Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lapsen käytös pilasi reissun

Vierailija
25.06.2021 |

Istun hotellin kylppärissä ja itken. Järjestin kahdelle lapselleni kauan odotetun Tampereen matkan, ja isompi poika, 10 v pilasi sen meiltä kaikilta kolmelta. Hänen käytöksensä on ollut vaikeaa jo lähes vuoden. Ei pidä sanaansa, valehtelee, jättää tulematta kotiin, ei tee läksyjään tai yritä koulussa. Silti aiattelin, että yritetään vielä, luodaan hyviä muistoja yhdessä. Ja tietysti pikkuveli, 6 v ansaitsi lomansa.
Yritin parhaani, että olisi kivaa. Tehtiin mitä
lapset halusi, syötiin missä halusivat. Kerrankin lasten ehdoilla.

Vaan ei. Tietysti hotellin puuhakirja oli vääränlainen ja poika sai hysteerisen huutokohtauksen. Huusi niin kovaa kuin pystyi ja syytti minua. Nyt odotan, lennetäänkö ulos hotellista.

Apuahan tuo lapsi tarvitsee. Psykiatrista hoitoa. Ei voi olla, että 10 v taantuu kolmevuotiaan tasolle jonkun saamarin puuhakirjan vuoksi. Seuraavaksi hän alkoi vainoharhaisesti syytellä minua, että kuvaan tai nauhoitan häntä. En ollut tehnyt tai sanonut mitään.

Jo keväällä ehdotin lapsen isälle, että poika tarvitsee hoitoa. Myös koulu oli tuolla kannalla. Isänsä ei ole siihen suostunut. Ja nytkin kun otin yhteyden lapsen isään, laittoi hän tämän syykseni. Painoi tilanteen villaisella ja sanoi, että kaikki on hyvin jos et huuda. Vaan ainahan ei voi mennä niin, että veli pilaa pikkuveljenkin matkan ja se on ”ihan ok”.

Huomenna lähdetään kotiin etuajassa. Tekisi mieli mennä pienemmän kanssa kahden sinne luvattuun Särkänniemeen, mutta pelkään taas uutta hulluuskohtausta. Se on varmaa, että tätä käytöstä ei voi palkita millään huvipuistoreissulla.

En kestä enää. Rankka vuosi, ja minulla ei äitini hiljattain kuoltua ole mitään tukijoukkoja. Tällaisiin reissuihin ei todella usein edes ole varaa. Itkettää, harmittaa myös sen pikkuveljen puolesta.

Kommentit (128)

Vierailija
121/128 |
27.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niin... Avioero. Se koettelee lapsia valtavasti, paljon enemmän kuin nykymaailman uutisoinnissa ja erojen normalisoinnissa annetaan ymmärtää. Eroperheenä lapsilla on paljon erilaisia ongelmia. 70% pitkästä parisuhteesta eron ottavia on naisia.

Pitäisikö joskus miettiä sitä perhettä ja lapsiakin, ennenkuin vain itseään eroa harkitessa? Tai ylipäätään perheen perustamista, jos ei pidä todennäköisenä, että kasvatetaan lapset yhdessä aikuiseksi?

Meillä ex vaimo teki päätöksen erosta yksin, meidän (mun ja lasten) puolestamme. Lasten kanssa itkettiin, kun perheemme hajosi. Uusi mies astui tilalle uusperhekuvioineen. Minä menetin kotini, perheeni ja elämäni perheen isänä. Ei tässä lapsillakaan ole helppoa ollut.

Tilannettasi tuntematta on pakko välistä huudella, että itse olen se kamala perheenhajottaja ex-vaimo, joka jätti miehen ja lapsikin tästä minun itsekkyydestäni kärsii.

Lähdin, koska jos olisin jäänyt, olisin tätä nykyä mullan alla, ja ex-mies istuisi tuomiota taposta. Lapsemme olisi ties missä lastenkodissa.

Joten itsekkyyksissäni päätin, että kaksi elossa olevaa vanhempaa kahdessa kodissa on parempi, kuin yksi elossa oleva vanhempi vankilassa.

En usko, että teidän perheenne tilanne on samanlainen. Ehkä ex-vaimosi lähti kymppivillityksen saattamana etsimään uutta onnea elämäänsä, en tiedä.

Mutta halusin vain huomauttaa, että kuulun niihin 70% eroaloitteen tehneistä naisista, ja minulla oli hyvä syy erota.

Älä kitise, että naiset ne jättää kunnolliset miehet ilman syytä, kun asia ei useinkaan ole niin. Eroon johtaa aina kahden ihmisen tekemiset, kukaan ei lähde rakastuneena ja onnellisena pois suhteesta.

Vierailija
122/128 |
27.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa nepsy-lapselta. Hae apua. Mitä nopeammin saa apua, sitä vähemmän tilanne kärjistyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
123/128 |
27.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menette sinne Särkänniemeen ja yhdessä tuumin hakeudutte tutkimuksiin ja avun piiriin hiljalleen.

Lapsi ei tuota tee kovin tietoisesti ajatellen, että pilaanpa nyt kaikkien reissun. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei pitäisi vaatia hyvää käytöstä.

Meillä on autismikirjolainen lapsi ja normaali lapsi. Kun reissuun lähdetään niin tiedetään jo, että haastavaa käytöstä vol ilmetä sillä muutokset pahentavat aistkyliherkkyyksiä ja tarvetta rutiineihin yms. Tuollainen vääränlainen puuhakirja -raivari reissussa on kuin autismikirjon oppikirjasta.

Meillä tuollainen tilanne hoidetaan siinä hetkessä. Eli seuraavana päivänä ei jaella rangaistuksia, vaikka tilanne olisi mennyt miten. Palkintoja on paljon käytetty kun lapselle on opetettu oikeanlaisia toimintamalleja. Esim. pienempänä lapsi ei millään suostunut tekemää asiaa x. Sanoin että saavat sisaruksensa kanssa aina rusinat kun hän tekee asian x. Pikkuhiljaa asiasta lähti "jumi" ja tilanne laukesi. Sisarus tsemppasi mukana. Täysin behavioristinen pitää olla joissain asioissa, jotta saa arjen toimimaan.

Meillä on käyty huvipuistoissa, uimassa yms. lasten menoissa aina. Hirveä ennakointi ja kaksi aikuista. Suosiolla jätetty ne sukulaiset vähemmälle, jotka eivät ymmärrä tilannetta ja pahentavat lapsen oireilua puuttumalla tilanteisiin väärin. On huolehdittu että sisarus varsinkin saa normaaleja asioita. Oltu myös tarkkoja ettei kumpaakaan suosita ja aiheuteta turhaa kateutta ja mustasukkaisuutta asioista tilanteessa, joka on muutenkin tulenherkkä. Molemmat lapset on opetettu jakamaan omastaan sopivasti ja noudattamaan kahta tärkeää sääntöä: 1) toisen kädestä ei oteta leluja/tavaroita 2.) Esineitä ja ihmisiä ei satuteta. Ei millään viikkojen rangaistuksilla vaan puuttumalla aivan jokaikiseen tilanteeseen, antamalla paremmat toimintamallit samantien kun tilanne tulee.

Teillä on lapsi jo niin iso, että tarvitsette ihan toisenlaisia apuja ja vinkkejä tähän. Meillä jo koululainen myös, mutta vuosia jo tehty asiantuntijoiden johdolla työtä lapsen kanssa. Tsemppiä! Hankkikaa apua!

Vierailija
124/128 |
27.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos vanhemman lapsen käytös on haastavaa, niin olisin ennakoinut tilanteen ottamalla mukaan jonkun toisen aikuisen. Saisitko vielä lyhyellä varoitusajalla jonkun paikalle?

Jos on luvattu Särkänniemireissu, se pitää kyllä nuoremman kanssa jossain yhteydessä tänä kesänä toteuttaa.

Meillä nepsylapsen kanssa on sama ongelma, fiilis saataa muuttua kesken hyvän päivän tai jo lähteminen osoittautuu harvinaisen vaikeaksi. Tosin meillä on ydinperhe ja tarvittsessa toinen vanhemmista voi lähteä lapsen kanssa pois.

Jos koulusta on suositeltu lääkäriä, testejä tms. Niin tottakai sellaiseen on syytä tarttua.

Vierailija
125/128 |
27.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

No miten ap loppureissu meni? Menittekö Särkkikseen ja miten sujui?

Vierailija
126/128 |
27.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hotellien puuhakirjojen kohderyhmä on yleensä alle kouluikäiset. Ymmärrätkö, että 10- vuotias on erilainen kuin 6-vuotias.

Niin, ilmeisesti tässä tapauksessa tuo 10-vuotias on enemmänkin 3-vuotiaan tasolla.

Oli siis hänelle liian haastava kirja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
127/128 |
27.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on vaan väsynyt. Itse kuormitun työmatkoilla ja iltaisin hotellihuoneessa itken yksikseni.

Tiedän mistä asia johtuu. En jaksa tavata uusia ihmisiä, en jaksa matkustaa enkä esittää sosiaalista. Työmatkojen jälkeen nukun pari pv kotona ja toivun. No, tämä korona onneksi muutti työnkuvaa paljon.

Ehkä lapsellasi raivoaminem johtuu jostaim vastaavasta? Että tulee liikaa asiaa lyhyessä ajassa.

Mikä diagnoosi sinulla on?

Saatko nuo pari lepopäivää sairaslomana vai otatko lomana/palkattomana?

Vierailija
128/128 |
27.06.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tee lasu itsestäsi, sitä exä ei voi estää. Parhaassa tapauksessa hullu lapsi tyrkätään äijälle hoitoon.

Älä viitsi edes vitsinä tällaista soopaa kirjoittaa.