Moi, olen nainen jolla sosiaalisten tilanteiden pelko, en juuri poisstu kotoa enkä omista ystäviä
Ajattelin purkautua nyt tästä kun ahdisti. elämäni on kotona istumista ja tylsyyttä. Jos menen ulos hikoilen ja jännitän niin paljon että saatan oksetaan jonnekin pusikkoon. Ja kyllä olen käynyt terapiat läpi monta kertaa...
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kohtalotoveri. Yksinäisyys on ikävä noidankehä, lopulta ei edes muista enää miltä tuntuu kun on kavereita. Muutos pelottaa hirveästi, varsinkin kun siihen ei usko.
Oikein hyvää kesää sinulle! 💖🌻
Miten voi olla yksinäinen, jos sosiaalisia tilanteita pelkää? Kuka ikävöisi pelkoaan?
Haluaisin voida olla ihmisten kanssa pelkäämättä. Kukaan ihminen ei ole saari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kohtalotoveri. Yksinäisyys on ikävä noidankehä, lopulta ei edes muista enää miltä tuntuu kun on kavereita. Muutos pelottaa hirveästi, varsinkin kun siihen ei usko.
Oikein hyvää kesää sinulle! 💖🌻
Miten voi olla yksinäinen, jos sosiaalisia tilanteita pelkää? Kuka ikävöisi pelkoaan?
Haluaisin voida olla ihmisten kanssa pelkäämättä. Kukaan ihminen ei ole saari.
Peloista pääsee vain kohtaamalla ne. Se ei ole helppoa tai nopeaa mutta taatusti toimivaa jos vain alat hitaasti työstämään sitä. Tsemppiä sulle!
Hei, mitä kuuluu? Toivottavasti sinulla oli mahtava päivä!
t. virtuaaliystävä
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi vaan päättää päästää irti, elämä menee ohi noin...
Päästää irti mistä? Eihän hänellä ole mitään jonka päälle olisi rakentunut kiinnipidettävää, josta voisi päästää irti. Hänellä on vain pelkoelämä.
Minä joudun aina hankaluuksiin ja kiusatuksi joka paikassa ennemmin tai myöhemmin. Nyt myös kaupoissa minua vartioidaan, en vaan osaa olla normaali. Tietenkään ei ole sallittua vainota syytöntä mutta olen "tottunut" paskaan kohteluun. Omasta mielestäni olen siisti, ystävällinen, helppo ja kohtelias asiakas. Sosiaalinen fobiani tullee näillä näkymin jatkumaan loppuun saakka.
Minua kiusattiin jo lapsena vanhempieni ja sisarusten toimesta. En ole koskaan kasvanut kyllin vahvaksi pärjätäkseni ihmisten keskuudessa. Saan asiani hoidettua mutta en vaan pärjää.
Kauppaankin jo tunkee vanhoja lesboja.
Vierailija kirjoitti:
Kauppaankin jo tunkee vanhoja lesboja.
Hmm, mikä luolamies on nettiin löytänyt. Miten lesbot tähän liittyy?
Olisiko jokin ihme jos lesbot ja homot kävisi ruokaostoksilla?
Sosiaalisten tilanteiden pelko tulee siitä kun on joskus tullut pitkiä aikoja kohdelluksi julmasti ja epäoikeudenmukaisesti. Onko terapioissa keskitytty siihen? Onko se purettu? Vai tuhlattu aikaa, voimia ja rahaa ihan toissijaiseen puuhasteluun.
Mikä ihmisissä pelottaa? Nolatuksi tulemisen pelko? Väkivalta? Ihminen pärjää perus käyttäytymissäännöillä hyvin: kiitos, päivää, näkemiin , anteeksi, ole hyvä.. ja kaikki ollaan samanlaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, mitä kuuluu? Toivottavasti sinulla oli mahtava päivä!
t. virtuaaliystävä
hei, kävin tänään pikaisesti ulkona viemässä roskat. muuten en oo nyt ollut ulkona. tilasin ruokaa kotiin monta kassia,, mitä sinulle kuuluu?
t. aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Minä joudun aina hankaluuksiin ja kiusatuksi joka paikassa ennemmin tai myöhemmin. Nyt myös kaupoissa minua vartioidaan, en vaan osaa olla normaali. Tietenkään ei ole sallittua vainota syytöntä mutta olen "tottunut" paskaan kohteluun. Omasta mielestäni olen siisti, ystävällinen, helppo ja kohtelias asiakas. Sosiaalinen fobiani tullee näillä näkymin jatkumaan loppuun saakka.
Minua kiusattiin jo lapsena vanhempieni ja sisarusten toimesta. En ole koskaan kasvanut kyllin vahvaksi pärjätäkseni ihmisten keskuudessa. Saan asiani hoidettua mutta en vaan pärjää.
aika tuttua, olen kaupoilla aina outo ja pälyilevä.. en vaan voi sille mitään.. toivottavasti kukaan ei luule että olen varas. t. a p
Uskaltaudutko baariin? Jos juot muutaman kotona vahvistukseksi ja sitten lähikuppilaan. Alkoholi voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelko tulee siitä kun on joskus tullut pitkiä aikoja kohdelluksi julmasti ja epäoikeudenmukaisesti. Onko terapioissa keskitytty siihen? Onko se purettu? Vai tuhlattu aikaa, voimia ja rahaa ihan toissijaiseen puuhasteluun.
en tiedä ,mulla oli ihan kiva lapsuus, olin lapsena myös paljon rohkeampi siinä ennen 7 vuotta, sitten 7-vuotiaana luokalla jäin kokonaan yksin kun en uskaltanut puhua kellekään. Seisoin AINA yksin pihalla. Opettajat huomioi tämän mutta en päässyt koskaann ryhmiin mukaan. Kerroij mä näistä terapeutille, ja kyllä mä keskusteltiin monista asioista. lapsuudesta, jne. tehtiin myös kaikenlaisia "rohkaisevia"asioita, esim. hän vei minut kahvilaan jne.Ja sitten oli lääkkeet käytössä samaan aikaan. t.a p
Vierailija kirjoitti:
Uskaltaudutko baariin? Jos juot muutaman kotona vahvistukseksi ja sitten lähikuppilaan. Alkoholi voi auttaa.
Minä teen joskus niin. Lähibaarista otan taksin johonkin isompaan yökerhoon / baariin. Jos olen yksin liikenteessä. Yksinäinen nainen löytää juttukavereita.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmisissä pelottaa? Nolatuksi tulemisen pelko? Väkivalta? Ihminen pärjää perus käyttäytymissäännöillä hyvin: kiitos, päivää, näkemiin , anteeksi, ole hyvä.. ja kaikki ollaan samanlaisia ihmisiä.
häpeän itseäni ja että saan ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi.. kaikista pahin on, että tätä on tapahtunut paljon eli en osaa jutella, ja ihmiset ovat lähteneet pois paikalta tai kiusanneet minua naureskellen. On ollut epämukavia tilanteita ja luulen että olen aiheuttanut ne. Jos kuljen ulkona pelkään että minusta ajatellaan " mitä toi hyypiö täällä kävelee?" vaikka ei näin saisi ajatella mutta silti. t. a p
Haluaisin olla sun ystävä. Olen empaattinen ja pidän muutenkin ihmisistä jotka ovat omia persoonia.
M18
Vierailija kirjoitti:
Uskaltaudutko baariin? Jos juot muutaman kotona vahvistukseksi ja sitten lähikuppilaan. Alkoholi voi auttaa.
En :.mutta en haluaisi myöskään alkoholi koukkuun jos se saakin olon rennoksi. Miten sitten pärjäisin ilman sitä? ja alkoholi ei muutenkaan terveellistä., minulla on huonoja kokemuksia sukulaisesta joka alkoholisti t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelko tulee siitä kun on joskus tullut pitkiä aikoja kohdelluksi julmasti ja epäoikeudenmukaisesti. Onko terapioissa keskitytty siihen? Onko se purettu? Vai tuhlattu aikaa, voimia ja rahaa ihan toissijaiseen puuhasteluun.
en tiedä ,mulla oli ihan kiva lapsuus, olin lapsena myös paljon rohkeampi siinä ennen 7 vuotta, sitten 7-vuotiaana luokalla jäin kokonaan yksin kun en uskaltanut puhua kellekään. Seisoin AINA yksin pihalla. Opettajat huomioi tämän mutta en päässyt koskaann ryhmiin mukaan. Kerroij mä näistä terapeutille, ja kyllä mä keskusteltiin monista asioista. lapsuudesta, jne. tehtiin myös kaikenlaisia "rohkaisevia"asioita, esim. hän vei minut kahvilaan jne.Ja sitten oli lääkkeet käytössä samaan aikaan. t.a p
Minulla oli pelkoa ja ahdistusta yläasteella kun mua kiusattiin. Edelleen on traumoja mutta haluan mennä kohti unelmia eli päästä urheilu selostajaksi sekä auttaa lapsia. Huumorilla jne
M18 (missä voitaisiin jutella. Olen ihan tavallinen ja haluaisin tietää sinusta enemmän :))
Ite pidän tenniksestä ja hyvästä ruuasta ja olisi kiva jonkun kanssa kattoa vaikka hyvää sarjaa samalla syödä yhteisesti tehtyä ruokaa
Mutta jos tutustut johonkin kivaan tyyppiin ensin netissä, ja kerrot avoimesti tästä pelostasi? Jos hän vaikka ymmärtäisi, ja pystyisikin auttamaan sinut vähitellen eroon pelostasi? Et ole yksin tilanteessasi. Voisit myös löytää mahdollisesti ystäviä, jotka nyt ovat samassa tilanteessa.