Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19798)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä noin uskoo ne, joilla on kapea elämänkokemusta. En ylestäisi. Ainoa ero minun nuoruuden ja nykysukupolven välillä on tuet. Kukaan ei silloin saanut asumistukea eli kimppakömpät oli tavallisia asumismuoto nuorilla aikuisilla. Eikä sosiaalitukea. Moni teki silloin " paskaduuneja paskapalkalla". Joka ikinen ystäväni on ollut siivooja jossaina vaiheessa. Ja suurin osa mansikkamaalla kesätöissä yms. Sosiaalitukea ei haettu, vaikka siihen olisis ollut oikeus. Mentiin takaisin kotiin asumaan.
Ööö... tukijärjestelmää luotiin 1970- luvulla. Omaa tyhmyyttä, jos jätti sen käyttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatan kuvitella, mutta jotenkin tuntuu että jopa isovanhempieni sotasukupolvi oli ymmärtävämpää ja mukavampaa kuin lapsensa, eli suuret ikäluokat. Ehkä se ylimielisyys on tullut helpon materian mukana. Asuntolainan söi inflaatio ja kansakoulupohjalla pääsi etenemään johtajan hommiin.
Osittain näin, mutta heidän lapsuutensa on usein myös ollut tosi karu, mikä tekee asenteetkin koviksi. Omat vanhempani ainakin joutuivat pienestä pitäen tekemään rankasti töitä. Äidin isä kuoli sodan seurauksiin, ja perhe joutui koville. Kasvatus oli ankaraa, eli ne 'mukavat' vanhemmat sukupolvet ovat omat lapsensa kasvattaneet ihan eri tavalla kuin lapsenlapset. Mutta kun he tästä selvisivät ja myöhemmin saivat asiat helpolla, he eivät ymmärrä että nykyään asiat ovat päin vastoin. Kaikkea ei saa, vaikka kuinka tekisi töitä.
Äitini luulee ihan oikeasti minun keksivän päästäni pitkälti yli toista tuntia kestävät intensiiviset kuulustelutyyppiset työhaastattelut, joiden kielikin vaihtuu yleensä puolessa välissä. Ja työnantajien vaatimukset saada pahimmillaan kahdeksan erillistä max 2min kestävää videoitua hissipuhetta eri aiheista ja laajat ja pikkutarkat vaatimuslistat erilaisista työnäytteistä, verkostoista, suosittelijoista, sertifikaateista ja ties mistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Höpöhöpö. Näitä vanhemmat ja näitä nuoremmat ikäluokat on ihan ymmärräväisiä ja avarakatseisia. Suurissa ikäluokissa jostain syystä kytee mystinen narsismioireinen paremmusaate. Heillä on kaikki ollut elämässä helppoa. Omaisuus oli jo maksettu niillä kovilla palkoilla kun lama iski, niin mitään eivät edes menettäneet.
Ei se kyllä ihan helppoa ole ollut tuollakaan ikäpolvella. Toki töitä on ollut helppo saada ilman koulutustakin, mutta sitä työtä on pitänyt tehdä ihan hemmetin paljon että on talot ja kesämökit saatu maksettua eli palkat ei ole olleet suuren suuret, tavisduunarilla. Osa on saanut veroja kiertämällä kiinteistön maksettua tai kartutettua säästöjä. Meilläkin auto myytiin pois moneksi vuodeksi että saatiin yritykselle ostettua/maksettua tuotantotila. Vuokratiloja kun ei ollut saatavilla. Onni oli se että saman alan yrittäjiä ei ollut kaupungissa kuin muutama ja jokaiselle riitti asiakkaita. Nyt tilanne on ihan eri, on kiinteistöjä, kalliita sellaisia, mutta alan yrittäjiä pienelläkin paikkakunnalla kymmeniä ja osa toimii vain osa-aikaisesti asiakaspulan vuoksi. Lapsia ei saanut päivähoitoon helposti, meitäkin hoiti yksityinen palkattu ihminen kotona tai sukulaiset kesäaikaan. Ei ollut opintolainoja, eikä sossutukia, työ oli löydettävä itse. Työpäivät ainakin meidän perheessä oli pitkiä jopa 12 h tai enemmän pahimpaan velka-aikaan. Mutta asenne työttömiin on edelleen se sama että kysymällä niitä töitä saadaan, menee vaan paikan päälle niin töitä saa. No ei ihan näin toimi nykyään. Tän epidemian aikana monet vaatii videoesittelyn hakulomakkeen lisäksi. Ja lomakkeet täytetään netissä ja karsitaan yhden ominaisuuden perusteella epäkelvot eli yli 40v. On karsittu jo kymmeniä vuosia. Kyllähän sekin ketuttaa että silloin 60-70 luvulla ostetut/rakennetut talot on nyt kuusinkertaistaneet arvonsa jopa ilman remontteja. Nyt ei sillä rahalla saa yhtään mitään ostettua, ei ainakaan uutta yhtään mistään, edes korvesta.
Höpöhöpö, ihan samalla tavalla teistä valittaa teidän lapset. Se on täysin normaalia. Isovanhemmat glorifioidaan, koska ne on kauempana ja ne hyväksytään. Samalla tavalla ne suuret ikäluokat lynkkasi vanhempiaan ja kehuivat isovanhempiaan, jos ovat niitä tavanneet. (ennen ihmiset kuoli nuorempana)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla sattumaa,mutta monet tuntemani suurten ikäluokkien edustajat on narsistisen oloisia. On tehty niin iso luokkaretki harmaasta töllistä tiilitaloon ja Kanarian lennolle että polla ei ole kestänyt. Ollaan tittelinkipeitä ja rouvat hyvin hienoa rouvaa. Siis sellaista esittämistä ja materialismia.
En voi kuvitella että nöyrä sodanaikainen sukupolvi esim.olisi kerskaillut lapsenlapsillaan yhtä estottomasti, viisivuotias on jo maailmanmestari tms.
He haluaisivat lesoilla hienolla suvullaan. Keskiluokkainen idylli ei vain toimikaan nuoremmille, työelämä muuttunut ja milleniaalit haluavat elämyksiä materian sijaan.
Jos ylpeilisin, ylpeilisin saavutuksillani. Nämä suuret ikäluokat ylpeilevät (lasten)lasten saavutuksilla. Outoa ja sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat jo vanhuksia. Niiden juttuja pitää jo vähän "suodattaa". Äitini juttujen perusteella voisi kuvitella, että on elänyt nuoruutensa 30-luvulla... Ovat taantuneet jonnekin kummallisiin pula-aikoihin, eikä ymmärretä mitään oman kuplan ulkopuolelta. Alkaa olla niitä hetkiä, että pitää käydä välillä tarkistamassa, mitä kummallista tänään puuhataan. :/
Totta. Olen itsekin viime vuosina huomannut tuon "höpsöytymisen", eli samoja asioita jankataan. Turhapa siihen on lähteä oikomaan, ei se mitään enää auta.
Minä ihan itse olen myös huomannut, että muutamat jaksaa uudelleen ja uudelleen jankata tätä samaa asiaa täällä vauvapalstalla, eli sodanjälkeinen sukupolvi, sitä tätä ja tuota. Sääliksi käy teitä jankkaajat, ettei teille ole suotu mahdollisuutta syntyä sodanjälkeiseen aikaan. Otan osaa. Kyllä se on ollut varmaankin kulta-aikaa.
"Laura se lukea lupsottaa, Jalmari jankkaa ja janaa, minä teen työtä viisaampaa,
luempa satua samaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuokin on niin suurten ikäluokkien ajattelua että miksi nuoret eivät asu pidempään kotona tai jos tulee jotain takapakkia elämässä niin miksi eivät muuta kotiin. Tarkastelin tässä alakoulusta, ammattikoulusta ja yliopistosta kertyneet kaverit. 5/48 heidän vanhemmistaan asui omakotitalossa silloin kun oltiin 18-25 vuotiaita. Sinne pieneen kerrostalo tai rivitalokaksioonko ja joskus kolmioonko meidän olisi pitänyt palata? Nykyisin iso osa ihmisistä asuu kerrostalossa tai rivarissa eikä monen rahat riitä kolmioihin tai neliöihin. Ei sinne oikein oteta aikuisia lapsia pyörimään.
Mun isovanhemmista asui lastensa ollessa pieniä omakotitalossa 4/4. Heidän lapsistaan omakotitalossa asui 4/11. Lapsenlapsista omakotitalossa asuu 2/18.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
Onhan se outoa, että ne halveksimasi boomerit oli 12v iässä töissä. Siis siinä vaiheessa, kun sinä vielä mietit, että kasvaako mun tissit ja saanko tarpeeksi viikkorahaa. Ne hyvät eläkkeet on Tilastokeskuksen mukaan alle 1400 e/kk.
Oletko koskaan miettinyt, että heidän hyvinvointinsa perustui tehtyyn työhön ja siitä saatuun palkkaan. Miksi et siis ole valmis puolittamaan palkkaasi ja elintasoasi, jotta joku työtön saisi töitä? Palataan elintasossa 70-luvulle, jolloin boomerit oli noin 30v eli ei läheskään kaikille puhelinta, televisiota, autoa, enempää kuin 3 paria kenkiä jne. Katsos kun hyvinvointiyhteiskunta edellyttää uhrauksia myös sinulta, joten 4h+k asunnossa asukoon 6henkilöä, alivuokralaiskulttuuri kunniaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suuriin ikäluokkiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kuvailemasi kaltaisia on varmaankin olemassa, sitä en epäile yhtään, ( harvinaisen typeriä kommennteja muuten). On olemassa myös toisenlaisia. Ehkä he seuraavat aktiivisemmin maailman tapahtumia ja osaavat ajatella. Koulutustasokaan ei tuohon välttämättä vaikuta.
Mutta ylipäätään suurilla ikäluokilla on ollut valtavan erilaiset lähtökohdat, lapsuus, nuoruus,kasvatus,koulutus. Siinä mielessä pystyn heitä ymmärtämään, mutta en tiedä jaksaisinko itse kuvailemasi kommentteja kuunnella. Ainahan voit yrittää keskustella asioista heidän kanssaan. Oletko kokeillut?Telkkarissa haastateltiin Fukushiman onnettomuuden aikaan muutamaa 55-65-vuotiasta. Siinä tikkitakkitantat silmälasivitjoissaan änkyttivät että "voi voi kun en ole tätä seurannut niin en osaa vastata". Sit kysyttiin, että mitä mieltä on, pitäisikö Suomessa olla enemmän tai vähemmän ydinvoimaa. "Voi kun minä en näistä asioista tiedä, en yhtään osaa sanoa."
Tämä on vain yksi esimerkki, mutta eivät nämä tuon ikäiset tantat ja ukonjäärät seuraa maailman tapahtumia eivätkä perehdy mihinkään. Äänestetään sitä "mukavaa miestä, joka tarjosi vaaliteltalla juhla mokkaa ja Fazerin konvehtia ja joka sanoi että jokainen on itsestään vastuussa" eikä sekuntiakaan perehdytä siihen ehdokkaaseen tavoitteineen. Kunhan oli hyvä slogan ja Juhla Mokkaa. "En minä tuota politiikkaa seuraa, mutta kyllä eläkkeet pitäisi olla meillä paremmat".
Nykynuoret eivät edes tule saamaan mitään eläkkeitä, saati että jäisivät eläkkeelle 60-vuotiaina.
Sitten on tämä sodan sukupolvi, eli näiden palikoiden vanhemmat. He kyllä seuraavat politiikkaa, maailman uutisia ja yhteiskunnan ilmiöitä paljon aktiivisemmin, ja ennen kaikkea osaavat keskustella ilman tuomitsemista ja narsismia.
Näiden palikoiden vanhemmat ovat suurin osa jo mullan alla tai hoitokodissa dementoitu eina. Kenes kanssa keskustelet?
Otahan kahvia ja konvehtia lisää, älä mieti.
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on niin suurten ikäluokkien ajattelua että miksi nuoret eivät asu pidempään kotona tai jos tulee jotain takapakkia elämässä niin miksi eivät muuta kotiin. Tarkastelin tässä alakoulusta, ammattikoulusta ja yliopistosta kertyneet kaverit. 5/48 heidän vanhemmistaan asui omakotitalossa silloin kun oltiin 18-25 vuotiaita. Sinne pieneen kerrostalo tai rivitalokaksioonko ja joskus kolmioonko meidän olisi pitänyt palata? Nykyisin iso osa ihmisistä asuu kerrostalossa tai rivarissa eikä monen rahat riitä kolmioihin tai neliöihin. Ei sinne oikein oteta aikuisia lapsia pyörimään.
Mun isovanhemmista asui lastensa ollessa pieniä omakotitalossa 4/4. Heidän lapsistaan omakotitalossa asui 4/11. Lapsenlapsista omakotitalossa asuu 2/18.
Kyllä nuoret muuttaa kotiin heti, kun asumistuki poistuu ja toimeentulotuki puolitetaan. Ennen perhe ja suku elätti, nyt yhteiskunta. Saksassa vanhempien tulee elättää alle 25v ikäiset, Italiassa ei ole asumistukimahdollisuutta perheettömänä. Miksi emme ottaisi näistä oppia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä suvussa 40 luvun alussa syntyneitä. Olen saanut useasti selittää miksei lapsenlapsille ole töitä tai asuntoa. Ovat jääneet aikaan kun tehtaanportista käveltiin sisään kahtakättä heiluttaen ja töitä riitti. Eivät ole ajantasalla. Toivon että en 20 vuoden päästä ole yhtä hölmö.
Itse en ole koskaan saanut osakseni vanhemmilta sukupolvilta ihmettelyä lapsettomuudesta tai työttömyydestä, vaikka varmaan "syytä olisi".
Liekö syy sitten se, että juuri nämä 40-luvulla syntyneet puuttuvat suvustamme kokonaan? Suvun vanhin syntynyt 20-luvulla, lapsensa syntyneet 50-60-luvuilla ja lapsenlapset eli minun sukupolvi 80-90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, kimppakämpät oli siihen asti, kunnes etsittiin poikakaverin kanssa yhteinen asunto. Oli poikkeus, jos asui yksin. Opiskelijan lottovoitto oli 15 M2 yksiö keittokomerolla. Eli komerossa oli keittolevy ja minijääkaappi. Vessasta sai veden ja tiskaus tehtiin vessanpöntön päällä vadissa. Se oli luksusta. Oikeasti.
Ja tästähän juuri tahdottiin eroon. Ja päästiin. Pitääkö olla omille lapsille kateellinen, kuten omatkin vanhemmat aikoinaan?
Minä muuten olen kasvanut pitkälti 80-luvulle ilman keittolevyjä ja jääkaappeja. Omien lasteni ei tarvitse. He oppivat taidot, joita tarvitaan että tullaan nykymaailmassa toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla sattumaa,mutta monet tuntemani suurten ikäluokkien edustajat on narsistisen oloisia. On tehty niin iso luokkaretki harmaasta töllistä tiilitaloon ja Kanarian lennolle että polla ei ole kestänyt. Ollaan tittelinkipeitä ja rouvat hyvin hienoa rouvaa. Siis sellaista esittämistä ja materialismia.
En voi kuvitella että nöyrä sodanaikainen sukupolvi esim.olisi kerskaillut lapsenlapsillaan yhtä estottomasti, viisivuotias on jo maailmanmestari tms.
He haluaisivat lesoilla hienolla suvullaan. Keskiluokkainen idylli ei vain toimikaan nuoremmille, työelämä muuttunut ja milleniaalit haluavat elämyksiä materian sijaan.
Jos ylpeilisin, ylpeilisin saavutuksillani. Nämä suuret ikäluokat ylpeilevät (lasten)lasten saavutuksilla. Outoa ja sairasta.
Ei kaikki. Kyllä ne mummot aika selkeästi toisilleen kertoo, että ei omista lapsista tullut mitään, huonoa ja laiskaa ainesta ovat. Lapsenlapset samoin, sossun tuella eletään ja valitetaan, kun ei päästä reissaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on niin suurten ikäluokkien ajattelua että miksi nuoret eivät asu pidempään kotona tai jos tulee jotain takapakkia elämässä niin miksi eivät muuta kotiin. Tarkastelin tässä alakoulusta, ammattikoulusta ja yliopistosta kertyneet kaverit. 5/48 heidän vanhemmistaan asui omakotitalossa silloin kun oltiin 18-25 vuotiaita. Sinne pieneen kerrostalo tai rivitalokaksioonko ja joskus kolmioonko meidän olisi pitänyt palata? Nykyisin iso osa ihmisistä asuu kerrostalossa tai rivarissa eikä monen rahat riitä kolmioihin tai neliöihin. Ei sinne oikein oteta aikuisia lapsia pyörimään.
Mun isovanhemmista asui lastensa ollessa pieniä omakotitalossa 4/4. Heidän lapsistaan omakotitalossa asui 4/11. Lapsenlapsista omakotitalossa asuu 2/18.
Kyllä nuoret muuttaa kotiin heti, kun asumistuki poistuu ja toimeentulotuki puolitetaan. Ennen perhe ja suku elätti, nyt yhteiskunta. Saksassa vanhempien tulee elättää alle 25v ikäiset, Italiassa ei ole asumistukimahdollisuutta perheettömänä. Miksi emme ottaisi näistä oppia?
Koska siinä ei ole mitään järkeä.
Vanhat saivat jo. Nyt on nuorten vuoro.
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla sattumaa,mutta monet tuntemani suurten ikäluokkien edustajat on narsistisen oloisia. On tehty niin iso luokkaretki harmaasta töllistä tiilitaloon ja Kanarian lennolle että polla ei ole kestänyt. Ollaan tittelinkipeitä ja rouvat hyvin hienoa rouvaa. Siis sellaista esittämistä ja materialismia.
En voi kuvitella että nöyrä sodanaikainen sukupolvi esim.olisi kerskaillut lapsenlapsillaan yhtä estottomasti, viisivuotias on jo maailmanmestari tms.
He haluaisivat lesoilla hienolla suvullaan. Keskiluokkainen idylli ei vain toimikaan nuoremmille, työelämä muuttunut ja milleniaalit haluavat elämyksiä materian sijaan.
Tuo paremman esittäminen on kyllä niin totta! Ainakin kun omaa äitiäni katson muutaman vuosikymmenen ajalta. On pitänyt materiaa kerätä ja ostaa turkkia ja koruja ym. Työtä on tehnyt kuin pieni eläin joten on ne tietysti ansainnutkin. Ulkomailla on pitänyt reissata yksin usein. Eipä meiltä lapsilta oikein mitään puuttunut noin materian osalta mutta eipä noita vanhempia paljon ole nähnyt aikoinaan, yksin on pitänyt pärjätä. Kun miettii heidän lähtökohtiaan niin onhan siinä hypätty "hökkelistä kartanoon" vaikkei talot nyt niin isoja olleetkaan, mutta se materian määrä. Olivat siinä onnekkaita omassa ikäluokassaan että töitä oli enemmän kuin jaksoi tehdä. Toista on nyt. Töitähän kyllä on mutta palkkaa ei oikein kukaan halua maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö, ihan samalla tavalla teistä valittaa teidän lapset. Se on täysin normaalia. Isovanhemmat glorifioidaan, koska ne on kauempana ja ne hyväksytään. Samalla tavalla ne suuret ikäluokat lynkkasi vanhempiaan ja kehuivat isovanhempiaan, jos ovat niitä tavanneet. (ennen ihmiset kuoli nuorempana)
Minun tyttäreni tulee loistavasti toimeen isovanhempiensa kanssa, jotka eivät ole hänen mielestään puoliksikaan niin noloja arvomaailmoineen päivineen kuin me vanhemmat.
Itse en tajua omia vanhempiani, mutta isovanhempani olivat loistotyyppejä!
Ehkä tyttären lapset sitten ajastaan pitävät minua hengenheimolaisenaan ja arvostelevat äitiään.
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on niin suurten ikäluokkien ajattelua että miksi nuoret eivät asu pidempään kotona tai jos tulee jotain takapakkia elämässä niin miksi eivät muuta kotiin. Tarkastelin tässä alakoulusta, ammattikoulusta ja yliopistosta kertyneet kaverit. 5/48 heidän vanhemmistaan asui omakotitalossa silloin kun oltiin 18-25 vuotiaita. Sinne pieneen kerrostalo tai rivitalokaksioonko ja joskus kolmioonko meidän olisi pitänyt palata? Nykyisin iso osa ihmisistä asuu kerrostalossa tai rivarissa eikä monen rahat riitä kolmioihin tai neliöihin. Ei sinne oikein oteta aikuisia lapsia pyörimään.
Mun isovanhemmista asui lastensa ollessa pieniä omakotitalossa 4/4. Heidän lapsistaan omakotitalossa asui 4/11. Lapsenlapsista omakotitalossa asuu 2/18.
Ja kuka nyt perhettä perustaa anopin keittiöön tai yläkertaan, kun ei ole enää pakko?
Muistan kuinka kerrostaloon *päästiin* nykyajan mukavuuksien ääreen. Pois ahtaudesta.
Tämä voi olla sattumaa,mutta monet tuntemani suurten ikäluokkien edustajat on narsistisen oloisia. On tehty niin iso luokkaretki harmaasta töllistä tiilitaloon ja Kanarian lennolle että polla ei ole kestänyt. Ollaan tittelinkipeitä ja rouvat hyvin hienoa rouvaa. Siis sellaista esittämistä ja materialismia.
En voi kuvitella että nöyrä sodanaikainen sukupolvi esim.olisi kerskaillut lapsenlapsillaan yhtä estottomasti, viisivuotias on jo maailmanmestari tms.
He haluaisivat lesoilla hienolla suvullaan. Keskiluokkainen idylli ei vain toimikaan nuoremmille, työelämä muuttunut ja milleniaalit haluavat elämyksiä materian sijaan.