Lue keskustelun säännöt.
Ero tulossa - miehen kasvatus pilasi suhteemme
16.06.2014 |
Mies ei itse osaa ottaa vastuuta kasvatuksensa ongelmakohdista eikä ole valmis muuttumaan. Hänen kanssaan ei voi sopia, että tehdäänkö jatkossa näin ja näin - asiat vain unohtuvat heti kun ne on sovittu.
Eilen ajoimme Lintsille ja tulimme kohtaan, josta olemme puhuneet tuhansia kertoja, että tässä pysätään, missä on Stop-merkki. Mies taas porhalsi risteykseen pysähtymättä, ja siis näkemättä sivulta vastaan tulevia autoja. "Lapset antakaa anteeksi, että joudutte kuuntelemaan tällaista motkotusta", mies sanoi lapsille (1-3-vuotiaat) ja kuittasi naureskellen vaarallisen tilanteen, jonka aiheutti. Yleensäkin naureskelee defenssinä kaikille keskustelunavauksille vakavista asioista. Ei ole tottunut ilmeisesti kuin elämään kulissielämää.
Ravintolassa mies söi ruokansa katsomatta muualle kuin lautaseensa, kunnes lautanen oli tyhjä. Olemme monta kertaa sopineet, että tykkään jutella ravintolassa ja tarvitsen myös apua lasten ruokailun kanssa, jotta voin itsekin nauttia ruokailusta. No asia oli tyypilliseen tapaan unohtunut ja sitten ravintolasta poistuessa mies ihmetteli, miksi taas olen huonolla tuulella. Olin kyllä kertonut, mutta ilmeisesti oli huono syy vai unohtuiko taas?
Mies on kotona oppinut, että naiset palvelevat miestä eikä miehen tarvitse osallistua ja olla perhe-elämässä mitenkään läsnä, eli sellainen tyypillinen sodan-ajan jälkeinen perhe-asetelma.
Miestä ei ole opetettu tekemään kotona mitään eikä arvostamaan ruokaa tai puhtautta. Esimerkiksi puhtaisiin lakanoihin sopii kellahtaa hikisenä, kun "kävin aamulla suhkussa, älä valita!".
Tämän kaiken päivittäisen kärsimyksen takia olen alkanut katkeroitua miehen perhettä kohtaan ja sitä toimintakulttuuria kohtaan, mikä heidän perheessään vallitsee. Mies ei ymmärrä syy-seuraussuhdetta vaan kokee, että moitin vanhempiaan turhaan, koska minulla on oman lapsuudenperheeni suhteen käsittelemättömiä asioita.
Hän ei ymmärrä, että en moittisi heitä yhtään, jos mieheni olisi riittävän viisas ja katkaisisi käyttäytymisen kehän, joka pilaa perhe-elämämme. Lähinnä tarkoitan tällä stop-merkillä pysähtymistä ja pientä huomaavaisuutta ravintolassa, en sitä että siivoaisi koko talon joka perjantai tai muuta isoa.
Olen niin turhautunut ja vihainen, koska mies ei tajua että ratkaisu ongelmaan olisi kuunteleminen, muistaminen ja ripaus empatiaa minua kohtaan - kuinka helvetin yksinkertaista ja helppoa?
Jos tänään keskustelemma tiedän, että huomenna alkaa uusi päiväni murmelina, ja tiedätte mitä se merkkaa. Olen vakavasti miettinyt, onko mieheni kehitysvammainen, psykopaatti vai onko tämä yleistäkin miesten keskuudessa?
Ainakaan kaikki kaverit eivät tunnusta ja näen itsekin, että suurin osa nykyisistä auttaa ravintolareissuilla lapsia ihan luonnostaan, käskemättä. Ero taitaa olla edessä, koska toisen lähellä on paha olo riitelyn takia ja kaikki läheisyys loistaa poissaolollaan.
Kommentit (163)
Kaikki äidit voisivat nyt ottaa oppia ja pitää huolen, ettei omasta pojasta tule ainakaan tässä mielessä epäempaattista kusipäätä, joka käyttää naista vain kynnysmattonaan, kodinhoitajanaan ja reikänä, johon tyydyttää seksuaaliset tarpeensa.
Eli älkää nyt helvetti antako esimerkkinä miestenne kohdella teitä kuin alempaa kastia, joka yksin hoitaa ja huolehtii kaikki arkielämän sujumisen taustatekijät hiljaa ja huomaamatta. Ja ennen kaikkea, vaatikaa pojiltanne kunnioittavaa, kohteliasta ja ihmisarvoista käytöstä itseänne kohtaan. Älkää jumankekka tehkö niille pojillenne kaikkea valmiiksi ja korjatko niiden joka jälkeä, älkää hyväksykö halveksivaa puhetta tekemisistänne, ulkonäöstänne, ajatuksistanne tai sanomisistanne.
Nimim. "Kynnysmatto-äidin pojan vaimo"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:44"]
Pointtina ehkä oli se, että oletko ihan oikeasti ottanut huomioon myös ne mielipiteet, joidenka kanssa et heti olisi samaa mieltä? Joskus myös niitä kannattaa hetki harkita.
Mutta kyllä minustakin miehesi vaikuttaa aika törpoltä. Mutta joskus ihmisen törppöys korostuu huonon vuorovaikutuksen seurauksena.
[/quote]
Oletkos itse lukenut minun viestejäni? Ja kuule saan vängätä miehen kanssa ihan tarpeeksi..
Kuitenkin, annan miehelle aina mahdollisuuden keskustella asiallisesti ja järkevästi. Ongelma on se, että ilman että menetän malttini ja menen "liian pitkälle", en saa hänestä mitään reaktiota aikaan. Joskus hän ei viitsi edes siirtää katsetta tv:stä minuun jos haluan jutella. Minulle riittäisi varsin hyvin normaali juttelu, kompromissit jne. Tulisi edes kompromissi, mutta aina vain joo joo ja mitään ei tapahdu.
Eräiden on niin vaikea uskoa, että tässä kohtaa mies on todellakin se ongelma en minä. Arvatkaa kuinka paljon nalkuttaminen haittaa itseäni, mutta minkä teet ellei muu auta? Seuraavaksi sitten ero tai terapia.
ap
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:27"]
Olen niin turhautunut ja vihainen, koska mies ei tajua että ratkaisu ongelmaan olisi kuunteleminen, muistaminen ja ripaus empatiaa minua kohtaan - kuinka helvetin yksinkertaista ja helppoa?
Sinulle on kirjoitettu tänne pitkiä vastauksia, ainoa mitä olet viitsinyt itse tehdä, on yhtään miettimättä teilata kaikki sinulle annotut neuvot.
Kun et ainakaan täällä näytä osoittavan yhtään kuuntelemista saati empatiaa, vaan vastailet aika rumasti muille, niin miten odotat saavasi sitä mieheltäsi.
Mitä siis haluat? Et ainakaan neuvoja vaan valittaa kuinka kurjaa sulla on. Ei sulle silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Mitä sitä enää täällä vatvot?
Itse vaivauduin vastaamaan sulle siksi, että jos nuo ovat syyt erota, niin jo ovat pinnallisia syitä ja olet itse anteeksi vaan jäänyt siihen pisteeseen, että oletat että muiden pitää tehdä niin kuin sinun mielestäsi on paras ja päälle sitten huudat, jos toinen ei tee niin kuin haluat.
Kaikki hermostuu joskus, mutta emme silti pidä sitä hyvänä tapana, että välillä huudamme toisille.
Huomaatko, että sulla oli oikea vastaus siihen lakana-caseenkin, vaikka kaikki täällä neuvoivat sinua relaamaan. Ei, SÄ et saa unta, koska .. Eli taas sinä sinä sinä.
Oletko oikeasti ikinä miettinyt, että minkälainen kumppani sinä olet?
Olet antanut näissä kirjoituksissasi itsestäsi aikamoisen besserwisser-kuvan itsestäsi. Varmaan oikeastikin välillä sitä olet, ja luulen, että sulla on taipumusta vahtia miten mies toimii vaikka lapsen kanssa.
Jos et halua erota, niin ala itse vähän miellyttävämmäksi puolisoksi vaikka hammasta purren. Ja sitten muutos tapahtuu itsestään.
[/quote]
Olen vastannut ystävällisesti niille, joiden kanssa olen samaa mieltä, vastaan argumentoiden niille, joiden kanssa olen eri mieltä. Aika normaalia. Sinä olet ilmeisesti loukkkantunut kun olen vasta-argumentoinut sinulle, such is life.
ap
[/quote]
Aika normaalia, muttei riittävää parisuhteessa. Siellä täytyy olla valmis miettimään toisen näkökantaa tosissaan silloinkin, kun sen esittää naamaa vääntelevä pelle, joka kutittelee olemuksesi tukipuita kirveellä.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:27"]
Olen niin turhautunut ja vihainen, koska mies ei tajua että ratkaisu ongelmaan olisi kuunteleminen, muistaminen ja ripaus empatiaa minua kohtaan - kuinka helvetin yksinkertaista ja helppoa?
Sinulle on kirjoitettu tänne pitkiä vastauksia, ainoa mitä olet viitsinyt itse tehdä, on yhtään miettimättä teilata kaikki sinulle annotut neuvot.
Kun et ainakaan täällä näytä osoittavan yhtään kuuntelemista saati empatiaa, vaan vastailet aika rumasti muille, niin miten odotat saavasi sitä mieheltäsi.
Mitä siis haluat? Et ainakaan neuvoja vaan valittaa kuinka kurjaa sulla on. Ei sulle silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Mitä sitä enää täällä vatvot?
Itse vaivauduin vastaamaan sulle siksi, että jos nuo ovat syyt erota, niin jo ovat pinnallisia syitä ja olet itse anteeksi vaan jäänyt siihen pisteeseen, että oletat että muiden pitää tehdä niin kuin sinun mielestäsi on paras ja päälle sitten huudat, jos toinen ei tee niin kuin haluat.
Kaikki hermostuu joskus, mutta emme silti pidä sitä hyvänä tapana, että välillä huudamme toisille.
Huomaatko, että sulla oli oikea vastaus siihen lakana-caseenkin, vaikka kaikki täällä neuvoivat sinua relaamaan. Ei, SÄ et saa unta, koska .. Eli taas sinä sinä sinä.
Oletko oikeasti ikinä miettinyt, että minkälainen kumppani sinä olet?
Olet antanut näissä kirjoituksissasi itsestäsi aikamoisen besserwisser-kuvan itsestäsi. Varmaan oikeastikin välillä sitä olet, ja luulen, että sulla on taipumusta vahtia miten mies toimii vaikka lapsen kanssa.
Jos et halua erota, niin ala itse vähän miellyttävämmäksi puolisoksi vaikka hammasta purren. Ja sitten muutos tapahtuu itsestään.
[/quote]
Olen vastannut ystävällisesti niille, joiden kanssa olen samaa mieltä, vastaan argumentoiden niille, joiden kanssa olen eri mieltä. Aika normaalia. Sinä olet ilmeisesti loukkkantunut kun olen vasta-argumentoinut sinulle, such is life.
ap
[/quote]
Ei, vaan sinä huomioit vain kommentit, jotka ovat kanssasi samaa mieltä.
Mitä hyötyä sinun on kuulla kommentteja, joissa haukutaan miestäsi? Tai on siinä tapauksessa, että haluat uskonvahvistusta erollesi.
Mutta jos haluat parantaa parisuhdettasi, niin kannattaisi kuunnella niitäkin, jotka näkevät asian toisin.
Minä puolestani jätän keskustelun, sillä huomaan, että et ole kiinnostunut oppimaan mitään ja ikävä kyllä viesti viestilä saan sinusta epämiellyttävämmän kuvan. Et kuuntele, mutta puhut aika ikävään sävyyn muille.
Voi kuule käydä niinkin, että miehesi kyllästyy sinuun, ja tuohon kaikkitietävyyteesi, sillä kaikki vika on mielestäsi hänessä.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:52"]
Eli et onnistunut kasvattamaan miestä käyttäytymään haluamallasi tavalla ja nyt haluat eron?!
[/quote]
Ei vaan miehen aiempi olemus on paljastunut rooliksi ja nyt todellinen mies on tullut esiin lasten myötä. Olemme olleen vuosikymmenen yhdessä, mutta ennen lapsia miehen perhe ei käynyt kylässä ja oli muutenkin etäinen, joten voin rehellisesti sanoa, että en tuntenut heitä silloin.
ap
[/quote]
Katso peiliin ja tunnusta totuus: sinä olet jatkanut anopin perinnettä kun kirjoitat ravintolassakin odottaneesi mieheltä vain apua lapsen kanssa. Onko se mennyt kaikessa muussakin samalla tavalla, eli mies onollut vain apuna ja sinä olet ollut se vastaava niin lapsen kanssa ja kotona?
Toivoton tehtävähän se on alkaa aikuista miestä kasvattamaan, kun hänellä itsellään ei ole siihen mitään halua. Ei myöskään tarvetta, onhan hänellä sinut vaihtamassa lakanoita ja lapsilla äiri ruokkimassa.
Olisko tässäkin tapauksessa käynyt niin, että aikaisemmin sinä et edes uskaltanut vaatia tarpeeksi jyrkästi, kun pelkäsit miehen suuttuvan, jättävän ja ties mitä, ajattelit olla hänelle mieliksi jotta rakastaisi sinua? Ei sitten miehen tarvitse tehdä mitään miellyttääkseen sinua, jotta rakastaisit häntä. Niin sitä käy, kun ottaa niin paljon itseään paremman, rikkaamman, komeamman mutta huonosti kasvatetun kumppanin.
Miehet eivät yleensäkään ymmärrä hienovaraisia vihjeitä sinun tyyliisi " kaipaisin vähän apua täällä ja katsoin merkitsevästi". Ei , miehelle pitää ilmaista asia selväsanaisemmin tyyliin "haarukka suuhun vie!"
Lopeta sa avun kinuaminen ja ilmoita suoraan, että nyt sinä syötät tämän lapsen. Ei mies ole sinun avustava perheenjäsen vaan täysivaltainen kansalainen, jonka kuuluu huolehtia jälkeläisten ruokkimisesta ihmisten tapaan. Ei niin kuin kotkanpesällä, että isä vain tuo ruokaa, ja emo paloittelee. Kotkat ovat olleet sukupuuton partaalla, kun poikaset ovat kuolleet jos toinen vanhemmista ei ole hommaansa hoitanut.
Imurointia älä enää koskaan ehdota, vaanilmoita että nyt on sinun siivousvuorosi. Se on sitten hänen asiansa, käyttääkö imuria vai konttaako rätin kanssa pitkin lattiaa niin kuin mummonsa muinoin. Miten ne muuten armeijassa siivoavat?
[/quote]
Anteeksi kuinka? Tulee vahvasti tunnelma, että puhut omasta kokemuksestasi? Minulle ei ole koko elämäni aikana ollut yhtäkään suhdetta, jossa olisin suostunut kynnysmatoksi tai pelännyt, että joku jättää ja käyttäytynyt siksi alistuvasti. Sinulla on tällainen kokemus ilmeisesti?
Eikä mies ole valokuvamalli, miljonääri enkä minä rupusakin edustaja ja susiruma.
ap
[/quote]
Väärin arvattu. Olen havainnut pärjääväni ilman miehiä, siksi minä en ole kokenut elämäntehtäväksi heidän palvelemista.
Olen ollut esimiehenäkin miehille ja juuri siinä työssä todennut, että ei todellakaan mikään merkitsevä katse riitä vaan suora käsky ja ennen kaikkea se tavoite, johon toiminnalla pyritään. Oikeasti siihen aikaan oli tavoitejohtaminen yksi tapa ja voisi toimia. ei kuitenkaan katseen voimalla vaan esimerkiksi " minä huolehdin, että Ville saa ruokaa", mistä mies ei tietenkään osaa päätellä, että tarkoitat sinun huolehtivan VAIN Villen ruuasta, joten selvennä "Kallea MINÄ EN RUOKI". Jos mies ei ymmärrä vieläkään, sen järjessä on jotain vikaa, mutta älä silti huuda!
Selvennä työnjakoa vielä tarkemmin "minä ruokin Villen, SINÄ ruokit Kallen".
Joku syy sinulla ilmeisesti kuitenkin on toimia jonkunlaisena kotitalous-lastenhoitotyönjohtajana, kun anelet miestä imuroimaan, ja pyydät vain apua lastenruokkimisessa etkä pidä hänta tasavertaisena ja vastuullisena. Jospa sitten toimisit kuin työnjohtaja, ettei erehdy luulemaan sinua palveluskunnaksi.
Siitä Jumalankuvasta ... kun Hän teki IHMISEN omaksi kuvakseen, niin kumpi olikaan se harjoituskappale ja kumpi valmis versio?
Oikeasti on tavallista, että ihminen käyttäytyy eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa eri tavoin. Mutta rajansa silläkin, jos on aivan eri persoona kotiväen kanssa, ja valitettavasti se huonompi kuin työssä ja harrastuksissa.
[/quote]
Huoh, nainen!!!! Minun ongelmani on juurikin se, että olen sanonut miehelle viimeiset 3 vuotta, että minä ruokin Villen, en Kallea! Ensin sanonut, nätisti kysellyt, etkö ymmärtänyt? Otetaanpa uudelleen: Ruokin Villen, Sinä ruokit Kallen?! Tajusitko?
2 vuoden jälkeen
Minä ruokin Villen, sinä ruokit Kallen? Mitä saatanaa Kalle on ruokkimatta?
3 vuoden jälkeen
Minä Jane ruokin Villen, Sinä Tarzan ruokit Kallen, ymmärrätkö?
10 minuutin kuluttua...
ONKO KALLE VIELÄKIN RUOKKIMATTA, MIKÄ HELVETTI SINUA VAIVAA, MITEN ON NIIN VAIKEA RUOKKIA KALLEA?
Mies: en minä oikein tiiä *hymyilee partaansa*
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:49"]
[/quote]
Oletkos itse lukenut minun viestejäni? Ja kuule saan vängätä miehen kanssa ihan tarpeeksi..
Kuitenkin, annan miehelle aina mahdollisuuden keskustella asiallisesti ja järkevästi. Ongelma on se, että ilman että menetän malttini ja menen "liian pitkälle", en saa hänestä mitään reaktiota aikaan. Joskus hän ei viitsi edes siirtää katsetta tv:stä minuun jos haluan jutella. Minulle riittäisi varsin hyvin normaali juttelu, kompromissit jne. Tulisi edes kompromissi, mutta aina vain joo joo ja mitään ei tapahdu.
Eräiden on niin vaikea uskoa, että tässä kohtaa mies on todellakin se ongelma en minä. Arvatkaa kuinka paljon nalkuttaminen haittaa itseäni, mutta minkä teet ellei muu auta? Seuraavaksi sitten ero tai terapia.
ap
[/quote]
Olen lukenut. Luin myös sen, jossa sanoit että olet vastannut ystävällisesti niille, joiden kanssa olet samaa mieltä ja muille argumentoiden vastaan. Kaikille voi vastata ystävällisesti vaikka olisikin eri mieltä.
Sanot, että väännät tarpeeksi jo miehen kanssa. Joo, ei sun täällä ihmisten kanssa tarvitsekaan vängätä mutta miksi kirjoitit tänne jos et hakeakseni näkökulmia? Ja kun ihmiset yrittävät antaa sinulle erilaisia näkökulmia, niin kuittaat ne sanomalla että "eräiden on niin vaikea uskoa". Tuollaiset kommentit ovat melkoisen alentuvia. Eivät rakentavaa vasta-argumentointia. Ja kun varmaan "eräillä" tarkoitit minua, niin väärässä olet. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja eronnut. Mutta myös samalla tajunnut, ettei kaikki vika ollut törpössä miehessä vaan myös meidän huonontuneessa vuorovaikutuksessa ja yhteensopimattomuudessa.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:41"]
Olen vastannut ystävällisesti niille, joiden kanssa olen samaa mieltä, vastaan argumentoiden niille, joiden kanssa olen eri mieltä. Aika normaalia. Sinä olet ilmeisesti loukkkantunut kun olen vasta-argumentoinut sinulle, such is life.
ap
[/quote]
Olen yksi niistä, jolle vastasi töykeästi tyyliin "itse olet" kun epäilin että sinäkin esititin kainoa neitoa aluksi etkä suinkaan rohjennut vaatia mieheltä suikussakäyntiä lakananvaihdon jälkeen etkä lastenruokintaa heti kun vieroitit imetyksestä.
Mitä sinä oikeastaan haet tällä aloituksella?
Vertaistukea ja sympatiaa? No olethan sinä saanut sitäkin, ainakin eräältä uskovaiselta . Jostakin syystä sinä suhtaudut asiallisiin neuvoihin jyrkän kielteisesti, eli siinähän sitten jatkat, marttyyrinkruunua kiillottaen ja miestä moittien.
Ja ei, mies ei muutu mutta ethän sinä halua itsekään muuttua. Vasta nytkö se mies on niihin puhtaisiin lakanoihin alkanut hikisenä tunkea, vai etkö aiemmin huomannut? Vai etkö uskaltanut sanoa?
Ei sinunkaan tarvitse ihmeitä tehdä itsellesi, mutta jos edes malttaisit mielesi ja olisit huutamatta? Tarvitsisitte jotain ulkopuolisista keskustelemaan teidän molempien kanssa, mitä kumpikin teistä voisi tehdä toisin, jotta yhteiselonne olisi helpompaa. Pikkujuttuja, esimerkiksi anna miehesi nukkua omissa lakanoissaan, mutta pidä huolta että tekee oman osuutensa ainakin lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:44"]
Pointtina ehkä oli se, että oletko ihan oikeasti ottanut huomioon myös ne mielipiteet, joidenka kanssa et heti olisi samaa mieltä? Joskus myös niitä kannattaa hetki harkita.
Mutta kyllä minustakin miehesi vaikuttaa aika törpoltä. Mutta joskus ihmisen törppöys korostuu huonon vuorovaikutuksen seurauksena.
[/quote]
Oletkos itse lukenut minun viestejäni? Ja kuule saan vängätä miehen kanssa ihan tarpeeksi..
Kuitenkin, annan miehelle aina mahdollisuuden keskustella asiallisesti ja järkevästi. Ongelma on se, että ilman että menetän malttini ja menen "liian pitkälle", en saa hänestä mitään reaktiota aikaan. Joskus hän ei viitsi edes siirtää katsetta tv:stä minuun jos haluan jutella. Minulle riittäisi varsin hyvin normaali juttelu, kompromissit jne. Tulisi edes kompromissi, mutta aina vain joo joo ja mitään ei tapahdu.
Eräiden on niin vaikea uskoa, että tässä kohtaa mies on todellakin se ongelma en minä. Arvatkaa kuinka paljon nalkuttaminen haittaa itseäni, mutta minkä teet ellei muu auta? Seuraavaksi sitten ero tai terapia.
ap
[/quote]
No huh huh:)
Toi on kuule ihan tavallinen keskustelutapa miehen ja naisen välillä. Se ei ole kivaa,mutta siihen usein joudutaan.
Vetäytyvä, siis konfliktissa vetäytyvä, osapuoli vetäytyy entisestään ja hyökkäävämpi hyökkää entistä enemmän.
Minä, tyypillinen nainen, olen hyökkäävä, ja mies vetätyy. Vitsit että olen tämän asian kanssa taistellut! 10 vuotta yritin muuttaa, mutta kun muutin itseäni - tadaa, noin väännöt on ohi.
Ja, en usko vaikka kuinka väität, että vika on vain miehessä.
Kultapieni, eroa siitä miehestä!
Tai ala nähdä, että teillä on erilaiset keinot käytössä keskutelu- ja väittelytilanteissa.
Tai voithan jatkaa tuota onnettomana oloakin.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:27"]
Olen niin turhautunut ja vihainen, koska mies ei tajua että ratkaisu ongelmaan olisi kuunteleminen, muistaminen ja ripaus empatiaa minua kohtaan - kuinka helvetin yksinkertaista ja helppoa?
Sinulle on kirjoitettu tänne pitkiä vastauksia, ainoa mitä olet viitsinyt itse tehdä, on yhtään miettimättä teilata kaikki sinulle annotut neuvot.
Kun et ainakaan täällä näytä osoittavan yhtään kuuntelemista saati empatiaa, vaan vastailet aika rumasti muille, niin miten odotat saavasi sitä mieheltäsi.
Mitä siis haluat? Et ainakaan neuvoja vaan valittaa kuinka kurjaa sulla on. Ei sulle silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Mitä sitä enää täällä vatvot?
Itse vaivauduin vastaamaan sulle siksi, että jos nuo ovat syyt erota, niin jo ovat pinnallisia syitä ja olet itse anteeksi vaan jäänyt siihen pisteeseen, että oletat että muiden pitää tehdä niin kuin sinun mielestäsi on paras ja päälle sitten huudat, jos toinen ei tee niin kuin haluat.
Kaikki hermostuu joskus, mutta emme silti pidä sitä hyvänä tapana, että välillä huudamme toisille.
Huomaatko, että sulla oli oikea vastaus siihen lakana-caseenkin, vaikka kaikki täällä neuvoivat sinua relaamaan. Ei, SÄ et saa unta, koska .. Eli taas sinä sinä sinä.
Oletko oikeasti ikinä miettinyt, että minkälainen kumppani sinä olet?
Olet antanut näissä kirjoituksissasi itsestäsi aikamoisen besserwisser-kuvan itsestäsi. Varmaan oikeastikin välillä sitä olet, ja luulen, että sulla on taipumusta vahtia miten mies toimii vaikka lapsen kanssa.
Jos et halua erota, niin ala itse vähän miellyttävämmäksi puolisoksi vaikka hammasta purren. Ja sitten muutos tapahtuu itsestään.
[/quote]
Olen vastannut ystävällisesti niille, joiden kanssa olen samaa mieltä, vastaan argumentoiden niille, joiden kanssa olen eri mieltä. Aika normaalia. Sinä olet ilmeisesti loukkkantunut kun olen vasta-argumentoinut sinulle, such is life.
ap
[/quote]
Ei, vaan sinä huomioit vain kommentit, jotka ovat kanssasi samaa mieltä.
Mitä hyötyä sinun on kuulla kommentteja, joissa haukutaan miestäsi? Tai on siinä tapauksessa, että haluat uskonvahvistusta erollesi.
Mutta jos haluat parantaa parisuhdettasi, niin kannattaisi kuunnella niitäkin, jotka näkevät asian toisin.
Minä puolestani jätän keskustelun, sillä huomaan, että et ole kiinnostunut oppimaan mitään ja ikävä kyllä viesti viestilä saan sinusta epämiellyttävämmän kuvan. Et kuuntele, mutta puhut aika ikävään sävyyn muille.
Voi kuule käydä niinkin, että miehesi kyllästyy sinuun, ja tuohon kaikkitietävyyteesi, sillä kaikki vika on mielestäsi hänessä.
[/quote]
Minähän kuule kerroin jo että en ala kynnysmatoksi sen vuoksi, että "pelkään miehen kyllästyvän kaikkitietävyyteeni".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:49"]
[/quote]
Oletkos itse lukenut minun viestejäni? Ja kuule saan vängätä miehen kanssa ihan tarpeeksi..
Kuitenkin, annan miehelle aina mahdollisuuden keskustella asiallisesti ja järkevästi. Ongelma on se, että ilman että menetän malttini ja menen "liian pitkälle", en saa hänestä mitään reaktiota aikaan. Joskus hän ei viitsi edes siirtää katsetta tv:stä minuun jos haluan jutella. Minulle riittäisi varsin hyvin normaali juttelu, kompromissit jne. Tulisi edes kompromissi, mutta aina vain joo joo ja mitään ei tapahdu.
Eräiden on niin vaikea uskoa, että tässä kohtaa mies on todellakin se ongelma en minä. Arvatkaa kuinka paljon nalkuttaminen haittaa itseäni, mutta minkä teet ellei muu auta? Seuraavaksi sitten ero tai terapia.
ap
[/quote]
Olen lukenut. Luin myös sen, jossa sanoit että olet vastannut ystävällisesti niille, joiden kanssa olet samaa mieltä ja muille argumentoiden vastaan. Kaikille voi vastata ystävällisesti vaikka olisikin eri mieltä.
Sanot, että väännät tarpeeksi jo miehen kanssa. Joo, ei sun täällä ihmisten kanssa tarvitsekaan vängätä mutta miksi kirjoitit tänne jos et hakeakseni näkökulmia? Ja kun ihmiset yrittävät antaa sinulle erilaisia näkökulmia, niin kuittaat ne sanomalla että "eräiden on niin vaikea uskoa". Tuollaiset kommentit ovat melkoisen alentuvia. Eivät rakentavaa vasta-argumentointia. Ja kun varmaan "eräillä" tarkoitit minua, niin väärässä olet. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja eronnut. Mutta myös samalla tajunnut, ettei kaikki vika ollut törpössä miehessä vaan myös meidän huonontuneessa vuorovaikutuksessa ja yhteensopimattomuudessa.
[/quote]
Niin, en minä muillekaan ole kirjoittanut epäystävällisesti, en vain ollut samaa mieltä. Mitä ihmettä tämä on..
ap
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:52"]
Eli et onnistunut kasvattamaan miestä käyttäytymään haluamallasi tavalla ja nyt haluat eron?!
[/quote]
Ei vaan miehen aiempi olemus on paljastunut rooliksi ja nyt todellinen mies on tullut esiin lasten myötä. Olemme olleen vuosikymmenen yhdessä, mutta ennen lapsia miehen perhe ei käynyt kylässä ja oli muutenkin etäinen, joten voin rehellisesti sanoa, että en tuntenut heitä silloin.
ap
[/quote]
Katso peiliin ja tunnusta totuus: sinä olet jatkanut anopin perinnettä kun kirjoitat ravintolassakin odottaneesi mieheltä vain apua lapsen kanssa. Onko se mennyt kaikessa muussakin samalla tavalla, eli mies onollut vain apuna ja sinä olet ollut se vastaava niin lapsen kanssa ja kotona?
Toivoton tehtävähän se on alkaa aikuista miestä kasvattamaan, kun hänellä itsellään ei ole siihen mitään halua. Ei myöskään tarvetta, onhan hänellä sinut vaihtamassa lakanoita ja lapsilla äiri ruokkimassa.
Olisko tässäkin tapauksessa käynyt niin, että aikaisemmin sinä et edes uskaltanut vaatia tarpeeksi jyrkästi, kun pelkäsit miehen suuttuvan, jättävän ja ties mitä, ajattelit olla hänelle mieliksi jotta rakastaisi sinua? Ei sitten miehen tarvitse tehdä mitään miellyttääkseen sinua, jotta rakastaisit häntä. Niin sitä käy, kun ottaa niin paljon itseään paremman, rikkaamman, komeamman mutta huonosti kasvatetun kumppanin.
Miehet eivät yleensäkään ymmärrä hienovaraisia vihjeitä sinun tyyliisi " kaipaisin vähän apua täällä ja katsoin merkitsevästi". Ei , miehelle pitää ilmaista asia selväsanaisemmin tyyliin "haarukka suuhun vie!"
Lopeta sa avun kinuaminen ja ilmoita suoraan, että nyt sinä syötät tämän lapsen. Ei mies ole sinun avustava perheenjäsen vaan täysivaltainen kansalainen, jonka kuuluu huolehtia jälkeläisten ruokkimisesta ihmisten tapaan. Ei niin kuin kotkanpesällä, että isä vain tuo ruokaa, ja emo paloittelee. Kotkat ovat olleet sukupuuton partaalla, kun poikaset ovat kuolleet jos toinen vanhemmista ei ole hommaansa hoitanut.
Imurointia älä enää koskaan ehdota, vaanilmoita että nyt on sinun siivousvuorosi. Se on sitten hänen asiansa, käyttääkö imuria vai konttaako rätin kanssa pitkin lattiaa niin kuin mummonsa muinoin. Miten ne muuten armeijassa siivoavat?
[/quote]
Anteeksi kuinka? Tulee vahvasti tunnelma, että puhut omasta kokemuksestasi? Minulle ei ole koko elämäni aikana ollut yhtäkään suhdetta, jossa olisin suostunut kynnysmatoksi tai pelännyt, että joku jättää ja käyttäytynyt siksi alistuvasti. Sinulla on tällainen kokemus ilmeisesti?
Eikä mies ole valokuvamalli, miljonääri enkä minä rupusakin edustaja ja susiruma.
ap
[/quote]
Väärin arvattu. Olen havainnut pärjääväni ilman miehiä, siksi minä en ole kokenut elämäntehtäväksi heidän palvelemista.
Olen ollut esimiehenäkin miehille ja juuri siinä työssä todennut, että ei todellakaan mikään merkitsevä katse riitä vaan suora käsky ja ennen kaikkea se tavoite, johon toiminnalla pyritään. Oikeasti siihen aikaan oli tavoitejohtaminen yksi tapa ja voisi toimia. ei kuitenkaan katseen voimalla vaan esimerkiksi " minä huolehdin, että Ville saa ruokaa", mistä mies ei tietenkään osaa päätellä, että tarkoitat sinun huolehtivan VAIN Villen ruuasta, joten selvennä "Kallea MINÄ EN RUOKI". Jos mies ei ymmärrä vieläkään, sen järjessä on jotain vikaa, mutta älä silti huuda!
Selvennä työnjakoa vielä tarkemmin "minä ruokin Villen, SINÄ ruokit Kallen".
Joku syy sinulla ilmeisesti kuitenkin on toimia jonkunlaisena kotitalous-lastenhoitotyönjohtajana, kun anelet miestä imuroimaan, ja pyydät vain apua lastenruokkimisessa etkä pidä hänta tasavertaisena ja vastuullisena. Jospa sitten toimisit kuin työnjohtaja, ettei erehdy luulemaan sinua palveluskunnaksi.
Siitä Jumalankuvasta ... kun Hän teki IHMISEN omaksi kuvakseen, niin kumpi olikaan se harjoituskappale ja kumpi valmis versio?
Oikeasti on tavallista, että ihminen käyttäytyy eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa eri tavoin. Mutta rajansa silläkin, jos on aivan eri persoona kotiväen kanssa, ja valitettavasti se huonompi kuin työssä ja harrastuksissa.
[/quote]
Huoh, nainen!!!! Minun ongelmani on juurikin se, että olen sanonut miehelle viimeiset 3 vuotta, että minä ruokin Villen, en Kallea! Ensin sanonut, nätisti kysellyt, etkö ymmärtänyt? Otetaanpa uudelleen: Ruokin Villen, Sinä ruokit Kallen?! Tajusitko?
2 vuoden jälkeen
Minä ruokin Villen, sinä ruokit Kallen? Mitä saatanaa Kalle on ruokkimatta?
3 vuoden jälkeen
Minä Jane ruokin Villen, Sinä Tarzan ruokit Kallen, ymmärrätkö?
10 minuutin kuluttua...
ONKO KALLE VIELÄKIN RUOKKIMATTA, MIKÄ HELVETTI SINUA VAIVAA, MITEN ON NIIN VAIKEA RUOKKIA KALLEA?
Mies: en minä oikein tiiä *hymyilee partaansa*
ap
[/quote]
Ihanaa kielenkäyttöä sinulla :)
No, onko Kalle ollut 3 vuotta nälässä? Vastaa mahd konkreettisesti.
mitä tapahtuu, kun lähdet kotoa yöksi pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:34"]
Ravintolassa mies söi ruokansa katsomatta muualle kuin lautaseensa, kunnes lautanen oli tyhjä. Olemme monta kertaa sopineet, että tykkään jutella ravintolassa ja tarvitsen myös apua lasten ruokailun kanssa, jotta voin itsekin nauttia ruokailusta. No asia oli tyypilliseen tapaan unohtunut ja sitten ravintolasta poistuessa mies ihmetteli, miksi taas olen huonolla tuulella. Olin kyllä kertonut, mutta ilmeisesti oli huono syy vai unohtuiko taas?
[/quote]
Niin, SINÄ tykkäät jutella. Entä miehesi? Ei se ole mikään syy suuttua, jos toinen ei käyttäyty juuri niinkuin sinä haluat. Eihän puhuminen ole kenenkään ihmisen velvollisuus tai pakko. Ajattelutapasi on itsekäs ja miehesi ihmisarvoa loukkaava. Ei suvaitsevainen ja tasa-arvoa kannatta nainen voi ajatella noin.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:00"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:49"]
[/quote]
Oletkos itse lukenut minun viestejäni? Ja kuule saan vängätä miehen kanssa ihan tarpeeksi..
Kuitenkin, annan miehelle aina mahdollisuuden keskustella asiallisesti ja järkevästi. Ongelma on se, että ilman että menetän malttini ja menen "liian pitkälle", en saa hänestä mitään reaktiota aikaan. Joskus hän ei viitsi edes siirtää katsetta tv:stä minuun jos haluan jutella. Minulle riittäisi varsin hyvin normaali juttelu, kompromissit jne. Tulisi edes kompromissi, mutta aina vain joo joo ja mitään ei tapahdu.
Eräiden on niin vaikea uskoa, että tässä kohtaa mies on todellakin se ongelma en minä. Arvatkaa kuinka paljon nalkuttaminen haittaa itseäni, mutta minkä teet ellei muu auta? Seuraavaksi sitten ero tai terapia.
ap
[/quote]
Olen lukenut. Luin myös sen, jossa sanoit että olet vastannut ystävällisesti niille, joiden kanssa olet samaa mieltä ja muille argumentoiden vastaan. Kaikille voi vastata ystävällisesti vaikka olisikin eri mieltä.
Sanot, että väännät tarpeeksi jo miehen kanssa. Joo, ei sun täällä ihmisten kanssa tarvitsekaan vängätä mutta miksi kirjoitit tänne jos et hakeakseni näkökulmia? Ja kun ihmiset yrittävät antaa sinulle erilaisia näkökulmia, niin kuittaat ne sanomalla että "eräiden on niin vaikea uskoa". Tuollaiset kommentit ovat melkoisen alentuvia. Eivät rakentavaa vasta-argumentointia. Ja kun varmaan "eräillä" tarkoitit minua, niin väärässä olet. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja eronnut. Mutta myös samalla tajunnut, ettei kaikki vika ollut törpössä miehessä vaan myös meidän huonontuneessa vuorovaikutuksessa ja yhteensopimattomuudessa.
[/quote]
Niin, en minä muillekaan ole kirjoittanut epäystävällisesti, en vain ollut samaa mieltä. Mitä ihmettä tämä on..
ap
[/quote]
Kyllä olet, ainakin mulle. Kysyt mitä ihmettä tämä on. Tarkoitatko että et ymmärrä miksi pidämme sinua epäystävällisenä.
Ehkä et huomaa kommunikointitapaasi. Jos se on täällä sinua auttaville tuollainen, niin millainen se lieneekään miehesi kanssa jolle olet vihaine.
Olet tässä ketjussa saanut monella karvat pystyyn olemalla kaikkitietävä, muut lyttäävä, kuuntelematon.
Ja sitä me ollaan (tässä on selväsi monta vastaajaa sulle) tässä yritetty sanoa, että suhteen muutos alkaa peiliin katsomisesta. Mutta sinä vain hyökkäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:26"]
Siinä on sekin puoli, että sänkyhommat taatusti kärsivät, jos toisella on nalkuttajan ja käskijän rooli. Tämä taas vaikuttaa suoraan kaikkeen muuhun elämään, riitelytiheyteen ja suhteen jatkuvuuteen muutenkin. Ei kovin kiihottavaa sängyssä peseytymätön irvileuka, joka ei ota vastuuta mistään. Ja nainen on siinä kuviossa rättiväsynyt ja kyrpä otsassa nukkumaan (haisevaan petiinkin vielä) kömpivä hirviötär.
Mikä aikuisia miehiä vaivaa etteivät osaa KÄYTTÄYTÄ OMAN PUOLISON KANSSA JA TYÖPAIKAN LEIDIEN KANSSA OLLAAN NIIN MUKAVAA MIESTÄ SAATANA!!!
[/quote]
Ei ne sänkyhommat sen antoisampia ole, jos toisella on pelkkä palvelijan rooli. Siis sille palvelijalle ... vaan onhan niitä hullumpiakin perversioita.
Ei ole kivaa olla vääpeli, mutta jos paha sisu ei anna periksi alistua, niin mikä on se vaihtoehto?
Onko mitään muuta kuin minun tapani: olla välittämättä?
Mutta miksi olla yhdessä, jos toisen tavat ja oleminen häiritsevät, eikä voi enää välittää? Niin no, se mikä aloittajan miehellä: tulisi varmaan ikävä. Ainakin lapsia.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:00"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:52"]
Eli et onnistunut kasvattamaan miestä käyttäytymään haluamallasi tavalla ja nyt haluat eron?!
[/quote]
Ei vaan miehen aiempi olemus on paljastunut rooliksi ja nyt todellinen mies on tullut esiin lasten myötä. Olemme olleen vuosikymmenen yhdessä, mutta ennen lapsia miehen perhe ei käynyt kylässä ja oli muutenkin etäinen, joten voin rehellisesti sanoa, että en tuntenut heitä silloin.
ap
[/quote]
Katso peiliin ja tunnusta totuus: sinä olet jatkanut anopin perinnettä kun kirjoitat ravintolassakin odottaneesi mieheltä vain apua lapsen kanssa. Onko se mennyt kaikessa muussakin samalla tavalla, eli mies onollut vain apuna ja sinä olet ollut se vastaava niin lapsen kanssa ja kotona?
Toivoton tehtävähän se on alkaa aikuista miestä kasvattamaan, kun hänellä itsellään ei ole siihen mitään halua. Ei myöskään tarvetta, onhan hänellä sinut vaihtamassa lakanoita ja lapsilla äiri ruokkimassa.
Olisko tässäkin tapauksessa käynyt niin, että aikaisemmin sinä et edes uskaltanut vaatia tarpeeksi jyrkästi, kun pelkäsit miehen suuttuvan, jättävän ja ties mitä, ajattelit olla hänelle mieliksi jotta rakastaisi sinua? Ei sitten miehen tarvitse tehdä mitään miellyttääkseen sinua, jotta rakastaisit häntä. Niin sitä käy, kun ottaa niin paljon itseään paremman, rikkaamman, komeamman mutta huonosti kasvatetun kumppanin.
Miehet eivät yleensäkään ymmärrä hienovaraisia vihjeitä sinun tyyliisi " kaipaisin vähän apua täällä ja katsoin merkitsevästi". Ei , miehelle pitää ilmaista asia selväsanaisemmin tyyliin "haarukka suuhun vie!"
Lopeta sa avun kinuaminen ja ilmoita suoraan, että nyt sinä syötät tämän lapsen. Ei mies ole sinun avustava perheenjäsen vaan täysivaltainen kansalainen, jonka kuuluu huolehtia jälkeläisten ruokkimisesta ihmisten tapaan. Ei niin kuin kotkanpesällä, että isä vain tuo ruokaa, ja emo paloittelee. Kotkat ovat olleet sukupuuton partaalla, kun poikaset ovat kuolleet jos toinen vanhemmista ei ole hommaansa hoitanut.
Imurointia älä enää koskaan ehdota, vaanilmoita että nyt on sinun siivousvuorosi. Se on sitten hänen asiansa, käyttääkö imuria vai konttaako rätin kanssa pitkin lattiaa niin kuin mummonsa muinoin. Miten ne muuten armeijassa siivoavat?
[/quote]
Anteeksi kuinka? Tulee vahvasti tunnelma, että puhut omasta kokemuksestasi? Minulle ei ole koko elämäni aikana ollut yhtäkään suhdetta, jossa olisin suostunut kynnysmatoksi tai pelännyt, että joku jättää ja käyttäytynyt siksi alistuvasti. Sinulla on tällainen kokemus ilmeisesti?
Eikä mies ole valokuvamalli, miljonääri enkä minä rupusakin edustaja ja susiruma.
ap
[/quote]
Väärin arvattu. Olen havainnut pärjääväni ilman miehiä, siksi minä en ole kokenut elämäntehtäväksi heidän palvelemista.
Olen ollut esimiehenäkin miehille ja juuri siinä työssä todennut, että ei todellakaan mikään merkitsevä katse riitä vaan suora käsky ja ennen kaikkea se tavoite, johon toiminnalla pyritään. Oikeasti siihen aikaan oli tavoitejohtaminen yksi tapa ja voisi toimia. ei kuitenkaan katseen voimalla vaan esimerkiksi " minä huolehdin, että Ville saa ruokaa", mistä mies ei tietenkään osaa päätellä, että tarkoitat sinun huolehtivan VAIN Villen ruuasta, joten selvennä "Kallea MINÄ EN RUOKI". Jos mies ei ymmärrä vieläkään, sen järjessä on jotain vikaa, mutta älä silti huuda!
Selvennä työnjakoa vielä tarkemmin "minä ruokin Villen, SINÄ ruokit Kallen".
Joku syy sinulla ilmeisesti kuitenkin on toimia jonkunlaisena kotitalous-lastenhoitotyönjohtajana, kun anelet miestä imuroimaan, ja pyydät vain apua lastenruokkimisessa etkä pidä hänta tasavertaisena ja vastuullisena. Jospa sitten toimisit kuin työnjohtaja, ettei erehdy luulemaan sinua palveluskunnaksi.
Siitä Jumalankuvasta ... kun Hän teki IHMISEN omaksi kuvakseen, niin kumpi olikaan se harjoituskappale ja kumpi valmis versio?
Oikeasti on tavallista, että ihminen käyttäytyy eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa eri tavoin. Mutta rajansa silläkin, jos on aivan eri persoona kotiväen kanssa, ja valitettavasti se huonompi kuin työssä ja harrastuksissa.
[/quote]
Huoh, nainen!!!! Minun ongelmani on juurikin se, että olen sanonut miehelle viimeiset 3 vuotta, että minä ruokin Villen, en Kallea! Ensin sanonut, nätisti kysellyt, etkö ymmärtänyt? Otetaanpa uudelleen: Ruokin Villen, Sinä ruokit Kallen?! Tajusitko?
2 vuoden jälkeen
Minä ruokin Villen, sinä ruokit Kallen? Mitä saatanaa Kalle on ruokkimatta?
3 vuoden jälkeen
Minä Jane ruokin Villen, Sinä Tarzan ruokit Kallen, ymmärrätkö?
10 minuutin kuluttua...
ONKO KALLE VIELÄKIN RUOKKIMATTA, MIKÄ HELVETTI SINUA VAIVAA, MITEN ON NIIN VAIKEA RUOKKIA KALLEA?
Mies: en minä oikein tiiä *hymyilee partaansa*
ap
[/quote]
Ihanaa kielenkäyttöä sinulla :)
No, onko Kalle ollut 3 vuotta nälässä? Vastaa mahd konkreettisesti.
mitä tapahtuu, kun lähdet kotoa yöksi pois?
[/quote]
Rehellisesti, minulla ei tulisi mieleenikään jättää lapsia miehen kanssa kahdestaan ennen kuin nuorin on 5 vuotias. Mies ei ole koskaan ollut heidän kanssaan kahden yötä tai edes kokonaista vuorokautta. Kerran olin kahvilla ystävän kanssa 3-4 tuntia niin siinä 2,5h kohdalla kännykkä alkoi täyttyä viesteistä, joissa sanottiin että kotiin sieltä? Miksi et vastaa? Minulla on nälkä eikä ole mitään ruokaa. Kauhea nälkä!!
Kaapissa oli pastaa, jauhelihaa, tomaattikastiketta, munia, perunoita, leipää ja tavallista perusruoka-ainesta, joista olisi voinut tehdä jos olisi viitsinyt. Ja huomatkaa, ei puhettakaan lapsen nälästä vaan hänen nälästään.
ap
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 12:34"]
Ravintolassa mies söi ruokansa katsomatta muualle kuin lautaseensa, kunnes lautanen oli tyhjä. Olemme monta kertaa sopineet, että tykkään jutella ravintolassa ja tarvitsen myös apua lasten ruokailun kanssa, jotta voin itsekin nauttia ruokailusta. No asia oli tyypilliseen tapaan unohtunut ja sitten ravintolasta poistuessa mies ihmetteli, miksi taas olen huonolla tuulella. Olin kyllä kertonut, mutta ilmeisesti oli huono syy vai unohtuiko taas?
[/quote]
Niin, SINÄ tykkäät jutella. Entä miehesi? Ei se ole mikään syy suuttua, jos toinen ei käyttäyty juuri niinkuin sinä haluat. Eihän puhuminen ole kenenkään ihmisen velvollisuus tai pakko. Ajattelutapasi on itsekäs ja miehesi ihmisarvoa loukkaava. Ei suvaitsevainen ja tasa-arvoa kannatta nainen voi ajatella noin.
[/quote]
Entö kun mies puhuu vain jalkapallosta ja autoista. Eikö se loukkaa minun ihmisarvoani myös, että minulle tuputetaan asioita, joista mies tietää etten piittaa? Viedään hiljainen tila, josta pidän enemmän kuin jalkapalloa käsittelevästä melusaasteesta.
No niin, väännäpä nyt tämä ihanan mieheni hyväksi niin kuin vain sinä sen parhaiten taidat?
AP, näytä tämä keskustelu sille miehellesi. Ehkä saatte edes keskustelun avattua asian tiimoilta.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 15:55"]
Huoh, nainen!!!! Minun ongelmani on juurikin se, että olen sanonut miehelle viimeiset 3 vuotta, että minä ruokin Villen, en Kallea! Ensin sanonut, nätisti kysellyt, etkö ymmärtänyt? Otetaanpa uudelleen: Ruokin Villen, Sinä ruokit Kallen?! Tajusitko?
2 vuoden jälkeen
Minä ruokin Villen, sinä ruokit Kallen? Mitä saatanaa Kalle on ruokkimatta?
3 vuoden jälkeen
Minä Jane ruokin Villen, Sinä Tarzan ruokit Kallen, ymmärrätkö?
10 minuutin kuluttua...
ONKO KALLE VIELÄKIN RUOKKIMATTA, MIKÄ HELVETTI SINUA VAIVAA, MITEN ON NIIN VAIKEA RUOKKIA KALLEA?
Mies: en minä oikein tiiä *hymyilee partaansa*
ap
[/quote]
Ja kolmeen vuoteen et ole keksinyt mitään muuta ratkaisua ongelmaan kuin jatkuvan nalkuttamisen ja huutamisen?
No ehkä se sitten tosiaan on niin, että mies kohtelee sinua täysin palveluskuntana eikä viitsi edes vastata, tai sitten on jollakin tavalla kehitysvammainen tai luonnevikainen.
Ei siinä sitten auta muu kuin ero, onpa ainakin se iso lapsi vähempänä.
Jos kuitenkin vielä kokeilisitte viimeisenä oljenkortena jotain parisuhdeneuvontaa, kun mitään menetettävää ei oikeastaan ole.
Ei se mies siitä muutu. Selkee Redneck. eroa.
Minä sanoisin miehelle, että onko sinulla halua jatkaa tätä liittoa, jos on niin seuraaviin asioihin täytyy tulla muutos. Jos et halua jatkaa se on siinä se.
Ei toista voi väkisin muuttaa. Jos sanoo selkeästi millaisessa liitossa ei halua olla ja toinen on sitä mieltä, että hän ei halua muuttu niin mitä siinä on tehtävissä? Ei aikuista ihmisitä voi muuttaa ellei tämä itse halua, ei hyvällä eikä pahalla.