Lue keskustelun säännöt.
Moi, olen nainen jolla sosiaalisten tilanteiden pelko, en juuri poisstu kotoa enkä omista ystäviä
21.06.2021 |
Ajattelin purkautua nyt tästä kun ahdisti. elämäni on kotona istumista ja tylsyyttä. Jos menen ulos hikoilen ja jännitän niin paljon että saatan oksetaan jonnekin pusikkoon. Ja kyllä olen käynyt terapiat läpi monta kertaa...
Kommentit (64)
*Halaus* voin olla virtuaaliystävä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile EPaa ja karnosiinia. Aivoille hyvää ja paniikkikohtaukset vähenevät tai poistuvat kokonaan. Aivojen välittäjäaineiden puutos.
Samassa tilanteessa joskus olin. Sitä vaan pakotti itsensä ihmisten ilmoille. Opiskelu oli todella ahdistavaa ja aloitus työpaikassa. Nyt olen työpaikalla ns. kaikkien kaveri mutta uusien ihmisten tapaaminen on vaikeaa. Parisuhde tai deittailut mahdottomuus.
T: Yksinäinen susi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kiinnostunut seurustelusta? Haluaisitko jakaa kotona istumisen ja tylsyyden jonkun kanssa? =)
Minäkään en omista ystäviä. Toisten ihmisten omistaminen on paitsi moraalisesti arveluttavaa, myös rikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän melko lailla miltä sinusta tuntuu. Itelläni ei ole ystäviä. Deittipalstoilta yritän hakea, mutta kukaan ei uskaltaudu tulemaan tapaamisiin. Ite käyn osa-aikatöissä ja pystyn ulkoilemaan.
Jumala (tai kuka tai mikä lie näitä asioita säätääkään) on ärsyttävän epäoikeudenmukainen, kun toisille annetaan sosiaalista lahjakkuutta kauhalla ja toisille millilitran mitalla..... Halaus täältä sinulle, vaikka olenkin miespuolinen.
Muista että suurin osa ihmisistä on ihan okei. Käy vaikka kävelyllä pienillä lenkeillä ja totuttele ihmisiin. Sitten käy vaikka jossain vaatekaupassa ihan vain katselemassa ja KUN myyjä tulee tarjoamaan apua niin sanot vaan että kiitos, katselen vain tms. Myyjien kanssa on hyvä harjoitella kun se on niiden työtä. Pian voit jutella jo hieman mukaviakin. Pienin askelin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista että suurin osa ihmisistä on ihan okei. Käy vaikka kävelyllä pienillä lenkeillä ja totuttele ihmisiin. Sitten käy vaikka jossain vaatekaupassa ihan vain katselemassa ja KUN myyjä tulee tarjoamaan apua niin sanot vaan että kiitos, katselen vain tms. Myyjien kanssa on hyvä harjoitella kun se on niiden työtä. Pian voit jutella jo hieman mukaviakin. Pienin askelin :)
Minulla ei kyllä tuo kauppajuttu toimi. Tykkään kyllä kierrellä kaupoissa, mutta vain vaivoin saan kakistettua, että kiitos katselen vaan, jos tuleevat kysymään XD Eli ei puhettakaan mistään smalltalkista XD
En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että suurin osa ihmisistä on ihan okei. Käy vaikka kävelyllä pienillä lenkeillä ja totuttele ihmisiin. Sitten käy vaikka jossain vaatekaupassa ihan vain katselemassa ja KUN myyjä tulee tarjoamaan apua niin sanot vaan että kiitos, katselen vain tms. Myyjien kanssa on hyvä harjoitella kun se on niiden työtä. Pian voit jutella jo hieman mukaviakin. Pienin askelin :)
Minulla ei kyllä tuo kauppajuttu toimi. Tykkään kyllä kierrellä kaupoissa, mutta vain vaivoin saan kakistettua, että kiitos katselen vaan, jos tuleevat kysymään XD Eli ei puhettakaan mistään smalltalkista XD
En ole ap.
Tunnistan ENTISEN itseni :)
Varsinkin vaatekaupassa käynti oli hankalaa joskus kauan sitten. Nyt se on ihan mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Muista että suurin osa ihmisistä on ihan okei. Käy vaikka kävelyllä pienillä lenkeillä ja totuttele ihmisiin. Sitten käy vaikka jossain vaatekaupassa ihan vain katselemassa ja KUN myyjä tulee tarjoamaan apua niin sanot vaan että kiitos, katselen vain tms. Myyjien kanssa on hyvä harjoitella kun se on niiden työtä. Pian voit jutella jo hieman mukaviakin. Pienin askelin :)
Kyllä minä joskus käyn paikoissa mutta se on aina epämukavaa ja ei ole koskaan rento olo koska jännitän niin paljon, haluan vain äkkiä kotiin. Ihmisten seurassa ei ole mukava olla. minua on kiusattu pienenä tiedä johtuuko se siitä mutta olin jo lapsena erityisen hiljainen ja ujo. t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
*Halaus* voin olla virtuaaliystävä :)
kiitos =) t. ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedän melko lailla miltä sinusta tuntuu. Itelläni ei ole ystäviä. Deittipalstoilta yritän hakea, mutta kukaan ei uskaltaudu tulemaan tapaamisiin. Ite käyn osa-aikatöissä ja pystyn ulkoilemaan.
Jumala (tai kuka tai mikä lie näitä asioita säätääkään) on ärsyttävän epäoikeudenmukainen, kun toisille annetaan sosiaalista lahjakkuutta kauhalla ja toisille millilitran mitalla..... Halaus täältä sinulle, vaikka olenkin miespuolinen.
kiitos, itse en edes uskalla harkita seurustelua tai deittailua, koska en uskalla edes tavata ihmisiä ystävyysmerkeissä. t.ap
Kannattaisi vaan päättää päästää irti, elämä menee ohi noin...
Täällä yksi kohtalotoveri. Yksinäisyys on ikävä noidankehä, lopulta ei edes muista enää miltä tuntuu kun on kavereita. Muutos pelottaa hirveästi, varsinkin kun siihen ei usko.
Oikein hyvää kesää sinulle! 💖🌻
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kohtalotoveri. Yksinäisyys on ikävä noidankehä, lopulta ei edes muista enää miltä tuntuu kun on kavereita. Muutos pelottaa hirveästi, varsinkin kun siihen ei usko.
Oikein hyvää kesää sinulle! 💖🌻
Miten voi olla yksinäinen, jos sosiaalisia tilanteita pelkää? Kuka ikävöisi pelkoaan?
Mielialalääke ei sulle käy koska?