Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen käytös pilasi reissun
25.06.2021 |
Istun hotellin kylppärissä ja itken. Järjestin kahdelle lapselleni kauan odotetun Tampereen matkan, ja isompi poika, 10 v pilasi sen meiltä kaikilta kolmelta. Hänen käytöksensä on ollut vaikeaa jo lähes vuoden. Ei pidä sanaansa, valehtelee, jättää tulematta kotiin, ei tee läksyjään tai yritä koulussa. Silti aiattelin, että yritetään vielä, luodaan hyviä muistoja yhdessä. Ja tietysti pikkuveli, 6 v ansaitsi lomansa.
Yritin parhaani, että olisi kivaa. Tehtiin mitä
lapset halusi, syötiin missä halusivat. Kerrankin lasten ehdoilla.
Vaan ei. Tietysti hotellin puuhakirja oli vääränlainen ja poika sai hysteerisen huutokohtauksen. Huusi niin kovaa kuin pystyi ja syytti minua. Nyt odotan, lennetäänkö ulos hotellista.
Apuahan tuo lapsi tarvitsee. Psykiatrista hoitoa. Ei voi olla, että 10 v taantuu kolmevuotiaan tasolle jonkun saamarin puuhakirjan vuoksi. Seuraavaksi hän alkoi vainoharhaisesti syytellä minua, että kuvaan tai nauhoitan häntä. En ollut tehnyt tai sanonut mitään.
Jo keväällä ehdotin lapsen isälle, että poika tarvitsee hoitoa. Myös koulu oli tuolla kannalla. Isänsä ei ole siihen suostunut. Ja nytkin kun otin yhteyden lapsen isään, laittoi hän tämän syykseni. Painoi tilanteen villaisella ja sanoi, että kaikki on hyvin jos et huuda. Vaan ainahan ei voi mennä niin, että veli pilaa pikkuveljenkin matkan ja se on ”ihan ok”.
Huomenna lähdetään kotiin etuajassa. Tekisi mieli mennä pienemmän kanssa kahden sinne luvattuun Särkänniemeen, mutta pelkään taas uutta hulluuskohtausta. Se on varmaa, että tätä käytöstä ei voi palkita millään huvipuistoreissulla.
En kestä enää. Rankka vuosi, ja minulla ei äitini hiljattain kuoltua ole mitään tukijoukkoja. Tällaisiin reissuihin ei todella usein edes ole varaa. Itkettää, harmittaa myös sen pikkuveljen puolesta.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Niin... Avioero. Se koettelee lapsia valtavasti, paljon enemmän kuin nykymaailman uutisoinnissa ja erojen normalisoinnissa annetaan ymmärtää. Eroperheenä lapsilla on paljon erilaisia ongelmia. 70% pitkästä parisuhteesta eron ottavia on naisia.
Pitäisikö joskus miettiä sitä perhettä ja lapsiakin, ennenkuin vain itseään eroa harkitessa? Tai ylipäätään perheen perustamista, jos ei pidä todennäköisenä, että kasvatetaan lapset yhdessä aikuiseksi?
Meillä ex vaimo teki päätöksen erosta yksin, meidän (mun ja lasten) puolestamme. Lasten kanssa itkettiin, kun perheemme hajosi. Uusi mies astui tilalle uusperhekuvioineen. Minä menetin kotini, perheeni ja elämäni perheen isänä. Ei tässä lapsillakaan ole helppoa ollut.
Totta,erot ovat raskaita.
Mutta tässä on nyt kyse selvästi enemmän kognitiivista ja/tai neurologisisista ongelmista,koska 10 vuotias kokee 6 vuotiaiden tehtävät liian vaikeiksi. Ja käytös ollut haastavaa jo ennen eroa.
Toivon kaikkea hyvää sinulle äiti! Nyt lusikka kauniiseen ja uupuneeseen käteen ja ulkopuolista apua hankkimaan! Tuo on jo hyvä alku että koulusta tullut myös viestiä että kaikki ei ole kunnossa. Mainitse se jos nyt lomien aikana otat yhteyttä perheneuvolaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain, mutta sama puuhakirja 10-vuotiaalle ja 6-vuotiaalle? Minäkin raivostuisin.
No sulla taitaa aikuisena(?) Olla vähän tunteiden hallinnassa ongelmia jos raivostuisit siitä, että hotellissa ei ollutkaan valikoimaa erilaisia puuhakirjoja.
Ja joku curling-vanhempi aikaisemmin ehdotti että ostakaa uusi ettei tule paha mieli. Huh.
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin takia on ihanaa olla lapseton sinkku:3 lapset pilaa kaiken, varsinkin nykylapset,kun ei osata enää kasvattaa ja ei saa komennella, lisänä vanhemmat siirtää vastuun ulkopuolisille tahoille: päiväkodeille,kouluun jne, kenelle tahansa kunhan ei tarvitse lasta kasvattaa ja nähdä sitä kotona.
Ja sun täytyi tulla kertomaan tämä surullisen ja väsyneen ap:n keskusteluun, koska..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin takia on ihanaa olla lapseton sinkku:3 lapset pilaa kaiken, varsinkin nykylapset,kun ei osata enää kasvattaa ja ei saa komennella, lisänä vanhemmat siirtää vastuun ulkopuolisille tahoille: päiväkodeille,kouluun jne, kenelle tahansa kunhan ei tarvitse lasta kasvattaa ja nähdä sitä kotona.
Ja sun täytyi tulla kertomaan tämä surullisen ja väsyneen ap:n keskusteluun, koska..?
Ilmeisesti hän kokee, että toista alentamalla oma ihana elämä vielä ennestäänkin paranee? Joo, en ymmärrä. Lasten kanssa voi joskus olla vaikeaa, mutta kyllä heitä rakastaakin eri tavalla kuin ketään muuta, vaikeuksineen päivineen. Lapsettomalle sinkulle tiedoksi.
Ap:lle tsemppiä viikonloppuun! Ja ensi viikolla lähdet itse hakemaan teille perheenä tukea, oli exäsi mitä mieltä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin takia on ihanaa olla lapseton sinkku:3 lapset pilaa kaiken, varsinkin nykylapset,kun ei osata enää kasvattaa ja ei saa komennella, lisänä vanhemmat siirtää vastuun ulkopuolisille tahoille: päiväkodeille,kouluun jne, kenelle tahansa kunhan ei tarvitse lasta kasvattaa ja nähdä sitä kotona.
Huonosti kasvatetut tai ongelmaiset yksilöt pilaavat muunkin perheen elämän ja näitähän riittää nykyaikana. Hyvin kasvatettu jälkikasvu harvemmin on ongelma tai aiheuttaa sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin takia on ihanaa olla lapseton sinkku:3 lapset pilaa kaiken, varsinkin nykylapset,kun ei osata enää kasvattaa ja ei saa komennella, lisänä vanhemmat siirtää vastuun ulkopuolisille tahoille: päiväkodeille,kouluun jne, kenelle tahansa kunhan ei tarvitse lasta kasvattaa ja nähdä sitä kotona.
Ja sun täytyi tulla kertomaan tämä surullisen ja väsyneen ap:n keskusteluun, koska..?
Eihän nykyisin saa olla surullinen tai väsynyt! Pitää jaksaa ja olla kykeneväinen kuin Duracell-pupu, etenkin sen vanhemman, tai muuten on epäonnistunut ihmisenä.
10-vuotias ei saa raivaria jonkun puuhakirjan takia, jos luvassa on huvipuistopäivä. Eikä muutenkaan. Jos lapsi on ollut vaikea pienestä asti, kannattaisi viedä tutkimuksiin. Jospa hän ei kestä virikkeiden tulvaa tai on aistiyliherkkä, ja nämä ehkä liittyneenä mahdollisesti lievään autismiin tai aspergerin oireyhtymään? Onko näitä epäilty?
Jos mitään nepsy-diagnoosia ei ole eikä epäilty,niin mistähän mahtaa olla kyse, miksi hänellä on noin paha olla?
Kun hänellä tällainen raivari tulee, osaatko olla silti se aikuinen, joka näyttää olevansa vahvempi ja jolla on kontrolli siten, että lapsesi sen näkee ja kokee? Älä missään nimessä vetäydy tilanteelle alistuneena itkemään ja anna hänen voittaa. Joskus ei tarvitse montaa "painia" käydä, että lapsi tajuaa vanhemman olevan turvallinen ja kunnioitettava. Painilla tarkoitan ihan fyysistäkin kiinni pitämistä ja vahvemman roolin ottamista. Mitä enemmän perhe tuollaiseen käytökseen alistuu, sitä huonompi. Oli lapsella sitten nepsy tai ei, raja tuollaiselle raivarillekin pitää laittaa, vaikka se voimia kysyy.
Tuossa tilanteessa olisi mun mielestäni ollut hyvä, jos joku toinen aikuinen olisi ottanut 10-vuotiaan luokseen hetkeksi ja sinä olisit mennyt kahdestaan nuoremman kanssa huvipuistoon ja pitänyt hauskaa. Mitä jos teet kahdestaan sen nuoremman kanssa jonkun kivan jutun myöhemmin, että hän ei koe olevansa isoveljen armoilla?
Hienoa olisi, että lapsi avautuisi kertomaan, miltä hänestä tuntuu, kun tuollainen raivari iskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain, mutta sama puuhakirja 10-vuotiaalle ja 6-vuotiaalle? Minäkin raivostuisin.
Oisit lukenut. Hotellissa on mitä on. Tekee jos huvittaa,MUTTA ei ala raivoamaan ja paiskomaan tavaroita tms.
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin takia on ihanaa olla lapseton sinkku:3 lapset pilaa kaiken, varsinkin nykylapset,kun ei osata enää kasvattaa ja ei saa komennella, lisänä vanhemmat siirtää vastuun ulkopuolisille tahoille: päiväkodeille,kouluun jne, kenelle tahansa kunhan ei tarvitse lasta kasvattaa ja nähdä sitä kotona.
Ymmärrätkö, että lapsia on todella monenlaisia? Kaikki eivät todellakaan ole helppoja.
Empatiakyvystä päätellen todella hyvä että niitä lapsia ei sinulla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa vaan mieleeni. Entäs jos hänellä on...vaikka päänsärkykohtaus tai jokin semmoinen,se ärtyminen vaan iskee eikä sille voi mitään,alkaa se raivo.
Mun yhellä tutulla oli,joutui tappeluihin vähän väliä,ilman syytä omasta mielestään,kärsi päänsäryistä aina silloin ja sitten napsahteli.
Meni jonkin aikaa ja löytyi päästä x-määrä aneurysmeja,jotka sitten...en tiedä onko sana leikattiin,mutta ne leikkaukset onnistuivat. Nyt on kiltti kuin pehmolelu eikä ole enää päänsärkyjäkään.
Niitä päänsärkyjä oli ollut lapsesta saakka,mutta ketään "ei kiinnostanut", lapsi oli ilkeä,se leima otsssaan liki kolmekymppiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin takia on ihanaa olla lapseton sinkku:3 lapset pilaa kaiken, varsinkin nykylapset,kun ei osata enää kasvattaa ja ei saa komennella, lisänä vanhemmat siirtää vastuun ulkopuolisille tahoille: päiväkodeille,kouluun jne, kenelle tahansa kunhan ei tarvitse lasta kasvattaa ja nähdä sitä kotona.
Onhan se hyvä että lapsia tehdään. Sinkkukin vanhenee ja tarvitsee tulevaisuudessa apua. Kuka sinkunkin peffan siellä vanhainkodilla pyyhkii??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain, mutta sama puuhakirja 10-vuotiaalle ja 6-vuotiaalle? Minäkin raivostuisin.
Oisit lukenut. Hotellissa on mitä on. Tekee jos huvittaa,MUTTA ei ala raivoamaan ja paiskomaan tavaroita tms.
En edes luottaisi siihen, mitä jossain hotellissa on jos on.
Lasten vapaahetkien aktiiviteetit ja harrastukset on otettava huomioon jo reissua suunniteltaessa ja keskusteltava ja päätettävä ko. lapsen kanssa siitä, mitä hän tekee hotellihuoneessa iltaisin tai päivälevon aikaan silloin kun hän ei nuku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain, mutta sama puuhakirja 10-vuotiaalle ja 6-vuotiaalle? Minäkin raivostuisin.
Oisit lukenut. Hotellissa on mitä on. Tekee jos huvittaa,MUTTA ei ala raivoamaan ja paiskomaan tavaroita tms.
En edes luottaisi siihen, mitä jossain hotellissa on jos on.
Lasten vapaahetkien aktiiviteetit ja harrastukset on otettava huomioon jo reissua suunniteltaessa ja keskusteltava ja päätettävä ko. lapsen kanssa siitä, mitä hän tekee hotellihuoneessa iltaisin tai päivälevon aikaan silloin kun hän ei nuku.
Niin, no luuletko todella ettei ap ole tuollaista älynnyt? Vaan ainoa tekeminen on hotellissa sattumalta annettu puuhakirja? Ei jessus sun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin takia on ihanaa olla lapseton sinkku:3 lapset pilaa kaiken, varsinkin nykylapset,kun ei osata enää kasvattaa ja ei saa komennella, lisänä vanhemmat siirtää vastuun ulkopuolisille tahoille: päiväkodeille,kouluun jne, kenelle tahansa kunhan ei tarvitse lasta kasvattaa ja nähdä sitä kotona.
Onhan se hyvä että lapsia tehdään. Sinkkukin vanhenee ja tarvitsee tulevaisuudessa apua. Kuka sinkunkin peffan siellä vanhainkodilla pyyhkii??
Kyllä se on se hoitaja joka sen peffan pyyhkii. Vanhainkodit ovat pullollaan vanhuksia joita ei omat lapset käy katsomassa ( ehkä pikaisesti jouluna,äitien isän päivänä). Oikeasti, tuo on niin kulunut puolustuspuhe että omat lapset 100% hoitaisi vanhempansa.
Oon aina käsittänyt tuon niin että ne lapset on niitä tulevia hoitajia..
Paljonko mies osallistuu lasten hoitoon? Vähän vaikuttaa siltä, ettei halua puuttua ongelmiin, koska se vaatii, että jotain täytyy tehdä. Onko lapsella kavereita? Harrastuksia? Kiusataanko koulussa? Miten hän pärjää muiden lasten kanssa? Jos koulukin on hoidon kannalla, niin ehdottomasti jotain on todellakin vialla. Onko erosta isään kuink kauan?
"Seuraavaksi hän alkoi vainoharhaisesti syytellä minua, että kuvaan tai nauhoitan häntä. En ollut tehnyt tai sanonut mitään." 10-vuotiaat ei tällaista puhu. Onko teillä suvussa esim. skitsofreniaa? Tai onko joku tuttu/koulukaveri kuvannut poikaa jossain ja pelkää sitä nyt?
Vierailija kirjoitti:
10-vuotias ei saa raivaria jonkun puuhakirjan takia, jos luvassa on huvipuistopäivä. Eikä muutenkaan. Jos lapsi on ollut vaikea pienestä asti, kannattaisi viedä tutkimuksiin. Jospa hän ei kestä virikkeiden tulvaa tai on aistiyliherkkä, ja nämä ehkä liittyneenä mahdollisesti lievään autismiin tai aspergerin oireyhtymään? Onko näitä epäilty?
Jos mitään nepsy-diagnoosia ei ole eikä epäilty,niin mistähän mahtaa olla kyse, miksi hänellä on noin paha olla?
Kyllä voi saada. Jos on esimerkiksi perfektionismiin taipuvainen tyyppi, ne odotukset jonkun loman jokaista yksityiskohtaa kohtaan voivat olla todella korkealla. Ei lapsi järkeile, että "no ei tällä puuhakirjalla niin väliä, kun huomenna päästään huvipuistoon". 10-vuotias elää vielä vahvasti tässä hetkessä.
T. Se neljän äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma että et tee itse jotain vahingossa "väärin" kommunikaatiossa lapsen kanssa. Koska lapsi heijastaa käytöstä takaisin, hermostuneisuutta tai negatiivisuutta esimerkiksi. Eikö lapselle voi sanoa että otetaan huomenna uusi värityskirja kirjakaupasta, niin saa hyvän ja asiat voi sanoa puhumalla, ei tarvitse huutaa kovaa. Kokeeko lapsi ettei hänen tunteita /sanoja ole aiemmin aina kuultu, vaan ohitettu. Jos lapsi pelkää että joku "kuvaa tai nauhoittaa" voi olla syvä luottamuspula, oletko riidellyt lapsen kanssa usein? Vai onko asia selvitetty rauhassa, rennosti. Onko elämässäsi huumoria tai iloa, vai liikaa suorittamista.
Sori, mutta tähän mulla ei ollut osaa eikä arpaa. En sanonut ja tehnyt mitään, raivokohtaus vaan taas tuli. Ei minusta normaalia, että 10 v kokee 6 vuotiaalle suunnatut tehtävät niin haastavaksi, että täytyy tuhota ja huutaa, ja pudota parivuotiaan tasolle. Minusta ongelma on juuri tuo, että huono käytös sallitaan. Siitä ei seuraa mitään.
Aikuisen esimerkki määrittää. Hyväkäytöksisellä kivalla vanhemmalla on usein kiva lapsi.
Mulla on 2 kivaa ja onnellista lasta ja yks Negative Nancy, joka huutaa ja myrkyttää ympäristönsä ja mikään ei ole ikinä hyvin. Kaikki 3 kasvatettu samoin. Selitä tämä. Tuskin mä aivan paska äiti olen, koska 2/3 on normaaleja ihmisiä. Tykkäävät käydä kylässä (nytkin ovat täällä juhannuksen vietossa). Yksi lapsista saa tulla tänne, jos 2 muuta ei ole, koska niillä on välit poikki kokonaan, koska eivät jaksa. Minä olen hyvin vähäisessä kontaktissa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa minun kummitytöltä. Koulussa meni ok, mutta kotielämä oli yhtä rääkymistä alusta alkaen. Lapsi muutti maalle 12 vuotiaana ja koko perheen elämä rauhottuu paljon. Toki sitä huutoa on edelleen välillä, mutta kuulemma niitä on noin 80% vähemmän ja isot raivot on muuttuneet lähinnä kiukutteluksi. Ehkä kuviot olivat kaupungissa liian isot (koulu, kaupunkiympäristö, kiire), että kuormitus oli korkealla ja kuppi meni vaan nurin.
Samaa ratkaisua voisin suositella muillekin erityislapsiperheille. No ymmärrän, että voi olla vaikeaa muuttaa, mutta Kai sen raivoavan lapsen kanssa joka päivä eläminen on myös vaikeaa.
Ja mikä lapsella on? On ollut kaikenlaista tukea, perneneuvolaa ym. Mutta diagnoosia ei ole. Perheen kaksi muuta lasta käyttäytyvät ihan normaalisti,ja nykyään myös viihtyvät maalla.
Tytön autismi. Sitä ei juuri kukaan ammattilainen Suomessa tunnista. Voin sanoa, että tuollaisen lapsen ja myöhemmin aikuisen elämä on yhtä helvettiä kun kukaan ei ymmärrä ja auta.
Diagnosoimaton AS-nainen
Ei 10-vuotias korvaansa lotkauta jollekin puuhakirjalle. Ihan sama onko sellainen vai ei, ja elämä jatkuu.
Alue: Aihe vapaa
Tsemppiä! Meillä neljä lasta, joka yksi on usein erittäin negatiivinen ihan kaiken suhteen ja kyllä usein tulee mieleen, että miksi hän haluaa pilata tunnelman kaikilta muiltakin. Kaikkea on yritetty, mutta hänen käytökseensä on todella vaikea vaikuttaa millään ns. hyvillä keinoilla. Yleensä yritän vain jättää huomiotta hänen happaman naamansa ja kiukuttelunsa, koska muuten se pilaisi omankin mielialani ja vaikuttaisi sitä kautta vielä enemmän muihin lapsiin.