Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen käytös pilasi reissun
25.06.2021 |
Istun hotellin kylppärissä ja itken. Järjestin kahdelle lapselleni kauan odotetun Tampereen matkan, ja isompi poika, 10 v pilasi sen meiltä kaikilta kolmelta. Hänen käytöksensä on ollut vaikeaa jo lähes vuoden. Ei pidä sanaansa, valehtelee, jättää tulematta kotiin, ei tee läksyjään tai yritä koulussa. Silti aiattelin, että yritetään vielä, luodaan hyviä muistoja yhdessä. Ja tietysti pikkuveli, 6 v ansaitsi lomansa.
Yritin parhaani, että olisi kivaa. Tehtiin mitä
lapset halusi, syötiin missä halusivat. Kerrankin lasten ehdoilla.
Vaan ei. Tietysti hotellin puuhakirja oli vääränlainen ja poika sai hysteerisen huutokohtauksen. Huusi niin kovaa kuin pystyi ja syytti minua. Nyt odotan, lennetäänkö ulos hotellista.
Apuahan tuo lapsi tarvitsee. Psykiatrista hoitoa. Ei voi olla, että 10 v taantuu kolmevuotiaan tasolle jonkun saamarin puuhakirjan vuoksi. Seuraavaksi hän alkoi vainoharhaisesti syytellä minua, että kuvaan tai nauhoitan häntä. En ollut tehnyt tai sanonut mitään.
Jo keväällä ehdotin lapsen isälle, että poika tarvitsee hoitoa. Myös koulu oli tuolla kannalla. Isänsä ei ole siihen suostunut. Ja nytkin kun otin yhteyden lapsen isään, laittoi hän tämän syykseni. Painoi tilanteen villaisella ja sanoi, että kaikki on hyvin jos et huuda. Vaan ainahan ei voi mennä niin, että veli pilaa pikkuveljenkin matkan ja se on ”ihan ok”.
Huomenna lähdetään kotiin etuajassa. Tekisi mieli mennä pienemmän kanssa kahden sinne luvattuun Särkänniemeen, mutta pelkään taas uutta hulluuskohtausta. Se on varmaa, että tätä käytöstä ei voi palkita millään huvipuistoreissulla.
En kestä enää. Rankka vuosi, ja minulla ei äitini hiljattain kuoltua ole mitään tukijoukkoja. Tällaisiin reissuihin ei todella usein edes ole varaa. Itkettää, harmittaa myös sen pikkuveljen puolesta.
Kommentit (128)
Poika todennäköisesti reagoi teidän vanhempien eroon raivoamalla. Hän todennäköisesti purkaa turhautumistaan sinuun, jos isälleen ei uskalla kiukutella tai välit isään ovat etäisemmäksi. Hän on myös esipuberteetti-iässä, eli elämänvaihe on kaiken kaikkiaan hänelle stressaava. Hän saattaa myös olla masentunut. Nyt pitää saada kiireesti hänelle apua ennen kuin teini-ikä todella alkaa. Muuten käytös vain pahenee, ja mukaan tulee helposti kaikkea ikävää kuten päihteitä. Silloin peli on menetetty. Kymmenvuotiaan saa vielä aisoihin, eikä isällä ole oikeutta kieltää apua lapseltaan. Sinun velvollisuutesi äitinä on auttaa lastasi, ja jos muu ei auta, tee lastensuojeluilmoitus. Ota kuitenkin ensin yhteyttä paikkakuntasi perheneuvolaan. Sieltä osaavat neuvoa oikeaan osoitteeseen, ja asiat lähtevät rullaamaan. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli juuri tuollaista ennen. Lapsi oli vauvasta asti ärtyisä lapsi, itki paljon ja sai jo eskari-ikäisenä raivareita kotona vanhempien kanssa, ei ikinä eskarissa tai kaupassa tai muualla. Olimme ihmeissämme mikä lapsella on, kun muualta ei tullut negatiivista palautetta. Kotona alkoi hirveät huudot ja raivarit. Lopulta kun lapsi oli 8v ja tarttui veitseen, niin hakeuduimme perheneuvolaan ja pääsimme sitä kautta tutkimuksiin. Lapsella todettiin Tourette, aloitettiin terapia ja lääkitys. Nyt teini-ikäisen lapsen kanssa menee jo melko hyvin, hän on hyvä koulussa ja sosiaaliset suhteetkin sujuvat jo paremmin.
Mutta ette arvaakaan kuinka paljon mietimme mitä me vanhemmat olemme tehneet (kasvattaneet) väärin kun lapsi oli niin vaikea ja väkivaltainen.
Voi tosiaan olla jotain aistien ylikuormittumista, pää ei pysty käsittelemään kaikkea, ja sitten vaan menee yli jostain ihan pikkuasiasta. Kuulostaa vähän minun as-pojalta.
Olisiko teidän vanhempien välillä mahdollisuus "jakaa" lapsia niin, että kumpikin saisi omaa rauhallista aikaa vaan toisen vanhemman kanssa? Toki tutkimuksiin on hyvä lähteä myös. Mitä aiemmin saa apua, sitä paremmat tulokset luultavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin takia on ihanaa olla lapseton sinkku:3 lapset pilaa kaiken, varsinkin nykylapset,kun ei osata enää kasvattaa ja ei saa komennella, lisänä vanhemmat siirtää vastuun ulkopuolisille tahoille: päiväkodeille,kouluun jne, kenelle tahansa kunhan ei tarvitse lasta kasvattaa ja nähdä sitä kotona.
Onhan se hyvä että lapsia tehdään. Sinkkukin vanhenee ja tarvitsee tulevaisuudessa apua. Kuka sinkunkin peffan siellä vanhainkodilla pyyhkii??
Kyllä se on se hoitaja joka sen peffan pyyhkii. Vanhainkodit ovat pullollaan vanhuksia joita ei omat lapset käy katsomassa ( ehkä pikaisesti jouluna,äitien isän päivänä). Oikeasti, tuo on niin kulunut puolustuspuhe että omat lapset 100% hoitaisi vanhempansa.
Oon aina käsittänyt tuon niin että ne lapset on niitä tulevia hoitajia..
Niin..jonkin filippiiniläinen lapset.
Ongelma on myös teidän vanhempien suhteessa. Ei ole oikein, jos isä pistää tutkimuksia hanttiin jos koulustakin on suositeltu, ja syyttää sinua. Siinä hän on kuitenkin oikeassa, että huutaa ei kannata. Vaikka lapsi huutaa, niin aikuisen ei kannata mennä lapsen tasolle. Mutta olet itsekin kokenut kovia, tarvitsisit ehkä keskusteluapua itsekin. Tuntuu, että teillä on nyt jonkinlaista vuorovaikutusongelmaa koko perheellä, jotain kautta pitäisi vyyhtiä lähteä purkamaan ettei noidankehä pahene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi helvetti, antaisi pois tuollaisen lapsen heti.
Ei olisi mun lapsi tuollainen enää. Mikälie rikollinen vielä aikuisena. Pelottavalta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yksi lapsista olisi saattanut reagoida juuri tuolla tavalla. Hän on vähän hitaammin uusille asioille lämpenevä ja kuormittuu helposti. Myös perfektionisti ja vaatii paljon itseltään. Uusiin asioihin tottuminen vie aikaa ja aistit kuormittuvat nopeasti. Ihan jo se että ollaan matkalla ja yövytään eri paikassa, ympärillä on enemmän ihmisiä kuin kotona ym saattaa olla kuormittavaa ja aiheuttaa raivarit.Hän on usein pahalla tuulella ja purkaa sen muuhun perheeseen.
Kesti kauan ennen kuin tajusin että tälle lapselle ei tarvita niinkään ohjelmaa ja yllätyksiä vaan tasainen arki, tutut rutiinit, säännölliset ruoka ja nukkuma-ajat ja siisti koti. Jos tehdään totutusta poikkeavaa niin se valmistellaan hyvin ja ei tehdä asiasta liian isoa numeroa.
Nyt hän on fiksu ja hyvin koulussa ja elämässä pärjäävä, lähes aikuinen. Äidille voimia ja pidä huolta omasta jaksamisesta. Ehkä voit käsitellä asiaa esim terapeutin kanssa? Tällaisen lapsen kasvattaminen on rankempaa kuin jonkun muun, etenkin kun sen tekee yksin.
Tuo lapsi tarvitsee nyt syliä, säännöllisiä rutiineja, rauhallista aikaa ja onnistumisen kokemuksia, ei rangaistuksia ja syyllistämistä. Hänellä on ehkä itsetunto-ongelmia jo nyt, älkää pahentako niitä. Lapsi on selvästi ylikuormittunut, eikä osaa käsitellä päänsä kaaosta, siksi reagoi noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei lupaa hyvää.Pojalle pitää saada apua ja välittömästi.
Minusta tuntuu, että tarvitset itsellesi apua myös. Veljen varjoon jääminen lapsuudessa, äitisi kuolema, avioero, mahdollinen erityislapsi. Vaikuttavat varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei apuun tarvita isän suostumusta. vanhempi lapseni oli nuorempana samanlainen ja toinen rauhallinen. Hänellä selvisi syyksi asperger ja add. Ei pysty hallitsemaan impulssejaan ja agressiot, kun joku asia ei mene juuri niinkuin haluaa kuullostaa tutulta. Ota vaikka tk:hn yhteyttä ennenkuin olet itse ihan loppu ja riekaleina.
Tilanne on stressaava myös nuoremmalle, hanki tukiperhe tai joku hoitopaikka jossa vanhempi lapsi voi olla välillä. Tee silloin asioita nuoremman kanssa. Itseäni harmitti, kun nuoremman lapseni lapsuus meni paljon isomman raivareiden varjossa.
Lisään vielä, että tällaiset lapset tarvitsevat yleensä rutiineja ei niinkään yllätyksiä, kuten joku totesikin. Esim. monivalintakysymykset saivat lapseni pois tolaltaan. Opin, että vaihtoehtoja saa olla kaksi. Ei voinut kysyä, minkä jäätelön haluaisit. Vaan otatko tämän vai tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt hyvin äkkiä haet tuohon apua. Isommalla on suoraan sanoen jotain pahasti päässä vialla, ja siihen täytyy puuttua ja yrittää korjata jos mahdollista.
Eniten käy sääliksi viaton pienempi lapsi, jonka elämän ja elämykset hullu isoveli tällä hetkellä pilaa. Älä anna sen jatkua enää yhtään pidempään. Ei siis päiväkään enää. 6-vuotias ymmärtää yllättävän paljon. Olisiko tätä pilalle mennyttä reissua mahdollista korvata pikkuveljelle joskus lähitulevaisuudessa?
Terveisin pikkusisko, joka kärsi 18-vuotiaaksi asti isoveljen sairaasta ja väkivaltaisesta käytöksestä (diagnoosina mm. autismi). Minulla ei ollut oikeaa lapsuutta koskaan.
Tiedän, adoptioveljeni pilasi minun lapsuuteni. Koskaan ei voinut tietää, mitä tuleman piti. Esim. juuri lomareissut pilasi. Kerran jäi koko perheeltä etelän matka kun veli tahallaan katosi, emmekä voineet lähteä muutkaan. Elin täysin hänen varjossaan. Että kyllä tiedän hyvin.
Ap
Ajatuksen ruokaa, mietinnän aihetta: Voisiko tämä vaikuttaa siihen, miten näet poikasi? Missä asioissa he ovat samanlaisia, missä erilaisia? Näkevätkö muut myös poikasi samoin, vai onko esim ystäviesi näkemys joiltain osin erilainen?
Viet lapset Särkänniemeen kuten sovittu. Jos nyt jätätte menemättä, niin 6-vuotias kärsii isomman vuoksi kohtuuttomasti ja isompi lapsi taas... hän on selvästi avun tarpeessa, ei noin pientä tarvi rangaista kohtauksesta vielä seuraavana päivänä. Kertomasi mukaan tarvitsee tosiaan jotain hoitoa, ei rangaistuksia Särkänniemen epäämiseltä seuraavana päivänä. Sinne vaan. Jos poika saa hepulin, niin sitten otat sen vastaan. Ei sille voi mitään. Ehkä tämä hotellihepuli liittyy siihen, että vieras paikka kuormitti jne. Jotain autismin kirjoa ehkä? Tai muuten vaan yliherkkä?
Nyt häntä ylös ja sinne Särkkään.
Vierailija kirjoitti:
Poika todennäköisesti reagoi teidän vanhempien eroon raivoamalla. Hän todennäköisesti purkaa turhautumistaan sinuun, jos isälleen ei uskalla kiukutella tai välit isään ovat etäisemmäksi. Hän on myös esipuberteetti-iässä, eli elämänvaihe on kaiken kaikkiaan hänelle stressaava. Hän saattaa myös olla masentunut. Nyt pitää saada kiireesti hänelle apua ennen kuin teini-ikä todella alkaa. Muuten käytös vain pahenee, ja mukaan tulee helposti kaikkea ikävää kuten päihteitä. Silloin peli on menetetty. Kymmenvuotiaan saa vielä aisoihin, eikä isällä ole oikeutta kieltää apua lapseltaan. Sinun velvollisuutesi äitinä on auttaa lastasi, ja jos muu ei auta, tee lastensuojeluilmoitus. Ota kuitenkin ensin yhteyttä paikkakuntasi perheneuvolaan. Sieltä osaavat neuvoa oikeaan osoitteeseen, ja asiat lähtevät rullaamaan. Voimia!
Hurjan paljon oletuksia, suorastaan tässä on nyt lähdetty täyttämään tarinan aukkoja omilla käsityksillä. Muistakaapa ihmiset varoa ettette luo omia tarinoita. Kysytään, otetaan selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt hyvin äkkiä haet tuohon apua. Isommalla on suoraan sanoen jotain pahasti päässä vialla, ja siihen täytyy puuttua ja yrittää korjata jos mahdollista.
Eniten käy sääliksi viaton pienempi lapsi, jonka elämän ja elämykset hullu isoveli tällä hetkellä pilaa. Älä anna sen jatkua enää yhtään pidempään. Ei siis päiväkään enää. 6-vuotias ymmärtää yllättävän paljon. Olisiko tätä pilalle mennyttä reissua mahdollista korvata pikkuveljelle joskus lähitulevaisuudessa?
Terveisin pikkusisko, joka kärsi 18-vuotiaaksi asti isoveljen sairaasta ja väkivaltaisesta käytöksestä (diagnoosina mm. autismi). Minulla ei ollut oikeaa lapsuutta koskaan.
Tiedän, adoptioveljeni pilasi minun lapsuuteni. Koskaan ei voinut tietää, mitä tuleman piti. Esim. juuri lomareissut pilasi. Kerran jäi koko perheeltä etelän matka kun veli tahallaan katosi, emmekä voineet lähteä muutkaan. Elin täysin hänen varjossaan. Että kyllä tiedän hyvin.
Ap
No, muuta kulku. Hae apua. Tilaa suoraan psykiatrille aika.
”Niin... Avioero. Se koettelee lapsia valtavasti, paljon enemmän kuin nykymaailman uutisoinnissa ja erojen normalisoinnissa annetaan ymmärtää. Eroperheenä lapsilla on paljon erilaisia ongelmia. 70% pitkästä parisuhteesta eron ottavia on naisia.
Pitäisikö joskus miettiä sitä perhettä ja lapsiakin, ennenkuin vain itseään eroa harkitessa? Tai ylipäätään perheen perustamista, jos ei pidä todennäköisenä, että kasvatetaan lapset yhdessä aikuiseksi?
Meillä ex vaimo teki päätöksen erosta yksin, meidän (mun ja lasten) puolestamme. Lasten kanssa itkettiin, kun perheemme hajosi. Uusi mies astui tilalle uusperhekuvioineen. Minä menetin kotini, perheeni ja elämäni perheen isänä. Ei tässä lapsillakaan ole helppoa ollut.”
—————————————-
TÄMÄ, juuri tämä, lapsi on katsellut teidän vaikeita eroriitoja joita on joutunut kokemaan ja kuuntelemaan vuosia, tämä hänen käytöksensä on HÄTÄHUUTO pahaan turvattomaan oloon ,minkä te isä ja äiti olette aiheuttaneet. Sitä on turha kieltää. Lapsen elämä on rikottu pirstaleiksi ja se vaatii vuosien korjaamisen ja eikä aina ole edes mahdollista. Näitä lapsia tapaan ja näen runsaasti. Vanhemmat ei vaan ymmärrä sitä , kun raivoavat, pettävät toisiaan, juopottelevat hakkaavat toisiaan ,,, siis elävät aivan järjetöntä elämää . ennen eroa. Kene lapsen psyyke kestää tuota, erittäin harvan.
.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa minun kummitytöltä. Koulussa meni ok, mutta kotielämä oli yhtä rääkymistä alusta alkaen. Lapsi muutti maalle 12 vuotiaana ja koko perheen elämä rauhottuu paljon. Toki sitä huutoa on edelleen välillä, mutta kuulemma niitä on noin 80% vähemmän ja isot raivot on muuttuneet lähinnä kiukutteluksi. Ehkä kuviot olivat kaupungissa liian isot (koulu, kaupunkiympäristö, kiire), että kuormitus oli korkealla ja kuppi meni vaan nurin.
Samaa ratkaisua voisin suositella muillekin erityislapsiperheille. No ymmärrän, että voi olla vaikeaa muuttaa, mutta Kai sen raivoavan lapsen kanssa joka päivä eläminen on myös vaikeaa.
Ja mikä lapsella on? On ollut kaikenlaista tukea, perneneuvolaa ym. Mutta diagnoosia ei ole. Perheen kaksi muuta lasta käyttäytyvät ihan normaalisti,ja nykyään myös viihtyvät maalla.
Sori mutta entisenä ns. vaikeana lapsena lapsen oireilun kutsuminen rääkymiseksi ja kiukutteluksi nostaa ihon kananlihalle. Noin käyttäytyvä lapsi oireilee jostakin, ei se ole normaalia. Kaikista eniten kärsii se lapsi jolla myrskyää sisällä ja jolla ei ole mitään keinoja purkaa sitä pahaa oloa.
Omassa lapsuudessa oireilin vanhempien jatkuvaa riitelyä kunnes he vihdoin tajusivat erota juuri kun olin menossa yläasteelle, kiusaamista, yksinäisyyttä ja hyväksikäyttöä. Aikuisena löytyi myös neuroepätyypillisyyttä. Muistan sen hädän ja pahan olon lapsena kun ahdisti niin paljon että korvissa humisi ja silmissä sumeni, mutta sitä ei voinut käsitellä mitenkään tai kenellekään turvalliselle aikuiselle. Sitten kuppi meni aina nurin jostain pienestä asiasta ja kaikki se kasaantunut paha oloni tuli kerralla ulos huudon, itkun ja tavaroiden paiskomisen muodossa. Myöhemmin se vaihtui itsetuhoisuuteen, koska se oli muilta näkymätöntä ja siten myös sallittua tunteidenpurkua.
Alue: Aihe vapaa
Sinä itse kerrot tässä sen ongelman, ei lapsia kasvateta samalla tavalla. Jokainen on oma persoona ja erilaisilla temperamenteilla ja niiden mukaan pitäisi luovia, ei niin että kaikille samat asiat samalla tavalla.