Abortti vai ei viikolla 19
Hei kaikki siellä
Täällä olisi 19- vuotias tyttönen hädässä. Sain viikko sitten tietää olevani raskaana, hakeuduin heti asian selvittyä lääkäriin raskauden keskeytystä varten ja kaikki tarvittava byrokratia sitä varten on nyt hoidossa ja minulle olisi varattu aika perjantaille lääkinnällisen keskeytyksen ensimmäistä vaihetta varten. Eilen varmistettiin sikiön todellinen ikä, eli 19 + 3 tänään tätä kirjoittaessani. Raskaus on siis todella pitkällä ja aivan hilkulla, jotta lain mukainen keskeytys voidaan vielä tehdä.
Vaikka positiivisen raskaustestin tehtyäni oli vuoren varma päätöksestäni tehdä abortti, nyt toimenpiteen lähestyessä en enää olekaan yhtään varma asiasta. Tosiaan koska raskaus on jo niin pitkällä, pikkuinen on tullut minulle täysin konkreettiseksi eläväväksi olennoksi, joka ilmoittaa olemassa olostaan jo hennoin potkuin. Vaikka kumpu tuntuu vieraalta ja tavallaan ällöttävältä en voi olla tuntematta ja tiedostamatta sitä omaksi, minun lapsekseni. Ajatus siitä, että päättäisin oman, ilmeisesti ihan terveen, lapseni elämän tuntuu sietämättömältä ja olenkin surrut tulevaa lapsesta luopumista siitä asti kun klinikalta pääsin. Uskon, että kaikella ja kaikilla on tarkoituksensa, mitä jos näin oli tarkoitus käydä? Minun oli tarkoitus saada tämä lapsi, ehkä myös itseni takia? Voinko ottaa tässä vaiheessa ohjia itselleni vai uskallanko antaa kohtalon kantaa. Tässä on siis oikeasti oma myös vakaus ja usko koetuksella sen suhteen mitä nyt teen.
Lapsen saaminen tässä vaiheessa ja näihin olosuhteisiin ei ehkä olisi kaikista järkevintä. Minulla on koulut kesken (lukio), jatko-opinto suunnitelmat, asun yksin isossa kaupungissa kaukana vanhemmistani. Toimeentuloni on täysin toimeentulotuen ja opintotuen varassa, sillä en ole voinut koulun ohella tehdä töitä. Työelämäänkin pitäisi siirtyä pikapuoliin, sillä pelkään että cv:ni ei kelpaa kohta kenellekään sen ammottaessa tyhjyyttään vielä tällä iällä. Lapsen isän kanssa olen heilastellut reilun vuoden verran enemmän tai vähemmän tosissaan. Suhde isän (20v) kanssa on siis epävakaalla pohjalla. Tässä tilanteessa 'isä' kannustaa aborttiin vedoten aikalailla samoihin asioihin, kuin minä tässä aiemmin. Myös kertonut kokevansa ettei ole tarpeeksi kypsä isäksi. Itse taas uskon kaikkien äitien tavoin kypsyväni tilanteen mukaan, äidillinen rakkaus kun on jo näköjään päässyt syttymään. Uskoisin kuitenkin, että koska isästä ei ilmeisesti tähän ole, joutuisin loppujen lopuksi kasvattamaan lapseni yksin ja sitä pelkäänkin. Miten jaksan, miten se vaikuttaa lapseen? Olen aina vannonut, avioerolapsena, etten hanki lapsia terveen ja tasapainoisen parisuhteen ulkopuolella, sillä pelkään että yhtään vähempi ei olisi lapselle hyväksi. Voinko antaa tälle lapselle tarpeeksi, vaikka olisin sen kanssa yksin?
Kääntöpuolena taas lapsen pitämistä puoltavia seikkoja. Välini vanhempiini ovat hyvät, läheiset ja lämpimät, välimatkasta riippumatta, eikä muuttokaan ole mahdottumuus. Äitini on lupautunut jopa ottamaan lapsen hoitoonsa siihen asti, että saan lukion käytyä loppuun. En usko, että olisi mahdottomuus, sillä viisivuotiaan kanssa tälläkin hetkellä kotona puuhastelee, enemmänkin omaa kanttiani siinä kysyttäisiin. Mutta apua olisi saatavilla, niin konkreettista kuin henkistäkin. Voisin myös suorittaa lukion loppuun aikuislukiossa esim tenttimällä ja jaksamiseni mukaan rennommalla aikataululla, kuin päivälukiossa ja voisin siten myös olla olla lapsen kanssa kotona. Lukion käytyäni voisin lapsen iän mukaan harkita esim päivähoitoa, jotta voisin mennä töihin ja samalla hakea jatkokoulutukseen. Yrittämistähän tuo vaatii ja paljon, mutta en usko että olisi mahdotonta. Toisen osapuolen kun voi kuitenkin laskea täysin pois kuvioista lähinnä opiskelijabudjetillahan tuossa elettäisiin, kädestä suuhuun.
Aborttia pelkään, ainakin näillä viikoilla, ihan älyttömästi. Vielä enemmän ehkä pelkään siitä aiheutuvia tuntemuksia, katumusta, syyllisyyttä. Olen mieleltäni aika herkkä ihminen ja kärsin helposti omatunnontuskista, olen myös sairastanut masennusta useamman vuoden (ilman mitään hoitoa selvinnyt nyt n 2 vuotta) ja pelkään miten toimenpide ja koko tämä asia tulee vaikuttamaan mieleeni. Hetkellisesti minulle on tullut tunne, että olen oikeasti tärkeä ja minulla on tarkoitus; suojella tätä lasta. Abortti tuntuu nyt jo siltä kuin olisin antamassa tuota hienoa tunnetta lapsen mukana pois ja vapaaehtoisesti palaamassa siihen lukiolaistytön elämään jossa millään ei ole mitään merkitystä, ei edes minulla itselläni.
Toivoisin teiltä armollista kommentointia ja mietteitä asiasta, mitä luulette voisinko selvitä lapsen kanssa?
Kiitos.
Kommentit (148)
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 15:36"]Ensinnäkin, viestissäsi oleva pohdinta osoittaa sekä kypsyyttä että sitä, että olet harkinnut asiaa tarkkaan. Se vihjaisi että olet riittävän kypsä äidiksi.
Sitten kerroit masennuksesta. Masentuneelle synnytys voi olla psykiatrian kannalta vaarallinen. Se pn toinen syistä, miksi suosittelen että abortoit. Se on masentuneelle yleensä helpompi kuin synnytys ja sen jälkeinen valtava elämänmuutos. Toinen syy on e-pillerit. Ne voivat aiheuttaa kehitysvaurioita.
Eniten suosittelen tätä: Mieti valmiiksi muutama kysymys, johon haluat saada vastauksen, että voisit rauhallisin mielin tehdä päätöksen suuntaan tai toiseen. Kysy nuo kysymykset klinikalta, johon sinulla on lähete aborttiin. Kun olet saanut vastauksesi, voit tehdä päätöksesi, jota tuskin tarvitsee katua. Muista mainita tuo masennus kun kysyt. Tai mikäli sinulla on masennuksen takia hoitosuhde, kysy sinut tuntevalta terapeutilta, mitä hän suosittelee tilanteessasi.
[/quote]Noilla viikoilla voidaan tehdä jo rakenneultra, jossa voidaan tarkastella vaivan rakenteita.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 14:33"][quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 14:22"][quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 14:11"]Mä en usko nro 92 juttua. Tuollaista ei voi tapahtua! Suomessa on velvollisuus suojella elämää, eikä elävänä syntynyttä olisi lakisääteinen oikeus elvyttää? Eihän voi olla totta, että sikiö vaan jätetään kuolemaan?? Eihän??
[/quote]
Valitettavasti tuo on totta. Ja kun on annettu Mifegyne ja Cytotec-lääkkeitä niin silloin on liian myöhäistä; vahingoittavat sikiötä joten ei sitten voi enää muuta kuin odottaa että sikiö kuolee...ja se saattaa kestää jopa tunteja. Ja abortti kun on tehty niin eihän siinä sitten ole mitään syytä elvyttää, noilla viikoillahan lapsi ei kuitenkaan voi selvitä kohdun ulkopuolella. Muutama viikko myöhemmin se on jo hilkulla, mutta onneksi täällä Suomessa ei saa abortoida enää viikolla 26 kuten Ruotsissa...täällä raja on 22+6 ja viikosta 23+ niin lapsiahan sitten yritetään pelastaa jos ne syntyvät liian aikaisin.
/Toinen kätilö
[/quote]
Jos ny yhtään on lääkärillä viitseliäisyyttä, hän kyllä tarjoaa sikiön kuoletusta noin noin myöhäisillä viikoilla. Taitaa vain olla niin, että lääkärit eivät viitsi vaivautua sosiaalisista syistä tehtävissä keskeytyksissä. Sikiön vamman tai äidin vaaran vuoksi tehtävissä toimenpiteissä sitä yleensä kyllä tarjotaan.
[/quote]
Siis sun mielestä jonkun on pakko suostua noin kauheeseen tehtävään vain koska on lääkäriksi sattunut lukemaan ? Sairasta että kukaan edes jättää abortoinnin niin myöhäseen
Ainoa asia mikä tulee vielä mieleen ja jota ei ole käsitelty täällä ovat päihteet. Jos et ole tiennyt raskaudesta, miten alkoholin käytön laita? Harva nuori (19v.) kuitenkaan on absolutisti.
Älä tee aborttia jos epäröit. Tein abortin aivan alkuraskaudessa ja olin 100% varma päätöksestäni, silti henkinen toipuminen oli pitkä ja raskas. Jos raskaus olisi ollut yhtään pidemmällä - edes toisella kuulla - en olisi aborttia tehnyt. Aborttikokemuksia lukiessani olen huomannut, että jos päätöstä on epäröinyt yhtään, ei täydellistä toipumista välttämättä ikinä tapahdu. Lisäksi noilla viikoilla tapahtuva sikiön synnyttäminen on jo toimenpiteenä ihan eri luokkaa kuin kotioloissa tapahtuva lääkkeellinen keskeytys.
AI kertooko rakenneultra, miten pahaksi voi masennus mennä synnytyksen takia tai näkeekö se ihan kaikki vammat, joista osa on hyvin vakavia ja kuolemaan pian johtavia?
Voi olla vaikeaa myöhemminkään löytää sopivaa ajankohtaa vauvalle, jos liikaa miettii miten raha-asiat ym. järjestyy. Meillä tietty vähän eri tilanne, mutta odoteltiin aika kauan ennen kuin mielestämme oli sopiva tilanne, onneksi vielä onnistui tulla raskaaksi. Sitten kuitenkin vähän ennen lapsen syntymää mies jäi yllättäen työttömäksi. Nyt tuntuisi ihan hirveältä, jos ei olisi tuota pikkunyyttiä, vaikka taloudellisesti vähän ollaankin tiukoilla. Eli ap, selviät varmasti, kuulostat fiksulta ja hyvät tukijoukotkin löytyy! Sulla on vielä hyvin aikaa valmistautua äidiksi tuloon, mutta aborttipäätöksen joutuisit tekemään hurjan hätiköidysti! Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="27.06.2014 klo 14:49"]Ainoa asia mikä tulee vielä mieleen ja jota ei ole käsitelty täällä ovat päihteet. Jos et ole tiennyt raskaudesta, miten alkoholin käytön laita? Harva nuori (19v.) kuitenkaan on absolutisti.
[/quote]
Itse ryyppäs in 18 vuotiaana ja sitten tuli parisuhde jossa mies ei juo ollenkaan ja se juominen jäi itselläkin. Ei kaikki 18-.. ryyppää
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 12:37"]
Mitenkö en huomannut? Kuukautiskiertoni on aina ollut sen verran sekaisin, saattaa hyvin jäädä kuukautiset tulematta silloin tällöin. Mitään oireita minulla ei myöskään ollut, tai sitten en vain osannut ajatella niiden johtuvan raskaudesta. E-pillerit olivat myös käytössä viimeiset 2 kuukautta, sitä ennen lyhyt tauko pilleriehkäisyssä, jolloin ilmeisesti saanut alkunsa.
[/quote]
Osaat kirjoittaa noinkin selkeästi, muttet lukea pillereiden käyttöohjetta?
Minusta on aikaepäasiallista kehottaa 19v lukiolaista pitämään lapsi jos isäkin on sitä mieltä ettei halua lasta. Miettikää nyt kyseessä on kuitenkin -95 syntynyt tyttö! Älä ajattrle nyt tunteella ja hempeydrllä vaan.mieti ihan realistisesti miten sinun resurssit kestää lapsennkasvatuksen ja tulevaiduuden opiskelun ja rahan kanssa sumplimisen +yksinhuoltajuuden. Mieyi myöd onko sulla tukea lapsen kasvatukseen ja onko sulla ystäviä joiden uskot säilyvän äityidestä huolimatta. Mieyi myös lapsen isää, halutko todella velvoittaa hänet maksamaan maksuja lapsesta jota hän ei edes halunnut? elämä kantaa joo, mutta sekin on vain fraasi. Sinä ihan itse tunnet itsesi parhaiten jotrn tiedät stressinsietokykysi. Ota myös huomioon että vauva ei ole iikuisesti vauva vaan ihminen, johon kaikki sinun valintasi vaikuttavat. Tsemppiä mitä ikinä teetkin t. -93
Up Eikö Ap halua tulla kertomaan päätöstänsä? Olisi kiva kuulla tarinan loppu.
Näen työni puolesta abortoituja pieniä ihmisen alkuja. Ensimmäisellä kerralla teki niin pahaa ja tuli jopa kiukku. Ei pelkästään äitiä ja pientä ihmistä kohtaan vaan myös itseni takia. Olen itsekin tehnyt keskeytyksen. Viikkoja oli "vasta" 8+3, mutta silti. Lapsia minulla on kaksi, mutta silti on niin uskomatonta nähdä esim. 17viikkoinen pienokainen, joka on jo vauvan näköinen. Mieti tarkkaan mitä teet. Jos päädyt keskeytykseen niin harkitse moneen kertaan haluatko nähdä sikiön. Mitä ikinä päätätkin tehdä niin tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 16:27"]
Itse en pystyisi. Samoilla viikoilla ollessani rakenneultrassa näkyi jo sikiö ihan oikeana pienenä vauvana kasvonpiirteitä myöden. Ja noilla viikoilla sehän on jo synnytys. Ajatus kuolleen vauvan synnyttämisestä on vain kamala.
[/quote]
Valitettavasti suurin osa noilla viikoilla abortoiduista sikiöistä syntyy elävänä..
92 kirjoittaa totuuksia. Sikiö mitataan ja punnitaan ennen kuin päätyy purkissa kylmään. Ei ole mitenkään mukavaa sulkea purkin kantta. Geneettisistä syistä tehdyt keskeytykset ovat mielestäni helpompia. Jos sikiö on todella sairas, kehitysvammainen tms. niin jotenkin vanhempien päätös on helpompi hyväksyä. Sosiaalisten syiden takia keskeytyksen tekevät ovat usein ap:n ikäisiä. En tuomitse sinua. Tiedän ettei päätös ole helppo, ei kumpikaan niistä. Kaikkea hyvää sinulle.
Jos tuntuu, että et itse voi tai halua pitää lasta, suosittelisin harkitsemaan ns. avointa adoptiota. Lapselle etsitään hyvä adoptioperhe, mutta toisin kuin "tavallisessa" adoptiossa, saat tietoa lapsesi elämästä, kasvusta ja kehityksestä, ja jopa tavata häntä joskus. Päävastuu (ja oikeudet) lapsesta on kuitenkin muilla.
Vaikutat kuitenkin kypsältä ja älykkäältä nuorelta naiselta, etkä ole mikään ihan lapsi enää. Mielestäni voit aivan hyvin harkita kasvattavasi lapsen itse. Paljon voimia päätökseesi!
Lukematta koko ketjua vastaan vaan, että älä anna uskovaisten híhhulien puhua päätäsi ympäri lapsen pitämisen puolesta abortin demonisoiden. Tee aivan oman mielesi mukaan asiaa tarkasti punnittua.
Maailmassa on muutenkin liikaa ihmisiä sen kantokykyyn nähden, että jokainen uusi tänne syntyvä ihminen ansaitsee olla toivottu ja rakastettu.
Abortti ei ole synti eikä rike. Se on vain hyvin surullinen päätös yhdelle elämäntilanteelle. Se on rankkaa abortin tekijälle aina, eikä muiden syyllistäminen paranna asiaa yhtään.
Jos päädyt aborttiin, niin mene ihmeessä terapiaan purkamaan tuntojasi aiheesta, ettei tulevaisuudessa aihe ryöpsähdä pinnalle käsittelemättömänä. Suuri ja raskas päätös kun on.
Jos pidät lapsen, niin toivotan paljon voimia <3
Lapsen kasvatus on ollut elämäni rankin, mutta toisaalta antoisin asia. Henkinen jaksaminen on monesti ollut lujilla kun sukulaisia ei samassa kaupungissa ole. Aina sanonkin että suosittelen lapsensaantia vain hyvin vahvoille ihmisille, ellei tukiverkkoa ole ympärillä.
Päätät mitä päätät, niin päätöksesi on oikea juuri sinun elämäntilanteessasi, etkä tee mitään väärää.
Tsempit!
Olin itse parikymppinen tullessani raskaaksi, enkä todellakaan iloinnut uutisesta. Opintoni olivat kesken, mutta abortti tuntui niin itsekkäältä, joten sitä vaihtoehtoa en harkinnut.
Ajatus äitiydestä tuntui kuitenkin vieraalta ja vasta viimeisessä ultrassa aloin tuntea vauvaa kohtaan tunteita. Pelkäsin että en edes rakastu lapseen sen synnyttyä. Mutta saatuani lapsen ensimmäistä kertaa viereeni tunsin ihan suunnatonta rakkautta vauvaa kohtaan. Äidinrakkaus on ihmeellinen asia.
Sinulla on tukiverkosto ja olet vielä nuori, mutta kuitenkin jo aikuinen. Opiskella ehdit kyllä hyvin. Usein lapsettomat kuvittelevat että lapsen kanssa opiskelu ja elämä ylipäänsä on rankkaa, mutta ainakin itse olen (ja monet tuntemani) saanut vauva-aikana suoritettua opintoja itsenäisesti, ilman hoitoapua mieheltä. Vauva kuitenkin nukkuu päivän aikana usat päiväunet. Sinulla on myös äitisi apunasi ja päivähoitoon voit viedä lapsen jo 10 kk:n ikäisenä, jos tarve vaatii. Päivähoitomaksutkin ovat opiskelijalle vain n. parikymppiä kuussa. :) Ensimmäiset kuukaudet toki saattavat tuntua väsyttävältä, mutta se on vain lyhyt aika elämästä. Ja nuorena jaksaa ihan eri tavalla kuin vanhempana.
Toivon että et päädy aborttiin. Oma parivuotiaani on minulle rakkainta maailmassa ja on maailman ihanin tunne kun lapsi tulee halaamaan <3 Älä ainakaan miehen painostuksesta tee aborttia.
AP, voitsitko tulla kertomaan mitä kuuluu? Olet paljon mielessäni.
Itse en pystyisi. Samoilla viikoilla ollessani rakenneultrassa näkyi jo sikiö ihan oikeana pienenä vauvana kasvonpiirteitä myöden. Ja noilla viikoilla sehän on jo synnytys. Ajatus kuolleen vauvan synnyttämisestä on vain kamala.