Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19798)
Onhan heillä jo ikää, kun ovat 1945-1950 syntyneitä. Omalla kohdallani voin sanoa, että tuollaisia kysymyksiä esittivät enemmän isovanhempani. Vanhempani ja muut samanikäiset sukulaiset ovat osanneet olla hienotunteisia, eivät ole tivanneet lapsien hankinnasta tai kuvitelleet työpaikan löytyvän tuosta vain. Toisaalta nämä taitavat olla myös aika yksilökohtaisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yleistäìsi yhden tapauksen perusteella. Kuulun suuriin ikäluokkiin. Jos olisin nyt nuori, en ostaisi omaa asuntoa, koska se on nykyään epävarma sijoitus. Hinnat ovat pilvissä ja pankit voivat nostaa korkoja koska vain. Eivät suuretkaan ikäluokat saaneet sellaisia töitä, joita olisivat halunneet. Työttömyystukia ei juurikaan ollut, ja oli pakko ottaa työ kuin työ, että pysyi hengissä. Jos halusi ns. Parempia töitä, oli pakko kouluttautua. Äitiysloma oli 3 kuukautta ja lapset vietiin naapurin kotirouville hoitoon kovalla rahalla.
"Kolmas 1900-luvun suurista sosiaaliturvauudistuksista, työttömyysvakuutus, organisoitiin Suomessa jo 1917 ammattiyhdistysten kautta. Tämä oli kansainvälisesti katsottuna aikaisin. Järjestelmän kattavuus jäi kuitenkin heikoksi. Työttömyysturva ulotettiin laajemmin työntekijöille vuonna 1959."
https://sosiaalivakuutus.fi/sosiaaliturvan-historia-vaivaishoidosta-nyk…
"Yleisestä rahakorvauksesta säädettiin Suomessa 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, mutta senkin jälkeen työttömyyden hoidossa nojattiin mieluummin työllistämistöiden järjestämiseen. Työttömiä työllistettiin siirtotyömaille, jotka olivat usein tietyömaita. Hätäaputöitä järjestivät niin kunnat kuin valtio.
Työttömyysturva uusittiin 1970-luvun alussa. Vuonna 1971 säädetyt uudet säädökset lopettivat työttömyystyöt ja siirtotyömaat. Samalla työntekijä sai ammattisuojan, joten työttömän ei enää tarvinnut ottaa vastaan mitä tahansa työtä.[11]. Vuonna 1985 työttömyysturva jaettiin ansiosidonnaiseen päivärahaan ja peruspäivärahaan."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6tt%C3%B6myysturva
Tuo työttömyysturvan uusiminen 70-luvun alussa ajoittuu mukavasti suurten ikäluokkien nuoreen aikuisuuteen, ja ansiosidonnaisen järjestelmän synnyttäminen heidän keski-ikäistymiseensä.
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalot ja kaikki muutkin kämpät ovat edullisia tai paikoin puoli-ilmaisia kaikkialla paitsi pääkaupunkiseudun suosituimmissa osissa. En ymmärrä tätä valitusta siitä, etteikö asunnot ja talot olisi perustallaajille saavutettavissa. Eira ja Ullanlinna ehkä ei ole, mutta Suomessa on paljon muutakin.
Tuttava on kaupan alalla vakituisena, täydet työtunnit, ei saa asuntolainaa, täytyy säästää iso summa rahaa tilille ensin. Sitten on työmarkkinatuella töitä tekeviä, osa-aikatyöläisiä, nollasopimuksella töitä tekeviä eikä kukaan saa asuntolainaa. Meitä työikäisiä on vähemmän kuin eläkeläisiä, asuntojen hintaromahdus tulee 10 vuoden sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Äläpä yleistä, jos mökilläsi käy joku juntti, joka ajattelee noin, ei se tarkoita, että koko suuri ikäluokka ajattelisi samalla lailla.
Meistä ei kukaan voi vaikuttaa siihen, milloin syntyy ja minkälaiseen maailmantilanteeseen. Kaikkina aikoina on hyviä ja huonoja puolia, ja jos kateellisena luulee, että toisilla on helpompaa, ei se ihan koko totuus ole.
Itse olen syntynyt v. 50 ja keskinkertaisella koulutuksella tsempannut ja yksinhuoltajana pärjännyt elämässä. Töitä tehty 45 vuotta ennen eläkeikää. Nyt autan kahta lastani taloudellisesti ja jonkun verran perintöäkin on heille joskus lankeamassa, eli osansa saavat
”helposta” elämästäni.
Toivottavasti ymmärrät että esimerkiksi tuo sinun voivottelema "töitä tehty 45 vuotta" on nykypäivänä niin utopistista luksusta suurimmalle osalle ettei sellaisesta voi edes haaveilla. Varsinkaan millään keskinkertaisella koulutuksella.
Joko nyt tajuat etuoikeutetun asemasi? Ei et. No, niin vähän arvelinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on aina mennyt- nuorempi sukupolvi valittaa, että vanhempi ei ymmärrä ja vanhempi, etyä nuoremmalla on liian helppoa.
Paitsi että tässä kohtaa on ainutlaatuinen tilanne historiassa: vanhemmalla sukupolvella on faktisesti parempi elintaso kuin heitä nuoremmilla tulee koskaan olemaan. Aiemmin nuoremmilla on yleensä oikeasti ollut paremmin ja helpompaa, mutta nyt on päinvastoin.
Omat 40 luvulla syntyneet vanhempani laittoivat rahahanat kiinni kun lähdin opiskelemaan. Omillaan piti pärjätä. Vaikka olisivat pystyneet tuolloin taloudellisesti auttamaan, mutta mielummin ramppasivat Mallorcalla all inclusive matkoillaan.
Nyt tuomitsevat minut kun minulla ei ole varaa maksaa lapseni takuuvuokria opiskelijakämpästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nuo ap:n päivittelemät väitteet ovat ihan valideja, tuota lapsen hankintaa lukuunottamatta. Ennen lapsia vaan tuli kun ehkäisykeinoja oli heikosti ja ne olivat liian kalliita. Nyt lapset ovat aina hankkimalla hankittuja ja osa jättää hankkimatta.
Mutta, tilanne on pitkälti se että tekijä löytää Suomessa töitä halutessaan. Erityisesti akateemisille työttömille mahdollisten työpaikkojen kirjo on rajaton.
Ja elintaso on tänä päivänä huikeasti korkeampi kuin suurten ikäluokkien nuoruudessa ja pienipalkkainen pystyy helposti hankkimaan omistusasunnon mikäli elää yhtä vaatimattomasti ja säästäväisesti kuin esivanhempansa saman ikäisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi päästään kohta kapitalismista, ja kaikki saavat yhtä paljon.
Nyt on eletty maailmassa, jossa toimeentulo on perustunut työstä saatavaan palkkaan.
Työn tehokkuus on kasvanut, eikä kaikkien työpanosta enää tarvita. Jotain täytyy muuttua, jotta hyvinvointi saadaan jaettua oikeudenmukaisesti.
Jos haluaa päästä osalliseksi työnteon tuottamasta hyvinvoinnista, on osallistuttava työn tekemiseen. Muuten siinä ei ole mitään oikeudenmukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kumminkin loisii sukulaisten mökillä. Isovanhempiasiko solvaat?
Kuule, töitä tosiaan saa kysymällä. Perheellistyä ei ole pakko eikä suotavaakaan noin tyhmillä geeneillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleistäìsi yhden tapauksen perusteella. Kuulun suuriin ikäluokkiin. Jos olisin nyt nuori, en ostaisi omaa asuntoa, koska se on nykyään epävarma sijoitus. Hinnat ovat pilvissä ja pankit voivat nostaa korkoja koska vain. Eivät suuretkaan ikäluokat saaneet sellaisia töitä, joita olisivat halunneet. Työttömyystukia ei juurikaan ollut, ja oli pakko ottaa työ kuin työ, että pysyi hengissä. Jos halusi ns. Parempia töitä, oli pakko kouluttautua. Äitiysloma oli 3 kuukautta ja lapset vietiin naapurin kotirouville hoitoon kovalla rahalla.
"Kolmas 1900-luvun suurista sosiaaliturvauudistuksista, työttömyysvakuutus, organisoitiin Suomessa jo 1917 ammattiyhdistysten kautta. Tämä oli kansainvälisesti katsottuna aikaisin. Järjestelmän kattavuus jäi kuitenkin heikoksi. Työttömyysturva ulotettiin laajemmin työntekijöille vuonna 1959."
https://sosiaalivakuutus.fi/sosiaaliturvan-historia-vaivaishoidosta-nyk…
"Yleisestä rahakorvauksesta säädettiin Suomessa 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, mutta senkin jälkeen työttömyyden hoidossa nojattiin mieluummin työllistämistöiden järjestämiseen. Työttömiä työllistettiin siirtotyömaille, jotka olivat usein tietyömaita. Hätäaputöitä järjestivät niin kunnat kuin valtio.
Työttömyysturva uusittiin 1970-luvun alussa. Vuonna 1971 säädetyt uudet säädökset lopettivat työttömyystyöt ja siirtotyömaat. Samalla työntekijä sai ammattisuojan, joten työttömän ei enää tarvinnut ottaa vastaan mitä tahansa työtä.[11]. Vuonna 1985 työttömyysturva jaettiin ansiosidonnaiseen päivärahaan ja peruspäivärahaan."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6tt%C3%B6myysturva
Tuo työttömyysturvan uusiminen 70-luvun alussa ajoittuu mukavasti suurten ikäluokkien nuoreen aikuisuuteen, ja ansiosidonnaisen järjestelmän synnyttäminen heidän keski-ikäistymiseensä.
Nykyään työttömät ei saa samoja etuja : ansiosidonnaisesta leikattiin 100 päivää pois, kulukorvaus poistettiin omaehtoisesta opiskelusta, opiskelu kuluttaa nykyään ansiosidonnaista eli saat sitä puolitoista vuotta ja siinä se, pitkän uran tehneet eivät saa enää korotettua ansiosidonnaista. Lisäksi meiltä nuoremmilta poistetaan eläkeputki sekä lesken eläke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat.
Ja jos ysärin alussa sai vakitöitä, töihin piti mennä kauas ja pienellä palkalla. Mä sain töitä firmasta, joka oli perustettu 2 konkurssin tehneestä firmasta. Kaikkialla näkyi entiset loistonajat (esim. uima-altaat edustustiloissa), mutta me jouduttiin kituuttamaan pankin määräysten tahdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suuriin ikäluokkiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kuvailemasi kaltaisia on varmaankin olemassa, sitä en epäile yhtään, ( harvinaisen typeriä kommennteja muuten). On olemassa myös toisenlaisia. Ehkä he seuraavat aktiivisemmin maailman tapahtumia ja osaavat ajatella. Koulutustasokaan ei tuohon välttämättä vaikuta.
Mutta ylipäätään suurilla ikäluokilla on ollut valtavan erilaiset lähtökohdat, lapsuus, nuoruus,kasvatus,koulutus. Siinä mielessä pystyn heitä ymmärtämään, mutta en tiedä jaksaisinko itse kuvailemasi kommentteja kuunnella. Ainahan voit yrittää keskustella asioista heidän kanssaan. Oletko kokeillut?Telkkarissa haastateltiin Fukushiman onnettomuuden aikaan muutamaa 55-65-vuotiasta. Siinä tikkitakkitantat silmälasivitjoissaan änkyttivät että "voi voi kun en ole tätä seurannut niin en osaa vastata". Sit kysyttiin, että mitä mieltä on, pitäisikö Suomessa olla enemmän tai vähemmän ydinvoimaa. "Voi kun minä en näistä asioista tiedä, en yhtään osaa sanoa."
Tämä on vain yksi esimerkki, mutta eivät nämä tuon ikäiset tantat ja ukonjäärät seuraa maailman tapahtumia eivätkä perehdy mihinkään. Äänestetään sitä "mukavaa miestä, joka tarjosi vaaliteltalla juhla mokkaa ja Fazerin konvehtia ja joka sanoi että jokainen on itsestään vastuussa" eikä sekuntiakaan perehdytä siihen ehdokkaaseen tavoitteineen. Kunhan oli hyvä slogan ja Juhla Mokkaa. "En minä tuota politiikkaa seuraa, mutta kyllä eläkkeet pitäisi olla meillä paremmat".
Nykynuoret eivät edes tule saamaan mitään eläkkeitä, saati että jäisivät eläkkeelle 60-vuotiaina.
Sitten on tämä sodan sukupolvi, eli näiden palikoiden vanhemmat. He kyllä seuraavat politiikkaa, maailman uutisia ja yhteiskunnan ilmiöitä paljon aktiivisemmin, ja ennen kaikkea osaavat keskustella ilman tuomitsemista ja narsismia.
Tämän takia sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Ei niitä vanhempia ihmisiä edes kiinnosta enää kuin oma vanhuus. Jos heidän kanssaan juttelee esimerkiksi ympäristöasioista ja siitä kuinka luonto ja meret on pilattu, hyvin usein kuulee vastauksen "enhän minä ole siitä lopullisesta tuhosta kärsimässä." Niin et SINÄ ole, mutta sun lapset ja lapsenlapset. Kyllä se asia pitäisi vähän edes kiinnostaa. Minuakin kiinnostaa, vaikka olen vapaaehtoisesti lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeinen Mohikaani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suuriin ikäluokkiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kuvailemasi kaltaisia on varmaankin olemassa, sitä en epäile yhtään, ( harvinaisen typeriä kommennteja muuten). On olemassa myös toisenlaisia. Ehkä he seuraavat aktiivisemmin maailman tapahtumia ja osaavat ajatella. Koulutustasokaan ei tuohon välttämättä vaikuta.
Mutta ylipäätään suurilla ikäluokilla on ollut valtavan erilaiset lähtökohdat, lapsuus, nuoruus,kasvatus,koulutus. Siinä mielessä pystyn heitä ymmärtämään, mutta en tiedä jaksaisinko itse kuvailemasi kommentteja kuunnella. Ainahan voit yrittää keskustella asioista heidän kanssaan. Oletko kokeillut?Telkkarissa haastateltiin Fukushiman onnettomuuden aikaan muutamaa 55-65-vuotiasta. Siinä tikkitakkitantat silmälasivitjoissaan änkyttivät että "voi voi kun en ole tätä seurannut niin en osaa vastata". Sit kysyttiin, että mitä mieltä on, pitäisikö Suomessa olla enemmän tai vähemmän ydinvoimaa. "Voi kun minä en näistä asioista tiedä, en yhtään osaa sanoa."
Tämä on vain yksi esimerkki, mutta eivät nämä tuon ikäiset tantat ja ukonjäärät seuraa maailman tapahtumia eivätkä perehdy mihinkään. Äänestetään sitä "mukavaa miestä, joka tarjosi vaaliteltalla juhla mokkaa ja Fazerin konvehtia ja joka sanoi että jokainen on itsestään vastuussa" eikä sekuntiakaan perehdytä siihen ehdokkaaseen tavoitteineen. Kunhan oli hyvä slogan ja Juhla Mokkaa. "En minä tuota politiikkaa seuraa, mutta kyllä eläkkeet pitäisi olla meillä paremmat".
Nykynuoret eivät edes tule saamaan mitään eläkkeitä, saati että jäisivät eläkkeelle 60-vuotiaina.
Sitten on tämä sodan sukupolvi, eli näiden palikoiden vanhemmat. He kyllä seuraavat politiikkaa, maailman uutisia ja yhteiskunnan ilmiöitä paljon aktiivisemmin, ja ennen kaikkea osaavat keskustella ilman tuomitsemista ja
Nuoremmatkin noista suurista ikäluokista ovat jo yli 70v, eli heidän vanhempansa ovat 90-100v. Ei silti kyllä heistäkin osa varmasti on kartalla maailman tapahtumista ihan hyvin55- 65 vuotiaat ovat kokeneet jo monta kertaa, mitä yfinvoimalatulo tarkoittaa- ihan lähialueella Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden myötä. Ko. onnettomuuden laskelmia tuli myös Suomeen. 80- luvulla ydinsodan pelko oli myös todella yleistä ja totta kylmän sodan ja asevarustelun takia. Jos ei televisiossa osaa sanoa jotain, niin se ei johdu tietämättömyydestä, vasn se televisiossa esiintyminen jännittää.
Noista eläkkeistä- nyt eläkkeellä olevien sukupolvi on monet tehneet töitä 15- vuotiaasta lähtien. Ammattiin opiskelu on ollut vaikeaa, koska ei ole ollut opintotukea tai - lainaa tai rikkaita vanhempia. Äitiyslomat olivat lyhyitä, muutama kuukausi. Eli työurat ovat todella pitkiä vs. nykysukupolvet, koska ammattia vaihdetaan nykyään usein - aika moni opiskelee kaksi, jopa kolme tai neljä ammattia. Eläke maksetaan työuran pituuden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on aina mennyt- nuorempi sukupolvi valittaa, että vanhempi ei ymmärrä ja vanhempi, etyä nuoremmalla on liian helppoa.
Paitsi että tässä kohtaa on ainutlaatuinen tilanne historiassa: vanhemmalla sukupolvella on faktisesti parempi elintaso kuin heitä nuoremmilla tulee koskaan olemaan. Aiemmin nuoremmilla on yleensä oikeasti ollut paremmin ja helpompaa, mutta nyt on päinvastoin.
No tuota, elin suhteessa ja suoraan kurjemmin 80-luvulla kuin isovanhempani vuosisadan alussa. Kaikki ei vain osaa.
Aina joku jää rannalle, kun laiva lastataan. Erinäiset murrokset nostavat ison osan, eikä lopuista välitetä. Tämän olen huomannut tullessani omaa ja yleistä historiaa.
Eräskin esiäiti olisi voinut periä maat ja mannut. Esivanhempamme olivat luomassa tästä maasta eurooppalaista sivistysvaltiota. Isänsä huolimattoman elämän ja 1800-luvun sosiaalisen kehityksen takia hän oli kunnan nuorimpia vaivaisia, jonka suuri suku mureni torppiin jo edellisessä polvessa.
Onneksi sieltä osattiin myös nousta, niin että enolla oli varaa pitää hänet hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni on erittäin todennäköisesti ADHD ja sai aikoinaan tehdastyötä kun meni kysymään, ei vaadittu mitään koulutuksia ja isä oli tuolla tehtaalla eläkkeelle jäämiseen asti. Nykyään ei olisi yhtä helppoa. Isä ei varmaan saisi nykykriteerellä ajokorttiakaan..
Olipa mahtava etuoikeus. Vastaavaan paskaduuniin pääsee kyllä nykyäänkin. Vaikkapa Wolt-kuskiksi.
Tienaappa woltin hommissa omakotitalo ja mökki alle kolmekymppisenä.
Ja kyllä, säännöllinen työ on etuoikeus. Oletko liian nuori vai vanha kun et sitä ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatan kuvitella, mutta jotenkin tuntuu että jopa isovanhempieni sotasukupolvi oli ymmärtävämpää ja mukavampaa kuin lapsensa, eli suuret ikäluokat. Ehkä se ylimielisyys on tullut helpon materian mukana. Asuntolainan söi inflaatio ja kansakoulupohjalla pääsi etenemään johtajan hommiin.
Mulla oli boomeri toimarina. Oli päässyt etenemään hyvällä tsäkällä ja merkonomin papereilla. Selitä sitten semmoselle, että voisi sitä palkkaakin maksaa, kun teen kuitenkin vaativaa duunia ja osaan esim. tietokoneohjelmia, mitä sä et tule koskaan edes oppimaan. Ja koulutustakin löytyy maisteriksi asti.
Eihän me puhuttu edes samaa kieltä.
Vai ei osata tietokoneohjelmia! Milläs tollasen kanssa edes kommunikoit?
Viimeinen Mohikaani kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suuriin ikäluokkiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kuvailemasi kaltaisia on varmaankin olemassa, sitä en epäile yhtään, ( harvinaisen typeriä kommennteja muuten). On olemassa myös toisenlaisia. Ehkä he seuraavat aktiivisemmin maailman tapahtumia ja osaavat ajatella. Koulutustasokaan ei tuohon välttämättä vaikuta.
Mutta ylipäätään suurilla ikäluokilla on ollut valtavan erilaiset lähtökohdat, lapsuus, nuoruus,kasvatus,koulutus. Siinä mielessä pystyn heitä ymmärtämään, mutta en tiedä jaksaisinko itse kuvailemasi kommentteja kuunnella. Ainahan voit yrittää keskustella asioista heidän kanssaan. Oletko kokeillut?Telkkarissa haastateltiin Fukushiman onnettomuuden aikaan muutamaa 55-65-vuotiasta. Siinä tikkitakkitantat silmälasivitjoissaan änkyttivät että "voi voi kun en ole tätä seurannut niin en osaa vastata". Sit kysyttiin, että mitä mieltä on, pitäisikö Suomessa olla enemmän tai vähemmän ydinvoimaa. "Voi kun minä en näistä asioista tiedä, en yhtään osaa sanoa."
Nyt aliarvioit iäkkäitä. Nuorissa on enemmän niitä, jotka ei tiedä mistään mitään.
Kääntöpuolena sitä alkaa iän myötä väsyä näihin hössötyksiin. Nuoret keksii samaa pyörää uudella nimellä uudestaan ja uudestaan, luulevat keksineensä jotain uutta. Lähinnä tulee "hohhoijaa" -olo ja voisi kertoa jo valmiiksi, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pakko pitää leipäläpensä kiinni, ettei kuulosta ikävältä besserwisseriltä ja latistajalta. Tämä on tämän elämän sokeri ja suola. Elämä ja ilmiöt toistaa itseään jatkuvasti. Tulee kyynistynyt olo.
Lisäksi alkaa yhä enemmän nyt 50+ jo nähdä kaiken naiviuden taakse ja kaikkien piilomotiivien, epärehellisyyden ja tyhmyyden. Ymmärrän hyvin isääni 81v., joka lopetti noin 10 vuotta sitten uutisten seuraamisen. Katsoo lähinnä typeriä viihdeohjelmia enää. Hän oli ennen se, joka olisi pärjännyt joka tietovisassa, luki ja seurasi kaikkea. Sanoo, ettei enää jaksa. On niin turhautunut ja kyllästynyt siihen, että ihmiset on niin laumasieluja ja tyhmiä. Media ja poliitikot vedättää samoja juttuja uudessa käärepaperissa, säntäillään niiden perässä, vaikka motiivit taustalla on ilmiselvät. Ihmiset on hyväuskoisia. Siksi sanoo, ettei jaksa enää seurata. Tulee vaan voimaton ja turhautunut olo. Nyt ymmärrän häntä, itsellänikin alkaa jo tulla samat oireet. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat.
Mutta suurempi vaikutus on ollut lapsiin, jotka ovat kokeneet 90-luvun laman eli 80-luvulla syntyneet lapset. 40-70-luvuilla syntyneet ovat olleet parhaimmissa asemissa elämässä. 70-luvun alussa syntyneet ovat menestyneet työelämässä parhaiten, ovat myös kaikkein koulutetuin ryhmä kiitos mm. runsaiden opintotukien ja joustavien opiskelumahdollisuuksien, 50-luvulla syntyneet eivät ole kokeneet minkäänlaista pula-aikaa enää, 40-luvun alussa syntyneet ovat nähneet vielä köyhyyttä, mutta loppupuolella syntyneet eivät. 60-luvulla syntyneille lama on tullut vasta kolmekymppisenä, kun lapsetkin oli jo useimmilla hankittuna.
Nyt en tajua, miten se 90-luvun lama olisi ollut pahempi 80-luvulla syntyneille kuin esim. heidän vanhemmilleen tai isoille sisaruksilleen. Olen itse syntynyt 1974 ja laman alkaessa olin 15v. Pikkuveljeni on syntynyt 1979 ja pikkusiskoni 1982 eli olivat 10v ja 7v. Isä joutui työttömäksi ja yllättäen en olisi voinut mennä lukioon, kun ei ollut varaa maksaa koulukirjoja. Mummon ystävä oli töissä kaupassa ja puhui minut varastoon töihin ilta- ja viikonloppuhyllyttäjäksi. Sain maksettua lukiokirjat niistä rahoista ja lopuilla maksettiin perheen kuluja. Tein töitä koko lukioajan varastossa, kaikki viikonloput ja 2-3 iltaa viikossa. Isä oli työtön, elettiin täysin äidin palkalla sekä minun rahoilla.
Pikkusisarukseni eivät edes muista koko aikaa. Meillä ei ollut ennen lamaakaan mitään kalliita harrastuksia eikä matkusteltu ulkomailla. Vuonna 1985 käytiin ruotsinlaivalla, kesälomilla telttailtiin. 90-luku ei tuntunut heidän elämässään oikein mitenkään, ehkä ilmapiirinä, kun vanhemmat murehtivat mutta ei muuten.
Minä muutin opiskelemaan vuonna 1993 kimppakämppään. Sain alle 20-vuotiaana vain puolet opintotuesta ja yhdessä asumistuen kanssa se oli 900 markkaa. Rahaa jäi ruokaan ja laskuihin 200 markkaa ja vanhemmat painostivat koko ajan että pitäisi heillekin sitä rahaa antaa. Palasin varastotöihin opintojen ohella mutta sitäkään en voinut tehdä liian usein tai muuten olisin menettänyt opintotuen kokonaan. Isä sai vuonna 1994 töitä ja vei muun perheen palkkioksi laman kärsimyksistä etelään. Minä olin hänen mielestään aivan liian hyväosainen siihen ja olisin saanut itse maksaa matkani. Jätin välistä. Veli ei saanut kesätöitä ja isän mielestä minun olisi pitänyt luovuttaa paikkani hänelle. Onneksi työnantaja ei tähän kuvioon suostunut.
En oikein keksi, miten sisarukseni olisivat olleet minua huono-osaisempia. Heille maksettiin koulut, autokoulut ja elämä yli parikymppiseksi kotona. Molemmat työllistyivät aikanaan opiskelujen jälkeen, minä tein pätkätöitä yli kahdeksan vuotta, ennen kuin löysin vakituisen paikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalot ja kaikki muutkin kämpät ovat edullisia tai paikoin puoli-ilmaisia kaikkialla paitsi pääkaupunkiseudun suosituimmissa osissa. En ymmärrä tätä valitusta siitä, etteikö asunnot ja talot olisi perustallaajille saavutettavissa. Eira ja Ullanlinna ehkä ei ole, mutta Suomessa on paljon muutakin.
Tuttava on kaupan alalla vakituisena, täydet työtunnit, ei saa asuntolainaa, täytyy säästää iso summa rahaa tilille ensin. Sitten on työmarkkinatuella töitä tekeviä, osa-aikatyöläisiä, nollasopimuksella töitä tekeviä eikä kukaan saa asuntolainaa. Meitä työikäisiä on vähemmän kuin eläkeläisiä, asuntojen hintaromahdus tulee 10 vuoden sisällä.
Totta, pitää olla 10 % omaa rahaa, kun operoi ASP-lainalla. Eiköhän sieltä kaupan alaltakin saa säästettyä aika rivakasti ne muutamat tonnit, joita tarvitaan, että pääsee yksiöön kiinni. Toki koko Suomen halutuimmat alueet ovat haastavampia, mutta tuskin Eiraan joka iikka aiemminkaan on päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Ap kumminkin loisii sukulaisten mökillä. Isovanhempiasiko solvaat?
Kuule, töitä tosiaan saa kysymällä. Perheellistyä ei ole pakko eikä suotavaakaan noin tyhmillä geeneillä.
Töitä ei saa kysymällä, kauppoihin valtavat määrät hakijoita, lisäksi työttömät hyllyttää tavaroita kaupoissa 518 netto kuukaudessa työmarkkinatuella+kulukorvaus 9 euroa/työpäivä (tulee karenssi jos ei mene). 4 siivojan paikkaa auki, joissa 2 täytyy olla oma auto käytössä ja 2 muuta osa-aikaisia:työaika aamuisin klo 6.00-9.00.
Isäni syntyi pieneen korpitölliin 30-luvun loppupuolella ja kyllä se hänen tekemänsä luokkaretki mieletön.
Isäni kotitalon ohi tehtiin tie 1958. Isäni kulki siis 20-vuotiaaksi asti hevospolkua muutaman kilometrin lähimmälle tielle. Sähköt talo sai 1960 heti kun tie oli viimeistelty. Isäni oli silloin 22vee, juuri muuttamassa pois kotoa. Millaista oli viettää talvia korpimaatilalla ilman sähköä? Puhelimen kylä sai 1970, jolloin isäni oli muuttanut pois jo aikoja sitten.
Hänen arvomaailmansa oli täysin 50-luvulta. Että ulottuiko hiukset korvallisen päälle.
Sen perusteella hän tuomitsi kaikki miehet.
Nyt minä olen sitten 50-vuotiaana tässä nykyisessä yhteiskunnassa. Muutos on järjetön.
Ei hän ymmärtänyt mitään 90-luvun laman vaikeuksista. Totesi vain ylpeänä, ilman ironian häivääkään, että "minusta kaikki on ittestä kiinni!". Siinä oli koko hänen ajattelunsa syvyys. John Wayne-leffat ja Kokoomus, kansakoulun käynyt mies. Lapsuuteni vietin hyvissä työsuhdeasunnoissa, joita isäni sai aina työsuhteen lisänä.