Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19798)
Vierailija kirjoitti:
Suurissa ikäluokissa on paljon myös koko ikänsä pienellä palkalla raataneita joilla eläke on hiukan yli 1000 €/kk. Työelämää heillä lähes 50 vuotta. Ei tuossa ole mitään kadehdittavaa.
Eikä kaikilla ollut ikinä omaa rahaa, koska eivät uskaltaneet vaatia.
Esim. talonmiesten vaimot siivosivat ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurillakin ikäluokilla on lapsia ja lapsenlapsia. Nuorten stressi opinnoista ja pätkätöistä on kyllä tiedossa.
Suurten ikäluokkien edustajat on yli 70-vuotiaita eläkeläisiä. Miksi ihmisiä kiinnostaa vanhusten näkemykset? Vieläkö palstalla luullaan, että päättäjät kuuluu pääasiassa suuriin ikäluokkiin.
Ei varmaan päättäjät, mutta suuret ikäluokat ovat kovia äänestämään sellaisia puolueita, jotka ajavat heidän etujaan. Ja tosiaan, heitä on kuin meressä mutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sattumoisin rahamäärät, jotka sain opintolainana ja -avustuksena kauppakoulua varten. 2-vuotinen koulu ja sekä laina että avustus olivat n. 300 markkaa. Molemmissa siis tuo kertasuoritus. 1960-luvun loppua tai 1970-luvun alkua. Toinen oli hiukan korkeampi, mutta ei paljoa. 300 markkaa vuonna 1971 olisi euroissa nyt n. 425 euroa. Rakas "ystäväni" oli näreissään kun ostin heti koulua varten kivan laukun. Sitä rahaa ei ollut hänen mielestään tarkoitettu tuollaiseen, tai siis mielipide saattoi olla hänen kärkevän mummonsa.
Kauppakoulussakin ruoka maksoi, eikä minulla ollutkaan koskaan varaa käydä syömässä. Voileipää eväänä.
Valmistuitko työttömäksi? Oliko koko työurasi pätkätöitä ja välissä epävarmuutta uuden löytämisestä?
Olin kyllä työttömänä koulun jälkeen pari kuukautta. Sitä ennen heti koulun loputtua hoidin kotona pikkusiskoa ja isomman siskon lasta. Ja tein puutarhatöitä, ihan yllin kyllin! Sain siitä vähän rahaa tietenkin. Sitten pää SOK-laisen osuuskaupan paikalliseen konttoriin juoksutytöksi. Olin siis 16-vuotias. Haaveilin kotoa pois muuttamisesta, mutta ei siitä niillä palkoilla olisi tullut mitään. Kotoa ei olisi avustettu. 6 henkeä pienessä mökissä, varmaan pienemmässä kuin tämä yksiö, eli jotain 35 neliötä. Ei omaa huonetta tietenkään, koiraa vein ulos, että pääsin miettimään murrosikäisen elämääni. Kesällä oli onneksi iso piha.
Eli sait kuitenkin tekemistä ja käyttörahaa itsellesi? Ihan hyvä alku. Minä kävin kyllä hemmetin raskasta ammattikoulua, mutta alle 16 v ei saanut opintorahaa ja kotona teetettiin työtä ilmaiseksi. T. Boomerien lapsi.
No ei vanhemmat, tai lähinnä äiti, kehdanneet olla maksamatta minulle edes vähän siitä lastenhoidosta jne, koska olisin saanut ilman tuota lapsenpiika-velvoitetta vakituisen työpaikan siitä kaupastakin, missä oltiin entisajan TET-jaksolla töissä. Olin aika pettynyt kun ne kaksi kaveriani pääsivät siihen kauppaan heti koulun jälkeen ja ainakin toinen oli siellä vuosia.
Näihin ketjuihin, missä valitetaan Helsingin asuntojen hintaa ja korkeita vuokria tulee aina joku boomeri neuvomaan näin:
"Nykynuoret on niin ahneita, että pitäisi kantakaupungista asunto saada heti. Miksette vaan muuta edulliseen vuokra-asuntoon ja osta halpaa yksiötä kuten minä tein?
Luulevat ilmeisesti, että halpoja asuntoja on yhä jossain ja nuoret vaan vittumaisuuttaan valittavat.
Omat boomer-sukulaiseni ovat onneksi hyvin ymmärtäväisiä ja kartalla maailman tapahtumista eivätkä meitä nuorempia arvostele. Köyhistä oloista nousivat, mutta kyllä se silti pistää vähän miettimään, kun (hyväkuntoinen) isoäiti esimerkiksi valittaa, että mihinkään ei riitä rahaa ja hänellä käy siivooja ja osti juuri uuden television, vaikka vanha toimi. Saa enemmän eläkettä kouluttamattomana kuin minä (yliopistokoulutettu) tulen ikinä saamaan, vaikka jäi eläkkeelle 45-vuotiaana pitkäaikaissairauden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurillakin ikäluokilla on lapsia ja lapsenlapsia. Nuorten stressi opinnoista ja pätkätöistä on kyllä tiedossa.
Suurten ikäluokkien edustajat on yli 70-vuotiaita eläkeläisiä. Miksi ihmisiä kiinnostaa vanhusten näkemykset? Vieläkö palstalla luullaan, että päättäjät kuuluu pääasiassa suuriin ikäluokkiin.
Ei varmaan päättäjät, mutta suuret ikäluokat ovat kovia äänestämään sellaisia puolueita, jotka ajavat heidän etujaan. Ja tosiaan, heitä on kuin meressä mutaa.
Öö, eli 1940-luvun lopussa syntyneiden äänet painaa enemmän kuin kaikkien muiden ikäluokkien? Etenkin kun he ei edes enää ole määrällisesti suurin ikäluokka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sattumoisin rahamäärät, jotka sain opintolainana ja -avustuksena kauppakoulua varten. 2-vuotinen koulu ja sekä laina että avustus olivat n. 300 markkaa. Molemmissa siis tuo kertasuoritus. 1960-luvun loppua tai 1970-luvun alkua. Toinen oli hiukan korkeampi, mutta ei paljoa. 300 markkaa vuonna 1971 olisi euroissa nyt n. 425 euroa. Rakas "ystäväni" oli näreissään kun ostin heti koulua varten kivan laukun. Sitä rahaa ei ollut hänen mielestään tarkoitettu tuollaiseen, tai siis mielipide saattoi olla hänen kärkevän mummonsa.
Kauppakoulussakin ruoka maksoi, eikä minulla ollutkaan koskaan varaa käydä syömässä. Voileipää eväänä.
Valmistuitko työttömäksi? Oliko koko työurasi pätkätöitä ja välissä epävarmuutta uuden löytämisestä?
Olin kyllä työttömänä koulun jälkeen pari kuukautta. Sitä ennen heti koulun loputtua hoidin kotona pikkusiskoa ja isomman siskon lasta. Ja tein puutarhatöitä, ihan yllin kyllin! Sain siitä vähän rahaa tietenkin. Sitten pää SOK-laisen osuuskaupan paikalliseen konttoriin juoksutytöksi. Olin siis 16-vuotias. Haaveilin kotoa pois muuttamisesta, mutta ei siitä niillä palkoilla olisi tullut mitään. Kotoa ei olisi avustettu. 6 henkeä pienessä mökissä, varmaan pienemmässä kuin tämä yksiö, eli jotain 35 neliötä. Ei omaa huonetta tietenkään, koiraa vein ulos, että pääsin miettimään murrosikäisen elämääni. Kesällä oli onneksi iso piha.
Kuinkas monta juoksutytön (tai -pojan) paikkaa luulet nyky-yhteiskunnassa olevan?
Sulla on muuten hervottoman kokoinen yksiö, jos se on yli 35 neliötä? Nykyaikana tuo alkaa olla kaksion koko.
Minä en ole mitenkään edes väittänyt, että tuollaisia töitä enää nykyään olisi. Kerroin vain millaista se minun kohdallani oli, se työelämä. Olen elänyt toimistotöiden muutoksen keskellä. Kirjoituskoneista ja vahasmonistuksesta lähtien...kuka sellaisen vielä muistaa?
Hervottoman kokoinen asuntoni ei tunnu olevan kun muutin tähän kaksiosta :) Ihan kuin tunkisi isoa jalkaansa pikkuiseen kenkään. Tässä on siis pieni keittosyvennys ja aika iso kylppäri. Kai fiksusti ajateltu, että tässä voi asua joskus pyörätuoliakin käyttävä. Ei vaatehuonetta. Parvekekin on, ei tosin kattoa sillä. Ja aurinko paistaa koko päivän, en tosin pumppuni takia pysty enää auringosta nauttimaan.
Meillä oli koulussa vielä ala-asteella käytössä vahakopiokoneet. Lähinnä niitä käytettiin koepapereiden monistamiseen. Tunnistaisin sen tuoksun vieläkin.
Konekirjoitusta opiskelin yläasteella valinnaisena aineena. Opin kymmensormijärjestelmän, joka eräs hyödyllisin yksittäinen taito, jonka koulussa opin. Hyödynnän sitä päivittäin työssäni ja myös vapaa-ajalla esim. tämän viestin kirjoittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ap:n tuntemat boomerit asuvat jossain perämetsässä. Siellä on näirä kapeakatseisia jotka eivät muun maailman menosta tiedä. Itse tunnen paljon boomereita jotka ovat paljon fiksumpia kuin nämä nykynuoret, jotka elävät 30 vuotiaiksi yhteiskunnan piikkiin ja menevät sitten ensimmäiseen työpaikkaansa sormi suussa. Ap:n mukaan boomerit menivät 20v töihin. Oikeasti he aloittivat työt 15v, jos eivät korkeakouluttautuneet.
Ja missä se sinun fiksuutesi on, ei tuossa kommentissa ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sattumoisin rahamäärät, jotka sain opintolainana ja -avustuksena kauppakoulua varten. 2-vuotinen koulu ja sekä laina että avustus olivat n. 300 markkaa. Molemmissa siis tuo kertasuoritus. 1960-luvun loppua tai 1970-luvun alkua. Toinen oli hiukan korkeampi, mutta ei paljoa. 300 markkaa vuonna 1971 olisi euroissa nyt n. 425 euroa. Rakas "ystäväni" oli näreissään kun ostin heti koulua varten kivan laukun. Sitä rahaa ei ollut hänen mielestään tarkoitettu tuollaiseen, tai siis mielipide saattoi olla hänen kärkevän mummonsa.
Kauppakoulussakin ruoka maksoi, eikä minulla ollutkaan koskaan varaa käydä syömässä. Voileipää eväänä.
Valmistuitko työttömäksi? Oliko koko työurasi pätkätöitä ja välissä epävarmuutta uuden löytämisestä?
Olin kyllä työttömänä koulun jälkeen pari kuukautta. Sitä ennen heti koulun loputtua hoidin kotona pikkusiskoa ja isomman siskon lasta. Ja tein puutarhatöitä, ihan yllin kyllin! Sain siitä vähän rahaa tietenkin. Sitten pää SOK-laisen osuuskaupan paikalliseen konttoriin juoksutytöksi. Olin siis 16-vuotias. Haaveilin kotoa pois muuttamisesta, mutta ei siitä niillä palkoilla olisi tullut mitään. Kotoa ei olisi avustettu. 6 henkeä pienessä mökissä, varmaan pienemmässä kuin tämä yksiö, eli jotain 35 neliötä. Ei omaa huonetta tietenkään, koiraa vein ulos, että pääsin miettimään murrosikäisen elämääni. Kesällä oli onneksi iso piha.
Kuinkas monta juoksutytön (tai -pojan) paikkaa luulet nyky-yhteiskunnassa olevan?
Sulla on muuten hervottoman kokoinen yksiö, jos se on yli 35 neliötä? Nykyaikana tuo alkaa olla kaksion koko.
Minä en ole mitenkään edes väittänyt, että tuollaisia töitä enää nykyään olisi. Kerroin vain millaista se minun kohdallani oli, se työelämä. Olen elänyt toimistotöiden muutoksen keskellä. Kirjoituskoneista ja vahasmonistuksesta lähtien...kuka sellaisen vielä muistaa?
Hervottoman kokoinen asuntoni ei tunnu olevan kun muutin tähän kaksiosta :) Ihan kuin tunkisi isoa jalkaansa pikkuiseen kenkään. Tässä on siis pieni keittosyvennys ja aika iso kylppäri. Kai fiksusti ajateltu, että tässä voi asua joskus pyörätuoliakin käyttävä. Ei vaatehuonetta. Parvekekin on, ei tosin kattoa sillä. Ja aurinko paistaa koko päivän, en tosin pumppuni takia pysty enää auringosta nauttimaan.
Meillä oli koulussa vielä ala-asteella käytössä vahakopiokoneet. Lähinnä niitä käytettiin koepapereiden monistamiseen. Tunnistaisin sen tuoksun vieläkin.
Konekirjoitusta opiskelin yläasteella valinnaisena aineena. Opin kymmensormijärjestelmän, joka eräs hyödyllisin yksittäinen taito, jonka koulussa opin. Hyödynnän sitä päivittäin työssäni ja myös vapaa-ajalla esim. tämän viestin kirjoittamiseen.
Konekirjoitustaito oli tosi hyvää valuuttaa työnhaussa vielä 80-luvulla. Pääsin heti peruskoulun jälkeen kesätöihin sihteeriksi, koska olin nopea kirjoittamaan koneella. Jatkoin niitä töitä opiskelujen ohessa, sitten sain melko hyvän paikan kaupunginkansliasta, koska minulla oli sitä toimistotyökokemusta jo nuoresta iästä huolimatta kertynyt monta vuotta. Tätä ei iki maailmassa tapahdu enää tänä päivänä. Mutta ehkä samanlainen käypä valuutta voisi olla jokin hygieniapassi tai työturvallisuuskortti, vähän alasta riippuen?
Vanhempieni sisaruksista, kaikki boomereita, löytyy kaksi alkoholisoitunutta työn karttelijaa, yksi itsemurhaan päätynyt, yksi pienipalkkainen hoitotyöntekijä joka jäi aikaisin varhaiseläkkeelle, yksi pitkäaikaistyötön jolle mikään työ ei ollut tarpeeksi hyvä. Kolme muutti Ruotsiin ja ovat siellä opiskelleet hyvät ammatit ja tehneet uraa. Nämä Suomeen jääneet olivat heille tietenkin katkeran kateellisia ja syyttivät heitä omasta epäonnestaan.
Että sellaisia työn sankareita ja yhteiskunnan rakentajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni on erittäin todennäköisesti ADHD ja sai aikoinaan tehdastyötä kun meni kysymään, ei vaadittu mitään koulutuksia ja isä oli tuolla tehtaalla eläkkeelle jäämiseen asti. Nykyään ei olisi yhtä helppoa. Isä ei varmaan saisi nykykriteerellä ajokorttiakaan..
Olipa mahtava etuoikeus. Vastaavaan paskaduuniin pääsee kyllä nykyäänkin. Vaikkapa Wolt-kuskiksi.
Tienaappa woltin hommissa omakotitalo ja mökki alle kolmekymppisenä.
Ja kyllä, säännöllinen työ on etuoikeus. Oletko liian nuori vai vanha kun et sitä ymmärrä?
Ja sitten mennään takasin todellisuuteen. Alle kolmikymppisenä sinkkuboomerit asuivat alivuokralaishuoneissa. Semmoisissa oloissa ettei kukaan nykyisin suostuisi asumaan siten. Heti alkaisi kauhea ulina köyhien huonosta kohtelusta. Parisuhteessa olevat vuokrayksiössä, tai ainakin jotkut heistä. Itselläni eka omistusasunto 43-vuotiaana. Eikä inflaatio todellakaan syönyt lainaa, mutta muuttoliike kylläkin nollasi sen arvon.
Katkeruutesi mittasuhteet ovat on käsittämättömät. Ajattele, kaikki ne sadulta kuulostavat jutut mitä ne boomerit omasta elämästään kertovat ovatkin totta. Ne oli niin köyhiä. Sitten tekivät niitä paskaduunejansa ja säästivät. Ei niillä oikeasti ollut mitään tuhkimon taikakummia loihtimassa kultaisia kärryjä. Paremmin nykyisin menee. Kyllä sinäkin vielä sen työpaikan jostain saat. Semmoinen ero näkyy meidän boomereiden ua nykynuorten välilä olevan, että työttömyyden kourissa ainakin minä ajattelin, että olen niin huono ettei kukaan ota minua töihin. Nykyisin vastaavasti ajatellaan, että boomereiden vika kun mulle ei ole heti ekaksi työpaikaksi johtajan duunia tarjolla.
Huokaus. Eipä tietenkään. Jonkun suvun yksilöt ovat jotain mieltä ja sitten se yleistetään koskemaan koko ikäluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Höpöhöpö. Näitä vanhemmat ja näitä nuoremmat ikäluokat on ihan ymmärräväisiä ja avarakatseisia. Suurissa ikäluokissa jostain syystä kytee mystinen narsismioireinen paremmusaate. Heillä on kaikki ollut elämässä helppoa. Omaisuus oli jo maksettu niillä kovilla palkoilla kun lama iski, niin mitään eivät edes menettäneet.[/quo
Puhut potaskaa. Kuulun suuriin ikäluokkiin ja jouduin kustantamaan yliopisto-opintoni opintolainoilla, jotka maksoin valmistumisen jälkeen korkoineen takaisin, joka pennin. Opintotuki oli silloin noin 100 mk/ puolelta vuodelta eli lukukaudelta.
Ei ollut asumistukea, ei mitään sosiaalisia tukia apuja, vuokrat ja ruoat maksettiin itse. Moni kärsi välillä nälkää rahojen loppuessa ja oli yleistä lähteä viikonloppuisin kotiin syömään ja pesemään vaattensa. Kellään ei ollut omaa pesukonetta tai pesulaa käytössään.
Asuntolainaa ei ollut akateemisen lainaa opintolainaa takaisin maksavan varaa ottaa ennen keski-ikää, ja ne vuodet kiristivät perheen talouden äärimmilleen. Moni sai asuntonsa maksettua takaisin lähes eläkeiässä.
Kannattaisi ottaa asioistap selvää ennen kuin laatii näitä oskupajamäen tyylisiä kateellisia ja perättömiä kirjoituksia.
Boomeri jonka mielestä oma eläke on itse maksettu on kyllä viimeinen jolla on varaa kehottaa muita " ottamaan selvää"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on ap oikeassa. Tuttua tämä 50-60-lukulaisten paremmuuden tunne. Kaikki saatu helpolla ja heidän nuoruudessaan Suomessa täystyöllisyys ja hyviä työpaikkoja tosiaan kansakoulu- puhumattakaan lukiopohjalta. Sitten haukutaan nuoria ja tunnetaan ylemmyyttä.
Ja kuvitellaan, että ollaan 70-vuotiaana nelikymppisiä. Töistä ei lähdettäisi millään pois.
Nokäolisi sopiva ikä jäädä pois töistä. 60 on liian nuori ja 70 liian vanha. Se onkin jo kerrottu edellä. Mutta mikä on sopiva niin ettei siitä ole ulisemista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni on erittäin todennäköisesti ADHD ja sai aikoinaan tehdastyötä kun meni kysymään, ei vaadittu mitään koulutuksia ja isä oli tuolla tehtaalla eläkkeelle jäämiseen asti. Nykyään ei olisi yhtä helppoa. Isä ei varmaan saisi nykykriteerellä ajokorttiakaan..
Olipa mahtava etuoikeus. Vastaavaan paskaduuniin pääsee kyllä nykyäänkin. Vaikkapa Wolt-kuskiksi.
Tienaappa woltin hommissa omakotitalo ja mökki alle kolmekymppisenä.
Ja kyllä, säännöllinen työ on etuoikeus. Oletko liian nuori vai vanha kun et sitä ymmärrä?Ja sitten mennään takasin todellisuuteen. Alle kolmikymppisenä sinkkuboomerit asuivat alivuokralaishuoneissa. Semmoisissa oloissa ettei kukaan nykyisin suostuisi asumaan siten. Heti alkaisi kauhea ulina köyhien huonosta kohtelusta. Parisuhteessa olevat vuokrayksiössä, tai ainakin jotkut heistä. Itselläni eka omistusasunto 43-vuotiaana. Eikä inflaatio todellakaan syönyt lainaa, mutta muuttoliike kylläkin nollasi sen arvon.
Katkeruutesi mittasuhteet ovat on käsittämättömät. Ajattele, kaikki ne sadulta kuulostavat jutut mitä ne boomerit omasta elämästään kertovat ovatkin totta. Ne oli niin köyhiä. Sitten tekivät niitä paskaduunejansa ja säästivät. Ei niillä oikeasti ollut mitään tuhkimon taikakummia loihtimassa kultaisia kärryjä. Paremmin nykyisin menee. Kyllä sinäkin vielä sen työpaikan jostain saat. Semmoinen ero näkyy meidän boomereiden ua nykynuorten välilä olevan, että työttömyyden kourissa ainakin minä ajattelin, että olen niin huono ettei kukaan ota minua töihin. Nykyisin vastaavasti ajatellaan, että boomereiden vika kun mulle ei ole heti ekaksi työpaikaksi johtajan duunia tarjolla.
Sano edes että teillä boomereilla menee paremmin. Hyvät eläkkeet verrattain nuorina ja omaisuutta löytyy. Hyvin luovittu muiden sukupolvien selkänahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Höpöhöpö. Näitä vanhemmat ja näitä nuoremmat ikäluokat on ihan ymmärräväisiä ja avarakatseisia. Suurissa ikäluokissa jostain syystä kytee mystinen narsismioireinen paremmusaate. Heillä on kaikki ollut elämässä helppoa. Omaisuus oli jo maksettu niillä kovilla palkoilla kun lama iski, niin mitään eivät edes menettäneet.
Jopas sitä oiot mutkat suoriksi ja YLEISTÄT!
Suuret ikäluokat sitä ja tätä. Hohhoi. Mieti nyt pikkusen. Ehkä sinne mahtuu muuuuutama poikkeus.
En ymmärrä noin mustavalkoista ajattelua. En.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni on erittäin todennäköisesti ADHD ja sai aikoinaan tehdastyötä kun meni kysymään, ei vaadittu mitään koulutuksia ja isä oli tuolla tehtaalla eläkkeelle jäämiseen asti. Nykyään ei olisi yhtä helppoa. Isä ei varmaan saisi nykykriteerellä ajokorttiakaan..
Olipa mahtava etuoikeus. Vastaavaan paskaduuniin pääsee kyllä nykyäänkin. Vaikkapa Wolt-kuskiksi.
Tienaappa woltin hommissa omakotitalo ja mökki alle kolmekymppisenä.
Ja kyllä, säännöllinen työ on etuoikeus. Oletko liian nuori vai vanha kun et sitä ymmärrä?Ja sitten mennään takasin todellisuuteen. Alle kolmikymppisenä sinkkuboomerit asuivat alivuokralaishuoneissa. Semmoisissa oloissa ettei kukaan nykyisin suostuisi asumaan siten. Heti alkaisi kauhea ulina köyhien huonosta kohtelusta. Parisuhteessa olevat vuokrayksiössä, tai ainakin jotkut heistä. Itselläni eka omistusasunto 43-vuotiaana. Eikä inflaatio todellakaan syönyt lainaa, mutta muuttoliike kylläkin nollasi sen arvon.
Katkeruutesi mittasuhteet ovat on käsittämättömät. Ajattele, kaikki ne sadulta kuulostavat jutut mitä ne boomerit omasta elämästään kertovat ovatkin totta. Ne oli niin köyhiä. Sitten tekivät niitä paskaduunejansa ja säästivät. Ei niillä oikeasti ollut mitään tuhkimon taikakummia loihtimassa kultaisia kärryjä. Paremmin nykyisin menee. Kyllä sinäkin vielä sen työpaikan jostain saat. Semmoinen ero näkyy meidän boomereiden ua nykynuorten välilä olevan, että työttömyyden kourissa ainakin minä ajattelin, että olen niin huono ettei kukaan ota minua töihin. Nykyisin vastaavasti ajatellaan, että boomereiden vika kun mulle ei ole heti ekaksi työpaikaksi johtajan duunia tarjolla.Sano edes että teillä boomereilla menee paremmin. Hyvät eläkkeet verrattain nuorina ja omaisuutta löytyy. Hyvin luovittu muiden sukupolvien selkänahasta.
Heh heh. Valittajien sukupolvi. Naisvallan sukupolvi. Sateenkaarisukupolvi. Ihan itse olette kusenne keittäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat.
Mutta suurempi vaikutus on ollut lapsiin, jotka ovat kokeneet 90-luvun laman eli 80-luvulla syntyneet lapset. 40-70-luvuilla syntyneet ovat olleet parhaimmissa asemissa elämässä. 70-luvun alussa syntyneet ovat menestyneet työelämässä parhaiten, ovat myös kaikkein koulutetuin ryhmä kiitos mm. runsaiden opintotukien ja joustavien opiskelumahdollisuuksien, 50-luvulla syntyneet eivät ole kokeneet minkäänlaista pula-aikaa enää, 40-luvun alussa syntyneet ovat nähneet vielä köyhyyttä, mutta loppupuolella syntyneet eivät. 60-luvulla syntyneille lama on tullut vasta kolmekymppisenä, kun lapsetkin oli jo useimmilla hankittuna.
Olet niin oikeassa. Synnyin 58. 70- luvun laman yli hyppäsin kokonaan. Jätin sen väliin. Pompsista vaan. Olihan siinä se työttömyys, joo, eikä rahaa edes postimerkkiin tai siihen, että olisi päässyt kaupunkiin ilmoittautumaan määräajoin työkkäriin. Marjoja myymällä sitten sain sen verran, että pystyin lähettelemään työhskemuksia. En tiedä luettiinko niitä edes, koska ei ollut kirjoituskonetta ja kirjoitin ne käsin. En päässyt edes Ruotsiin tiskaamaan. Voin kertoa, että nälkä oli semmoinen, että olen sen jälkeen pitänyt huolen, ettei samaa tarvitse kokea uudestaan. Sitten vaan lopulta onni potkaisi. Opiskelin toisen ammatin ja putkahdin taas työmarkkinoille 90- luvun lamaan. Muutin viikon tai kahden mittaisten pätkätöiden perässä ympäri Suomea aina viikon tai parin välein. Jatkokouluttauduin ja tentin lisää tutkintoja. Ensimmäisen vakituisen työpaikan sain 47v. Ja ne asumiset. Hellahuone, vesijohdoton ja viemäritön pihamökki, alivuokralaishuone toisen kanssa jaettuna, asuntolahuone toisensa perään ja yhteiset keittiö, suihku ja vessa.
Ja se asuntolainan syövä inflaatio? Se söi myös asuntosäästötilin tyhjäksi sotä mukaa kuin sinne mitään sai karttumaan. Ilman omasäästöosuutta ei mtn asiaa lainaa kysymään.
Kyllä ennen on kaikki tullut niin kultalusikalla, että on se niin väärin nykynuoria kohtaan. On se. Voi voi.
Millaista oli ennen 70-lukua jo tietänet. Kun kakarat oli pakko pistää tekemään töitä, koska muuten ei olisi selvitty. Että selvittiin.ikään tultuKyllä, se oli myös omaa ansiota viimeistään teini-ikään tultua. Vaikka vanhempamme olivat rautaa ja terästä, ei sen ajan oloissa ollut muuta vaihtoehtoa kuin että kakarat osallistuvat kaikkiin töihin kotona ja pelloilla, jotkut metsässäkin.
Mutta nykyisin on niin vaikeaa nuorilla. Kännykkäkään ei saa uutta joka vuosi. Ja äiti komentelee viemään lautasen tiskikoneeseen pöydästä noustua. On niin ankaraa ja vaikeaa. Voi voi. Ja jos muuttaa omilleen, niin ei ole varaa kaksiota isompaan. Joutuu joskus käyttämään viimevuotista paitaa, vaikka se on jo niin last season. Voi voi voi voi.
Siellä taas yksi ikieläkeläinen hevostelee, kun on ainoana sukupolvena maailmanhistoriassa onnistunut kusettamaan jymyeläkkeen omien vanhempiensa ja lastensa kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ap:n tuntemat boomerit asuvat jossain perämetsässä. Siellä on näirä kapeakatseisia jotka eivät muun maailman menosta tiedä. Itse tunnen paljon boomereita jotka ovat paljon fiksumpia kuin nämä nykynuoret, jotka elävät 30 vuotiaiksi yhteiskunnan piikkiin ja menevät sitten ensimmäiseen työpaikkaansa sormi suussa. Ap:n mukaan boomerit menivät 20v töihin. Oikeasti he aloittivat työt 15v, jos eivät korkeakouluttautuneet.
Sun mielestä ilmeisesti peruskoulun loppuun käyminen on korkeakoulutuksen hankkimista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni on erittäin todennäköisesti ADHD ja sai aikoinaan tehdastyötä kun meni kysymään, ei vaadittu mitään koulutuksia ja isä oli tuolla tehtaalla eläkkeelle jäämiseen asti. Nykyään ei olisi yhtä helppoa. Isä ei varmaan saisi nykykriteerellä ajokorttiakaan..
Olipa mahtava etuoikeus. Vastaavaan paskaduuniin pääsee kyllä nykyäänkin. Vaikkapa Wolt-kuskiksi.
Tienaappa woltin hommissa omakotitalo ja mökki alle kolmekymppisenä.
Ja kyllä, säännöllinen työ on etuoikeus. Oletko liian nuori vai vanha kun et sitä ymmärrä?Ja sitten mennään takasin todellisuuteen. Alle kolmikymppisenä sinkkuboomerit asuivat alivuokralaishuoneissa. Semmoisissa oloissa ettei kukaan nykyisin suostuisi asumaan siten. Heti alkaisi kauhea ulina köyhien huonosta kohtelusta. Parisuhteessa olevat vuokrayksiössä, tai ainakin jotkut heistä. Itselläni eka omistusasunto 43-vuotiaana. Eikä inflaatio todellakaan syönyt lainaa, mutta muuttoliike kylläkin nollasi sen arvon.
Katkeruutesi mittasuhteet ovat on käsittämättömät. Ajattele, kaikki ne sadulta kuulostavat jutut mitä ne boomerit omasta elämästään kertovat ovatkin totta. Ne oli niin köyhiä. Sitten tekivät niitä paskaduunejansa ja säästivät. Ei niillä oikeasti ollut mitään tuhkimon taikakummia loihtimassa kultaisia kärryjä. Paremmin nykyisin menee. Kyllä sinäkin vielä sen työpaikan jostain saat. Semmoinen ero näkyy meidän boomereiden ua nykynuorten välilä olevan, että työttömyyden kourissa ainakin minä ajattelin, että olen niin huono ettei kukaan ota minua töihin. Nykyisin vastaavasti ajatellaan, että boomereiden vika kun mulle ei ole heti ekaksi työpaikaksi johtajan duunia tarjolla.Sano edes että teillä boomereilla menee paremmin. Hyvät eläkkeet verrattain nuorina ja omaisuutta löytyy. Hyvin luovittu muiden sukupolvien selkänahasta.
Heh heh. Valittajien sukupolvi. Naisvallan sukupolvi. Sateenkaarisukupolvi. Ihan itse olette kusenne keittäneet.
Vaikka sukupolvi kuvaus pitäisikin paikkaansa emme sentään maksata eläkkeitä omien vanhempien ja lastemme kustannuksella. Siinä teidän kusetuksessa sitä kusta riittääkin lusikoitavaksi ja pahalta maistu keitettynäkin.
Alue: Aihe vapaa
Koulussa sain vahamonisteita 80-luvulla, kun uusi ja hieno teknologia petti.