ovat hyvät, läheiset ja lämpimät, välimatkasta riippumatta, eikä muuttokaan ole mahdottumuus. Äitini on lupautunut jopa ottamaan lapsen hoitoonsa siihen asti, että saan lukion käytyä loppuun. En usko, että olisi mahdottomuus, sillä viisivuotiaan kanssa tälläkin hetkellä kotona puuhastelee, enemmänkin omaa kanttiani siinä kysyttäisiin. Mutta apua olisi saatavilla, niin konkreettista kuin henkistäkin. Voisin myös suorittaa lukion loppuun aikuislukiossa esim tenttimällä ja jaksamiseni mukaan rennommalla aikataululla, kuin päivälukiossa ja voisin siten myös olla olla lapsen kanssa kotona. Lukion käytyäni voisin lapsen iän mukaan harkita esim päivähoitoa, jotta voisin mennä töihin ja samalla hakea jatkokoulutukseen. Yrittämistähän tuo vaatii ja paljon, mutta en usko että olisi mahdotonta. Toisen osapuolen kun voi kuitenkin laskea täysin pois kuvioista lähinnä opiskelijabudjetillahan tuossa elettäisiin, kädestä suuhuun.
Aborttia pelkään, ainakin näillä viikoilla, ihan älyttömästi. Vielä enemmän ehkä pelkään siitä aiheutuvia tuntemuksia, katumusta, syyllisyyttä. Olen mieleltäni aika herkkä ihminen ja kärsin helposti omatunnontuskista, olen myös sairastanut masennusta useamman vuoden (ilman mitään hoitoa selvinnyt nyt n 2 vuotta) ja pelkään miten toimenpide ja koko tämä asia tulee vaikuttamaan mieleeni. Hetkellisesti minulle on tullut tunne, että olen oikeasti tärkeä ja minulla on tarkoitus; suojella tätä lasta. Abortti tuntuu nyt jo siltä kuin olisin antamassa tuota hienoa tunnetta lapsen mukana pois ja vapaaehtoisesti palaamassa siihen lukiolaistytön elämään jossa millään ei ole mitään merkitystä, ei edes minulla itselläni.
Toivoisin teiltä armollista kommentointia ja mietteitä asiasta, mitä luulette voisinko selvitä lapsen kanssa?
Kiitos.
Kommentit (148)
Voi AP tuntuu pahalta sun puolesta lukea näitä aivottomia kommentteja eräiltä. En kehota sinua tekemään aborttia sillä raskauden ollessa noin pitkällä se kokemus tulee olemaan sulle liian musertava. Jos et halua lasta pitää niin Suomessa adoptiojonossa on valtavasti pareja jotka odottavat pientä ihmettä perheeseen ja he rakastaisivat lasta täydestä sydämestään, varmasti. Jos taas ajatus äitiydestä ohittaa muut niin sinä saat lapsen jota varmasti rakastat täydellä sydämellä enkä voi uskoa että katuisit sitä. Äotiso on tukenasi ja luvannut auttaa hirmuisen paljon niin ota apu vastaan ja sulattele uutta elämäntilannettasi äitisi kanssa.
Oma äitini on mulle ollut iso tuki ja turva vaikka olen lapseni tekemällä tehnyt ja ollut sua vanhempi (24v). Äiti on aina äiti, jos päätät itse liittyä "kerhoon" niin pärjäät aivan varmasti :)
Voimia ja tsemppiä ♥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakipykäliä pohtivat voivat varmasti klikata itsensä wikipediaan tms. Itse tilanteessa olevana tiedän ja tiedän myös, että lupa valviralta keskeytystä varten, asiaa käsittelevässä lautakunnassa, oli tänään hyväksytty. Tämän tyylisiä kommentteja en kaipaa, kiitos.
Äitini onkin se paras tukipilari tässä vaiheessa, ymmärtää asian molemmat laidat, eikä myöskään kyseenalaista aborttilain pykäliä, samassa huoneessa kanssani kun oli vastaanottamassa uutisia.
Lääkärin mukaan e-pillereistä ei pitäisi olla haittaa, mutta tiedä sitäkään.
Pidä se vauva. Älä tee aborttia.
Älä tee aborttia. Kirjoituksestasi kuultaa suuri epäröinti ja kiintymyskin vauvaan ja arvelen että katuisit aborttia valtavasti. Olen itse samoilla viikoilla raskaana (tosin paljon vanhempi ja toinen, toivottu lapsi kyseessä) ja varmaan senkin takia kirjoituksesi pysäytti. Oma lapsi on elämäni suurin onennlähde ja uskon, että voi olla sinullekin, vaikka oletkin nuori (mutta et kuitenkaan mikään teini) ja voi olla ettei parisuhde kestä tilannetta. Selviät varmasti. Ja olen samoilla kuin joku aiempi kirjoittaja: kaikella on tarkoitus. Myös tällä raskaudella.
Voimia ja kuuntele sydäntäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 21:15"]Lapsi valitsee vanhempansa ja hän on valinnut sinut äidikseen. Tällä kaikella on joku tarkoitus tapahtua sinulle juuri nyt. Joku päivä asia valkenee sinulle. Pidä lapsi.
[/quote]
Joo tietenkin lapset ovat valinneet itselleen väkivaltaiset pedofiilivanhemmat.
Se siis potkii jo,,,
En pystyisi itse aborttiin enää tuossa vaiheessa, tuskin missään vaiheessa kuin vain jos vauva olisi pahasti viallinen/sairas, mutta jos sä pystyt elämään valintasi kanssa tee kuten haluat, molemmissa tapauksissa sinä olet se joka valinnan kanssa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, viestissäsi oleva pohdinta osoittaa sekä kypsyyttä että sitä, että olet harkinnut asiaa tarkkaan. Se vihjaisi että olet riittävän kypsä äidiksi.
Sitten kerroit masennuksesta. Masentuneelle synnytys voi olla psykiatrian kannalta vaarallinen. Se pn toinen syistä, miksi suosittelen että abortoit. Se on masentuneelle yleensä helpompi kuin synnytys ja sen jälkeinen valtava elämänmuutos. Toinen syy on e-pillerit. Ne voivat aiheuttaa kehitysvaurioita.
Eniten suosittelen tätä: Mieti valmiiksi muutama kysymys, johon haluat saada vastauksen, että voisit rauhallisin mielin tehdä päätöksen suuntaan tai toiseen. Kysy nuo kysymykset klinikalta, johon sinulla on lähete aborttiin. Kun olet saanut vastauksesi, voit tehdä päätöksesi, jota tuskin tarvitsee katua. Muista mainita tuo masennus kun kysyt. Tai mikäli sinulla on masennuksen takia hoitosuhde, kysy sinut tuntevalta terapeutilta, mitä hän suosittelee tilanteessasi.
Minä tein abortin viikolla 15+5,enkä ole katunut. Olin 19-vuotias, juuri lukiosta valmistunut ja työtön. Abortin aikana kätilö ei anna sinun nähdä sikiötä, ultratkin tehtiin niin että näyttö käännettiin minusta poispäin.
Outoa kyllä, olin niin varma abortista, että heti otettuani sen napanuoran verenkierron estävän lääkityksen ja hoitaja sanoi olevan liian myöhäistä enää vaihtaa mieltä, olin vain helpottunut. Esikoiseni sain sitten 24-vuotiaana, kun olin siihen oikeasti valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti sikiö ei myöhäisissä aborteissa aina kuole ennen synnyttämistä, vaikka äiti saakin pillerin sitä varten (Mifegyne) ennen kun saa aborttipillerin (Cytotec) joka käynnistää synnytyksen ja supistukset alkaa... Näin ollen sikiö on joskus syntyessään vielä elossa ja voi jopa yrittää hengittää ja huutaa. Kurjalta kyllä tuntuu viedä vielä elossa oleva sikiö huuhteluhuoneeseen kaarimaljassa liinaan kietoutuneena ja odotella että se lopettaa liikkumisen ennen kun se siirretään kylmiöön. Silloin kyllä kieltämättä miettii mikä tarkoitus siinä on että jotkut abortoi noin myöhään ja lapsettomuudesta kärsivät taas tekevät kaikkensa saadakseen lapsen...
Pidä lapsesi, hän tulee olemaan elämäsi suurin rakkaus!
/Kätilö
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 15:37"]
Minä tein abortin viikolla 15+5,enkä ole katunut. Olin 19-vuotias, juuri lukiosta valmistunut ja työtön. Abortin aikana kätilö ei anna sinun nähdä sikiötä, ultratkin tehtiin niin että näyttö käännettiin minusta poispäin.
Outoa kyllä, olin niin varma abortista, että heti otettuani sen napanuoran verenkierron estävän lääkityksen ja hoitaja sanoi olevan liian myöhäistä enää vaihtaa mieltä, olin vain helpottunut. Esikoiseni sain sitten 24-vuotiaana, kun olin siihen oikeasti valmis.
[/quote]
Itse en voinut olla huomaamatti sikiötä, joka jäi napanuorastaan jalkoväliini roikkumaan. t: se rv18 abortoinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydämessäsi tiedän oikean valinnan. Älä anna ainakaan kenenkään painostaa mihinkään vaan tee niinkuin parhaalta itsestäsi tuntuu.
Täysin kiihkoilematta. Raskaus on jo niin pitkällä, että en suosittele keskeytystä. Anna raskauden jatkua, keskustele lähipiiriisi kanssa rauhassa, oletko valmis äitiyteen. Jos et, niin anna vauva adoptioon. Juno-elokuva voisi auttaa sinua työstämään tunteitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en usko nro 92 juttua. Tuollaista ei voi tapahtua! Suomessa on velvollisuus suojella elämää, eikä elävänä syntynyttä olisi lakisääteinen oikeus elvyttää? Eihän voi olla totta, että sikiö vaan jätetään kuolemaan?? Eihän??
Tuntuu niin pahalta edes ajatella vauvasi abortointia. Hän on jo pieni ihminen joka kaipaa rakkautta ja rauhaa kasvaa.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 15:37"]
Minä tein abortin viikolla 15+5,enkä ole katunut. Olin 19-vuotias, juuri lukiosta valmistunut ja työtön. Abortin aikana kätilö ei anna sinun nähdä sikiötä, ultratkin tehtiin niin että näyttö käännettiin minusta poispäin.
Outoa kyllä, olin niin varma abortista, että heti otettuani sen napanuoran verenkierron estävän lääkityksen ja hoitaja sanoi olevan liian myöhäistä enää vaihtaa mieltä, olin vain helpottunut. Esikoiseni sain sitten 24-vuotiaana, kun olin siihen oikeasti valmis.
[/quote]
Itse en voinut olla huomaamatti sikiötä, joka jäi napanuorastaan jalkoväliini roikkumaan. t: se rv18 abortoinut
[/quote]
Voi ei, olen pahoillani. :( Tuntui varmasti pahalta.
52
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 14:11"]Mä en usko nro 92 juttua. Tuollaista ei voi tapahtua! Suomessa on velvollisuus suojella elämää, eikä elävänä syntynyttä olisi lakisääteinen oikeus elvyttää? Eihän voi olla totta, että sikiö vaan jätetään kuolemaan?? Eihän??
[/quote]
Valitettavasti tuo on totta. Ja kun on annettu Mifegyne ja Cytotec-lääkkeitä niin silloin on liian myöhäistä; vahingoittavat sikiötä joten ei sitten voi enää muuta kuin odottaa että sikiö kuolee...ja se saattaa kestää jopa tunteja. Ja abortti kun on tehty niin eihän siinä sitten ole mitään syytä elvyttää, noilla viikoillahan lapsi ei kuitenkaan voi selvitä kohdun ulkopuolella. Muutama viikko myöhemmin se on jo hilkulla, mutta onneksi täällä Suomessa ei saa abortoida enää viikolla 26 kuten Ruotsissa...täällä raja on 22+6 ja viikosta 23+ niin lapsiahan sitten yritetään pelastaa jos ne syntyvät liian aikaisin.
/Toinen kätilö
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 20:48"]
60, tutkimuksen mukaan abortin jälkeen on pienempi riski masennukseen kuin synnyttämisen jälkeen. Jälkimmäinen kun on keholle ja hauraahkolle mielelle suurempi shokki. Tuosta tutkimuksesta keskusteltiin aikanaan täälläkin.
[/quote]
Entäs abortti JA synnytys?? Kuolleen vauvan synnyttäminen on tuskin kovin riemukas juttu.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 14:22"][quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 14:11"]Mä en usko nro 92 juttua. Tuollaista ei voi tapahtua! Suomessa on velvollisuus suojella elämää, eikä elävänä syntynyttä olisi lakisääteinen oikeus elvyttää? Eihän voi olla totta, että sikiö vaan jätetään kuolemaan?? Eihän??
[/quote]
Valitettavasti tuo on totta. Ja kun on annettu Mifegyne ja Cytotec-lääkkeitä niin silloin on liian myöhäistä; vahingoittavat sikiötä joten ei sitten voi enää muuta kuin odottaa että sikiö kuolee...ja se saattaa kestää jopa tunteja. Ja abortti kun on tehty niin eihän siinä sitten ole mitään syytä elvyttää, noilla viikoillahan lapsi ei kuitenkaan voi selvitä kohdun ulkopuolella. Muutama viikko myöhemmin se on jo hilkulla, mutta onneksi täällä Suomessa ei saa abortoida enää viikolla 26 kuten Ruotsissa...täällä raja on 22+6 ja viikosta 23+ niin lapsiahan sitten yritetään pelastaa jos ne syntyvät liian aikaisin.
/Toinen kätilö
[/quote]
Jos ny yhtään on lääkärillä viitseliäisyyttä, hän kyllä tarjoaa sikiön kuoletusta noin noin myöhäisillä viikoilla. Taitaa vain olla niin, että lääkärit eivät viitsi vaivautua sosiaalisista syistä tehtävissä keskeytyksissä. Sikiön vamman tai äidin vaaran vuoksi tehtävissä toimenpiteissä sitä yleensä kyllä tarjotaan.
Eräs hoitaja kertoi kauan sitten. Tapauksesta on siis jo kymmeniä vuosia, joten ei mahdollisuutta että kukaan tunnistaisi mitään. Mutta itse kertomus: Nuori tyttö oli tullut aborttiin myöhäisillä viikoilla ja joutui synnyttämään vauvan. Siihen aikaan ei kipulääkkeitä ollut ja tyttöparka oli huutanut kivusta tietenkin. Vauva oli elänyt vielä muistaakseni pari tuntia syntymän jälkeen. Ennen tällaista siis on ainakin tapahtunut.