Lue keskustelun säännöt.
Mieheni jättää mut, jos en löydä "paikkaani" elämässä.
17.06.2014 |
Elän täysin mieheni rahoilla, en tee käytännössä mitään työtä. Nyt olen saanut aikaa syksyyn, että siihen mennessä mun olis keksittävä mitä tahansa työtä tai edes työn kaltaista tekemistä, tai - tätä hän ei ole sanonut suoraan, mutta mä vaistoani sen - hän ei enää halua olla mun kanssa. Meillä on lapsia, mutta he ovat jo vähän isompia, joten heitäkään ei voi enää käyttää tekosyynä sille, etten tee_mitään_. Te sanotte kaikki, että se olis mulle ihan oikein, että jättää, mutta kun mä en tiedä mitä mä sit voisin tehdä? Koulutukseni on, yllättäin, tosi matala ja ikääkin jo 40v. Rahan takia mun ei tarvitse tehdä työtä, kyse siitä, että mieheni mielestä mun on vaan tehtävä edes JOTAIN. Mutta mitä? Ehdotuksia? Huoraamiset ja muut vitsit/haukkumiset ei nyt just sitten naurata.
Kommentit (117)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 23:27"]Tapasin työni puolesta n. 50-v rouvan. Oli ollut miehensä kanssa naimisissa varmaan jonkun 25 -30v vuotta. Mies oli kansainvälisissä johtotehtävissä. Yhdessä muuttivat mm. (paikka muutettu) Singaporeen. Kaksi lasta. Jossain vaiheessa lasten kasvaessa sopivat, että lapsille olisi parasta käydä koulua kuitenkin Suomessa, ettei niistä tule ihan juurettomia.
Vaimo lähti lasten kanssa Suomeen ja mies jäi maailmalle jatkaan uraa. Jatkoivat liittoa tapaamalla suomessa ja maailmalla jonkun vuoden.
Kunnes: mies halusi erota, ja näin kävi.
Nyt nainen on 50-v, asuu vuokrakaksiossa sellaisella alueella kaupungissa, jossa ei olisi ikinä uskonut edes käyvänsä kävelemässä. Koulutusta ei ole. Mitään ammattia ei ole, vanhoja ystäviä ei ole. Lapset on aikuisia ja lähteneet omaan elämäänsä. Juuri se nainen kokeili jotain osa-aikaista siivojan työtä, mutta ei se oikein onnistunut eikä kannattanut. Joten hän otti loparit ja suuri oli kauhistus kun työkkäristä määrättiin karenssi.
Se niinsanottu sosiaalinen, ja materiaalinenkin aseman romahdus on käsinkosketeltavaa. Vielä on muutama laatulaukku ja kalliit aurinkolasit käytössä. Siinäpä se, ottaa muuten todella koville.
Hanki ihan mikä tahansa amk-koulutus pikaseen. Sosionomipapereilla pääsee puuhastelemaan vähän mihin sattuu. Ja varmasti pärjäät koulutuksesa, on siellä aikuisiakin.
[/quote]
Miksi se 50v nainen asuu jossain loukossa, eikö vaatinut erossa mitään? Onko Aapeen puolisolla varallisuutta paljonkin, onko avioehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies jätti mut ja jätti tyhjän päälle. Miehen töiden perässä olen joutunut kulkemaan ympäriinsä ja jättämään oman elämän. Ei ole koulutusta eikä lapsiakaan. Ei oltu edes naimisissa niin mulle ei jäänyt 16 vuoden suhteesta mitään käteen.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 23:36"]
Miten joku voi olla noin säälittävä kuin ap? Ymmärtäisin jotenkin jos joku 18 v olisi noin saamaton mutta siis aikuinen ihminen on elättinä ja vinkuu kun ei halua tehdä hoitotyötä vaikka sillä alalla töitä löytyisi.
[/quote]
Kaikki ei todellakaan halua tehdä niitä hoitoalan töitä. Töitä siellä kyllä varmaan löytyy ja sinne sitä moni itsensä tuppaa vaikka ei yhtään alalle sovi. Onko se sitten välttämättä ihan viisasta niin onkin jo toinen juttu.
Varoittava esimerkki. Voisi koulussa opettaa jo lapsille elämänhallintaa ja kertoa pikkutytöille että täytyy itse yrittää elämässä eikä rakentaa elämäänsä pelkästään miehen varaan.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 23:45"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 23:36"]
Miten joku voi olla noin säälittävä kuin ap? Ymmärtäisin jotenkin jos joku 18 v olisi noin saamaton mutta siis aikuinen ihminen on elättinä ja vinkuu kun ei halua tehdä hoitotyötä vaikka sillä alalla töitä löytyisi.
[/quote]
Kaikki ei todellakaan halua tehdä niitä hoitoalan töitä. Töitä siellä kyllä varmaan löytyy ja sinne sitä moni itsensä tuppaa vaikka ei yhtään alalle sovi. Onko se sitten välttämättä ihan viisasta niin onkin jo toinen juttu.
[/quote]
No mutta ymmärtääkseni ap:lla on jo alan koulutus mutta ei halua vain tehdä niitä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko tsekannut vaikkapa Ilmarisen sivuilta eläkekertymäsi? Auts, saattaa sattua silmiin se mitä näet..
No enpä usko, että mies jättää. Ap itse vain hautoo kauhuskenaarioita. Miehen näkökulmasta tuossa voisi olla kyse ihan siitä, että kun nykyään kaikkialla jauhetaan syrjäytymisestä yms., mies halusi vain ilmaista tukensa, että jos ap:lla on synkkä ja sivuun jäänyt fiilis, niin tekisi ihmeessä jotain kivaa miehen kustantamana - ajoissa, ettei käy niin kuin niille lukuisille, jotka ovat vähitellen masentuneet ja tulleet ihmisaroiksi. Ihan lempeästi tais mies kysellä, olisiko ap:llä toiveita nyt, kun vaihe kotiäitinä ohi. Meillä aikoinaan faija oli todennut mutsille, että se sekoaa, jos jää lapsitta kotiin. Aika tylyt sanat. :D No eipä muuta kuin mutsi 39 v sihteerikurssille ja siitä eteenpäin, ja jää pian eläkkeelle ison kv firman talousjohtajana, eli voipi käydä ap:llekin niin, että elämä vie ja ura alkaa maistua. Lapsen näkökulmasta oli aika hauskaakin, että äidistä sukeutui ihan eri alan tyyppi ja kuviot meni uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 23:36"]Miten joku voi olla noin säälittävä kuin ap? Ymmärtäisin jotenkin jos joku 18 v olisi noin saamaton mutta siis aikuinen ihminen on elättinä ja vinkuu kun ei halua tehdä hoitotyötä vaikka sillä alalla töitä löytyisi.
[/quote]
No en mielestäni vingu työttömyyttäni, vaan sitä etten vaan tiedä mitä haluaisin tehdä. Se on vähän niinkuin eri asia, jos ymmärrät? Minun ei ole pakko tehdä rahan vuoksi töitä, siksi hoitoala ei ainakaan toistaiseksi tule kyseeseen. Arvostan alaa, mutta koulutukseni on vanha, vanhentunut siinä määrin, etten tiedä osaisinko enää. Avioehtoa ei ole, varallisuutta on jonkin verran, mm. iso okt Hki lähes maksettu ja mieheni saanut perintöä muutaman satatuhatta. Näistä erotessa jäisi kai minullekin jotain. Ainakin talosta. Mutta korostan: taisin aloituksessani liioitella eron suhteen. Emme ole siis eroamassa oikeasti, ainakaan nyt ( vielä ), mutta suhteemme on tosiaan niin epätasapainossa, että näin jatkamalla mulle käy huonosti. Mä tunnen sen.
Olen naimisissa miehen kanssa joka tienaa niin hyvin ettei minun tarvisi tehdä työtä. Mutta en ole koskaan edes ajatellut vaihtoehtoa että olisin pelkästään kotirouvana miehen siivellä kun lapset ovat isompia. Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja ennen lapsia olin töissä teholla. Pidin työstäni ja halusin kehittyä siinä. Halusin jäädä kotiin lasten kanssa kun he ovat pieniä (ensimmäinen nyt 4v ja toinen 2v) ja olenkin kotona vielä nuoremman kanssa vuoden. Opiskelen nyt aikuiskoukutuksessa samalla terveydenhoitajaksi ja aion vuoden päästä hakea neuvolaan töihin. Perheen kanssa on helpompaa normaali työ eikä tarvitse tehdä yövuoroja jne. Olen nauttinut kotona lasten kanssa mutta tuntuu taas ihanalta palata töihin, kehittyä omassa työssäni, tavata aikuisia ihmisiä ja mikä parasta, tienata OMAA rahaa eikä aina olla miehen rahapussilla/pankkikortilla. Myös mieheni on tukenut minua omissa uravalinnoissani mutta myös kotiäitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämässä olen ollut vuodesta -92 (22 vuotiaasta) ja samassa firmassa kohta 20 vuotta. En voisi kuvitella että olisin viettänyt samaa aikaa kotona. Tuona aikana on saatu yksi lapsi, oltu 8 kk työttömänä, täydennetty tutkintoa AMK:ksi sekä työnohessa opiskeltu yliopistossa ja suorittettu melkein YAMK.
Nykyään tuo kotirouvaelämä ei vaan kannata kun mies voi jättää koska vaan. Ennen ei avioeroa saanut tosta vaan niin naisen elanto oli edes jotenkin turvattu vaikka mies tietenkin piti rakastajia mutta vaimoa ei voinut heidän takia jättää.
Nykymaailmassa kannattaa hommata koulutus ja tehdä lasten välillä ihan palkkatyötäkin niin ei jää tyhjänpäälle jos mies lähtee kävelemään. Tai ainakin järjestää itselleen sellainen avioehto että saa puolet miehen omaisuudesta, koska on hoitanut lapset kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät sovellu hoitotyöhön! Se ei ole sellainen ala missä kuka tahansa pärjää tai pystyy sitä tekemään. Joten jos ala ei kiinnosta tai ei koe olevansa sellainen ihminen jota kiinnostaa toisten auttaminen ja ihmisten parissa työskentely, siitä ei tule mitään. Helpompaa on ehdottaa hakemaan vaikka kauppaan töihin tai sihteeriksi. Ärsyttävää kun aina tuputetaan hoitotyötä työttömille vaikka suurimmalla osasta ihmisiä hoitotyö ei sovi. Moni lopettaa jo koulun aikana ensimmäisen harjoittelun jälkeen vaikka luuli sopivansa alalle.
Ymmärsin että aloittaja haluaa tehdä jotain siksi koska mies haluaa, ei siksi että saisi rahaa. No,aika erikoista jos pitää vaan toista miellyttääkseen keksiä jotain tekemistä. Jos mun miestäni häiritsisi se etten tee mitään niin sais kyllä mun puolesta suksia hevon kuuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellesi tilanteesi on aina aikaisemmin ollut ihan ok, mutta nyt on päättänyt alkaa ärsyyntyä asiasta?
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 23:53"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 23:36"]Miten joku voi olla noin säälittävä kuin ap? Ymmärtäisin jotenkin jos joku 18 v olisi noin saamaton mutta siis aikuinen ihminen on elättinä ja vinkuu kun ei halua tehdä hoitotyötä vaikka sillä alalla töitä löytyisi.
[/quote]
No en mielestäni vingu työttömyyttäni, vaan sitä etten vaan tiedä mitä haluaisin tehdä. Se on vähän niinkuin eri asia, jos ymmärrät? Minun ei ole pakko tehdä rahan vuoksi töitä, siksi hoitoala ei ainakaan toistaiseksi tule kyseeseen. Arvostan alaa, mutta koulutukseni on vanha, vanhentunut siinä määrin, etten tiedä osaisinko enää. Avioehtoa ei ole, varallisuutta on jonkin verran, mm. iso okt Hki lähes maksettu ja mieheni saanut perintöä muutaman satatuhatta. Näistä erotessa jäisi kai minullekin jotain. Ainakin talosta. Mutta korostan: taisin aloituksessani liioitella eron suhteen. Emme ole siis eroamassa oikeasti, ainakaan nyt ( vielä ), mutta suhteemme on tosiaan niin epätasapainossa, että näin jatkamalla mulle käy huonosti. Mä tunnen sen.
[/quote]
Omakotitalon puolikkaalla ei Helsingissä kovin kummoista kämppää saa. Lisäksi jos ei ole tuloja, niin pitää jättää säästöön rahaa millä maksaa elämisen. Kelasta kun ei saa tukia kun on oma varallisuutta.
Ajattele mitä kituuttamista loppuikä, jos vaikka elää 90-vuotiaaksi ja tulot jäävät minimiin. Sitäpaitsi sun ukkos voi kupsahtaa milloin vain vaikka ei eroa tulisikaan.
Paljonko sinulle on muuten kertynyt eläkettä? 20 euroa? Itsellä kertynyt eläkettä jo reilusti toista tonnia + työpaikan yli 10 vuotta maksama lisäeläke.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 00:09"][quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 23:53"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 23:36"]Miten joku voi olla noin säälittävä kuin ap? Ymmärtäisin jotenkin jos joku 18 v olisi noin saamaton mutta siis aikuinen ihminen on elättinä ja vinkuu kun ei halua tehdä hoitotyötä vaikka sillä alalla töitä löytyisi.
[/quote]
No en mielestäni vingu työttömyyttäni, vaan sitä etten vaan tiedä mitä haluaisin tehdä. Se on vähän niinkuin eri asia, jos ymmärrät? Minun ei ole pakko tehdä rahan vuoksi töitä, siksi hoitoala ei ainakaan toistaiseksi tule kyseeseen. Arvostan alaa, mutta koulutukseni on vanha, vanhentunut siinä määrin, etten tiedä osaisinko enää. Avioehtoa ei ole, varallisuutta on jonkin verran, mm. iso okt Hki lähes maksettu ja mieheni saanut perintöä muutaman satatuhatta. Näistä erotessa jäisi kai minullekin jotain. Ainakin talosta. Mutta korostan: taisin aloituksessani liioitella eron suhteen. Emme ole siis eroamassa oikeasti, ainakaan nyt ( vielä ), mutta suhteemme on tosiaan niin epätasapainossa, että näin jatkamalla mulle käy huonosti. Mä tunnen sen.
[/quote]
Omakotitalon puolikkaalla ei Helsingissä kovin kummoista kämppää saa. Lisäksi jos ei ole tuloja, niin pitää jättää säästöön rahaa millä maksaa elämisen. Kelasta kun ei saa tukia kun on oma varallisuutta.
Ajattele mitä kituuttamista loppuikä, jos vaikka elää 90-vuotiaaksi ja tulot jäävät minimiin. Sitäpaitsi sun ukkos voi kupsahtaa milloin vain vaikka ei eroa tulisikaan.
Paljonko sinulle on muuten kertynyt eläkettä? 20 euroa? Itsellä kertynyt eläkettä jo reilusti toista tonnia + työpaikan yli 10 vuotta maksama lisäeläke.
[/quote]
Kelasta saa kyllä tukia, vaikka on omaa varallisuutta. Toimeentulotuen saamiseen sen sijaan varallisuus vaikuttaa. Ja toimeentulotukea haetaan kunnan sos.toimesta.
Yliopistolla humanistisilla aloilla on paljonkin vähän vanhempaa porukkaa. Mene opiskelemaan taidehistoriaa tai vaikka sitä kasvatustiedettä.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2014 klo 00:00"]Ymmärsin että aloittaja haluaa tehdä jotain siksi koska mies haluaa, ei siksi että saisi rahaa. No,aika erikoista jos pitää vaan toista miellyttääkseen keksiä jotain tekemistä. Jos mun miestäni häiritsisi se etten tee mitään niin sais kyllä mun puolesta suksia hevon kuuseen.
[/quote]
Ap vastaa: olet vähän oikeassa, mutta myös paljon väärässä. Haluan itseni tähden, lasteni tähden ja sitten vasta puolisoni vuoksi tehdä tälle mitään-tekemättömälle elämälleni jotakin, mutta kun se onkin se hankalin juttu keksiä, että mitä kummaa se voisikaan olla. Olen saanut useita erinomaisia vastauksia, joita nyt jäänkin ihan tosissani miettimään; suuri kiitos teille niistä. Tälläisen ikäiseni ns. 50% koti-edustusvaimon itseluottus työ-eikä opiskelumarkkinoilla kun ei ole kovin häävi ja muutenkin "asemani" on aina tullut puolisoni kautta jne. Mitään oikeasti omaa uraa minulla ei ole. Tuttavapiirimme on pullollaan hyvin lahjakkaita, omilla aloillaan erittäin menestyneitä ihmisiä - vain minä olen tälläinen luuseri. Ai hävettääkö? No hävettää. Niin paljon, etten halua enää edes tavata ketään. Tämä on kai se syy, miksi miehenikin toivoo ja kehoittaa minua tekemään jotakin, mistä saisin mielenrauhaa ja syyn arvostaa itse itseäni vähän enemmän. Tai siis, paljon enemmän.
Mä ymmärrän sun miestä ap! Musta olisi kamalaa jos joku "vain olisi" meillä. En tarkoita ettenkö ajattele kotitöiden olevan työläitä, vaan että voisin asua kämpässä, jossa on eripari mukit, 20v vanhat räsymatot ja imuroitu 2 viikkoa sitten. Sisällöttömäm tyypin kanssa en jaksaisi.
Mut on kasvatettu niin, että koulutus ja muu henkinen pääoma on sellaista ettei kukaan voi sitä viedä pois.
Tuo olisi mun unelmatilanne! Tuntuu, että maailmassa olisi niin paljon kivoja juttuja kokeiltavaksi että joku oikein potkisi persuksille, wau! Nyt sitä on kiinni pienissä lapsissa ja asuntolainassa.
Onko sinulla harrastuksia, jotka ovat erityisen kiinnostavia? Nyt on mainio tilaisuus syventyä!
Ja hei, miksi 40v olisi vanha? Olen 38, enkä näe yhtään ovea suljettuna! Yliopistolla pyörii jos jonkin ikäistä tyyppiä. Itse aloitin 28-vuotiaana, enkä todellakaan ollut vanhin. Sitähän voi opiskella vaikka lääkäriksikin vielä.
Miehesi ei siis oikeasti välitä sinusta, joten anna jättää vaan. Julmaa, mutta totta. Jokin parempi odottaa sinua.