Satuttaako siskoni lastani?? Olen kauhean ahdistunut,

Jos ap:n lapsi itkee jo hoitoon viedessä niin mikä on se tärkeämpi asia kuin vähintäänkin hankkia lapselle toinen hoitopaikka? Pian näet loppuuko itku!

Äidin ensisijainen tehtävä on mielestäni vaalia ja hoivata omaa lastaan eikä siskonsa tunteita ja piste.

tulipa vainoharhainen olo kun luin tän ketjun...ette AP sattumoisin asu Turussa, sä ja sun sisko..?

Höpöhöpö mitään kunnianloukkaussyytettä voi nostaa. Sitten voisivat nostaa, jos et itse nostaisi syytettä ja käyttäisi lasta epäilysten vuoksi lääkärissä, mutta kertoisit joka toiselle tutulle nimen kanssa siskostasi että tällaista epäilet.

Sinä voit sanoa syyksi jatkuvat mustelmat ja nirhaumat siskollesi kun lopetat hoidon, koska se on syy. Siitä ei voi minkäänlaista kunnianloukkayssyytettä nostaa. Jos sen sijaan perättömästi puhut epäilyistäsi siskostasi nimen kanssa, niin sitten voi. Ota nyt järki käteen noissa peloissasi, jos lopetat hoidon sen vuoksi että lapsi saa mustelmia siellä, niin millaisessa maassa eläisimme jos siitä voisi kunnianloukkaussyytteen nostaa? Ja kyllä saat sanoa ne mustelmat syyksi siskollesi henkilökohtaisesti, ja muillekin, mutta et saa levittää perättömiä pahoinpitelyjuttuja, jos et itse ole rikosilmoitusta tms tehnyt.

Minua äitinä loukkaisi lapseni puolesta jo pelkästään tuo siskon jatkuva lapsen sanallinen mollaaminen. Etkö ap ole tähän reagoinut? Herranen aika, 1-vuotias!!

Luota vaistoosi!!!!! Heti!!!

Minä en sitä osannut (tai halunnut)  ja mun poika on kärsinyt kohtuuttomasti pienen elämänsä aikana. Ihmiset ei todellakaan ole aina hyviä, edes lapset ei ole viattomia. En enää ikinä koskaan ole kuuntelematta omia fiiliksiä. Ei ne tyhjästä tule.

Kyllä aivan kamala oli se vammaluettelo, mustelmia päässä, selässä, ruhjeita ja mitä kaikkea.

Ja ne sormet!

Tasan on pahoinpitelyä.

En nyt tiedä kaipaako kukaan täällä enää mun päivityksiä mutta kirjotan nyt kummiskin ku n ainakin muutamaan kertaan joku kysellyt ja nostellut ketjua... Eli tilanne on nyt se, että mulla ja siskolla on välit poikki = tilanne jota en toivonut. Sanoin alkuun että meidän lapsi lopettaa hoidon siellä koska minä en oikeen kummiskaan osaa vielä olla hänestä erossa, ja että poika selkeesti oireilee myös ikäväänsä, joten minusta/meistä on paras ratkaisu vielä toistaseks että olen itse vauvan kans kotona.. No sisko siitä aggressiivisesti väittämään että ratkaisuni on täysin väärä ja pelkkä hlökohtaisiin tunteisiin intuitiivisesti perustuva, että hän kokeneempana äitinä näkee että sekä minun että lapseni reaktiot on täysin normaaleja ja menee ohi ajan kanssa, ja teen karhunpalveluksen jos nyt otan muksun kotiin, ja lisäksi teen tuhoa omalle opiskelu-/työuralleni, ja meidän talous ja sitä myötä koko perhe kärsii, ja hänkin perheineen tarttee sen rahan jne jne... No, sitten uskaltauduin sanomaan, että mielestäni hänen hoidossaan lapselle vaan sattuu liikaa vahinkoja, ja vammoja, etten ollut varautunut sellaiseen ja että se tuntuu minusta tosi pahalta. No, sitten sitten suuttui ja raivostui ja alkoi itkemää  ja intti "Mitä sä nyt oikein vihjailet??!!", sanoin etten vihjaile mitään, minä vaan nyt ajattelen näin.. No, sain kuulla että jos todella lapseni otan hoidosta pois, se on sen luokan iso mielenosoitus ettei hän kovin pian anteeksi anna, ja ettei ole mitään asiaa ottaa yhteyttä ennen kuin olen valmis pyytämään anteeksi vainoharhaisuuttani. Todella paha mieli kaikkinensa tästä todella, toivon, että tein oikean ratkaisun :(

ap

Tasan ainoa oikea ratkaisu oli! Hyvä ap!!Hullu sisko, sori vaan.. tuo reaktio sen paljasti!!

Olikos sulla oikeastaan vaihtoehtoja? Osuivatpa epäilysi oikeaan tai eivät, teit päätöksen lapsen turvallisuutta ajatellen ja se on ainoa oikea toimintatapa. Jos siskosi on normaali ajattelu- ja käytöstavoilla varustettu, hän leppyy ajan myötä.

Varmaan osuit oikeaan arvailuinesi. Siskon loukkaantuminen viestii siitä...

Mulle aina nousee niskakarvat pystyy, kun kuulen jotain lasta kutsuttavan hankalaksi. Minulla ja siskollani oli henkisesti hyvin epävakaat vanhemmat, jotka eivät todellakaan vahtineet meitä kunnolla (jälkikäteen olen miettinyt miten ihmeessä ees selvittiin lapsuudesta hengissä) ja kurittivat meitä ihan epäloogisesti ja aivan liian fyysisesti (tukkapöllyä, korvatillikoita, huutoa, raivoamista, läpsimistä). Muiden turvallisten aikuisten (päiväkodissa, koulussa, sukulaisilla) seurassa oltiin yleensä hyvin käyttäytyviä, esim koulussa olin todellakin se "kympin tyttö". Äitini monesti nuoruudessani ja aikuisiälläkin selittää aina sukulaisille ja tutuille että oltiin sikoni kanssa "hankalia lapsia". No ei todellakaan oltu, tottakai lapsi itkee ja protestoi sitä että lapsen hoitaja on epälooginen ja väkivaltainen. 

Ihan sama minulla, kuin 96 viestin kirjoittajalla! Äitini aina haukkui minua hankalaksi lapseksi ja teiniksi, vaikken mitenkään poikennut ikäisistäni. Hänellä itsellään oli kuitenkin ongelmia ja masennusta eikä ollut läsnä lapsilleen tai kyennyt kasvattamaan muulla kuin väkivallalla. Lapsia hankaliksi väittävät kasvattajat ovat kokemuksieni mukaan usein itse kykenemättömiä ja niitä hankalia. Jännä miten pihalla voikin aikuinen ihminen olla.

Jos lasta vahditaan kunnolla, sille ei tule naarmuja/mustelmia yms kuin hyvin harvoin. Heti pois tuollaisesta hoidosta. Asiaa ei tartte sen kummemmin psykologisoida.

Ap taas..

Tulin vielä kommentoimaan/vastaamaan kun huomasin että oli tullut viestejä sen jälkeen kun mun piti eilen laittaa jo kone kiinni.

Ensinnäkin, joku epäili että siskon pieni mustasukkaisuuksissaan vahingoittaisi lastani, sitä en usko hetkeäkään, on jo fyysisestikin aika mahdotonta - siskon alle 1v ei tosiaan vielä kävele, ei edes konttaa, on sellanen tosi "vauvamainen" vielä, istuksii paikallaan rauhassa ja katselee leluja - tähän verrattuna meidän muksu varmasti onkin siskon silmissä ihan toista maata, mutta silti tuntuu pahalta kun sisko kehuu omaansa niin helpoksi ja kiltiksi ja meidän lapsi sitten on kauhean hankala säheltäjä, kun on liikunnallisempi. Ja yksi asia mikä musta oli vähän outoa, on se, että sisko ilmoitti hänen oman lapsensa alkavan itkeä mustasukkaisuudesta jos näkee siskon ottavan meidän lapsen syliin, joten sitä ei kuulemma  nyt sitten tee, ellei ole ihan pakko. Tuntui pahalta, ja oudolta käytännöltä, mutta siskon mukaan sujuu helpommin hoitopäivät niin, kun oma lapsi ei tunne oloaan "uhatuksi"..?

Mielestäni en ole todellakaan mitenkään ylihysteerinen, kun siitä kirjoitettiin useammassa loppupään viestissä. Ymmärrän hyvin, että tuon ikäiselle tulee kolhuja, tulee meillä kotona, jos esim kaatuu niin polvessa mustelma tai ohimossa, jos pää kopsahtaa johonkin.Mutta se, että näitä mustelmia - todella isoja sellaisia- , verisiä ruhjeita, naarmuja, on KOKO ajan, on minusta ahdistavaa ja huolestuttavaa. JA ne paikat, joissa niitä on. Esim aiemmin kirjoitin että pelotti hiukan viedä neuvolaan viimeksi, kun lapsen selässä oli isot mustelmat (sisko sanoi että lapsi liukastui kaatui takkaa vasten selälleen jolloin ne röpelöiset tiilet satutti), huomasin että neuvolan th katsoi aika pitkään niitä jälkiä, ei sitten kuitenkaan sanonut mitään.

Joku kysyi mitä mun mies on asiasta mieltä, en oo sillekään tohtinut ääneen sanoa että osa minusta on alkanut epäillä ettei kaikki voi olla enää täysin tahatonta vahinkoa jos sisko edes yrittäis vahtia.. Niin, mun mies on aika diplomaattinen eikä ole kauheasti asiasta sanonut mitään, mutta sen palovammaepisodin ja noiden selkämustelmien jälkeen on hänkin ollut sitä mieltä, että hoitopaikkaa olisi syytä vaihtaa. ap

Herranen aika! Siis verisiä ruhjeita ja mustelmia koko ajan! Eikö sulla nyt hälytyskellot soi?

Voit saada lastensuojelun niskaasi kun annat tuon tapahtua!

Olen samaa mieltä kuin näkijä, nimittäin minäkin olen jossain määrin " näkijä" ja näen että epäilykset ovat tosia.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 14:18"]

Herranen aika! Siis verisiä ruhjeita ja mustelmia koko ajan! Eikö sulla nyt hälytyskellot soi?

Voit saada lastensuojelun niskaasi kun annat tuon tapahtua!

Olen samaa mieltä kuin näkijä, nimittäin minäkin olen jossain määrin " näkijä" ja näen että epäilykset ovat tosia.

[/quote]

No soi hälytyskellot, tottakai, siksihän tästä asiasta tänne kirjoitinkin ja kuten jo aiemmin sanoin, en aio viedä lasta enää siskon hoitoon. Kuitenkin tässäkin ketjussa tosi moni oli sitä mieltä että ylireagoin ja oon hysteerinen akka, että ton ikäisille nyt vaan sattuu ja tapahtuu. :(

ap

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 22:12"]

En tiedä mitä ap:n sisko touhuaa, mutta kerronpa nyt kuitenkin, että minun ehtiväiset poikani ovat kyllä saaneet ihan kotihoidossa ties mitä ryhjeita. Toisella on naamaa tikattu pienenä vissiin neljä kertaa ennen kun kolme ehti täyttää, toisella paloi koko kämmen patteriin. Mustelmia ja ruhjeita oli molemmilla jatkuvasti pienenä. Enkä todellakaan pahoinpidellyt. Olivat vaan kovia koheltamaan ja ehtiväisiä. Nyt kouluikäisinä ihan normi lapsia. 

[/quote]

Minäkin luen ketjua vähän hämmentyneenä. Yksi viidestä lapsesta on ollut vähän tohelompi. Ei kuitenkaan mikään ADHD tms. mutta muuten vain vilkas, mutta motorisesti kai kömpelö. Kipsi on ollut kolme kertaa, nokan varsi tikattu, kissaa meni veivaamaan hännästä ja kissa raapi käden. Pienenä kun oli pieni rytty lattialla, kompuroi ja oli mustelmia. Isompana on ajanut kymmeniä kertoja ojaan, tullut tangon yli yms. Ihme, että hänet olen saanut aikuikseksi hengissä. Välillä ainakin tuntui siltä, kun silmä vältti, oli sohvan selkänojalla ja tuli sieltä alas ja taas mentiin kipsaukseen.

Mutta kai ap voi kysyä suoraan, miksi pienelle tulee mustelmia noin paljon

Kolhut pahenee tarinan pidentyessä. Kohta kai on ollut jalka poikki kun on naapuri sahannut vahingossa sen ja pelotti viedä neuvolaan, kun jalkaterä puuttui

Sä et tosiaankaan tiedä mistään mitään,etkä varsinkaan osaa auttaa

Oisko vaan niin että hän jättää valvonnan pienemmälle ja siksi kaikkea tapahtuu....meillä kyllä puoltoista vuotias ylsi kuumalle liedelle(joka tosin oli jo sammutettu mutta jölkilämpö)tuolin avulla...että kaikkea ne nuo pikkuihmiset kyllä ehtii.Tosin varmaan tunnet oman lapsesi että onko ova menijä,kiipeilijä ja utelias jolloin tapaturmat on mahdollisia...