Lue keskustelun säännöt.
Satuttaako siskoni lastani?? Olen kauhean ahdistunut,
14.06.2014 |
ja ymmälläni. Mulla lapsi n. vuoden ikäinen ja siskolla saman ikäinen ja ollaan nyt muutama kk menty niin että sisko hoitaa päivisin omansa ohella myös mun lasta kun oon tehny työkeikkoja ja opiskellut etänä.
Tosi outoja juttuja vaan alkanu lapsessa ilmaantua, ruhjeita ja naarmuja ja lapsi on tosi itkuinen ja minuun tarrautuva ja itkee nykyisin aina kun vien siskolleni :( Sisko selitellyt jälkiä millon mitenkin mutta myös tosi paljon moittinut lastani "hankalaksi" ja vertaa omaansa joka siis kaikin puolin hämnen mielestä helpompi. Ei kuitenkaan haluis lopettaa lapseni hoitoa kun sitä kysyin (maksan pienen korvauksen). En haluis uskoa että tahallaan satuttaa mutta tuntuu todella kummalliselta kun nää "tapaturmat" jatkuvia :(
Jos otan lapsen pois siskon hoidosta ja laitan muualle, menee välit aika varmaan.
Kommentit (224)
Harmi siskoai puolesta, mutta äitinä sun pitää ajatella vain lapsen parasta. Kyllä se siitä :) tsemppiä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 19:34"]
No mustelmille sellaisia selityksiä, että on kolhinut itseään milloin mihinkin teräviin reunoihin tai kaatunut (on kyllä vilkkaampi kuin siskon oma lapsi joka ei vielä edes kävele, se on totta), naarmut selittyi sillä että meni härkkimään kissaa, itkuisuus sillä ettei ole nukkunut kunnon päiväunia. ap
[/quote]
Eikö kissalta ole poistatettu kyntisä?!? Vastuutonta jos pienien lasten kanssa tekemisissä oleva kissa. Voi vaikka puhkaista silmän lapselta!
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 22:07"][quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 22:04"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 21:57"]
Ei sormenpään polttamat ole päivystysasia! Siinä siskosi on ihan oikeassa ja on jopa soittanut ja pyytänyt ohjeet, eli on toiminut ihan esimerkillisesti jälkihoidossa.
[/quote]
Mistä tiedät että on soittanut päivystykseen...?! Ihan hyvin on voinut keksiä päästään tuon. Mutta jos on soittanut, niin siitä jää aina merkintä. Kysytään lapsen nimi, henkilötunnus, ja kirjataan mitä on sattunut. Vaikka vaan sanottaisiin, että voi jäädä kotiin seuraamaan tilannetta. Omasta mielestäni tuo tapaus haisee sen verran, että tarkistaisin tämän tapauksen lapsen tiedoista. Eli siis että onko sisko todella soittanut palovamman jälkihoidosta ja hoitotarpeesta. Ihan summassa heittäisin että ei ole soittanut...
[/quote]
"Mutta jos on soittanut, niin siitä jää aina merkintä. Kysytään lapsen nimi, henkilötunnus, ja kirjataan mitä on sattunut. Vaikka vaan sanottaisiin, että voi jäädä kotiin seuraamaan tilannetta."
Ei todellakaan jää. Meiltä ei ainakaan ole kysytty ikinä mitään henkilötunnuksia, vaikka ollaa soitettu ja mentykin päivystykseen soiton jälkeen.
Meillä lapsella infektioastma eli usein soiteltiin kun lapsi oli nuorempi.
[/quote]
aina pitäisi kirjata! Jos jotain tapahtuu tai tulee epäselvyyttä niin pitää olla mustaa valkoisella. Terv. Sh
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 20:38"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 19:34"]
No mustelmille sellaisia selityksiä, että on kolhinut itseään milloin mihinkin teräviin reunoihin tai kaatunut (on kyllä vilkkaampi kuin siskon oma lapsi joka ei vielä edes kävele, se on totta), naarmut selittyi sillä että meni härkkimään kissaa, itkuisuus sillä ettei ole nukkunut kunnon päiväunia. ap
[/quote]
Eikö kissalta ole poistatettu kyntisä?!? Vastuutonta jos pienien lasten kanssa tekemisissä oleva kissa. Voi vaikka puhkaista silmän lapselta!
[/quote]
Kissoilta ei Suomessa poistateta kynsiä, se on eläinrääkkäystä ja laillista vain jenkeissä. Kissa sopii aivan hyvin lapsiperheeseen, toki vaatii sitä että pienempiä lapsia vahditaan. Minulla oli lapsuudenkodissani kissoja ja voin sanoa että olivat rakkaita lemmikkejä ja opin pienestä pitäen miten eläimiä kohdellaan, miten olla hellä, milloin jätetään eläin rauhaan. Oppinut myös soveltamaan myöhemmin tätä ihmisiin. Uskon että on kehittänyt empatiakykyäni ja ollut vain positiivinen vaikutus elämääni, että lapsena olen saanut olla kissojen kanssa.
Esim. Doris Lessing viittaa useissa teoksissaan siihen salaiseen vihaan, jota pienen lapsen äiti tuntee toista samanikäistä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen seurannut tätä ketjua ja helpottunut sinun ja lapsesi puolesta nyt! teit oikean ratkaisun. älä huolehdi nyt sisarsuhteestasi vaan keskity nauttimaan äitiydestäsi, se pikkulapsiaika menee niin äkkiä ohi... toivotan voimia teille. Kaikki selviää vielä parhain päin.
Luota äidinvaistoosi. On olemassa tunne-elämältään enemmän tai vähemmän häiriintyneitä ihmisiä, jotka voivat mm. vahingoittaa lapsia. Kaikki ihmiset eivät ole hyviä. Myös empatiakyvyttömät ja psykopaattipiirteiset ihmiset lisääntyvät. Ns. sivullisten aikuisten suurin virhe taas on, että silmät ja korvat suljetaan ja mitään ei nähdä vaikka pitäisi. T.Lääkäritäti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit täysin oikean ratkaisun. Siskosi vaikuttaa jokseenkin sairaalta ihmiseltä. Älä missään nimessä syytä itseäsi. Siskosi paljasti itsensä.
AP, teit oikean ratkaisun ehdottomasti. Koska lapsellesi tuli lähes joka päivä vammoja, kertoo se mielestäni siitä, ettei siskosi yksinkertaisesti vahtinut lastasi lainkaan eikä järjestänyt turvallisia leikkipaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa myös siltä että siskosi haluaa pitää sinua talutusnuorassa ja tehdä päätöksiä puolestasi. Senkin takia hyvä että pidit pääsi ja kerroit asian itse kasvotusten.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 20:10"]
Kuuntelisin lastani ja äidinvaistoani. Itselläni oli vähän vastaava tilanne, kun vein lapsen päivähoitoon eräälle perhepäivähoitajalle. Ihana, iloinen ja reipas lapseni muuttui hyvin pian itkuiseksi, takertuvaksi ja pelokkaaksi ja itki kaikki automatkat hoitoon. No, joku voisi sanoa, että ihan normaalia pienelle hoitolaiselle. Mutta jokin siinä hommassa tökki. En oikein osaa selittää sitä, sillä jotenkin vain vaistosin, ettei lapsella ole siinä paikassa hyvä olla. Puhua hän ei silloin vielä osannut, eikä siis voinut itse kertoa, mistä oli kyse. Onneksi puolen vuoden päästä saatiin paikka päiväkodissa ja silloin muuttui meidän perheen elämä ihan totaalisesti ja sain oman ihanan lapseni takaisin. En tänäkään päivänä tiedä, mikä siinä toisessa hoitopaikassa tökki, mutta päiväkotiin lapsi meni aina mielellään.
[/quote]
Äitini on kertonut, että kun joutui viemään minut hyvin pienenä pphoitoon, hän kuvitteli myös löytäneensä oikein ihanan paikan. Eteisessä oli hienot ruokalista, joissa oli laadukkaita lihoja jne. Kerran sitten tuli hakemaan minua ilmoittamatta aikaisemmin. Äitini ei siis osannut epäillä mitään, mutta oli yllättäen päässyt töistä aiemmin. Siellä minä olin istunut kuralätäkössä ilman kuravaatteita, housut ja vaipat aivan litimärkinä. En muista mistä äitini sai selville, että hoitolapsille oli syötetty päivittäin pelkkiä keitettyjä perunoita sen hienon ruokalistan sijaan. Minua ei viety sinne sen jälkeen kertaakaan.
Ap:lle, äidinvaisto on usein, tässä tapauksessa valitettavan, oikeassa. Siskosi ei todennäköisesti oikein jaksa katsoa sinun lapsesi perään, kun hän tutkii paikkoja. Kenties sitten huutaa lapsellesi, kun hän ei tottele ja antaa lapsen mennä omin päin portaita tms. Ja lapsi on varmaan hänen mielestään hankala, kun ei pysy hoitoaikaa koko ajan paikallaan ja leiki yhdellä ja samalla lelulla. Ja kaiken lisäksi saattaa jopa itkeä pahaa mieltään, kun on huudettu ja kipua, kun on satuttanut itsensä (mahtaako siskosi edes lohduttaa pientä?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 21:39"]
Pikaisesti silmäilin, sellaista mahdollisuutta ei kukaan tainnut ehdottaa, että siskon lapsi on aggressiivinen, ehkä mustasukkainen lastasi kohtaan ja mustelmat tulevat tämän lapsen käytöksestä? Voisiko olla? Tällaisen asian siskosi saattaa myös ehkä haluta salata.
[/quote]
1-vuotias agressiivinen? Osaako sen ikäinen olla myöskään niin mustasukkainenkaan, että pieksisi ja tönisi toista 1-vuotiasta päivästä toiseen niin että tulee jatkuvasti mustelmia? Ja jos niin olisikin, olisi sen siskon tehtävä vahtia ettei niin pääse käymään.
Ap:n lasta laiminlyödään hoitopaikassa ja sitten valitetaan lapsen olevan hankala, kun on ahdistunut ja turvaton.
Ap:n siskon hyvän mielen hinta on se, että ap:n lapsi kärsii siellä päivät pitkät. Ei sen pitäisi mennä niin. Ja ylipäätään, jos minä maksaisin hoitamisesta, vaatisin kyllä että saan suurimman osan ajasta iloisen, hyväntuulisen ja tasapainoisen lapsen kotiin hoitopäivän jälkeen.
Jos itse olisin tuossa tilanteessa, tilaisin netistä jonkun minikameran ja piilottaisin sen siskon asuntoon. Jenkeissähän tuli ilmisen yhden hullun hoitajan touhut, kun lapsen vanhemmat olivat kuvanneet salaa. Siellä se oli riepotellut ja HEITTÄNYT noin vuoden ikäistä lasta ja heitellyt palolla päähän niin, että lapsi oli kaatunut. Syyksi hoitaja muistaakseni ilmoitti kateuden tuota pariskuntaa kohtaan...
Ap, mitä miehesi sanoo epäilyihisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sit sä oot hysteerinen äiti joka on saanut ensimmäisen lapsen ja yksi kolhu parissa viikossa ja sä sanot et useasti viikossa. Näitä ylihysteerisiä äitejä tapaa silloin tällöin ja kieltämättä naurettavaa joka asiassa olla kiikuttamassa lääkärille lasta. Mut eihän tällainen hysteeri äiti itse edes huomaa omaa käytöstä..
Jos mul ois sama tilanne ja vähääkää epäilisin tommosta en ikimaailmassa veis lastani siskoni luo hoitoo. Ja jos sellasen takia välit menis niin sais kyllä mennäki. Lapsi kumminki kaikes etusijal
Taitaa kaikki olla jotenkin herkillä sen Oulu jutun takia. Mielestäni ihan turhaan leimataan jo pahoinpitelijäksi ja luodaan AP:lle järkyttävät kauhukuvat siskostaan. Ymmärrän, mustelmat eivät synny itsestään MUTTA emme tiedä minkälaisia mustelmia / jälkiä ne ovat ja kukaan meistä (edes AP) ei tiedä miten lapsi käyttäytyy / toimii kun AP on pois.
Olen tavannut lapsia jotka äidin / isän poissaollessa ovat olemassaankin koheltajia, joiden perässä saisi olla monen monta jalkaa ja kättä pitämässä kiinni. Toiset taas hysteerisiä kun vanhemmat lähtevät. Jotkut eivät taas asiasta tuumaa mitään.
Lapsi voi hyvin olla erittäin eläväinen, jolloin siskosi ei ehkä ole joka kolhun jälkeen ehtinyt (huomannut, halunnut) lohduttaa lasta. Pienelle lapselle jää herkästi mieleen negatiiviset kokemukset sillä ne luovat turvattomuuden tunteen.
Älä ota liian vakavasti näitä asioita mitä täällä puhutaan. Juttele mielummin siskosi kanssa. Mene lapsen kanssa sinne kylään, aloittakaa koko tutustuminen alusta. Ei sinun tarvitse lasta sinne enää viedä hoitoon, mutta yrittäkää luoda siskosi kodista lapselle hyviä mielikuvia - yhdessä :)
Minä käyttäisin ap:na tenavan kokeneen lastenlääkärin vastaanotolla ja kertoisin huoleni. Kokenut ammattilainen osaa varmasti sanoa lapsen käytöksestä ja vammoista yhtä jos toistakin. :)
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 23:24"]
tai sit sä oot hysteerinen äiti joka on saanut ensimmäisen lapsen ja yksi kolhu parissa viikossa ja sä sanot et useasti viikossa. Näitä ylihysteerisiä äitejä tapaa silloin tällöin ja kieltämättä naurettavaa joka asiassa olla kiikuttamassa lääkärille lasta. Mut eihän tällainen hysteeri äiti itse edes huomaa omaa käytöstä..
[/quote]
Näitä on nähty päiväkodeissa. Pahin oli äiti joka meni ihan hysteeriseksi kun en osannut sanoa mihin aikaan lapselle oli tullut mustelma käteen. Sanoin siis vain että aamupäivällä sattui tämä asia. Olisi pitäny tietää sattuiko 9:46 vai 10:12. Ja tarkka selvitys piti antaa mitä oli käynyt, ketä läsnä, kuka vastuussa jne.
Mutta ap:lle sanoisin, että älä hysterisoi. Vaikka kotona lapselle ei satu kolhuja, niin niitä voi sattua vieraassa ympäristössä. Kyseessä on kouluttamaton hoitaja joka vahtii teoriassa vierasta lasta. Menee aikaa ennenkuin oppii ennakoimaan mitä pieni tekee + pitää hoitaa omansa. Kotona sinulla on vain yksi vahdittava. Lapsen itkuisuus on todennäköisesti ihan normaalia eroahdistusta. Ja lapsi aistii sinun ahdistuksen ja ahdistuu siitä lisää. Jätätkö lapsen aamulla reippaasti hoitoon, sanot hein ja poistut. Vai vetkutatko tilannetta kunnes lapsi itkee? On hyvin tyypillistä ettei äiti edes tiedosta aiheuttavansa itse aamuitkut. Iltapäivästä lapsi on tietysti sinuun takertuvainen, yksivuotias on vielä pieni, oikeasti pieni.
Minäkin suosittelen silti kotiin jäämistä, ihan sinun mielenrauhasi vuoksi ja viet lapsen hoitoon kun olet itse siihen henkisesti kypsä.
Kuulostaa tosi oudolta, ottaisin pois hoidosta... Selitä asia siskollesi niin että sinä kärsit kun joudut olemaan erossa lapsestasi. Ja suositusten mukaan lapsi olisi hyvä hoitaa kotona kolme vuotiaaksi, tähän siskosi ei voi väittää vastaan tai loukkaantua...
Olen pahoillani ap, mutta vaikuttaa siltä, että siskosi kiusaa lastasi. Luota äidinvaistoosi ja lapsen reaktioihin.