Lue keskustelun säännöt.
Ero tulossa - miehen kasvatus pilasi suhteemme
16.06.2014 |
Mies ei itse osaa ottaa vastuuta kasvatuksensa ongelmakohdista eikä ole valmis muuttumaan. Hänen kanssaan ei voi sopia, että tehdäänkö jatkossa näin ja näin - asiat vain unohtuvat heti kun ne on sovittu.
Eilen ajoimme Lintsille ja tulimme kohtaan, josta olemme puhuneet tuhansia kertoja, että tässä pysätään, missä on Stop-merkki. Mies taas porhalsi risteykseen pysähtymättä, ja siis näkemättä sivulta vastaan tulevia autoja. "Lapset antakaa anteeksi, että joudutte kuuntelemaan tällaista motkotusta", mies sanoi lapsille (1-3-vuotiaat) ja kuittasi naureskellen vaarallisen tilanteen, jonka aiheutti. Yleensäkin naureskelee defenssinä kaikille keskustelunavauksille vakavista asioista. Ei ole tottunut ilmeisesti kuin elämään kulissielämää.
Ravintolassa mies söi ruokansa katsomatta muualle kuin lautaseensa, kunnes lautanen oli tyhjä. Olemme monta kertaa sopineet, että tykkään jutella ravintolassa ja tarvitsen myös apua lasten ruokailun kanssa, jotta voin itsekin nauttia ruokailusta. No asia oli tyypilliseen tapaan unohtunut ja sitten ravintolasta poistuessa mies ihmetteli, miksi taas olen huonolla tuulella. Olin kyllä kertonut, mutta ilmeisesti oli huono syy vai unohtuiko taas?
Mies on kotona oppinut, että naiset palvelevat miestä eikä miehen tarvitse osallistua ja olla perhe-elämässä mitenkään läsnä, eli sellainen tyypillinen sodan-ajan jälkeinen perhe-asetelma.
Miestä ei ole opetettu tekemään kotona mitään eikä arvostamaan ruokaa tai puhtautta. Esimerkiksi puhtaisiin lakanoihin sopii kellahtaa hikisenä, kun "kävin aamulla suhkussa, älä valita!".
Tämän kaiken päivittäisen kärsimyksen takia olen alkanut katkeroitua miehen perhettä kohtaan ja sitä toimintakulttuuria kohtaan, mikä heidän perheessään vallitsee. Mies ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta vaan kokee, että moitin vanhempiaan turhaan, koska minulla on oman lapsuudenperheeni suhteen käsittelemättömiä asioita.
Hän ei ymmärrä, että en moittisi heitä yhtään, jos mieheni olisi riittävän viisas ja katkaisisi käyttäytymisen kehän, joka pilaa perhe-elämämme. Lähinnä tarkoitan tällä stop-merkillä pysähtymistä ja pientä huomaavaisuutta ravintolassa, en sitä että siivoaisi koko talon joka perjantai tai muuta isoa.
Olen niin turhautunut ja vihainen, koska mies ei tajua että ratkaisu ongelmaan olisi kuunteleminen, muistaminen ja ripaus empatiaa minua kohtaan - kuinka helvetin yksinkertaista ja helppoa?
Jos tänään keskustelemma tiedän, että huomenna alkaa uusi päiväni murmelina, ja tiedätte mitä se merkkaa. Olen vakavasti miettinyt, onko mieheni kehitysvammainen, psykopaatti vai onko tämä yleistäkin miesten keskuudessa?
Ainakaan kaikki kaverit eivät tunnusta ja näen itsekin, että suurin osa nykyisistä auttaa ravintolareissuilla lapsia ihan luonnostaan, käskemättä. Ero taitaa olla edessä, koska toisen lähellä on paha olo riitelyn takia ja kaikki läheisyys loistaa poissaolollaan.
Kommentit (163)
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:09"]
Rehellisesti, minulla ei tulisi mieleenikään jättää lapsia miehen kanssa kahdestaan ennen kuin nuorin on 5 vuotias. Mies ei ole koskaan ollut heidän kanssaan kahden yötä tai edes kokonaista vuorokautta. Kerran olin kahvilla ystävän kanssa 3-4 tuntia niin siinä 2,5h kohdalla kännykkä alkoi täyttyä viesteistä, joissa sanottiin että kotiin sieltä? Miksi et vastaa? Minulla on nälkä eikä ole mitään ruokaa. Kauhea nälkä!!
Kaapissa oli pastaa, jauhelihaa, tomaattikastiketta, munia, perunoita, leipää ja tavallista perusruoka-ainesta, joista olisi voinut tehdä jos olisi viitsinyt. Ja huomatkaa, ei puhettakaan lapsen nälästä vaan hänen nälästään.
ap
[/quote]
Aika avuttomaltahan tuo kuulostaa.
Ota neuvo vastaan ja pohdi, mikä on edesauttanut että tilanne on mennyt tuohon.
Jättäisikö mies oikeasti lapset ruokkimatta?
Mitäs jos eroatte, miten silloin uskallat jättää lapset isälleen.
Teidän tilanne kuulostaa vaikealta. Jotta mies alkaisia toimia vastuullisemmin, niin ota itse ensiaskel, koska sinä kärsit. Ryhdy olemaan lempeämpi itseäsi ja miestäsi kohtaan. Älä vaadi keskustelemaan yms. ÄLÄ NALKUTA lakanoista tms.
Keskity siihen, että mies lopettaa avuttomana olemisen.
Jos mies soittaa kesken kyläilysi, niin käske itse hoitaa asia (esim ruoka). Et hermostu, sanot että tule 4 tunnin kuluttua.
Älä tee miehen puolesta asioita.
Mene uudelleen ja uudelleen kylään, äläkä neuvo. Joskus sen pitää oppia kantamaan vastuunsa. Tähän asti sen ei ole tarvinnut.
Mene ja luota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoiliitto ja yhteiselämä on kompromissejä ,eikö sulla ole oikein muuta kuin tuo suihkussa käymättömyys ja lautaseen katseleminen syödessä?! Jos on muuten mukava ihminen, puoliso ja hyvä isä, niin olisikohan aika löysätä nutturaa?
AP, sinä et rakasta miestäsi enää. Siksi kaikki hänen tapansa ja ominaisuutensa ärsyttävät. - Ei näissä asioissa ole oikeaa ja väärää. Teillä on erilaiset käsitykset ja tottumukset monista asioista ja kun et rakasta enää et kestä hankausta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sinä olisit sen enempää oikeassa kuin miehesikään. Älä syytä miestäsi, hän on mikä on ja sinä se mikä sinä olet. Jos et voi elää tämän asian kanssa, etkä voi tulla miestäsi vastaan, lakata nipottamasta ja ylidramatisoimasta pikkuaisoita ja sinusta tuntuu, että mies ei tule riittävästi vastaan eroa. Se ei ole kummankaan vika, ette jaksaneet tahtoa ja rakastaa, ette saaneet sovitettua toisianne toisillenne.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:09"]
Rehellisesti, minulla ei tulisi mieleenikään jättää lapsia miehen kanssa kahdestaan ennen kuin nuorin on 5 vuotias. Mies ei ole koskaan ollut heidän kanssaan kahden yötä tai edes kokonaista vuorokautta. Kerran olin kahvilla ystävän kanssa 3-4 tuntia niin siinä 2,5h kohdalla kännykkä alkoi täyttyä viesteistä, joissa sanottiin että kotiin sieltä? Miksi et vastaa? Minulla on nälkä eikä ole mitään ruokaa. Kauhea nälkä!!
Kaapissa oli pastaa, jauhelihaa, tomaattikastiketta, munia, perunoita, leipää ja tavallista perusruoka-ainesta, joista olisi voinut tehdä jos olisi viitsinyt. Ja huomatkaa, ei puhettakaan lapsen nälästä vaan hänen nälästään.
ap
[/quote]
Rehellisesti sanoen se on sitten sinun valintasi. Sitä saa mitä tilaa.
Jo olet päättänyt itse ruokkia lapsesi vähintään 5 vuotiaaksi, niin miksi sinä sitten kuitenkin kuvittelet hänen jollakin tavalla auttavan sinua siinä hommassa ravintolassa?
Eikä sinulle ennen lasten syntymää paljastunut, millainen tapaus tämä on? Mullakin oli samanlainen, sota-ajan sukupolven kasvattama mies, mutta oppi se ainakin lapsensa ruokkimaan jo 5 kuukaudessa.
Mutta minä teinkin aivan muuta kuin huusin ja nalkutin. Lähdin töihin ja mies jäi lapsen kanssa kotiin. Sellaista se oli pätkätyöläisellä, oli lähdettävä kun jotain oli tarjolla ja mies sai sitten perhevapaata omasta vakityöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi juuri sinun tapasi jutella ruokapöydässä on oikea? Entä jos toinen vaan haluaa olla hiljaa? Miksi ihmeessä toisen pitäisi peseytyä ennen sänkyyn menoa - ei kai lakana mene hikiseksi sinunkin altasi, ja onko mies edes hionnut niin paljon päivän aikana? Monet tykkäävät käydä suihkussa vasta aamulla, kun yölläkin voi olla hiki, lähtee sitten päivään puhtaana.
MIelestäni ainoa, mitä sinä voit vaatia, on että miehesikin alkaa huolehtia lapsista. Muuten kuulostat kyllä hirveältä nipolta. Ei sinun tapasi tehdä asioita ole ainoa oikea, anna miehesi olla oma itsensä. Ja lopeta hyvän tähden se huutaminen!
Ihan kuin mun ex. Kotonaan oli despootti-isä ja kotiäiti alistettu -> kotielämä kuin -40-luvulta. Mikään, mitä miehen kanssa sopi, unohtui viikossa. Mies ei auttanut lasten hoidossa mitenkään, pyrki olemaan missä tahansa muualla kuin kotona. Vaikka minä olin ihan sairaalakuntoon asti väsynyt. Sanoin monta kertaa, että jos hommaan ei saada muutosta, tulee ero. Myös vanhempani yrittivät puhua hänelle useaan otteeseen. Sitten kun annoin lapun kouraan, mies ei meinannut millään uskoa moneen kuukauteen, että ero on nyt totta. Harmillista sinänsä, sillä jos mies olisi edes vähän panostanut perheeseensä, hänellä vielä olisi se. Hänessä oli kuitenkin niin paljon hyviäkin puolia. Ainut oli, että arkihommat eivät luistaneet häneltä ollenkaan.... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:09"]
Rehellisesti, minulla ei tulisi mieleenikään jättää lapsia miehen kanssa kahdestaan ennen kuin nuorin on 5 vuotias. Mies ei ole koskaan ollut heidän kanssaan kahden yötä tai edes kokonaista vuorokautta. Kerran olin kahvilla ystävän kanssa 3-4 tuntia niin siinä 2,5h kohdalla kännykkä alkoi täyttyä viesteistä, joissa sanottiin että kotiin sieltä? Miksi et vastaa? Minulla on nälkä eikä ole mitään ruokaa. Kauhea nälkä!!
Kaapissa oli pastaa, jauhelihaa, tomaattikastiketta, munia, perunoita, leipää ja tavallista perusruoka-ainesta, joista olisi voinut tehdä jos olisi viitsinyt. Ja huomatkaa, ei puhettakaan lapsen nälästä vaan hänen nälästään.
ap
[/quote]
Rehellisesti sanoen se on sitten sinun valintasi. Sitä saa mitä tilaa.
Jo olet päättänyt itse ruokkia lapsesi vähintään 5 vuotiaaksi, niin miksi sinä sitten kuitenkin kuvittelet hänen jollakin tavalla auttavan sinua siinä hommassa ravintolassa?
Eikä sinulle ennen lasten syntymää paljastunut, millainen tapaus tämä on? Mullakin oli samanlainen, sota-ajan sukupolven kasvattama mies, mutta oppi se ainakin lapsensa ruokkimaan jo 5 kuukaudessa.
Mutta minä teinkin aivan muuta kuin huusin ja nalkutin. Lähdin töihin ja mies jäi lapsen kanssa kotiin. Sellaista se oli pätkätyöläisellä, oli lähdettävä kun jotain oli tarjolla ja mies sai sitten perhevapaata omasta vakityöstään.
[/quote]
Ehkä sinäkin olisit nalkuttanut jos miehesi olisi ollut kuten minun mieheni? Olisit katsellut aikasi kun pöydässä olisi ollut sipsejä vaikka edellisenä iltana olisi ihan muusta sovittu. Olisit varmasti jonkun vuoden kohdalla alkanut myös "nalkuttaa". Ja eihän ihmiselle tarvitse nalkuttaa eli sanoa samasta asiasta monta kertaa, jos se tajuaa ekalla, tokalla kerralla.
ap
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:14"]
Entö kun mies puhuu vain jalkapallosta ja autoista. Eikö se loukkaa minun ihmisarvoani myös, että minulle tuputetaan asioita, joista mies tietää etten piittaa? Viedään hiljainen tila, josta pidän enemmän kuin jalkapalloa käsittelevästä melusaasteesta.
[/quote]
Ei, koska sinulla on vapaus antaa kaiken mennä toisesta korvasta ulos, tai vaikka poistua paikalta. Eri asia on jos miehesi erityisesti käskee sinua kuuntelemaan juttujaan. Siinäkin tilanteessa mielestäni tilanne ei ole ihan niin paha kuin jos pakottaa puhumaan. Puhuminen on kuitenkin aktiivista toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te joilla on ollut hyvä osallistuva mies, se ei ole TEIDÄN ansionne vaan teillä on käynyt hyvä tuuri.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:36"]
Ap, miksi juuri sinun tapasi jutella ruokapöydässä on oikea? Entä jos toinen vaan haluaa olla hiljaa? Miksi ihmeessä toisen pitäisi peseytyä ennen sänkyyn menoa - ei kai lakana mene hikiseksi sinunkin altasi, ja onko mies edes hionnut niin paljon päivän aikana? Monet tykkäävät käydä suihkussa vasta aamulla, kun yölläkin voi olla hiki, lähtee sitten päivään puhtaana.
MIelestäni ainoa, mitä sinä voit vaatia, on että miehesikin alkaa huolehtia lapsista. Muuten kuulostat kyllä hirveältä nipolta. Ei sinun tapasi tehdä asioita ole ainoa oikea, anna miehesi olla oma itsensä. Ja lopeta hyvän tähden se huutaminen!
[/quote]
Voi olla hiljaa, mutta auttaisi edes lasten kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:09"]
Rehellisesti, minulla ei tulisi mieleenikään jättää lapsia miehen kanssa kahdestaan ennen kuin nuorin on 5 vuotias. Mies ei ole koskaan ollut heidän kanssaan kahden yötä tai edes kokonaista vuorokautta. Kerran olin kahvilla ystävän kanssa 3-4 tuntia niin siinä 2,5h kohdalla kännykkä alkoi täyttyä viesteistä, joissa sanottiin että kotiin sieltä? Miksi et vastaa? Minulla on nälkä eikä ole mitään ruokaa. Kauhea nälkä!!
Kaapissa oli pastaa, jauhelihaa, tomaattikastiketta, munia, perunoita, leipää ja tavallista perusruoka-ainesta, joista olisi voinut tehdä jos olisi viitsinyt. Ja huomatkaa, ei puhettakaan lapsen nälästä vaan hänen nälästään.
ap
[/quote]
Aika avuttomaltahan tuo kuulostaa.
Ota neuvo vastaan ja pohdi, mikä on edesauttanut että tilanne on mennyt tuohon.
Jättäisikö mies oikeasti lapset ruokkimatta?
Mitäs jos eroatte, miten silloin uskallat jättää lapset isälleen.
Teidän tilanne kuulostaa vaikealta. Jotta mies alkaisia toimia vastuullisemmin, niin ota itse ensiaskel, koska sinä kärsit. Ryhdy olemaan lempeämpi itseäsi ja miestäsi kohtaan. Älä vaadi keskustelemaan yms. ÄLÄ NALKUTA lakanoista tms.
Keskity siihen, että mies lopettaa avuttomana olemisen.
Jos mies soittaa kesken kyläilysi, niin käske itse hoitaa asia (esim ruoka). Et hermostu, sanot että tule 4 tunnin kuluttua.
Älä tee miehen puolesta asioita.
Mene uudelleen ja uudelleen kylään, äläkä neuvo. Joskus sen pitää oppia kantamaan vastuunsa. Tähän asti sen ei ole tarvinnut.
Mene ja luota.
[/quote]
Minulla ei ole kuule energiaa mennä, tai menen tietysti, mutta otan lapset mukaan.
Onhan se vähän noloakin koko ajan puhelimessa tekstata ja tapella jos pitäisi yrittää iloisell naamalla seurustella ystävän kanssa samalla.
ap
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:09"]
Rehellisesti, minulla ei tulisi mieleenikään jättää lapsia miehen kanssa kahdestaan ennen kuin nuorin on 5 vuotias. Mies ei ole koskaan ollut heidän kanssaan kahden yötä tai edes kokonaista vuorokautta. Kerran olin kahvilla ystävän kanssa 3-4 tuntia niin siinä 2,5h kohdalla kännykkä alkoi täyttyä viesteistä, joissa sanottiin että kotiin sieltä? Miksi et vastaa? Minulla on nälkä eikä ole mitään ruokaa. Kauhea nälkä!!
Kaapissa oli pastaa, jauhelihaa, tomaattikastiketta, munia, perunoita, leipää ja tavallista perusruoka-ainesta, joista olisi voinut tehdä jos olisi viitsinyt. Ja huomatkaa, ei puhettakaan lapsen nälästä vaan hänen nälästään.
ap
[/quote]
Rehellisesti sanoen se on sitten sinun valintasi. Sitä saa mitä tilaa.
Jo olet päättänyt itse ruokkia lapsesi vähintään 5 vuotiaaksi, niin miksi sinä sitten kuitenkin kuvittelet hänen jollakin tavalla auttavan sinua siinä hommassa ravintolassa?
Eikä sinulle ennen lasten syntymää paljastunut, millainen tapaus tämä on? Mullakin oli samanlainen, sota-ajan sukupolven kasvattama mies, mutta oppi se ainakin lapsensa ruokkimaan jo 5 kuukaudessa.
Mutta minä teinkin aivan muuta kuin huusin ja nalkutin. Lähdin töihin ja mies jäi lapsen kanssa kotiin. Sellaista se oli pätkätyöläisellä, oli lähdettävä kun jotain oli tarjolla ja mies sai sitten perhevapaata omasta vakityöstään.
[/quote]
Ehkä sinäkin olisit nalkuttanut jos miehesi olisi ollut kuten minun mieheni? Olisit katsellut aikasi kun pöydässä olisi ollut sipsejä vaikka edellisenä iltana olisi ihan muusta sovittu. Olisit varmasti jonkun vuoden kohdalla alkanut myös "nalkuttaa". Ja eihän ihmiselle tarvitse nalkuttaa eli sanoa samasta asiasta monta kertaa, jos se tajuaa ekalla, tokalla kerralla.
ap
[/quote]
Kyllä sen ymmärtää, että hermostuu ja sitten alkaan nalkuttaa.
Mutta, vuosia sitä tehneenä, kannattaisiko vaihtaa tekniikkaa, koska tuo ei näytä toimivan. Mitä menetät jos nyt kokeilet positiivisempaa toimintatapaa?
Nalkutus ei ole tuottanut tulosta, älä siis jatka sitä.
Tuo, että ajattelet että isä ei pysty huolehtimaan lapsestaan, etkä voi lasta hänelle jättää ennenkuin on 5v. Onko todella noin? Onko miehesi vajaa älyinen? Vai olisiko niin, että hänen EI ole TARVINNUT tehdä mitään, koska sinä olet tehnyt.
Anna sen lapsen sitten syödä vaikka niitä sipsejä. Jos menet viikonlopuksi pois, niin oikeastiko sitten syö koko viikonlopun pelkkiä sipsejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:36"]
Ehkä sinäkin olisit nalkuttanut jos miehesi olisi ollut kuten minun mieheni? Olisit katsellut aikasi kun pöydässä olisi ollut sipsejä vaikka edellisenä iltana olisi ihan muusta sovittu. Olisit varmasti jonkun vuoden kohdalla alkanut myös "nalkuttaa". Ja eihän ihmiselle tarvitse nalkuttaa eli sanoa samasta asiasta monta kertaa, jos se tajuaa ekalla, tokalla kerralla.
ap
[/quote]
Ap, minusta tuntuu, että sinä et osaa erottaa pikkuaisioita isoista. Aterioiden korvaaminen sipseillä AINA ei ole ok, mutta joskus on. Jos esimerkiksi ei tykkää käydä suihkussa illalla, vaan haluaa käydä aamulla, se on tapa, jossa ei ole oikeaa ja väärää. Paitsi silloin jos on erityisen hikinen ja likainen. Onko näin? Onko miehesi työ fyysistä ja likaista? Tällöin ymmärrän että suihkussa pitäisi käydä, muutoin en, ja silloin minusta on niin, että sinä ap haluat että asiat tehdään sinun tavallasi tai muutoin ne tehdään mielestäsi väärin. Eikä sellaisen kontrolloinnin varaan voi parisuhdetta rakentaa.
Kyse ei ole nalkuttamisesta, joskus pitää nalkuttaa, vaan siitä, että kaikessa ei saa vaatia omien sääntöjen noudattamista, muutoin sinänsä tärkeä yhteisymmärryksen ja yhteistyön vaatimus parisuhteessa menettää merkityksensä.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:43"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:09"]
Rehellisesti, minulla ei tulisi mieleenikään jättää lapsia miehen kanssa kahdestaan ennen kuin nuorin on 5 vuotias. Mies ei ole koskaan ollut heidän kanssaan kahden yötä tai edes kokonaista vuorokautta. Kerran olin kahvilla ystävän kanssa 3-4 tuntia niin siinä 2,5h kohdalla kännykkä alkoi täyttyä viesteistä, joissa sanottiin että kotiin sieltä? Miksi et vastaa? Minulla on nälkä eikä ole mitään ruokaa. Kauhea nälkä!!
Kaapissa oli pastaa, jauhelihaa, tomaattikastiketta, munia, perunoita, leipää ja tavallista perusruoka-ainesta, joista olisi voinut tehdä jos olisi viitsinyt. Ja huomatkaa, ei puhettakaan lapsen nälästä vaan hänen nälästään.
ap
[/quote]
Aika avuttomaltahan tuo kuulostaa.
Ota neuvo vastaan ja pohdi, mikä on edesauttanut että tilanne on mennyt tuohon.
Jättäisikö mies oikeasti lapset ruokkimatta?
Mitäs jos eroatte, miten silloin uskallat jättää lapset isälleen.
Teidän tilanne kuulostaa vaikealta. Jotta mies alkaisia toimia vastuullisemmin, niin ota itse ensiaskel, koska sinä kärsit. Ryhdy olemaan lempeämpi itseäsi ja miestäsi kohtaan. Älä vaadi keskustelemaan yms. ÄLÄ NALKUTA lakanoista tms.
Keskity siihen, että mies lopettaa avuttomana olemisen.
Jos mies soittaa kesken kyläilysi, niin käske itse hoitaa asia (esim ruoka). Et hermostu, sanot että tule 4 tunnin kuluttua.
Älä tee miehen puolesta asioita.
Mene uudelleen ja uudelleen kylään, äläkä neuvo. Joskus sen pitää oppia kantamaan vastuunsa. Tähän asti sen ei ole tarvinnut.
Mene ja luota.
[/quote]
Minulla ei ole kuule energiaa mennä, tai menen tietysti, mutta otan lapset mukaan.
Onhan se vähän noloakin koko ajan puhelimessa tekstata ja tapella jos pitäisi yrittää iloisell naamalla seurustella ystävän kanssa samalla.
ap
[/quote]
ÄLÄ VASTAA niihin viesteihin. Kyllä aikuinen mies pärjää!!!!!!!
Aika noloa, että vastaat niihin viesteihin.
Jos ap:tä yhtään lohduttaa niin minä ymmärrän sinua! Oma ukkoni on samanlainen kuin sinun. Saamaton, toisia huomioimaton vätys jonka omat menot ja halut menevät aina muiden asioiden edelle. Liesuaa illat pitkät ties missä harrastuksissaan ja minulla ei oikein ole sen takia mahdollisuuksia päästä mihinkään. Kun tulen töistä kotiin lapsenhoitovastuu siirtyy sillä sekunnilla minulle ja herra kellahtaa sohvalle räpeltämään puhelintaan/pelaamaan pleikkaria/tuijottamaan telkkaria. Kaiken lisäksi mösjöön turpavärkkikin on aina nurinpäin ja jos yritän keskustella miekkosen kanssa ovat vastaukset ainaista tuhahtelua ja murinaa.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 14:52"]
a) mieheni on järkyttävä moottoriturpa muiden seurassa. Minulle puhuu myös autoista ja jalkapallosta muista mielenkiinnonkohteistaan, mutta ei koskaan asioista, joista minä olisin kiinnostunut eli ei ole tällainen introvertti suomalainen tuppisuu. Se olisi siedettävä asia, jos olisi luonteenpiirre mutta kun kyse on vain itsekeskeisyydestä: ei kiinnosta kun nämä omat miesten jutut.
[/quote]
Niin keknen itsekekskeisyydestä? Eihän sinua itseäsikään näytä kiinnostavan hänen juttunsa.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:34"]
Ravintolassa mies söi ruokansa katsomatta muualle kuin lautaseensa, kunnes lautanen oli tyhjä. Olemme monta kertaa sopineet, että tykkään jutella ravintolassa ja tarvitsen myös apua lasten ruokailun kanssa, jotta voin itsekin nauttia ruokailusta. No asia oli tyypilliseen tapaan unohtunut ja sitten ravintolasta poistuessa mies ihmetteli, miksi taas olen huonolla tuulella. Olin kyllä kertonut, mutta ilmeisesti oli huono syy vai unohtuiko taas?
[/quote]
Niin, SINÄ tykkäät jutella. Entä miehesi? Ei se ole mikään syy suuttua, jos toinen ei käyttäyty juuri niinkuin sinä haluat. Eihän puhuminen ole kenenkään ihmisen velvollisuus tai pakko. Ajattelutapasi on itsekäs ja miehesi ihmisarvoa loukkaava. Ei suvaitsevainen ja tasa-arvoa kannatta nainen voi ajatella noin.
[/quote]
Entö kun mies puhuu vain jalkapallosta ja autoista. Eikö se loukkaa minun ihmisarvoani myös, että minulle tuputetaan asioita, joista mies tietää etten piittaa? Viedään hiljainen tila, josta pidän enemmän kuin jalkapalloa käsittelevästä melusaasteesta.
No niin, väännäpä nyt tämä ihanan mieheni hyväksi niin kuin vain sinä sen parhaiten taidat?
[/quote]
Ettei olisi niin, että mies yrittää osoittaa, että käskien kukko saattaa laulaa, mutta laulaa omia laulujaan? Moni vetäytyy sadistiseen etäisyyteen, jos pelkkä etäisyys ei riitä karistamaan takaa-ajajaa.
Aloittajalla on ihan todellinen ongelma liitossaan, mutta hän on niin harjaantunut takaa-ajaja, että asenteellaan hän onnistuu provosoimaan myötätuntoa yrittävät naisetkin.
Tästä jahtaamisen ja karkaamisen kierteestä on kirjoitettu pariterapiakirjoja, hakee ne kirjastosta ja lukee ajatuksella pariin kertaan, valittaa sitten vasta lisää.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:48"]
Jos ap:tä yhtään lohduttaa niin minä ymmärrän sinua! Oma ukkoni on samanlainen kuin sinun. Saamaton, toisia huomioimaton vätys jonka omat menot ja halut menevät aina muiden asioiden edelle. Liesuaa illat pitkät ties missä harrastuksissaan ja minulla ei oikein ole sen takia mahdollisuuksia päästä mihinkään. Kun tulen töistä kotiin lapsenhoitovastuu siirtyy sillä sekunnilla minulle ja herra kellahtaa sohvalle räpeltämään puhelintaan/pelaamaan pleikkaria/tuijottamaan telkkaria. Kaiken lisäksi mösjöön turpavärkkikin on aina nurinpäin ja jos yritän keskustella miekkosen kanssa ovat vastaukset ainaista tuhahtelua ja murinaa.
[/quote]
No miksi alistutte tuollaiseen? Kun mies tulee kotiin te voitte lähteä omiin harrastuksiinne joka toinen arki-ilta. Tehkää se ja antakaa mahdollisuus miehelle tutustua lapsiinsa. Muutamasipsiateria on siinä aivan sivuseikka. Lapsi ei niihin kuole. Ja jos eroatte niin sen jälkeenhän niistä sipsiaterioista jokatapauksessa tulee tosiasia, ettekä voi asialle yhtään mitään.
Apua siskot, antakaa nyt miesten päättää edes omasta suihkussa käynnistään :-D Eipä tarvii ihmetellä miksi toinen on ärtynyt, jos nalkutetaan tuollaisesta asiasta! Ja tässäkin tapauksessa mieshän oli aamulla käynyt suihkussa :-D Kyllä miehille tietysti jotain päätäntävaltaa siitä omasta elämästään kannattaa antaa...!