Ero tulossa - miehen kasvatus pilasi suhteemme

Mies ei itse osaa ottaa vastuuta kasvatuksensa ongelmakohdista eikä ole valmis muuttumaan. Hänen kanssaan ei voi sopia, että tehdäänkö jatkossa näin ja näin - asiat vain unohtuvat heti kun ne on sovittu.

Eilen ajoimme Lintsille ja tulimme kohtaan, josta olemme puhuneet tuhansia kertoja, että tässä pysätään, missä on Stop-merkki. Mies taas porhalsi risteykseen pysähtymättä, ja siis näkemättä sivulta vastaan tulevia autoja. "Lapset antakaa anteeksi, että joudutte kuuntelemaan tällaista motkotusta", mies sanoi lapsille (1-3-vuotiaat) ja kuittasi naureskellen vaarallisen tilanteen, jonka aiheutti. Yleensäkin naureskelee defenssinä kaikille keskustelunavauksille vakavista asioista. Ei ole tottunut ilmeisesti kuin elämään kulissielämää.

Ravintolassa mies söi ruokansa katsomatta muualle kuin lautaseensa, kunnes lautanen oli tyhjä. Olemme monta kertaa sopineet, että tykkään jutella ravintolassa ja tarvitsen myös apua lasten ruokailun kanssa, jotta voin itsekin nauttia ruokailusta. No asia oli tyypilliseen tapaan unohtunut ja sitten ravintolasta poistuessa mies ihmetteli, miksi taas olen huonolla tuulella. Olin kyllä kertonut, mutta ilmeisesti oli huono syy vai unohtuiko taas?

Mies on kotona oppinut, että naiset palvelevat miestä eikä miehen tarvitse osallistua ja olla perhe-elämässä mitenkään läsnä, eli sellainen tyypillinen sodan-ajan jälkeinen perhe-asetelma.

Miestä ei ole opetettu tekemään kotona mitään eikä arvostamaan ruokaa tai puhtautta. Esimerkiksi puhtaisiin lakanoihin sopii kellahtaa hikisenä, kun "kävin aamulla suhkussa, älä valita!". 

Tämän kaiken päivittäisen kärsimyksen takia olen alkanut katkeroitua miehen perhettä kohtaan ja sitä toimintakulttuuria kohtaan, mikä heidän perheessään vallitsee. Mies ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta vaan kokee, että moitin vanhempiaan turhaan, koska minulla on oman lapsuudenperheeni suhteen käsittelemättömiä asioita.

Hän ei ymmärrä, että en moittisi heitä yhtään, jos mieheni olisi riittävän viisas ja katkaisisi käyttäytymisen kehän, joka pilaa perhe-elämämme. Lähinnä tarkoitan tällä stop-merkillä pysähtymistä ja pientä huomaavaisuutta ravintolassa, en sitä että siivoaisi koko talon joka perjantai tai muuta isoa.

Olen niin turhautunut ja vihainen, koska mies ei tajua että ratkaisu ongelmaan olisi kuunteleminen, muistaminen ja ripaus empatiaa minua kohtaan - kuinka helvetin yksinkertaista ja helppoa?

Jos tänään keskustelemma tiedän, että huomenna alkaa uusi päiväni murmelina, ja tiedätte mitä se merkkaa. Olen vakavasti miettinyt, onko mieheni kehitysvammainen, psykopaatti vai onko tämä yleistäkin miesten keskuudessa?

Ainakaan kaikki kaverit eivät tunnusta ja näen itsekin, että suurin osa nykyisistä auttaa ravintolareissuilla lapsia ihan luonnostaan, käskemättä. Ero taitaa olla edessä, koska toisen lähellä on paha olo riitelyn takia ja kaikki läheisyys loistaa poissaolollaan.