Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....

Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.

ap

No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat. 

Mutta suurempi vaikutus on ollut lapsiin, jotka ovat kokeneet 90-luvun laman eli 80-luvulla syntyneet lapset. 40-70-luvuilla syntyneet ovat olleet parhaimmissa asemissa elämässä. 70-luvun alussa syntyneet ovat menestyneet työelämässä parhaiten, ovat myös kaikkein koulutetuin ryhmä kiitos mm. runsaiden opintotukien ja joustavien opiskelumahdollisuuksien, 50-luvulla syntyneet eivät ole kokeneet minkäänlaista pula-aikaa enää, 40-luvun alussa syntyneet ovat nähneet vielä köyhyyttä, mutta loppupuolella syntyneet eivät. 60-luvulla syntyneille lama on tullut vasta kolmekymppisenä, kun lapsetkin oli jo useimmilla hankittuna.

Olet niin oikeassa. Synnyin 58. 70- luvun laman yli hyppäsin kokonaan. Jätin sen väliin. Pompsista vaan. Olihan siinä se työttömyys, joo, eikä rahaa edes postimerkkiin tai siihen, että olisi päässyt kaupunkiin ilmoittautumaan määräajoin työkkäriin. Marjoja myymällä sitten sain sen verran, että pystyin lähettelemään työhskemuksia. En tiedä luettiinko niitä edes, koska ei ollut kirjoituskonetta ja kirjoitin ne käsin. En päässyt edes Ruotsiin tiskaamaan. Voin kertoa, että nälkä oli semmoinen, että olen sen jälkeen pitänyt huolen, ettei samaa tarvitse kokea uudestaan. Sitten vaan lopulta onni potkaisi. Opiskelin toisen ammatin ja putkahdin taas työmarkkinoille 90- luvun lamaan. Muutin viikon tai kahden mittaisten pätkätöiden perässä ympäri Suomea aina viikon tai parin välein. Jatkokouluttauduin ja tentin lisää tutkintoja. Ensimmäisen vakituisen työpaikan sain 47v. Ja ne asumiset. Hellahuone, vesijohdoton ja viemäritön pihamökki, alivuokralaishuone toisen kanssa jaettuna, asuntolahuone toisensa perään ja yhteiset keittiö, suihku ja vessa.

Ja se asuntolainan syövä inflaatio? Se söi myös asuntosäästötilin tyhjäksi sotä mukaa kuin sinne mitään sai karttumaan. Ilman omasäästöosuutta ei mtn asiaa lainaa kysymään.

Kyllä ennen on kaikki tullut niin kultalusikalla, että on se niin väärin nykynuoria kohtaan. On se. Voi voi.

Millaista oli ennen 70-lukua jo tietänet. Kun kakarat oli pakko pistää tekemään töitä, koska muuten ei olisi selvitty. Että selvittiin.ikään tultuKyllä, se oli myös omaa ansiota viimeistään teini-ikään tultua. Vaikka vanhempamme olivat rautaa ja terästä, ei sen ajan oloissa ollut muuta vaihtoehtoa kuin että kakarat osallistuvat kaikkiin töihin kotona ja pelloilla, jotkut metsässäkin.

Mutta nykyisin on niin vaikeaa nuorilla. Kännykkäkään ei saa uutta joka vuosi. Ja äiti komentelee viemään lautasen tiskikoneeseen pöydästä noustua. On niin ankaraa ja vaikeaa. Voi voi. Ja jos muuttaa omilleen, niin ei ole varaa kaksiota isompaan. Joutuu joskus käyttämään viimevuotista paitaa, vaikka se on jo niin last season. Voi voi voi voi.

Mikä sinussa vikana oli, kun ei edes Ruotsiin töihin huolitu? Alko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurillakin ikäluokilla on lapsia ja lapsenlapsia. Nuorten stressi opinnoista ja pätkätöistä on kyllä tiedossa.

Suurten ikäluokkien edustajat on yli 70-vuotiaita eläkeläisiä. Miksi ihmisiä kiinnostaa vanhusten näkemykset? Vieläkö palstalla luullaan, että päättäjät kuuluu pääasiassa suuriin ikäluokkiin.

Kun ikäluokat pienenee koko ajan, niin silloinhan ne vanhemmat ikäluokat on aina niitä suurempia.

Suuret ikäluokat ei enää ole suurimpia, nuoremmat on jo menneet ohi. Katsos yli 70-vuotiaiden ikäluokasta pienempi osa on hengissä kuin nuoremmista.

Lisäksi he on eläköityneet jo aikaa sitten ja valtaa käyttää nykyään ihan muut. Presidentti toki vielä poikkeuksena vielä töissä, mutta kyllä valta tässä maassa on jo nuoremmilla. Esim. yksikään ministeri ei kuulu suuriin ikäluokkiin ja tuskin tulee enää kuulumaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilen joka ilta, että kaikki saavat kokea saman vaurauden ja ruuan runsauden, mitä perheellämme oli 50- luvulla, samoin ne hyvät sosiaaliset edut😳

Väitätkö, että eläkeläisillä nyt on samanlaista kuin eläkeläisillä 50-luvulla. Minun vanhemmillani on omakotitalo, 2 mökkiä ja on ollut rahaa matkustella, lapsuus oli kyllä 50-luvulla heillä. Mutta 20-vuotiaasta lähtien ovat olleet sitäkin rikkaampia. Alkoivat rakentaa omaa taloa jo 20-vuotiaina.

En minä motään väitä, kerroin vain että rukoilen omaa ihamuuttani muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....

Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.

ap

No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat. 

Mutta suurempi vaikutus on ollut lapsiin, jotka ovat kokeneet 90-luvun laman eli 80-luvulla syntyneet lapset. 40-70-luvuilla syntyneet ovat olleet parhaimmissa asemissa elämässä. 70-luvun alussa syntyneet ovat menestyneet työelämässä parhaiten, ovat myös kaikkein koulutetuin ryhmä kiitos mm. runsaiden opintotukien ja joustavien opiskelumahdollisuuksien, 50-luvulla syntyneet eivät ole kokeneet minkäänlaista pula-aikaa enää, 40-luvun alussa syntyneet ovat nähneet vielä köyhyyttä, mutta loppupuolella syntyneet eivät. 60-luvulla syntyneille lama on tullut vasta kolmekymppisenä, kun lapsetkin oli jo useimmilla hankittuna.

Olet niin oikeassa. Synnyin 58. 70- luvun laman yli hyppäsin kokonaan. Jätin sen väliin. Pompsista vaan. Olihan siinä se työttömyys, joo, eikä rahaa edes postimerkkiin tai siihen, että olisi päässyt kaupunkiin ilmoittautumaan määräajoin työkkäriin. Marjoja myymällä sitten sain sen verran, että pystyin lähettelemään työhskemuksia. En tiedä luettiinko niitä edes, koska ei ollut kirjoituskonetta ja kirjoitin ne käsin. En päässyt edes Ruotsiin tiskaamaan. Voin kertoa, että nälkä oli semmoinen, että olen sen jälkeen pitänyt huolen, ettei samaa tarvitse kokea uudestaan. Sitten vaan lopulta onni potkaisi. Opiskelin toisen ammatin ja putkahdin taas työmarkkinoille 90- luvun lamaan. Muutin viikon tai kahden mittaisten pätkätöiden perässä ympäri Suomea aina viikon tai parin välein. Jatkokouluttauduin ja tentin lisää tutkintoja. Ensimmäisen vakituisen työpaikan sain 47v. Ja ne asumiset. Hellahuone, vesijohdoton ja viemäritön pihamökki, alivuokralaishuone toisen kanssa jaettuna, asuntolahuone toisensa perään ja yhteiset keittiö, suihku ja vessa.

Ja se asuntolainan syövä inflaatio? Se söi myös asuntosäästötilin tyhjäksi sotä mukaa kuin sinne mitään sai karttumaan. Ilman omasäästöosuutta ei mtn asiaa lainaa kysymään.

Kyllä ennen on kaikki tullut niin kultalusikalla, että on se niin väärin nykynuoria kohtaan. On se. Voi voi.

Millaista oli ennen 70-lukua jo tietänet. Kun kakarat oli pakko pistää tekemään töitä, koska muuten ei olisi selvitty. Että selvittiin.ikään tultuKyllä, se oli myös omaa ansiota viimeistään teini-ikään tultua. Vaikka vanhempamme olivat rautaa ja terästä, ei sen ajan oloissa ollut muuta vaihtoehtoa kuin että kakarat osallistuvat kaikkiin töihin kotona ja pelloilla, jotkut metsässäkin.

Mutta nykyisin on niin vaikeaa nuorilla. Kännykkäkään ei saa uutta joka vuosi. Ja äiti komentelee viemään lautasen tiskikoneeseen pöydästä noustua. On niin ankaraa ja vaikeaa. Voi voi. Ja jos muuttaa omilleen, niin ei ole varaa kaksiota isompaan. Joutuu joskus käyttämään viimevuotista paitaa, vaikka se on jo niin last season. Voi voi voi voi.

Ja tästä kaikesta jäi käteen viha, kauna ja pohjaton kateus, törkeän kielenkäytön lisäksi.

Minäkin tiedän mitä on nylkyköyhyys 70-luvulla. Olen syntynyt sen ääreen, ja jatkossa köyhdyttiin lisää, koska vanhempien elämänhallinta meni psrseelleen ajan ilmiöiden myötävirrassa.

Siksi lasteni ei ole tarvinnut katsoa sellaista, eikä muiden hyvinvointia aidan takaa kuten minun. Siitäkin huolimatta että ensimmäisen sain alle 20-vuotiaana huonoon suhteeseen. Heillä on ollut tarvittava, muttei liikaa.

Eikö tosiasioita saa todeta? Kantovesi ja ulkovessa - kakarat ei edes tajua, mitä ne on. Lähihistorian opetusta tässä ohessa.

Kaunaisuuus ja ahneus boomerien tavaramerkki sekä ilkeys, etenkin omia lapsia kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan sattumoisin rahamäärät, jotka sain opintolainana ja -avustuksena kauppakoulua varten. 2-vuotinen koulu ja sekä laina että avustus olivat n. 300 markkaa.  Molemmissa siis tuo kertasuoritus. 1960-luvun loppua tai 1970-luvun alkua. Toinen oli hiukan korkeampi, mutta ei paljoa. 300 markkaa vuonna 1971 olisi euroissa nyt n. 425 euroa. Rakas "ystäväni" oli näreissään kun ostin heti koulua varten kivan laukun. Sitä rahaa ei ollut hänen mielestään tarkoitettu tuollaiseen, tai siis mielipide saattoi olla hänen kärkevän mummonsa.

Kauppakoulussakin ruoka maksoi, eikä minulla ollutkaan koskaan varaa käydä syömässä. Voileipää eväänä.

Valmistuitko työttömäksi? Oliko koko työurasi pätkätöitä ja välissä epävarmuutta uuden löytämisestä?

Olin kyllä työttömänä koulun jälkeen pari kuukautta. Sitä ennen heti koulun loputtua hoidin kotona pikkusiskoa ja isomman siskon lasta. Ja tein puutarhatöitä, ihan yllin kyllin!  Sain siitä vähän rahaa tietenkin. Sitten pää SOK-laisen osuuskaupan paikalliseen konttoriin juoksutytöksi. Olin siis 16-vuotias. Haaveilin kotoa pois muuttamisesta, mutta ei siitä niillä palkoilla olisi tullut mitään. Kotoa ei olisi avustettu. 6 henkeä pienessä mökissä, varmaan pienemmässä kuin tämä yksiö, eli jotain 35 neliötä. Ei omaa huonetta tietenkään, koiraa vein ulos, että pääsin miettimään murrosikäisen elämääni. Kesällä oli onneksi iso piha.

Kuinkas monta juoksutytön (tai -pojan) paikkaa luulet nyky-yhteiskunnassa olevan?

Sulla on muuten hervottoman kokoinen yksiö, jos se on yli 35 neliötä? Nykyaikana tuo alkaa olla kaksion koko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan sattumoisin rahamäärät, jotka sain opintolainana ja -avustuksena kauppakoulua varten. 2-vuotinen koulu ja sekä laina että avustus olivat n. 300 markkaa.  Molemmissa siis tuo kertasuoritus. 1960-luvun loppua tai 1970-luvun alkua. Toinen oli hiukan korkeampi, mutta ei paljoa. 300 markkaa vuonna 1971 olisi euroissa nyt n. 425 euroa. Rakas "ystäväni" oli näreissään kun ostin heti koulua varten kivan laukun. Sitä rahaa ei ollut hänen mielestään tarkoitettu tuollaiseen, tai siis mielipide saattoi olla hänen kärkevän mummonsa.

Kauppakoulussakin ruoka maksoi, eikä minulla ollutkaan koskaan varaa käydä syömässä. Voileipää eväänä.

Valmistuitko työttömäksi? Oliko koko työurasi pätkätöitä ja välissä epävarmuutta uuden löytämisestä?

Olin kyllä työttömänä koulun jälkeen pari kuukautta. Sitä ennen heti koulun loputtua hoidin kotona pikkusiskoa ja isomman siskon lasta. Ja tein puutarhatöitä, ihan yllin kyllin!  Sain siitä vähän rahaa tietenkin. Sitten pää SOK-laisen osuuskaupan paikalliseen konttoriin juoksutytöksi. Olin siis 16-vuotias. Haaveilin kotoa pois muuttamisesta, mutta ei siitä niillä palkoilla olisi tullut mitään. Kotoa ei olisi avustettu. 6 henkeä pienessä mökissä, varmaan pienemmässä kuin tämä yksiö, eli jotain 35 neliötä. Ei omaa huonetta tietenkään, koiraa vein ulos, että pääsin miettimään murrosikäisen elämääni. Kesällä oli onneksi iso piha.

Eli sait kuitenkin tekemistä ja käyttörahaa itsellesi? Ihan hyvä alku. Minä kävin kyllä hemmetin raskasta ammattikoulua, mutta alle 16 v ei saanut opintorahaa ja kotona teetettiin työtä ilmaiseksi. T. Boomerien lapsi.

Lähetit, rakennustyömaiden apupojat, konttrorirotat, puhtaaksikirjoittajat yms....... poliisiksi muutaman viikon kursseilla, siivojilla ei kolutusta jne. pitänyt olla vähän pösilö jos ei töitä ole saanut, nykyään vähän eri juttu

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä täällä jauhetaan, miten lapsena oli kantovesi ja ei ollut sisävessaa. Minä olen syntynyt 1981 ja olen ollut lastenkodissa. Väitän ihan suoraan, että lapsuuteni oli psyykkisesti rankempi kuin monilla suurien ikäluokkien edustajilla. En silti koe, että minulla on mitään erillisoikeutta elämässä mihinkään tai olisin ketään parempi, vaan olen ottanut sen mitä on annettu ja yrittänyt loput itse. 

Ei tässä mitään jauheta. Hiukan vaan on pakko oikoa nuorempien käsityksiä siitä, millaista "kaikilla" oli ennen. Niin helppoa ja vaivatonta. Toisilla varmaan olikin, mutta ei kaikilla. Kyllä se tilipussin paksuus vaikutti tietenkin siihen, että millaisen elämän lapsilleen pystyi tarjoamaan. Ymmärrän nuorempiakin, onhan minullakin nelikymppinen lapsi. Onneksi hän sentään jaksoi opiskella. Lainaa joutui ottamaan ja töitä tekemään. Ruokakassit kuljetti kotoa opiskelijakämppäänsä ja kävi myös leipäjonossa. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö tosiasioita saa todeta? Kantovesi ja ulkovessa - kakarat ei edes tajua, mitä ne on. Lähihistorian opetusta tässä ohessa.

Meille tehtiin sisävessa kun isä kuoli 2013. Kylmä vesi saatiin 1986.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan sattumoisin rahamäärät, jotka sain opintolainana ja -avustuksena kauppakoulua varten. 2-vuotinen koulu ja sekä laina että avustus olivat n. 300 markkaa.  Molemmissa siis tuo kertasuoritus. 1960-luvun loppua tai 1970-luvun alkua. Toinen oli hiukan korkeampi, mutta ei paljoa. 300 markkaa vuonna 1971 olisi euroissa nyt n. 425 euroa. Rakas "ystäväni" oli näreissään kun ostin heti koulua varten kivan laukun. Sitä rahaa ei ollut hänen mielestään tarkoitettu tuollaiseen, tai siis mielipide saattoi olla hänen kärkevän mummonsa.

Kauppakoulussakin ruoka maksoi, eikä minulla ollutkaan koskaan varaa käydä syömässä. Voileipää eväänä.

Valmistuitko työttömäksi? Oliko koko työurasi pätkätöitä ja välissä epävarmuutta uuden löytämisestä?

Olin kyllä työttömänä koulun jälkeen pari kuukautta. Sitä ennen heti koulun loputtua hoidin kotona pikkusiskoa ja isomman siskon lasta. Ja tein puutarhatöitä, ihan yllin kyllin!  Sain siitä vähän rahaa tietenkin. Sitten pää SOK-laisen osuuskaupan paikalliseen konttoriin juoksutytöksi. Olin siis 16-vuotias. Haaveilin kotoa pois muuttamisesta, mutta ei siitä niillä palkoilla olisi tullut mitään. Kotoa ei olisi avustettu. 6 henkeä pienessä mökissä, varmaan pienemmässä kuin tämä yksiö, eli jotain 35 neliötä. Ei omaa huonetta tietenkään, koiraa vein ulos, että pääsin miettimään murrosikäisen elämääni. Kesällä oli onneksi iso piha.

Kuinkas monta juoksutytön (tai -pojan) paikkaa luulet nyky-yhteiskunnassa olevan?

Sulla on muuten hervottoman kokoinen yksiö, jos se on yli 35 neliötä? Nykyaikana tuo alkaa olla kaksion koko.

Minä en ole mitenkään edes väittänyt, että tuollaisia töitä enää nykyään olisi. Kerroin vain millaista se minun kohdallani oli, se työelämä. Olen elänyt toimistotöiden muutoksen keskellä. Kirjoituskoneista ja vahasmonistuksesta lähtien...kuka sellaisen vielä muistaa?

Hervottoman kokoinen asuntoni ei tunnu olevan kun muutin tähän kaksiosta :) Ihan kuin tunkisi isoa jalkaansa pikkuiseen kenkään. Tässä on siis pieni keittosyvennys ja aika iso kylppäri. Kai fiksusti ajateltu, että tässä voi asua joskus pyörätuoliakin käyttävä. Ei vaatehuonetta. Parvekekin on, ei tosin kattoa  sillä. Ja aurinko paistaa koko päivän, en tosin pumppuni takia pysty enää auringosta nauttimaan. 

Vinkki teille suurille ikäluokille: kunnioittakaa lapsianne omina yksilöinä, valintoineen kaikkineen. He ovat aikuisia ja elävät esimerkiksi työelämässä aikaa, joka on kovin erilainen kuin teidän aikananne. Ne lainalaisuudet eivät enää päde, mitkä olivat teidän aikananne. Minä kunnioitan teitä enkä kommentoi teidän eläkkeistänne tai muista. Tehkää siis vastapalvelus ja kun niitä lapsia tulee vierailuille, vaikka joku olisi työtön tai jollakin ei olisi omistusasuntoa, niin sanotte: "toivon sinulle parasta ja tiedän että pärjäät, koska olet sinä". 

Kannattaako mennä mökkeilemään sukulaisten kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Lähetit, rakennustyömaiden apupojat, konttrorirotat, puhtaaksikirjoittajat yms....... poliisiksi muutaman viikon kursseilla, siivojilla ei kolutusta jne. pitänyt olla vähän pösilö jos ei töitä ole saanut, nykyään vähän eri juttu

"Menet vaan raksalle kysymään töitä. Kyllä sinne otetaan."

Totuus. Ei oteta. Ensinnäkin nykyään pitää rakennuksille olla käytynä vaikka kuinka monta erilaista koulutusta (EA, Työturvallisuus, Sähkötyöturvallisuus, Tulityökortti jne...) sen varsinaisen rakentamisosaamisen lisäksi. Sen lisäksi ne paikat menee ulkomaalaisille, jotka tekevät hommaat murto-osalla palkasta, asuvat askeettisesti ja ahtaasti ryhmämajoituksissa ja kaupan päälle levittävät koronaa maassamme.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tosiasioita saa todeta? Kantovesi ja ulkovessa - kakarat ei edes tajua, mitä ne on. Lähihistorian opetusta tässä ohessa.

Mulla on kantovesi ja ulkovessa ollut jo pari vuotta, ei ole varaa putkiremonttiin. Olen boomerien lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan sattumoisin rahamäärät, jotka sain opintolainana ja -avustuksena kauppakoulua varten. 2-vuotinen koulu ja sekä laina että avustus olivat n. 300 markkaa.  Molemmissa siis tuo kertasuoritus. 1960-luvun loppua tai 1970-luvun alkua. Toinen oli hiukan korkeampi, mutta ei paljoa. 300 markkaa vuonna 1971 olisi euroissa nyt n. 425 euroa. Rakas "ystäväni" oli näreissään kun ostin heti koulua varten kivan laukun. Sitä rahaa ei ollut hänen mielestään tarkoitettu tuollaiseen, tai siis mielipide saattoi olla hänen kärkevän mummonsa.

Kauppakoulussakin ruoka maksoi, eikä minulla ollutkaan koskaan varaa käydä syömässä. Voileipää eväänä.

Valmistuitko työttömäksi? Oliko koko työurasi pätkätöitä ja välissä epävarmuutta uuden löytämisestä?

Ei varmaan valmistunyt työttömäksi kun on "aina halunnut tehdä töitä" tms.

Miksi pitää olla ivallinen? Minun kommenttini tuo "aina halunnut tehdä töitä" ei ainakaan ole. Toki siinä mielessä totta, että kuvittelin, että kun vaan saan töitä ja koulu loppuu, voin muuttaa omilleni. En jaksanut enää sitä riitelyä ja isän ilkeyttä.

Ilmeisesti ap:n tuntemat boomerit asuvat jossain perämetsässä. Siellä on näirä kapeakatseisia jotka eivät muun maailman menosta tiedä. Itse tunnen paljon boomereita jotka ovat paljon fiksumpia kuin nämä nykynuoret, jotka elävät 30 vuotiaiksi yhteiskunnan piikkiin ja menevät sitten ensimmäiseen työpaikkaansa sormi suussa. Ap:n mukaan boomerit menivät 20v töihin. Oikeasti he aloittivat työt 15v, jos eivät korkeakouluttautuneet.

Suurissa ikäluokissa on paljon myös koko ikänsä pienellä palkalla  raataneita joilla eläke on hiukan yli 1000 €/kk. Työelämää heillä lähes 50 vuotta. Ei tuossa ole mitään kadehdittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ap:n tuntemat boomerit asuvat jossain perämetsässä. Siellä on näirä kapeakatseisia jotka eivät muun maailman menosta tiedä. Itse tunnen paljon boomereita jotka ovat paljon fiksumpia kuin nämä nykynuoret, jotka elävät 30 vuotiaiksi yhteiskunnan piikkiin ja menevät sitten ensimmäiseen työpaikkaansa sormi suussa. Ap:n mukaan boomerit menivät 20v töihin. Oikeasti he aloittivat työt 15v, jos eivät korkeakouluttautuneet.

Minä olen ollut töissä jo 14-vuotiaana ensimmäisen kerran, nyt keski-ikäinen. Nykyään koulutukset, työkokemus tai hyvä käytös ei auta työnsaantiin, kun työkkäristä saa aina uuden, jolla on oikeus tukiin.