Tunti omaa aikaa liikaa vaadittu?

Eikö se sun tunti nyt mene tässä palstailussa

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 12:41"]

Eikö se sun tunti nyt mene tässä palstailussa

[/quote]

Totanoin se tunti oli eilen ja en mä koskaan saanut sitä tuntia kun mies oli kotona. :D Siksihän tulin tän avauksen tänne laittamaan... Ja tosiaan kun tuli avauksen laittamaan oli niin paska olo riidasta, että luvuista ei todellakaan hetkeen tullut yhtään mitään. Sitten vähän luinkin, kunnes mies tuli kotiin taas pilaamaan kaiken. -Ap

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 11:58"]

Miten ap sun mies käyttäytyy jos ei oo konetta? Mun ex tosiaan raahas eteläänkin ipadin eikä siinä mitään.. Mutta kun koko ajan pelasi sillä jotain angry birdsiä tai facetti jatkuvasti. Mies oli kuitenkin jo 25v.

-52, joka jäi jumiin tähän keskusteluun.

[/quote]

Lomalle ei ota mukaan konetta, tosin ollaan lähinnä 2-5 päivän yhtämittaisia lomia pidetty. Varmaan jos oltaisiin yli viikko jossain, ei kestäisi ilman. Lomalla meillä on yhdessä kivaa, tehdään yhteisiä juttuja, ja mies on kuin erim ies muutenkin, paljon huomioonottavaisempi. Samanlainen kun silloin kun seurusteltiin. :( Jossain tutkimuksissahan on ollut, että pelaaminen, etenkin väkivaltaisten pelien pelaaminen, vaikuttaa ainakin hetkellisesti empatia kykyyn. Omat kokemukset tukee tätä. Kun mies pelaa, mut toiveilla ei ole mitään väliä, mun tunteita ei yhtäkkiä ymmärretäkään, mistään ei voida yhdessä keskustella edes pelitaukojen aikana - on vain hyväksyttävä miehen pelaaminen tai suksittava pois. Tai sitten jos tulee riita, mies lähtee ovet paukkuen. Aina. Usein kotiin tullessaan esittää kuin voitaisiin jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.  Ei ole aikuismaista asian käsittelyä juu.

Ap, sun miehesi on pahasti peliriippuvainen eikä koskaan tuosta muuksi muutu. Älä ikinä, koskaan, missään vaiheessa perusta tuon kanssa perhettä. Olet nuori vielä etkä ehkä usko tällaisia varoituksen sanoja, mutta muistat nämä joskus. Toivottavasti ennen kuin on myöhäistä.

Miten paljon oot jutellu tulevaisuudesta miehen kans? Kannattaa kiinnittää huomiota noihin muihinkin juttuihin, joissa mies on itsekäs. Pelaako mies myöhään yöllä?

Mun ex aina uskotteli itselleen ja mulle, että aivan varmasti pääsee kymmeneksi koululle vaikka kuinka pelaisi. Torkkua, torkkua, sammuttaa kellon ja jatkaa nukkumista. Joskus nukkui jopa töistä pommiin! Lihoi ja mässytti koko ajan, ei jaksanut liikkua eikä mitään muutakaan. Tietokone ja pleikka kiinnostovat niin paljon, että kaikki oli vain "ihan kohta" ja tämä ajanmääre vaihteli viidestä minuutista tunteihin.

52

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 10:43"]

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 18:55"]17/24 - Toi on niin perseestä. :( Tuntuuko sustakin, että sua petettiin kun seurustelitte? Eli siis mies ei näyttänyt kaikkia korttejaan sulle? Musta tuntuu että mies tahalleen salasi pelaamistaan, sillä varmaan arvasi, että en olisi hyväksynyt sitä, että kotonamme pelataan, ihan jatkuvasti. OLen muuten ehdottanut että joskus lukisi vaikka jotain hyvää kirjaa / katselisi tv:tä kun opiskelen. Siis tässä niille jotka ehdottivat korvatulppia: Tv:n kohtuullinen ääni taustalla ei häiritsisi, joten mikään yliherkkä äänille en ole. Mutta se on ihan eri juttu, jos toinen puhuu näkymättömille ystävilleen kovia huudahduksia, kuulet jatkuvasti kiihtyneitä lauseenpätkiä jne. Ei siinä voi keskittyä yhtään mihinkään. Itseasiassa juuri ja juuri edes television katseluun. -Ap

[/quote]

Joo! Ei mulla ollut mitään hajuakaan ton pelihulluuden suuruudesta! Kyllähän se joskus aina sanoi että lanitetaan kavereiden kanssa tai illalla pelit. Luulin kans et jalkapalloa tyyliin. Ja kuten tossa yllä sanottiin, niin eniten suututtaa se, että kukaan ei odota minua kotiin. Mies ei edes huomaa minun tuloani. Mulla puolestaan nousee vitutuskäyrä kattoon jos edes näen miehen kuulokkeet päässä tietokoneen äärellä. Ei tervehdystä, halia, suutelua, ei mitään. Toinen vastaava juttu on se, että mies ei edes huomaa poissaoloani kun pelaa vain. Itse monen päivän reissussa huomaan kaipaavani miestä niin kovin, mutta mies ei ole moksiskaan, luultavimmin vain tyytyväinen kun saa oikein luvan kanssa pelata vuorokauden ympäri. Lomamatkat yms on niin juhlaa kun ei ole tietokonetta mukana! Aivan eri mies silloin! T. 17

[/quote]

http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4hiverkkotapahtuma

oisit googlettanu lanit silloin :D olis selvinnyt siitä.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 14:14"]

Miten paljon oot jutellu tulevaisuudesta miehen kans? Kannattaa kiinnittää huomiota noihin muihinkin juttuihin, joissa mies on itsekäs. Pelaako mies myöhään yöllä?

Mun ex aina uskotteli itselleen ja mulle, että aivan varmasti pääsee kymmeneksi koululle vaikka kuinka pelaisi. Torkkua, torkkua, sammuttaa kellon ja jatkaa nukkumista. Joskus nukkui jopa töistä pommiin! Lihoi ja mässytti koko ajan, ei jaksanut liikkua eikä mitään muutakaan. Tietokone ja pleikka kiinnostovat niin paljon, että kaikki oli vain "ihan kohta" ja tämä ajanmääre vaihteli viidestä minuutista tunteihin.

52

[/quote]

Ollaan juteltu paljonkin tulevaisuudesta ja ihan avioliitto ja isämateriaalia luulin miehen olevan muuttaessani hänen kanssaan yhteen. Vituttaa suunnattomasti että ei olekaan sitä. Aamuisin kyllä herää töihin, tosin valittelee usein väsymystä. Menee kyllä ennen kahtatoista sänkyyn, mutta herätys onkin jo ennen kuutta (seiskalta alkaa työt) niin onhan tuo liian myöhään, viikonloppuna sitten nukkuukin ihan ylipitkään.

Tulimme molemmat btw kotiin äsken. Olin itseasiassa ajattellut tällä kertaa mennä sinne kirjastoon pariksi tunniksi, mutta se menikin kiinni jo neljältä nyt kesällä. Niin miehen ratkaisuna oli se, että ottaa koneensa ja menee pelailemaan kavereilleen koko illaksi. Sanoi että "voidaan jutella illalla". Sanoin että mulla on aikainen aamu ja että aivan hyvin voidaan jutella nytkin. Miehen mielestä olen ehdoton. Sanoi mm. tällaisen lauseen "Mun pitää saada pelata silloin kun mä haluan". Sanoi että osaa kyllä tehdä kompromisseja :D Sanoin että ei se ole mikään kompromissi jos hän pelaa aina juuri silloin kun haluaa mitään koskaan asiasta keskustelematta.

Kysyin moneen kertaan, miten hänellä on mielestään suurempi oikeus tehdä mitä haluaa yhteisessä kodissamme? Miksei kotona yhdessä vietettyä aikaa voi välillä jakaa niin, että minäkin saan nauttia kodin rauhasta? Edes sen tunnin illalla. Söpötti että tottakai voi sen antaa (yhtäkkiä näin) mutta heti kun penäsin konkretiaa ja sanoin että on aiemminkin luvannut antaa rauhaa opiskeluille eikä sitä ole tullut pyörsi heti sanansa. "ei, minä en tee mitään kompromisseja" :D Sanoin että kertoo hänen luonteestaan aika paljon tuo, että jatkuvasti pettää lupauksiaan ja ajattelee vain omaa napaansa. Sanoin että olen todella pettynyt häneen.

Nyt mies sitten itse ehdotti eroa kun kerta "on niin hankalaa". Sanoin että miettisi niitä aikoja kun ollaan oltu yhdessä ilman että tietokone on ollut kuvioissa mukana. Ja miettisi haluaako todella pistää tietokoneen minun edelleni. Sanoi että tietokone ei ole mikään iso ongelma. Niin, hänelle!!! Sanoin että kyllä se vaikuttaa tunnelmaan kotona ja läheisyyteen ja nostin tuon kotiin tulo asiankin esiin. Ei se mitään ymmärrä. Ei tahdo ymmärtää. Lähti nyt sit kavereilleen, ei hirveästi kiinnosta ton jätkän seura kun tulee kotiin, haluaa kuulemma vielä lisää jutella. Sanoin että voisi nyt miettiä asioita muultakin kuin omalta kannaltaan. Ja vapauksia kotona. Ja hänen kantansa on että minä rajoitan elämään, kun kotiin tullessa pitää laittaa yhdessä ruokaa ja käydä yhdessä kävelyillä (toi oli kiva yhteinen harrastus jota tehtiin seurustellessakin, eikä ne kävelylenkit oo kuin puolen tunnnin juttuja ja yhteinen ruuanlaitto on lähinnä sitä että minä kokkaan, hän vähän laittelee tiskejä ja jutellaan yhdessä päivän tapahtumista): Nämä ovatkin sitten ilmeisesti ihan kauheita "velvollisuuksia" ja "rasitteita". En mä halua että mun ajatellaan olevan rasite. Mä haluan miehen joka HALUAA tehdä mun kanssa ruokaa ja käydä kävelyillä. Ja oon luullut että mieskin on halunnut näitä tehä mun kanssa. 

Tosi kurja olo. Mua niin harmittaa että tää suhde on mennyt tällaiseksi. :(

-Ap

Voi ap :(. Tuo kuulostaa niin tutulle. Mä mietin sitä silloin et mitenhän mies suhtautuisi karjuvaan vauvaan. Varmaan ois vaan pelannut ja käskeny minut hoitamaan lasta kun ei itse ehdi. En olisi itse saanut enää mitään huomiota, kun en sitä oikein silloinkaan saanut.

Exää ei kiinnostanut juurikaan jutella päivän tapahtumista...

Luulen, että toi sun mies ei tuosta muutu. Lapseen sillä menis varmaan hermot heti kun se keskeyttäisi pelaamisen. Jos asutaan yhdessä niin kyllä arkisia juttuja pitäisi pystyä jakamaan sille kumppanille, muuten kuulostaa lähinnä kämppismateriaalilta.

52

Minkä ikäisiä olette? En ainakaan heti huomannut, et olisi tullut ilmi. Jos olette tyyliin 18v, voi tuo olla jotain teinivaihetta vielä.

Otsikon perusteella luulin, että teillä on lapsia. Minä olen itse vauvan äiti ja otan itselleni 5 kertaa viikossa omaa aikaa tunnin verran lenkin muodossa. Ajan autolla metsänreunaan ja juoksen tai kävelen lenkin siellä. Mies vastaavasti saa pelailla tietokoneella vähintään saman verran päivässä.

Parisuhteeseen kuuluu se, että toista kunnioitetaan ja hänelle annetaan omaa aikaa ja tilaa silloin kun tarve vaatii.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 17:56"]

Minkä ikäisiä olette? En ainakaan heti huomannut, et olisi tullut ilmi. Jos olette tyyliin 18v, voi tuo olla jotain teinivaihetta vielä.

[/quote]

Ei teinejä enää, nuoria aikuisia, 25 -vuotiaita. Mieskin on asunut aiemminkin naisen kanssa, exää ei kuulemma pelailu haitannut, tosin vähän epäilen tätä. Meinaan joskus aiemmin kun ekaa kertaa sanoin hänelle, että onko hän koskaan miettinyt olisiko hänellä peliaddiktio, meni heti todella puolustuskannalle. Oli heti valmiit perusteet miksi ei olisi, joten epäilen että on aiemminkin joutunut puolustelemaan käytöstään. 

Ap, tuo ei tule muuttumaan. Sinun kannaltasi asia vain pahenee, koska nyt on kyse vain tunnin opiskeluajasta, mutta entä sitten, kun olet esim. sairauden vuoksi väsynyt ja sinun pitäisi saada nukkua keskellä päivää. Lasta ette voi ajatellakaan, sillä vauvat nukkuvat koko ajan ja useimmat heistä heräävät meluun.

Ei tuollaisen miehen kanssa voi elää, joka ei ota suhteesta mitään vastuuta eikä tee kompromisseja. Ja mitä kauemmin odotat asioiden muuttumista, sitä vaikeammaksi asioiden selvittäminen lopullisest ja mahdollinen lähteminen sinulle tulee.

Vaihda mies. Kokemusta on. Rakas ihminen tukisi, ei tutisisi.

Valitettavasti en kyllä usko että tilanne tulee tuosta miksikään muuttumaan! Mun mies ei koskaan kertonut seurustellessa, että pelaa tietokoneella. Kysyin vielä asiasta koska en voi sietää aikuista joka käyttää aikaansa pelaamiseen oikean elämisen sijaan. Hän siis valehteli ettei pelaa. Kun muutimme yhteen, olin jo raskaana reippaasti yli puolivälin ja olimme menneet kihloihinkin. Olin aivan shokissa kun totuus pelaamisesta tuli ilmi!! Siinä vaiheessa en uskaltanut lähteä suhteesta enää. Nyt kun olemme naimisissa ja lapsia muutama niin kadun syvästi etten lähtenyt heti kun pelaaminen tuli ilmi. Voitte kuvitella millaista on perhe-elämä ap:n kuvaileman kaltaisen miehen kanssa. Siis ihan täyttä helvettiä!! Masennuin toisen lapsen syntymän jälkeen pahasti ja jouduin hakemaan apua kodin ja lastenhoitoon ja mies ei silti herännyt vaan yhä pelasi kaiken vapaa-ajan. Lopulta päätin erota niin huomasin olevani jälleen raskaana. Niinpä tuntuu toivottomalta lähteä koska en haluaisi päätyä kolmen lapsen yh:ksi. Tavallaan elämme kulissiliitossa koska kukaan ei tiedä totuutta perheestämme ja siitä että mies elää omaa elämäänsä koneella ja minä elän omaani lasten kanssa. Tuntuu että olen tässä vaan lasten takia. Ja voin sanoa että olen hakenut apua ja olemme käyneet terapiassa mutta pelaaminen ei ole edes vähentynyt! Että ap tai kuka tahansa joka on yhdessä peliriippuvaisen kanssa niin älkää vaan ikinä perustako perhettä vaan etsikää itsellenne kunnon mies jolle te olette tärkeämpi kuin pelaaminen!

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 04:47"]

Valitettavasti en kyllä usko että tilanne tulee tuosta miksikään muuttumaan! Mun mies ei koskaan kertonut seurustellessa, että pelaa tietokoneella. Kysyin vielä asiasta koska en voi sietää aikuista joka käyttää aikaansa pelaamiseen oikean elämisen sijaan. Hän siis valehteli ettei pelaa. Kun muutimme yhteen, olin jo raskaana reippaasti yli puolivälin ja olimme menneet kihloihinkin. Olin aivan shokissa kun totuus pelaamisesta tuli ilmi!! Siinä vaiheessa en uskaltanut lähteä suhteesta enää. Nyt kun olemme naimisissa ja lapsia muutama niin kadun syvästi etten lähtenyt heti kun pelaaminen tuli ilmi. Voitte kuvitella millaista on perhe-elämä ap:n kuvaileman kaltaisen miehen kanssa. Siis ihan täyttä helvettiä!! Masennuin toisen lapsen syntymän jälkeen pahasti ja jouduin hakemaan apua kodin ja lastenhoitoon ja mies ei silti herännyt vaan yhä pelasi kaiken vapaa-ajan. Lopulta päätin erota niin huomasin olevani jälleen raskaana. Niinpä tuntuu toivottomalta lähteä koska en haluaisi päätyä kolmen lapsen yh:ksi. Tavallaan elämme kulissiliitossa koska kukaan ei tiedä totuutta perheestämme ja siitä että mies elää omaa elämäänsä koneella ja minä elän omaani lasten kanssa. Tuntuu että olen tässä vaan lasten takia. Ja voin sanoa että olen hakenut apua ja olemme käyneet terapiassa mutta pelaaminen ei ole edes vähentynyt! Että ap tai kuka tahansa joka on yhdessä peliriippuvaisen kanssa niin älkää vaan ikinä perustako perhettä vaan etsikää itsellenne kunnon mies jolle te olette tärkeämpi kuin pelaaminen!

[/quote]

Todella vaikea tilanne teilläkin. Sinulle ja perheellesi toivoisin sitä, että ihan kunnolla teet stopin tolle miehen pelailulle. Tai vastaavasti vaadit itsellesi saman verran aikaa itsellesi kuin mies vaatii pelailulle. Voi ääni muutua kellossa. Jätä vaikka yksi hoitamaan lapsi koko viikonlopuksi. Mene itse kaverille/vanhemmillesi yöksi. Sano että tarvitset taukoa miehen pelaamisesta. Ei pysty pelailemaan niin katkeamatta kun kolme lasta pyörii jaloissa. Ehkä oppii jotain. 

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 06:45"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 04:47"]

Valitettavasti en kyllä usko että tilanne tulee tuosta miksikään muuttumaan! Mun mies ei koskaan kertonut seurustellessa, että pelaa tietokoneella. Kysyin vielä asiasta koska en voi sietää aikuista joka käyttää aikaansa pelaamiseen oikean elämisen sijaan. Hän siis valehteli ettei pelaa. Kun muutimme yhteen, olin jo raskaana reippaasti yli puolivälin ja olimme menneet kihloihinkin. Olin aivan shokissa kun totuus pelaamisesta tuli ilmi!! Siinä vaiheessa en uskaltanut lähteä suhteesta enää. Nyt kun olemme naimisissa ja lapsia muutama niin kadun syvästi etten lähtenyt heti kun pelaaminen tuli ilmi. Voitte kuvitella millaista on perhe-elämä ap:n kuvaileman kaltaisen miehen kanssa. Siis ihan täyttä helvettiä!! Masennuin toisen lapsen syntymän jälkeen pahasti ja jouduin hakemaan apua kodin ja lastenhoitoon ja mies ei silti herännyt vaan yhä pelasi kaiken vapaa-ajan. Lopulta päätin erota niin huomasin olevani jälleen raskaana. Niinpä tuntuu toivottomalta lähteä koska en haluaisi päätyä kolmen lapsen yh:ksi. Tavallaan elämme kulissiliitossa koska kukaan ei tiedä totuutta perheestämme ja siitä että mies elää omaa elämäänsä koneella ja minä elän omaani lasten kanssa. Tuntuu että olen tässä vaan lasten takia. Ja voin sanoa että olen hakenut apua ja olemme käyneet terapiassa mutta pelaaminen ei ole edes vähentynyt! Että ap tai kuka tahansa joka on yhdessä peliriippuvaisen kanssa niin älkää vaan ikinä perustako perhettä vaan etsikää itsellenne kunnon mies jolle te olette tärkeämpi kuin pelaaminen!

[/quote]

Todella vaikea tilanne teilläkin. Sinulle ja perheellesi toivoisin sitä, että ihan kunnolla teet stopin tolle miehen pelailulle. Tai vastaavasti vaadit itsellesi saman verran aikaa itsellesi kuin mies vaatii pelailulle. Voi ääni muutua kellossa. Jätä vaikka yksi hoitamaan lapsi koko viikonlopuksi. Mene itse kaverille/vanhemmillesi yöksi. Sano että tarvitset taukoa miehen pelaamisesta. Ei pysty pelailemaan niin katkeamatta kun kolme lasta pyörii jaloissa. Ehkä oppii jotain. 

[/quote]

tai tästä ketjusta päätellen lapset olis heitteillä vkonlopun..

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 07:14"]

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 06:45"][quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 04:47"]

Valitettavasti en kyllä usko että tilanne tulee tuosta miksikään muuttumaan! Mun mies ei koskaan kertonut seurustellessa, että pelaa tietokoneella. Kysyin vielä asiasta koska en voi sietää aikuista joka käyttää aikaansa pelaamiseen oikean elämisen sijaan. Hän siis valehteli ettei pelaa. Kun muutimme yhteen, olin jo raskaana reippaasti yli puolivälin ja olimme menneet kihloihinkin. Olin aivan shokissa kun totuus pelaamisesta tuli ilmi!! Siinä vaiheessa en uskaltanut lähteä suhteesta enää. Nyt kun olemme naimisissa ja lapsia muutama niin kadun syvästi etten lähtenyt heti kun pelaaminen tuli ilmi. Voitte kuvitella millaista on perhe-elämä ap:n kuvaileman kaltaisen miehen kanssa. Siis ihan täyttä helvettiä!! Masennuin toisen lapsen syntymän jälkeen pahasti ja jouduin hakemaan apua kodin ja lastenhoitoon ja mies ei silti herännyt vaan yhä pelasi kaiken vapaa-ajan. Lopulta päätin erota niin huomasin olevani jälleen raskaana. Niinpä tuntuu toivottomalta lähteä koska en haluaisi päätyä kolmen lapsen yh:ksi. Tavallaan elämme kulissiliitossa koska kukaan ei tiedä totuutta perheestämme ja siitä että mies elää omaa elämäänsä koneella ja minä elän omaani lasten kanssa. Tuntuu että olen tässä vaan lasten takia. Ja voin sanoa että olen hakenut apua ja olemme käyneet terapiassa mutta pelaaminen ei ole edes vähentynyt! Että ap tai kuka tahansa joka on yhdessä peliriippuvaisen kanssa niin älkää vaan ikinä perustako perhettä vaan etsikää itsellenne kunnon mies jolle te olette tärkeämpi kuin pelaaminen!

[/quote]

Todella vaikea tilanne teilläkin. Sinulle ja perheellesi toivoisin sitä, että ihan kunnolla teet stopin tolle miehen pelailulle. Tai vastaavasti vaadit itsellesi saman verran aikaa itsellesi kuin mies vaatii pelailulle. Voi ääni muutua kellossa. Jätä vaikka yksi hoitamaan lapsi koko viikonlopuksi. Mene itse kaverille/vanhemmillesi yöksi. Sano että tarvitset taukoa miehen pelaamisesta. Ei pysty pelailemaan niin katkeamatta kun kolme lasta pyörii jaloissa. Ehkä oppii jotain. 

[/quote]

tai tästä ketjusta päätellen lapset olis heitteillä vkonlopun..

[/quote]

No sitten ei olisi miehelleekään epäselvää, että kuka teki väärin... Jos jättää lapset heitteile viikonlopuksi ja saa siittä palautetta, eiköhän se paatuneimmankin isän sisällä satu. Voi ehkä lopulta mennä itseensä ja ryhdistäytyä.

Aivan kamalaa. Tuo ei ole normaalia, ap. Eikä mies arvosta eikä rakasta sinua.

Toi jatkuva puolustelu on kyllä varoitusmerkki. Mies ei selkeästi osaa ottaa kritiikkiä vastaan ja kaikki on sinun vika aina, myös muissa jutuissa kuin pelaamisessa.

Tule kertomaan tilannepäivitystä jossain vaiheessa :)

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 19:06"]Vitun miehet. Mä oon todella monelta naiselta kuullut valitusta että miesystävä pelaa liikaa, mutta miehet ei ikinä valita samaa tyttöystävistään. Mikä siinä on että miehet juuri addiktoituu peleihin???

[/quote]

Ehkä miehille on hyväksyttävämpää pelata, vrt naisten työt ja miesten työt. Aika monet (miehet) halveksuvat massiivisia nettipelejä pelaavia naaraita, olen kuullut. Toisaalta jos tyttis pelaa, niin ehkä hänen suhdeviritelmänsä toinen osapuoli pelaa kanssa, eikä suinkaan valita.

Pohtii nörttinainen, jonka suhteessa molemmat pelaavat ainakin jonkin verran