Lue keskustelun säännöt.
Kirja, joka ravisutti sisintäsi niin, että se jäi mieleesi pitkäksi aikaa? Joko hyvässä tai pahassa..
Paulo Coelho - Alkemisti sai alkuun henkisen heräämisen.
Kommentit (1325)
Anna minun rakastaa sinua enemmän
Finlandia-palkittu, soljuvaa runomaista ajatusvirtaa teksti täynnä. Kaunis ja mielenkiintoinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niklas Natt och Dag: 1793.
Lukiessa jännitti ja oksetti, ja kirjaa ahmiessa eteenpäin pelotti jatkuvasti että miten hullu käänne on tulossa nurkan takaa.
Ei jättänyt kylmäksi, lisäksi kirjailija on hionut historialliset faktat kuntoon. Ympäristön kuvaus erinomaista, pystyin haistamaan 1700-luvun Tukholman.
Tuliko tästä TV-sarja vai sekoitanko johonkin toiseen?
Sen niminen sarja on näköjään olemassa, mutta on eri tarina. Luultavasti en pystyisi katsomaan jos tuosta kirjasta tehtäisiin sarja ja kaikki sen tapahtumat kuvattaisiin😱 Toisaalta elokuvaa katsoessa voi laittaa silmät kiinni, kirjaa lukiessa joutuu itse muodostamaan koko ajan sitä kuvaa päähän eikä se siltä voi sulkea silmiä.
Vierailija kirjoitti:
Anna minun rakastaa sinua enemmän
Finlandia-palkittu, soljuvaa runomaista ajatusvirtaa teksti täynnä. Kaunis ja mielenkiintoinen
Tarkoitatko Juha Itkosen kirjaa? Ei ole Finlandia-palkittu. Hän ei ole ikinä saanut Finlandiaa, pari muuta hänen kirjaansa ovat kyllä olleet ehdokkaina mutta ei tuo.
Viimeisin mieltäni koskettanut kirja oli Paola Piganin teos Älä astu sieluuni kengät jalassa.
Kertoo ranskalaisesta romaniperheestä, joka vietiin sodan aikana keskitysleirille. Kertomus siitä, miten vahvan, itsenäisen ja omanarvontuntoisen ihmisen sielu pala palalta muserretaan.
Svatlana Aleksijevits: Sodalla ei ole naisen kasvoja. Järkyttävä kuvaus venäläisten naisten kokemuksista sodan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vera Miettisen Eerika. Vaikutti siihen, että sosiaalialan ammattilaisena tulen pitämään huolen, ettei tämä toistu siellä missä minä työskentelen. Käänteen tekevä ja sikäli voimaannuttava kirja, että uskallan olla röyhkeäkin tarvittaessa, vaikka painostusta tulee joka suunnalta. Tämä kirja on parasta mitä alalle voi antaa ( näitä vastaavia tarinoita on pimennossa paljon)
Tämä tarina olisi ansainnut paremman kirjoitustyylin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärpästen herran jälkeen en nukkunut minuuttiakaan, ja seuraavana päivänä äidinkielen tunnin jälkeen itkin opettajalle silmät päästäni.
Jokin tehtävähän tuohon teokseen liittyi, mutta sain vapautuksen.
Tiedättehän, ette kärpästen herran tilanteen kaltainen tapahtui oikeastikin — ja silloin pojat pitivät huolta toisistaan, perustivat viljelmä jota yhdessä hoidettiin, jne ja olivat lämpimiä, inhimillisiä, yhteisöllisiä. Kärpästen herra -kirja on varmaan heikentänyt monen meistä uskoa ihmisyyteen, ihan turhaan. Kirjoittaja itse on sanonut, että noin hän ITSE VARMAAN toimisi…mutta kun sosiopaattisia piirteitä vaan ei ole onneksi kaikilla.
Victor Hogon Kurjat ehdottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen nyt vähän takaperoisesti kertomaan mikä vastoin odotuksia EI koskettanut minua yhtään, vaikka se yleensä on tyyliin mainituin teos tällaisissa ketjuissa: Täällä Pohjantähden Alla-trilogia. Kahlasin sitkeästi läpi kannesta kanteen, mutta en olisi voinut vähempää välittää. En samaistunut, ei koskettanut, ei kiinnostanut. Kirjan maailma oli minulle vieras, henkilöhahmot olivat kaikki vain rasittavia, tunnelma ei vetänyt mukaansa. Ainoa joka pikkuisen tuntui oli Akselin pikkuveljien kohtalo.
Joo, kirjan inspiraationa ovat todelliset historialliset tapahtumat ja joo, se on yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti merkittävä teos. Mutta. Ihan kuin olisin jyrsinyt motillisen halkoja paljailla hampailla, ihan yhtä vetoava kokemus. Tuntemattomasta Sotilaasta pidän kyllä kovasti, eli ei Linna ole minulle mikään kirjallinen mörkö.
Mulla sama sen Pohjantähden alla kanssa. Luin ekan kirjan, mutta ei kiinnostanut jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lionel Shriverin Poikani Kevin, joka herätti paljon kysymyksiä antamatta vastauksia.
Tämä.
Ja myös Jodi Picoultin 19 minuuttia sekä Sisareni puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
S.J Watson: Kun suljen silmäni
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Useimmat lukemani Stephen Kingin kirjat. Joista monet olen lukenut useampaan kertaan.
Liseyn tarina tällä hetkellä se vaikuttavin.
Toisaalta myös Carrie.
Yuval Noah Harari: Homo sapiens. Muokkasi omaa suhtautumistani elämään, ihmisyyteen ja maailmaan.
Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa. Jäi mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Pidän siitä ja arvostan, että historiaa kuvataan naiskohtaloiden kautta.
Margaret Atwood: Kaikkien aikojen suosikkikirjailijani. Jos yksi kirja pitää mainita niin The Edible Woman, joka nuorena yliopisto-opiskelijana oli minulle portti kirjallisuuden maailmaan.
Anthony Burgess: Kellopeliappelsiini. Olin nähnyt leffan varmaan pari(kymmentä) kertaa, ennen kuin luin kirjan. Enpäs osaa sanoa, kumpi kolisi enemmän, kirja vai leffa. Löytyy myös soundtrack CD:nä.
J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta. Tämä tuli luettua joskus 11 - 12v:nä. Erittäin vilkkaan mielikuvituksen omaavana kuvittelin kesämökkiämme ympäröivät puut enteiksi ja olin aivan varma, että metsässä asuu hobitteja 😄
Muita mainitsemisen arvoisia ovat mm. Anne Frankin päiväkirja ja Corrie Ten Boomin Kätköpaikka. Molemmissa tuli vierailtua Hollannin reissun aikana.
Vastaan nyt rehellisesti, vaikka ensin mietin etten laita sitä mikä tuli ensimmäisenä mieleen. Olen nimittäin oikeasti aika snobi kirjojen suhteen ja jos jossain, niin kirjallisuudessa puolustan aina laatua ja uuden luomista.
Mutta ensimmäinen kirja mikä tuli itsellä mieleen on Daniella Steelin "Viestejä Saigonista". Luin sen joskus ala-asteella ja se kyllä ruokki sodan romantisointia ja sanakritarinoita mielessäni moniksi vuosiksi.
Samoin. Ikäkin sama ja sain itkemisen takia sain yhden elämäni pahimmista migreeneistä, joka kesti kaksi päivää. Kirja löytyy hyllystä, mutta en ole uskaltanut lukea uudestaan :)