Haluatteko tavata ystäviä lähinnä, kun teillä on kerrottavaa elämästänne?

Tunnen tyypin.

Riippuu ystävistä ja siitä hetkestä. Tietyllä porukalla nähdään ihan vain niin, että tehdään yhdessä ruokaa ja joogaillaan. Kukaan ei tenttaa ketään yksityiselämästä, ellei itse halua kertoa, vaan juttelu pysyy aika kevyenä ja kivoissa aiheissa. Nuo ovat aika ihania piristyksiä ja akkujenlataushetkiä :)

Joitain muita ystäviä nähdessä on taas paine että pitäisi olla jotain kerrottavaa, mikä on aika huolestuttavaa loppujen lopuksi... Olen muutenkin miettinyt mitä saan noista ystävyyssuhteista, joissa oma elämä on vaan joku suoritus jota vertaillaan muiden suorituksiin.

Minä voin kertoa vaikka kaarnakuoriaisesta jonka tapasin toissaviikolla.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ystävistä ja siitä hetkestä. Tietyllä porukalla nähdään ihan vain niin, että tehdään yhdessä ruokaa ja joogaillaan. Kukaan ei tenttaa ketään yksityiselämästä, ellei itse halua kertoa, vaan juttelu pysyy aika kevyenä ja kivoissa aiheissa. Nuo ovat aika ihania piristyksiä ja akkujenlataushetkiä :)

Joitain muita ystäviä nähdessä on taas paine että pitäisi olla jotain kerrottavaa, mikä on aika huolestuttavaa loppujen lopuksi... Olen muutenkin miettinyt mitä saan noista ystävyyssuhteista, joissa oma elämä on vaan joku suoritus jota vertaillaan muiden suorituksiin.

Kuulostaa hienolta tuollainen positiivinen yhdessäolo.

Vierailija kirjoitti:

Minä voin kertoa vaikka kaarnakuoriaisesta jonka tapasin toissaviikolla.

No, missä tapasit, mitä se teki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voin kertoa vaikka kaarnakuoriaisesta jonka tapasin toissaviikolla.

No, missä tapasit, mitä se teki?

Se on salaisuus.

Kyllä. Nyt kun olen monta vuotta ollut no-life sairastumisen johdosta, olen kadonnut ystäviltäni. Ei kirjaimellisesti MITÄÄN mielenkiintoista kerrottavaa heille.

Vierailija kirjoitti:

Minä voin kertoa vaikka kaarnakuoriaisesta jonka tapasin toissaviikolla.

Riippuu tosiaankin kertojasta. Erakko saa väännettyä viikostaan mielenkiintoisen jännitystarinan, peurat piileskelivät metsässä, hauet väijyivät kiveksiä jne.

Juu, no ainakaan ketään ei kiinnosta yhtään, mitä kuuluu väkivallan alla elävälle, pitkäaikaistyöttömälle, kroonisesti köyhälle ja sairaalle. Muistan kyllä, jo tulevat itkemään ja kaipaamaan olkapäätä, jos/kun pas**a osuu joskus omaankin kermapyllyiseen tuulettimeen.

Onhan se kiva kun tietää että on jotain hyviä tai kiinnostavia uutisia jaettavana, mutta en pidä näkemisen ehtona. Ihan sitä ystävää menen näkemään enkä keulimaan elämälläni.

En oikeastaan halua tavata tai jutella, ellei ole jännittävää kerrottavaa. Enkä tykkää, että minulta kysellään mitään, koska elämässäni ei juuri nyt tapahdu mitään jännittävää. Vastaus kysymykseen mitä kuuluu, on että ei mitään, inhoan sitä kysymystä ja erakoidun hyvää vauhtia. Mielelläni kyllä kuuntelisin muiden juttuja, utelematta tietysti, tai keskustelisin ihan mistä vain aiheista maailmalla. Sitä oman elämän tylsyyttä vaan en halua sanoa kenellekään ja alkaa suhteet läheisiin ja kavereihin katketa.

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan halua tavata tai jutella, ellei ole jännittävää kerrottavaa. Enkä tykkää, että minulta kysellään mitään, koska elämässäni ei juuri nyt tapahdu mitään jännittävää. Vastaus kysymykseen mitä kuuluu, on että ei mitään, inhoan sitä kysymystä ja erakoidun hyvää vauhtia. Mielelläni kyllä kuuntelisin muiden juttuja, utelematta tietysti, tai keskustelisin ihan mistä vain aiheista maailmalla. Sitä oman elämän tylsyyttä vaan en halua sanoa kenellekään ja alkaa suhteet läheisiin ja kavereihin katketa.

Onko elämäsi lähinnä kulissia ja sinua kiinnostaa sosiaalisissa tilanteissa ainoastaan oma rooli ja parrasvalo?

Ystävyys on molemminpuolista, tavatessa vaihdetaan kuulumisia. En tarvitse erityistä syytä, minkä vuoksi pitäisi tavata, on vaan kiva nähdä.