Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19798)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi päästään kohta kapitalismista, ja kaikki saavat yhtä paljon.
Nyt on eletty maailmassa, jossa toimeentulo on perustunut työstä saatavaan palkkaan.
Työn tehokkuus on kasvanut, eikä kaikkien työpanosta enää tarvita. Jotain täytyy muuttua, jotta hyvinvointi saadaan jaettua oikeudenmukaisesti.
Työtäkin pitäisi jakaa tasaisesti, eikä niin että toiset tekevät ja toiset ottavat heidän palkastaan ison siivun.
Suuret ikäluokat alkavat olla jo haudassa. Ja mitä siitä 50 vuoden työrupeamasta jäi käteen?
Arvonsa menettänyt asunto ja vinkuvat nuoret, jotka haluavat kaiken ilman työpanosta ja kuvittelevat, että se on toisten elämä on helppoa ja hauskaa ollut.
No oli se sitä silloin, kun oli varaa valittaa työn määrästä (olin työtön yh, äitini ei) ja sitten siitä, miten nuoret saikin niitä töitä mitä ei itse hakenut.
Ja koulusta mihin ei aikoinaan mennyt, kun veli meni toiseen ja äiti tahtoi että hänkin menee sinne eikä mennyt sitten mihinkään.
Ja eläkkeestä joka oli minun, lapsia kasvattavan palkan suuruinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurillakin ikäluokilla on lapsia ja lapsenlapsia. Nuorten stressi opinnoista ja pätkätöistä on kyllä tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Muistan sattumoisin rahamäärät, jotka sain opintolainana ja -avustuksena kauppakoulua varten. 2-vuotinen koulu ja sekä laina että avustus olivat n. 300 markkaa. Molemmissa siis tuo kertasuoritus. 1960-luvun loppua tai 1970-luvun alkua. Toinen oli hiukan korkeampi, mutta ei paljoa. 300 markkaa vuonna 1971 olisi euroissa nyt n. 425 euroa. Rakas "ystäväni" oli näreissään kun ostin heti koulua varten kivan laukun. Sitä rahaa ei ollut hänen mielestään tarkoitettu tuollaiseen, tai siis mielipide saattoi olla hänen kärkevän mummonsa.
Kauppakoulussakin ruoka maksoi, eikä minulla ollutkaan koskaan varaa käydä syömässä. Voileipää eväänä.
Valmistuitko työttömäksi? Oliko koko työurasi pätkätöitä ja välissä epävarmuutta uuden löytämisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatan kuvitella, mutta jotenkin tuntuu että jopa isovanhempieni sotasukupolvi oli ymmärtävämpää ja mukavampaa kuin lapsensa, eli suuret ikäluokat. Ehkä se ylimielisyys on tullut helpon materian mukana. Asuntolainan söi inflaatio ja kansakoulupohjalla pääsi etenemään johtajan hommiin.
Sota-ajan eläneet ymmärsikin että kaikki ei mene niin kuin haluaisi, eikä se ole omista valinnoista kiinni.
Mutta nämä sodan jälkeen syntyneet ovat saaneet kaiken helpolla ja kuvittelevat sen olevan omaa ansiotaan.
Noh, noh. Tuossa on taustalla ajatus, että täytyy yrittää ja olla reipas. Jouten olo on synti ja häpeä. Työttömyyttä ovat kokeneet. Moni lähti Ruotsiin 60-luvulla, kun Suomessa työtä ei riittänyt eikä nykyisenlaista työttömyysturvaa tunnettu. Samoin 90-luvun laman aikana tai jälkimainingeissa moni joutuu työttömäksi. Luokkakaverien vanhemmista työt loppuivat niin tehtaan työntekijältä kuin pankinjohtajalta.
Mutta totta on, että monet siitä ikäluokasta kuvittelevat töitä yhä löytyvän kun vain kävelee firmaan sisään esittäytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen asteen opinnot ovat maksuttomia nyt aloittaneille ja siitä eteenpäin eli miten lukion kulut nousee kaiken aikaa?
Oppikoulukin eli viitosluokasta eteenpäin oli ennen maksullinen, kirjat, ruoka, matkat - jos edes pääsit koko kouluun.
No vaikka ne opintomateriaalit kuten kalliit tietokoneet, kirjat...
No JUURI ne on nyt ilmaisia, kaikki, enää ei tarvi niitä kirjoja edes maksaa. Ja taatusti ei lukiossa vaadita monen tuhannen tietokonetta :D Edes meillä IT-alan ammattilaisilla ei ole "monen tuhannen tietokonetta" ja käyttö on vaativaa ammattikäyttöä
Niin, ne tulevat pian ilmaiseksi. Anoppi maksoi poikani serkulle yhtä ja toista, myös kalliin koneen. Ko. opiskelija pääsi ylioppilaaksi viime vuonna.
Tämä Turussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi päästään kohta kapitalismista, ja kaikki saavat yhtä paljon.
Ei kapitalismin ainoa vaihtoehto ole valtio-omisteinen kommunismi. Onneksi toisaan nuo näin luulevat ikäluokat kuolee kohta pois ja nuoret pääsevät rakentamaan parempaa maailmaa, mikäli siitä on näiden mallorcalla ravaavien kulutusikäluokkien jälkeen mitään jäljellä.
Suomalaisten suurtenkin ikäluokkien merkitys on hyttysenpska maailman ihmispaljoudessa. Suomen omassa mittakaavassa meni kuitenkin niin että jäi aineellisia ja henkisiä voimavaroja tehdä maailmanparannustyötä, ja varaa nurista. Kohta on resurssit loppu. Jos jotain on pielessä ei ole ikäluokkien vika vaan se nuortenkin ihailema globalisaatio. Nuoret odotti helppoa ja ihanaa elämää mutta globaalissa pyöritään. Onnea rakennustyölle. Sitä raskasta matalapalkkatyötä vissiin olisi tarjolla lähes rajattomasti mut ei siis huvita noin henkilökohtaisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurillakin ikäluokilla on lapsia ja lapsenlapsia. Nuorten stressi opinnoista ja pätkätöistä on kyllä tiedossa.
Suurten ikäluokkien edustajat on yli 70-vuotiaita eläkeläisiä. Miksi ihmisiä kiinnostaa vanhusten näkemykset? Vieläkö palstalla luullaan, että päättäjät kuuluu pääasiassa suuriin ikäluokkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
Noin mekin sanoimme nuorina, niin kertoi äitinikin sanoneen......
Kylläpä sinä olet nolo, mutta niinhän nuorena onkin tietämätön ja kapeakatseinen.
Kyllä sinustakin ehkä vielä ihminen tulee.
Eli sinun mielestäsi on huono jos ap haluaa ymmärtää nuoria? Vai mitä oikein tarkoitit?
Muutenkin tuo kommentti oli epäasiallinen, mutta samalla surullisen kuvaava. Inhottavan alentuva ja ylimielinen samaan aikaan. Mutta noinhan osa teistä ajattelee. On erittäin hyvä vaan että näistä asioista puhutaan vielä kun olette sen verran järjissänne että jotakin tajuatte. Ehkä se teidän elämäntapanne ei olekaan ainoa oikea, vaan kukin aika on erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nuo 40-luvulla syntyneet eläneet paljon kovemman elämän kuin mitä nykyisin eletään. Meille tuli sähköt 70-luvulla.iti vielä keitteli lakanapyykkiä padassa. Ruuat teki puuliedellä. Vesi juoksi emännän ämpärissä. Sahanpurukasaan varattiin talvella isoja jääkuutioita joiden avulla pärjättiin keväällä, mutta kesällä ei jääkaappikylmää ollut. Tiskikoneita ei ollut keksitty eikä pakastimesta oltu kuultukaan. Talot on rakennettu käsin vasaralla hakkaamalla. Metsä- ja peltotyöt tehty nuorena hevosella ja vasta vartuttua traktorilla, jos on ensin käsityönä saanut semmoisen hinnan kasaan. Ei mikään ihme, että töitä heille löytyi. Ja sitä he totisesti ovat saaneet tehdäkin. Ollut onni syntyä sotakorvausten maksumieheksi, kun on saanut tehdä töitä niiden eteen. Itse synnyin sen verran myöhemmin, että olen saanut nauttia jo teini-ikäisestä lähtien juoksevasta vedestä, pyykkikoneen helppoudesta, autokyydistä, sähkövalosta, kouluun pääsemisestä ja kaikista nykyajan ihanuuksista. En kyllä yhtään ihmettele, jos he katsovat meitä helpommalla päässeitä pitkin nenää. On heillä siihen syynsäkin. Elämä oli heillä niin toisenlaista. Paljon kovempaa kuin nyt.
Teillä on ollut keskimääräistä takapajuisempaa. Googlettelin asiaa ja löysin tiedon, että 50-luvulla enää joka viides kotitalous oli ilman sähköä Suomessa. Suurimmalla osalla suuria ikäluokkia on elämä siis ollut modernimpaa ja helpompaa jo lapsuudesta alkaen. Ja vaikka kaupungistuminen ei ollut niin pitkällä kuin nykyään, niin eivät kaikki suomalaiset tuohon aikaan silti asuneet maalla metsä- ja peltotöitä tekemässä.
Asuin vielä 1980-luvun alussa asunnossa, jonne tuli vain kylmä vesi. Oli ulkovessakin. Sauna oli pihassa, mutta sitä ei voinut käyttää talvella kun vesijohdot jäätyivät. Ainakin kerran jäätyi myös asunnon vesijohto, jolloin haettiin vettä tien toiselta puolelta naapurista.
Pyykin pesin käsin pienellä tiskipöydällä, ämpäreissä ja vadeissa. Siinä oli vain kaatoallas. Vauvakin asui näissä oloissa yli 6-kuukautiseksi, ja pyykkiä riitti. Eikä ollut mitään hienoja ja kalliita vaippoja, tai ehkä jotain oli kaupoissa jo, mutta ei meillä. Keitin sideharsovaipat.
Se öljykamiina lämmityslaitteena oli kamala, pelkäsin aina vähän,
että se syttyy jotenkin liikaa palamaan eikä me päästä ulos kun se oli oven vieressä.
"Yksi helpolla päässyt suurten ikäluokkien perässä syntynyt"
Maailmahan on just menossa kohti dystopiaa jossa teknologia ja isoveli valvoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sattumoisin rahamäärät, jotka sain opintolainana ja -avustuksena kauppakoulua varten. 2-vuotinen koulu ja sekä laina että avustus olivat n. 300 markkaa. Molemmissa siis tuo kertasuoritus. 1960-luvun loppua tai 1970-luvun alkua. Toinen oli hiukan korkeampi, mutta ei paljoa. 300 markkaa vuonna 1971 olisi euroissa nyt n. 425 euroa. Rakas "ystäväni" oli näreissään kun ostin heti koulua varten kivan laukun. Sitä rahaa ei ollut hänen mielestään tarkoitettu tuollaiseen, tai siis mielipide saattoi olla hänen kärkevän mummonsa.
Kauppakoulussakin ruoka maksoi, eikä minulla ollutkaan koskaan varaa käydä syömässä. Voileipää eväänä.
Valmistuitko työttömäksi? Oliko koko työurasi pätkätöitä ja välissä epävarmuutta uuden löytämisestä?
Ei varmaan valmistunyt työttömäksi kun on "aina halunnut tehdä töitä" tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi päästään kohta kapitalismista, ja kaikki saavat yhtä paljon.
Ei kapitalismin ainoa vaihtoehto ole valtio-omisteinen kommunismi. Onneksi toisaan nuo näin luulevat ikäluokat kuolee kohta pois ja nuoret pääsevät rakentamaan parempaa maailmaa, mikäli siitä on näiden mallorcalla ravaavien kulutusikäluokkien jälkeen mitään jäljellä.
Suomalaisten suurtenkin ikäluokkien merkitys on hyttysenpska maailman ihmispaljoudessa. Suomen omassa mittakaavassa meni kuitenkin niin että jäi aineellisia ja henkisiä voimavaroja tehdä maailmanparannustyötä, ja varaa nurista. Kohta on resurssit loppu. Jos jotain on pielessä ei ole ikäluokkien vika vaan se nuortenkin ihailema globalisaatio. Nuoret odotti helppoa ja ihanaa elämää mutta globaalissa pyöritään. Onnea rakennustyölle. Sitä raskasta matalapalkkatyötä vissiin olisi tarjolla lähes rajattomasti mut ei siis huvita noin henkilökohtaisesti?
Puhu siitä globalisaatiosta Viron viinaturisteille tai Espanjan eläkeläisille. Keski-ikä taitaa alkaa kutosella?
Ne kuvaamasi työt on myös myyty globaaleille markkinoille. Ravintola - ja rakennusalat johtavat maailman työpaikkojen korruptiokärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurillakin ikäluokilla on lapsia ja lapsenlapsia. Nuorten stressi opinnoista ja pätkätöistä on kyllä tiedossa.
Suurten ikäluokkien edustajat on yli 70-vuotiaita eläkeläisiä. Miksi ihmisiä kiinnostaa vanhusten näkemykset? Vieläkö palstalla luullaan, että päättäjät kuuluu pääasiassa suuriin ikäluokkiin.
Kun ikäluokat pienenee koko ajan, niin silloinhan ne vanhemmat ikäluokat on aina niitä suurempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan nuo 40-luvulla syntyneet eläneet paljon kovemman elämän kuin mitä nykyisin eletään. Meille tuli sähköt 70-luvulla.iti vielä keitteli lakanapyykkiä padassa. Ruuat teki puuliedellä. Vesi juoksi emännän ämpärissä. Sahanpurukasaan varattiin talvella isoja jääkuutioita joiden avulla pärjättiin keväällä, mutta kesällä ei jääkaappikylmää ollut. Tiskikoneita ei ollut keksitty eikä pakastimesta oltu kuultukaan. Talot on rakennettu käsin vasaralla hakkaamalla. Metsä- ja peltotyöt tehty nuorena hevosella ja vasta vartuttua traktorilla, jos on ensin käsityönä saanut semmoisen hinnan kasaan. Ei mikään ihme, että töitä heille löytyi. Ja sitä he totisesti ovat saaneet tehdäkin. Ollut onni syntyä sotakorvausten maksumieheksi, kun on saanut tehdä töitä niiden eteen. Itse synnyin sen verran myöhemmin, että olen saanut nauttia jo teini-ikäisestä lähtien juoksevasta vedestä, pyykkikoneen helppoudesta, autokyydistä, sähkövalosta, kouluun pääsemisestä ja kaikista nykyajan ihanuuksista. En kyllä yhtään ihmettele, jos he katsovat meitä helpommalla päässeitä pitkin nenää. On heillä siihen syynsäkin. Elämä oli heillä niin toisenlaista. Paljon kovempaa kuin nyt.
Teillä on ollut keskimääräistä takapajuisempaa. Googlettelin asiaa ja löysin tiedon, että 50-luvulla enää joka viides kotitalous oli ilman sähköä Suomessa. Suurimmalla osalla suuria ikäluokkia on elämä siis ollut modernimpaa ja helpompaa jo lapsuudesta alkaen. Ja vaikka kaupungistuminen ei ollut niin pitkällä kuin nykyään, niin eivät kaikki suomalaiset tuohon aikaan silti asuneet maalla metsä- ja peltotöitä tekemässä.
Se sähkö oli enemmän navettaa kuin taloa varten. Sisällä oli lamppu per huone ja radio.
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulu kesti 4 vuotta. Ei ollut koulukuljetuksia, ei eri ruokia jokaiselle ruoasta ronklaajalle. Joka viikko yksi oppilas meni kouluun ennen muita lämmittämään luokkahuonetta. Karttakepistä tuli sormille, jos et ollut kunnolla Jne.
Kyllä niillä oli helppoo, mitään eivät ymmärrä siitä, kuinka elämä nyt on vaikeeta.
"Ruuasta ronklaajille" niin buumerin puhetta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sattumoisin rahamäärät, jotka sain opintolainana ja -avustuksena kauppakoulua varten. 2-vuotinen koulu ja sekä laina että avustus olivat n. 300 markkaa. Molemmissa siis tuo kertasuoritus. 1960-luvun loppua tai 1970-luvun alkua. Toinen oli hiukan korkeampi, mutta ei paljoa. 300 markkaa vuonna 1971 olisi euroissa nyt n. 425 euroa. Rakas "ystäväni" oli näreissään kun ostin heti koulua varten kivan laukun. Sitä rahaa ei ollut hänen mielestään tarkoitettu tuollaiseen, tai siis mielipide saattoi olla hänen kärkevän mummonsa.
Kauppakoulussakin ruoka maksoi, eikä minulla ollutkaan koskaan varaa käydä syömässä. Voileipää eväänä.
Valmistuitko työttömäksi? Oliko koko työurasi pätkätöitä ja välissä epävarmuutta uuden löytämisestä?
Olin kyllä työttömänä koulun jälkeen pari kuukautta. Sitä ennen heti koulun loputtua hoidin kotona pikkusiskoa ja isomman siskon lasta. Ja tein puutarhatöitä, ihan yllin kyllin! Sain siitä vähän rahaa tietenkin. Sitten pää SOK-laisen osuuskaupan paikalliseen konttoriin juoksutytöksi. Olin siis 16-vuotias. Haaveilin kotoa pois muuttamisesta, mutta ei siitä niillä palkoilla olisi tullut mitään. Kotoa ei olisi avustettu. 6 henkeä pienessä mökissä, varmaan pienemmässä kuin tämä yksiö, eli jotain 35 neliötä. Ei omaa huonetta tietenkään, koiraa vein ulos, että pääsin miettimään murrosikäisen elämääni. Kesällä oli onneksi iso piha.
En ymmärrä mitä täällä jauhetaan, miten lapsena oli kantovesi ja ei ollut sisävessaa. Minä olen syntynyt 1981 ja olen ollut lastenkodissa. Väitän ihan suoraan, että lapsuuteni oli psyykkisesti rankempi kuin monilla suurien ikäluokkien edustajilla. En silti koe, että minulla on mitään erillisoikeutta elämässä mihinkään tai olisin ketään parempi, vaan olen ottanut sen mitä on annettu ja yrittänyt loput itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Höpöhöpö. Näitä vanhemmat ja näitä nuoremmat ikäluokat on ihan ymmärräväisiä ja avarakatseisia. Suurissa ikäluokissa jostain syystä kytee mystinen narsismioireinen paremmusaate. Heillä on kaikki ollut elämässä helppoa. Omaisuus oli jo maksettu niillä kovilla palkoilla kun lama iski, niin mitään eivät edes menettäneet.[/quo
Puhut potaskaa. Kuulun suuriin ikäluokkiin ja jouduin kustantamaan yliopisto-opintoni opintolainoilla, jotka maksoin valmistumisen jälkeen korkoineen takaisin, joka pennin. Opintotuki oli silloin noin 100 mk/ puolelta vuodelta eli lukukaudelta.
Ei ollut asumistukea, ei mitään sosiaalisia tukia apuja, vuokrat ja ruoat maksettiin itse. Moni kärsi välillä nälkää rahojen loppuessa ja oli yleistä lähteä viikonloppuisin kotiin syömään ja pesemään vaattensa. Kellään ei ollut omaa pesukonetta tai pesulaa käytössään.
Asuntolainaa ei ollut akateemisen lainaa opintolainaa takaisin maksavan varaa ottaa ennen keski-ikää, ja ne vuodet kiristivät perheen talouden äärimmilleen. Moni sai asuntonsa maksettua takaisin lähes eläkeiässä.
Kannattaisi ottaa asioistap selvää ennen kuin laatii näitä oskupajamäen tyylisiä kateellisia ja perättömiä kirjoituksia.
Alue: Aihe vapaa
Muistan sattumoisin rahamäärät, jotka sain opintolainana ja -avustuksena kauppakoulua varten. 2-vuotinen koulu ja sekä laina että avustus olivat n. 300 markkaa. Molemmissa siis tuo kertasuoritus. 1960-luvun loppua tai 1970-luvun alkua. Toinen oli hiukan korkeampi, mutta ei paljoa. 300 markkaa vuonna 1971 olisi euroissa nyt n. 425 euroa. Rakas "ystäväni" oli näreissään kun ostin heti koulua varten kivan laukun. Sitä rahaa ei ollut hänen mielestään tarkoitettu tuollaiseen, tai siis mielipide saattoi olla hänen kärkevän mummonsa.
Kauppakoulussakin ruoka maksoi, eikä minulla ollutkaan koskaan varaa käydä syömässä. Voileipää eväänä.