Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19798)
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Miksi kenenkään tarvitsee todeta kenellekään mitään? Miksei voi vain olla hiljaa, jos ei ole mitään rakentavaa ja myötätuntoista sanottavaa?
Sitä paitsi näin milleniaalina tuntuu, että nimenomaan tuo boomeri-ikäluokka ymmärtää muita sukupolvia kaikkein vähiten. Esim monet sota-ajalla eläneet ja varsinaiset vanhukset ovat myötätuntoisempia nuorempia ikäpolvia kohtaan kuin suuren ikäluokan edustajat, jotka ovat saaneet kaiken kuin manulle illallinen.
Mutta niinhän siinä Hesarin eräässä kyselytuloksissakin kävi ilmi, että juuri rikkaat ja hyväosaiset suhtautuvat syyllistäen ja epäempaattisemmin vähävaraisiin ihmisiin verrattuna muihin yhteiskuntaluokkiin. Suomeksi sanottuna: ne joilla menee ja on aina mennyt hyvin, eivät voi ymmärtää ja suhtautua myötätuntoisesti niihin, joilla menee huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Rukoilen joka ilta, että kaikki saavat kokea saman vaurauden ja ruuan runsauden, mitä perheellämme oli 50- luvulla, samoin ne hyvät sosiaaliset edut😳
Väitätkö, että eläkeläisillä nyt on samanlaista kuin eläkeläisillä 50-luvulla. Minun vanhemmillani on omakotitalo, 2 mökkiä ja on ollut rahaa matkustella, lapsuus oli kyllä 50-luvulla heillä. Mutta 20-vuotiaasta lähtien ovat olleet sitäkin rikkaampia. Alkoivat rakentaa omaa taloa jo 20-vuotiaina.
Mua rasittaa että nykyparikymppiset kuvittelee kaikkien yli 40 v olevan näitä boomereita ja saaneen kaiken helpolla. On se ollut muillakin vaikeaa tämä elämä kuin vaan nykynuorilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat.
Mutta suurempi vaikutus on ollut lapsiin, jotka ovat kokeneet 90-luvun laman eli 80-luvulla syntyneet lapset. 40-70-luvuilla syntyneet ovat olleet parhaimmissa asemissa elämässä. 70-luvun alussa syntyneet ovat menestyneet työelämässä parhaiten, ovat myös kaikkein koulutetuin ryhmä kiitos mm. runsaiden opintotukien ja joustavien opiskelumahdollisuuksien, 50-luvulla syntyneet eivät ole kokeneet minkäänlaista pula-aikaa enää, 40-luvun alussa syntyneet ovat nähneet vielä köyhyyttä, mutta loppupuolella syntyneet eivät. 60-luvulla syntyneille lama on tullut vasta kolmekymppisenä, kun lapsetkin oli jo useimmilla hankittuna.
Osa 60-luvulla syntyneistä hankki lapset juuri 30 v ja yli. Etenkin koulutetut. Moni asui kotonakin kolmikymppiseksi.
Pula-aika kesti 1950-luvulla pitkään, vaikka muuta väitettiin. Isot perheet, pienet tulot, isät matkatöissä, kehittymättömät pikkukylät. Miksi muuten oltaisiin muutettu Ruotsiin tai lähiöön?
Nyt historia haltuun!!
"Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta" - Ja tiädäks miks? Kun ne on suurin osa jo mullan alla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Miksi kenenkään tarvitsee todeta kenellekään mitään? Miksei voi vain olla hiljaa, jos ei ole mitään rakentavaa ja myötätuntoista sanottavaa?
Sitä paitsi näin milleniaalina tuntuu, että nimenomaan tuo boomeri-ikäluokka ymmärtää muita sukupolvia kaikkein vähiten. Esim monet sota-ajalla eläneet ja varsinaiset vanhukset ovat myötätuntoisempia nuorempia ikäpolvia kohtaan kuin suuren ikäluokan edustajat, jotka ovat saaneet kaiken kuin manulle illallinen.
Mutta niinhän siinä Hesarin eräässä kyselytuloksissakin kävi ilmi, että juuri rikkaat ja hyväosaiset suhtautuvat syyllistäen ja epäempaattisemmin vähävaraisiin ihmisiin verrattuna muihin yhteiskuntaluokkiin. Suomeksi sanottuna: ne joilla menee ja on aina mennyt hyvin, eivät voi ymmärtää ja suhtautua myötätuntoisesti niihin, joilla menee huonommin.
Aika moni köyhyydestä kyynärpäillä ponnistelut on saita,empatiakyvytön ilkimys. Muiden pitäisi kärsiä vielä enemmän. Esim. Hesburgerin perustaja.
Vierailija kirjoitti:
"Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta" - Ja tiädäks miks? Kun ne on suurin osa jo mullan alla!
No eihän ole!!
Ysärilaman nuori kirjoitti:
Mua rasittaa että nykyparikymppiset kuvittelee kaikkien yli 40 v olevan näitä boomereita ja saaneen kaiken helpolla. On se ollut muillakin vaikeaa tämä elämä kuin vaan nykynuorilla.
Mun kokemuksen mukaan nykynuoria kiinnostaa kovasti lähimenneisyys, aika ennen kännyköitä. Jopa idealisoivat 80-lukua, joka olikin hienoa, toiveikasta, syyllistämätöntä aikaa. Nykynuoret myös kärsivät nykyisestä paheksunnan ja kieltojen ilmapiiristä ja siksi heistä on hupaisaa kuulla juttuja siitä, miten ennen työpaikallakin poltettiin, jopa lukiolaiset saivat polttaa lukiossa sisällä (Teiniliiton aikaansaannos 70-luvulla). Tai että ennen autoissa ei edes ollut takapenkillä turvavöitä lapsille. Lapset ei olleet niin tärkeitä... ;.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa puhuu että omaisten pitäisi hoitaa eläkeläisiä, mutta sitten ei ole vakituisia työpaikkoja ja työttömyystukia koko ajan leikataan. Kohta itketään kun ei omaiset auta, itseppä ottivat autot nuoremmalta sukupolvelta pois joten ei voida auttaa. Toisaalta on kivempi katsoa telkkaria ja levätå saatikka että menisi siivoamaan omien vanhempiensa omakotitaloa.
Nuorten elämää halutaan helpottaa leikkaamalla työttömyystukia. Saadaan olla kotona, kun ei ole varaa kulkea mihinkään. Nukutaan, tehdään käsitöitä, leivotaan, istutaan parvekkeella ja juodaan kahvia. Eläkeläiset saavat pärjätä yksin.
Katsellaan, jos tulee työvoimapula ja hyvät tes-palkat niin voidaan harkita auton ostoa.
Mutta ainakin nyt eläkeläiset on sosiaaliohjaajien murhe, he hoitaa eläkeläisten palvelut.
Todella hyviä telkkari ohjelmia tulee myös. Itse unohdan eläkeläiset tyystin. Olen työtön ja saan vain vähän rahaa joten pidän huolta ainoastaan itsestäni.
Työttömiä haukutaan niin paljon vaikka olen lukenut 3 tutkintoa ja nähnyt ison vaivan. Lisäksi olen joutunut tekemään töitä työmarkkinatuella ja lapset olen hoitanut kodinhoidontuella eli 400 kuukaudessa, koska en saanut vakituista työpaikkaa. Nykyään myös äitejä haukutaan ja kytätään koko ajan joten ainuttakaan eläkeläistä en hoida. Myöskin ilmaistyöt on osaltani tehty. Valtio hoitaa eläkeläiset tai jättää hoitamatta. Minä keskityn tästä lähtien vain omaan itseeni ja omaan hyvinvointiini.
Eläkeläiset tulevat maksamaan nuorten haukkumisesta kalliisti. Joku juuri kirjoitti, että hänen äidilleen tullaan joka aamu laittamaan tukisukat jalkaan niin maksaa 800 kuukaudessa. Kodinhoitopalvelut maksavat eläkkeen suuruuden mukaan. Mutta itseppä maksavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuan ainakin sen, että maailma on mennyt huonompaan suuntaan. Olen yli 6-kymppinen 'taivaanrannan maalari' eikä minulla ole koskaan ollut vakituista työtä. Opiskelin kuitenkin korkeakoulututkinnon.
Miksi muuten veljesi asuu Helsingissä? Muualtakin saattaisi saada töitä ja elinkustannukset olisi halvempia.
On ihan kauhean raskasta toi "Miksi asut Helsingissä" -höpinä. Eiköhän ihmisellä nyt pitäisi olla oikeus asua ihan siellä missä se oma koti on. Järkevämpää olisi kysyä, miksi Helsingin asuntojen hintojen on annettu nousta sellaisiksi kuin ne ovat.
Miksi minä asun Helsingissä:
- Minun on täällä hyvä olla, tämä on minun kotini
- Minulla on täällä vakituinen työpaikka, jossa viihdyn
- Harrastan asioita, joille ei ole harrastusryhmiä kuin isoissa kaupungeissa.
- Ystäväni ja perheeni ovat täällä, muista kaupungeissa en tunne ketään.
- En pysty edes keksimään, missä muualla asuisin ja miksi minun pitäisi jättää koko elämäni ja muuttaa jonnekin aivan vieraaseen paikkaan vain säästääkseni rahaa.
- Haluan asua paikassa, jossa on monenkirjavaa elämää ja suvaitsevaista avarakatseista porukkaa.
- Minulle on tärkeää, että on tarjolla laajasti erilaisia kulttuuririentoja.
Ja silti saan sanoa: Helsingissä asuminen on liian kallista. Uuvuttaa, kun Helsingissä asuminen nähdään jotenkin aina "omaksi viaksi", me ollaan täällä ihan normaaleja ihmisiä, joita huvittaa lähteä kotoaan yhtä paljon kuin varmaan vaikka jotain kuopiolaista huvittaisi muuttaa yhtäkkiä jonnekin Yli-Kiiminkiin halvemman asumisen takia. Me ei asuta täällä vain siksi, että halutaan brassailla, meillä on täällä ihan normaalit elämät, perheet, työt, ystävät.
Juu, mutta näin sivuhuomautuksena, Helsingissä on Helsingin kulttuuri. Muista kaupungeista voi löytää vaikka mitä kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, kimppakämpät oli siihen asti, kunnes etsittiin poikakaverin kanssa yhteinen asunto. Oli poikkeus, jos asui yksin. Opiskelijan lottovoitto oli 15 M2 yksiö keittokomerolla. Eli komerossa oli keittolevy ja minijääkaappi. Vessasta sai veden ja tiskaus tehtiin vessanpöntön päällä vadissa. Se oli luksusta. Oikeasti.
Ok? Kuvitteletko että nykyään on jotenkin kovin erilaista? Itsekin olen asunut solussa, poikaystävän kanssa, sitten taas solussa ja nyt kämppiksen kanssa, ja olen 24v. Kaikki olleet pieniä kerrostaloluukkuja "huonoilta" alueilta Helsingissä. En ymmärrä miksi rehvastelet tuolla, "voi minun aikanani oli suurta luksusta...", mitä oikein haet takaa? Että nykyään opiskelijanuoret eivät pidä omaa kämppää luksuksena? Voin sanoa että kyllä pitää, yksiöt etenkin ovat edelleen luksusta ja aniharva niissä asuu. HS visio tyyppiset nettijutut jossa 19v hankkii vanhempien rahoilla ensiasunnon Kalasataman majakasta tai Punavuoresta ja selittää miten ei halunnut asua solussa ja kyllä sitä nyt kunnon oma pesä pitää olla, ovat täyttä hevon*askaa ja ottavat minunlaisiani tavallisia kituuttavia opiskelijoita rankasti aivoon. Ja sitten vanhempi polvi luulee, että kaikki nuoret ovat sellaisia ja mikään ei riitä. Se, että halusit tulla tuon näkemyksesi kertomaan tähän ketjuun, minkä pointti on se miten pihalla vanhempi polvi nuorten todellisuudesta on, on käsinkosketeltavan ironista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat.
Mutta suurempi vaikutus on ollut lapsiin, jotka ovat kokeneet 90-luvun laman eli 80-luvulla syntyneet lapset. 40-70-luvuilla syntyneet ovat olleet parhaimmissa asemissa elämässä. 70-luvun alussa syntyneet ovat menestyneet työelämässä parhaiten, ovat myös kaikkein koulutetuin ryhmä kiitos mm. runsaiden opintotukien ja joustavien opiskelumahdollisuuksien, 50-luvulla syntyneet eivät ole kokeneet minkäänlaista pula-aikaa enää, 40-luvun alussa syntyneet ovat nähneet vielä köyhyyttä, mutta loppupuolella syntyneet eivät. 60-luvulla syntyneille lama on tullut vasta kolmekymppisenä, kun lapsetkin oli jo useimmilla hankittuna.
50 luvun alussa oli kyllä vielä elintarvikesäännöstelyä. Eli elintarvikkeita sai myönnetyillä korteilla ja vain määrätyn määrän. Eikä kaupoissa ollut mitään ulkomailta tuotua. Merkkitapaus oli kun kahvilaiva vihdoin tuli satamaan.
Vierailija kirjoitti:
"Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta" - Ja tiädäks miks? Kun ne on suurin osa jo mullan alla!
Valitettavasti olet väärässä. Jos olisivat niin yhteiskunnalla menisi tällä hetkellä huomattavasti paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Saatan kuvitella, mutta jotenkin tuntuu että jopa isovanhempieni sotasukupolvi oli ymmärtävämpää ja mukavampaa kuin lapsensa, eli suuret ikäluokat. Ehkä se ylimielisyys on tullut helpon materian mukana. Asuntolainan söi inflaatio ja kansakoulupohjalla pääsi etenemään johtajan hommiin.
Mulla oli boomeri toimarina. Oli päässyt etenemään hyvällä tsäkällä ja merkonomin papereilla. Selitä sitten semmoselle, että voisi sitä palkkaakin maksaa, kun teen kuitenkin vaativaa duunia ja osaan esim. tietokoneohjelmia, mitä sä et tule koskaan edes oppimaan. Ja koulutustakin löytyy maisteriksi asti.
Eihän me puhuttu edes samaa kieltä.
Näinhän se on aina mennyt- nuorempi sukupolvi valittaa, että vanhempi ei ymmärrä ja vanhempi, etyä nuoremmalla on liian helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Ysärilaman nuori kirjoitti:
Mua rasittaa että nykyparikymppiset kuvittelee kaikkien yli 40 v olevan näitä boomereita ja saaneen kaiken helpolla. On se ollut muillakin vaikeaa tämä elämä kuin vaan nykynuorilla.
Mun kokemuksen mukaan nykynuoria kiinnostaa kovasti lähimenneisyys, aika ennen kännyköitä. Jopa idealisoivat 80-lukua, joka olikin hienoa, toiveikasta, syyllistämätöntä aikaa. Nykynuoret myös kärsivät nykyisestä paheksunnan ja kieltojen ilmapiiristä ja siksi heistä on hupaisaa kuulla juttuja siitä, miten ennen työpaikallakin poltettiin, jopa lukiolaiset saivat polttaa lukiossa sisällä (Teiniliiton aikaansaannos 70-luvulla). Tai että ennen autoissa ei edes ollut takapenkillä turvavöitä lapsille. Lapset ei olleet niin tärkeitä... ;.)
Heh, muistan miten kotiäitejä haukuttiin ja eristettiin 70-luvulla ja seuraavaksi kaikki oli nuorten vika.
"Tää on nuorison syytä, tottakai. Nuoriso taas kaiken aikaan sai..." laulettiin Hukkaputkessa.
Nuoret ottivat kulttuurin omiin käsiinsä ja vaativat oikeuksiaan. Niinpä heitä alettiin vainota ja kytätä entisajan malliin.
Nykynuoriso ainakin osaa valittaa ja kitistä, muuta ei sitten osata tehdäkään.
Koulutus hankitaan jostain sukupuolentutkimuksesta ja itketään, kun ei vakkarityöpaikkaa 5000€n aloituspalkalla irtoa.
Nuorten vaatimukset palkkatasosta on ihan käsittämättömiä, kun ymmärrystä ei riitä siihen, kuinka paljon töitä sen rahan eteen pitää tehdä. Ja jos sit vaaditaan tekemään töitä, niin nuoret saavat burnoutin kun "työnantaja vaatii, että palkan eteen pitää tehdä töitä" snif ja byääh!!
Itse olen milleniaali enkä tunnista mitään, tästä ruikutuksesta, mitä ikäryhmäni ja nuoremmat harrastaa.
Työhaastattelut eivät ole olleet mitään temppuratoja, nykyisen työpaikan sain n.5min haastattelulla (oletko oikeasti kiinnostunut ja sitoutunut? - joo -paikka on sun) ja ihan vakituinen koulutusta vastaava työ.
Ehkä se sukupuolentutkimus on supermielenkiintoista, mutta täytyy ymmärtää, että ei kukaan ole valmis siitä maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on niin suurten ikäluokkien ajattelua että miksi nuoret eivät asu pidempään kotona tai jos tulee jotain takapakkia elämässä niin miksi eivät muuta kotiin. Tarkastelin tässä alakoulusta, ammattikoulusta ja yliopistosta kertyneet kaverit. 5/48 heidän vanhemmistaan asui omakotitalossa silloin kun oltiin 18-25 vuotiaita. Sinne pieneen kerrostalo tai rivitalokaksioonko ja joskus kolmioonko meidän olisi pitänyt palata? Nykyisin iso osa ihmisistä asuu kerrostalossa tai rivarissa eikä monen rahat riitä kolmioihin tai neliöihin. Ei sinne oikein oteta aikuisia lapsia pyörimään.
Mun isovanhemmista asui lastensa ollessa pieniä omakotitalossa 4/4. Heidän lapsistaan omakotitalossa asui 4/11. Lapsenlapsista omakotitalossa asuu 2/18.
Hyvä huomio. Tämänhän selittää jo Suomen asuntokannan ikä ja muuttoliike kaupunkiin. Kerrostaloista valtaosa rakennettiin sotien jälkeen, 70-luvulla varmaan eniten. Asuminen on ihan oikeasti muuttunut, eikä kyse ole asenteesta "ei kelpaa mennä toisten nurkkiin", mitä alkup. kommentilla varmasti haettiin.
Siihen kun lisätään näiden vanhempien vastuu muista, niin tarvitse lapsen mennä hattu kourassa yösijaa anomaan vaikka olisivat itse voineetkin aina kotiin palata aikanaan ja sopu sijaa antoi. Aina pystyi menemään, nykyisin haukutaan jo 18 v. lokinpojiksi.
Viimeinen Mohikaani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat.
Mutta suurempi vaikutus on ollut lapsiin, jotka ovat kokeneet 90-luvun laman eli 80-luvulla syntyneet lapset. 40-70-luvuilla syntyneet ovat olleet parhaimmissa asemissa elämässä. 70-luvun alussa syntyneet ovat menestyneet työelämässä parhaiten, ovat myös kaikkein koulutetuin ryhmä kiitos mm. runsaiden opintotukien ja joustavien opiskelumahdollisuuksien, 50-luvulla syntyneet eivät ole kokeneet minkäänlaista pula-aikaa enää, 40-luvun alussa syntyneet ovat nähneet vielä köyhyyttä, mutta loppupuolella syntyneet eivät. 60-luvulla syntyneille lama on tullut vasta kolmekymppisenä, kun lapsetkin oli jo useimmilla hankittuna.
50 luvun alussa oli kyllä vielä elintarvikesäännöstelyä. Eli elintarvikkeita sai myönnetyillä korteilla ja vain määrätyn määrän. Eikä kaupoissa ollut mitään ulkomailta tuotua. Merkkitapaus oli kun kahvilaiva vihdoin tuli satamaan.
Moni tosin asui tuolloin maalla, ja söi kotipihalla kasvatettuja/kasvaneita kasviksia. Eli luomua ja vegaanista suoraan takapihalta tai lähimetsästä. Lähdevettä omasta kaivosta. Aikasmoista luksusta.
Mun suurten ikäluokkien isä valitti, kun aina joutui syömään kotona tehtyä vattuhilloa. Myös omalla hevosella ratsastaminen oli kuulemma kovaa työtä, kun aina piti ratsastaa hevonen laitumelle.
Tilasto Suomen eläkkeensaajista 2019
Eläkkeensaajia 1,6 miljoonaa vuonna 2019
Vuoden 2019 lopussa eläkettä maksettiin Suomessa 1 612 000 henkilölle. Heistä naisia oli 886 000 (55 %) ja miehiä 726 000 (45 %).
Kaikista eläkkeensaajista 1 556 000 asui Suomessa. Suomen väestöstä 28 prosenttia sai siten jotain eläkettä, joko omaa eläkettä tai perhe-eläkettä tai molempia.
Ulkomailla asuvia eläkkeensaajia oli 57 000.
Vuonna 2019 eläkettä vain työeläkejärjestelmästä saavien henkilöiden määrä ylitti miljoonan rajan (1 006 000). Heidän osuutensa kaikista eläkkeensaajista oli 62 prosenttia. Miehistä pelkkää työeläkettä sai 70 prosenttia ja naisista 56 prosenttia.
Kaikista eläkkeensaajista työeläkkeen ohella kansaneläkettä sai 32 prosenttia. Miehillä tämä osuus oli 24 prosenttia ja naisilla 38 prosenttia. Pelkkää kansaneläkettä sai 6 prosenttia sekä miehistä että naisista.
Nuoremmista eläkkeensaajista monilla vain pelkkä kansaneläke.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140314/tilasto-suomen-ela…
On tässä maksamista työssäkäyvällä!