Saako maataloon tullut miniä hävittää

Ei helvetti mikä ketju! :D Siis onko tuollaista menoa ihan oikeasti vielä jossain päin maata olemassa? Jotenkin tulee mieleen edesmenneen mummoni tarinat siitä, millaista hänen elämänsä oli nuorena miniänä vuoden 1940 seutuvilla. 

Olen sellainen tyypillinen koulut käynyt nirppanokkakaupunkilaislikka, ja mä luulin toiselle sivulle tämän ketjun olevan palstalle tyypillistä absurdihuumoria (tyyliin millaisia koruja käytätte tamponinnarussa). Itse asiassa toivon yhä, että ne Juhani Ahon ensipainokset exlibriksillä ovat tamponikoruja. :D

Eipä tietenkään saa tuhota. En ole lukenut ketjun vastauksia, mutta voisin kuvitella että tähän reagoidaan palstalla tasan päin vastoin: miniä saa tehdä mitä tahtoo, koskapa on talon nuori emäntä, ja jos hän haluaa päästä eroon kaikesta vanhasta paskasta, hänellä on siihen täysi oikeus?

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 12:36"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 12:16"]

Kuka omistaa ne tavarat? Jos ne kuuluvat miehelle ja miniälle, saavat omiaan myydä. Jos anopille ja apille, niin ehkäpä heidän pitäisi viedä omat romunsa pois nuorenparin nurkista. Ei ketään voi velvoittaa säilyttämään kotonaan toisen romuja.

[/quote]

Aika harva nuoripari asuu aitassa.

[/quote]Tuliko hyvä mieli, kun sait viilata pilkkua? Ihan sama onko kyseessä  aitta, autotalli, kellari taikka muu rakennus. Jos nuoripari omistaa sen, tulee anopin ja apin raijata romunsa sieltä pois. 

[/quote]

Ihan näin meidän kesken: oletko itse miniänä sukutilalla? Eli ymmärrätkö sitä, että tilalla voi olla 18 rakennusta, joista osa aktiivikäytössä, osa varastona. Tavaraa löytyy kaikenlaista vanhoista äkeistä vuodelta 1948 edellisen remontin jäljiltä säilytettyihin ylimääräisiin lautoihin. On 200 säkkiä rehua, on 4 vanhaa maitotonkkaa, on skootteri vuodelta 2010. Edellinen sukupolvi ei todellakaan ryhdy varastoja tyhjentämään, koska suuri osa tavarasta on aktiivikäytössä omistuksen vaihtumisen jälkeenkin ja osa sellaista, että sen säilyttämisestä ei koidu kenellekään kustannuksia tai ongelmia.

Ymmärrän erittäin hyvin perheitä, joissa iloitaan siitä, että tilan ostanut poika ei mene naimisiin vaan pysyy avoliitossa, Silloin ei tule ongelmia sen suhteen, kuka omistaa mitä ja kuka on oikeutettu "rojusta" eroon pääsemään.

[/quote]

Tuota noin, avioliitto ei anna omistusoikeutta puolison tavaroihin. Tavarat ovat edelleen sen, joka ne omistaa. Vasta kun erotaan tai kuolo korjaa jommankumman, aletaan erotella ja jakaa. 

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 12:36"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 12:16"]

Kuka omistaa ne tavarat? Jos ne kuuluvat miehelle ja miniälle, saavat omiaan myydä. Jos anopille ja apille, niin ehkäpä heidän pitäisi viedä omat romunsa pois nuorenparin nurkista. Ei ketään voi velvoittaa säilyttämään kotonaan toisen romuja.

[/quote]

Aika harva nuoripari asuu aitassa.

[/quote]Tuliko hyvä mieli, kun sait viilata pilkkua? Ihan sama onko kyseessä  aitta, autotalli, kellari taikka muu rakennus. Jos nuoripari omistaa sen, tulee anopin ja apin raijata romunsa sieltä pois. 

[/quote]

Ihan näin meidän kesken: oletko itse miniänä sukutilalla? Eli ymmärrätkö sitä, että tilalla voi olla 18 rakennusta, joista osa aktiivikäytössä, osa varastona. Tavaraa löytyy kaikenlaista vanhoista äkeistä vuodelta 1948 edellisen remontin jäljiltä säilytettyihin ylimääräisiin lautoihin. On 200 säkkiä rehua, on 4 vanhaa maitotonkkaa, on skootteri vuodelta 2010. Edellinen sukupolvi ei todellakaan ryhdy varastoja tyhjentämään, koska suuri osa tavarasta on aktiivikäytössä omistuksen vaihtumisen jälkeenkin ja osa sellaista, että sen säilyttämisestä ei koidu kenellekään kustannuksia tai ongelmia.

Ymmärrän erittäin hyvin perheitä, joissa iloitaan siitä, että tilan ostanut poika ei mene naimisiin vaan pysyy avoliitossa, Silloin ei tule ongelmia sen suhteen, kuka omistaa mitä ja kuka on oikeutettu "rojusta" eroon pääsemään.

[/quote]

Tuota noin, avioliitto ei anna omistusoikeutta puolison tavaroihin. Tavarat ovat edelleen sen, joka ne omistaa. Vasta kun erotaan tai kuolo korjaa jommankumman, aletaan erotella ja jakaa. 

[/quote]

Mutta jos tilakauppa tehdään molempien nimiin, niin ... Ja harva av-mamma tietää edes sitä, että miehen lapsen tavaroita ei saa myydä ja ostaa tilalle jotain muuta. Kyllä ne myy huoleti vaikka miehen läppärin, jos jokus siitä maksaa saati suvun perintösenkin.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 14:46"]

Juridisesti asia on yksinkertainen. Jos maatilan hallinta siirtyy pojalle ja miniälle, saavat tehdä omaisuudellaan mitä haluavat - vaikka pistää kaiken myyntiin.

Moraalisesti ei tietenkään noin tulisi toimia.

[/quote]

Juridisesti vasta omistusoikeus antaa luvan myydä, ei pelkkä hallinta.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 12:36"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 12:22"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 12:16"]

Kuka omistaa ne tavarat? Jos ne kuuluvat miehelle ja miniälle, saavat omiaan myydä. Jos anopille ja apille, niin ehkäpä heidän pitäisi viedä omat romunsa pois nuorenparin nurkista. Ei ketään voi velvoittaa säilyttämään kotonaan toisen romuja.

[/quote]

Aika harva nuoripari asuu aitassa.

[/quote]Tuliko hyvä mieli, kun sait viilata pilkkua? Ihan sama onko kyseessä  aitta, autotalli, kellari taikka muu rakennus. Jos nuoripari omistaa sen, tulee anopin ja apin raijata romunsa sieltä pois. 

[/quote]

Ihan näin meidän kesken: oletko itse miniänä sukutilalla? Eli ymmärrätkö sitä, että tilalla voi olla 18 rakennusta, joista osa aktiivikäytössä, osa varastona. Tavaraa löytyy kaikenlaista vanhoista äkeistä vuodelta 1948 edellisen remontin jäljiltä säilytettyihin ylimääräisiin lautoihin. On 200 säkkiä rehua, on 4 vanhaa maitotonkkaa, on skootteri vuodelta 2010. Edellinen sukupolvi ei todellakaan ryhdy varastoja tyhjentämään, koska suuri osa tavarasta on aktiivikäytössä omistuksen vaihtumisen jälkeenkin ja osa sellaista, että sen säilyttämisestä ei koidu kenellekään kustannuksia tai ongelmia.

Ymmärrän erittäin hyvin perheitä, joissa iloitaan siitä, että tilan ostanut poika ei mene naimisiin vaan pysyy avoliitossa, Silloin ei tule ongelmia sen suhteen, kuka omistaa mitä ja kuka on oikeutettu "rojusta" eroon pääsemään.

[/quote]

Tuota noin, avioliitto ei anna omistusoikeutta puolison tavaroihin. Tavarat ovat edelleen sen, joka ne omistaa. Vasta kun erotaan tai kuolo korjaa jommankumman, aletaan erotella ja jakaa. 

[/quote]

Mutta jos tilakauppa tehdään molempien nimiin, niin ... Ja harva av-mamma tietää edes sitä, että miehen lapsen tavaroita ei saa myydä ja ostaa tilalle jotain muuta. Kyllä ne myy huoleti vaikka miehen läppärin, jos jokus siitä maksaa saati suvun perintösenkin.

[/quote]

Jos perintötilasta on kysymys, niin eipä varmastikaan tehdä kauppaa molempien nimiin ja parilla edellytetään avioehtoa siten, että "ulkopuolisella" ei ole oikeutta tilaan, lapsilla sen sijaan olisi.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 14:34"]

Luojan kiitos nykyään ei ole pakko muuttaa jonnekin miehen sukutilalle kallisarvoisten perintörojujen keskelle, vaan saa ihan itse valita asuntonsa ja omaisuutensa.

[/quote]

Olet oikeassa. Harva miniä sietää sitä, että kodissa on ruokasali, sali, kirjasto, muutama vierashuone, salissa kristallikruunut ja arvotaulut, ruokasalissa iso senkki täynnä edellisten sukupolvien arvoastioita ja kirjastossa hyllyssä muutama Juhani Ahon signeeraama ensipainos ex libriksin varustettujen klassikoiden vierellä. Mieluummin sitä asuu betonilaatikossa jossain lähiössä ja edellyttää, että mies  käy siellä.

[/quote]

Ja tällaisia sukutiloja on Suomi pullollaan...

[/quote]

Aika monta tällaista on. Vai oletatko, että aitat on täynnä antiikkia, mutta talot on ahtaita rintamamiestaloja?

Kyllä talon omistajilla on oikeus remontoida taloaan, mutta miniällä ei ole omavaltaisesti oikeutta hävittää varastoista tilan historiaan liittyvää esineistöä. Nämä kaksi asiaa eroavat toisistaan aikalailla.

Ai miten johdatteleva kysymys :)

Palataanko illalla asiaan? Olen maatalosta.

Ei.

Ei tietenkään.

Miksi haluat tuhota? Kuka omistaa irtaimiston?

Ei saa kysymättä hävittää/myydä/lahjoittaa

Ei saa ja miksi haluaisikaan?

Totta kai saa.

Oletko sinä se miniä vai sukulainen?

Kai sinäKIN ymmärrät, mitä eroa on omalla ja toisen omaisuudella, olitpa kumpi hyvänsä.

Jos omaisuus on jollakin sukupolvenvaihdoskaupalla tai muuten siirtynyt miniän omaisuudeksi, niin kyllä saa. Muuten ei.

Kannattaa laittaa lukko sellaisiin oviin, joihin ei halua miniän/ tilan omistavan suvun pääsevän käsiksi.

Terveisin maatalon miniä.

Ei saa. Avioliitossakin tavaran omistaa se, joka sen on hankkinut eli avio-oikeus ei astu voimaan liiton aikana vaan vasta erossa/toisen kuollessa. Jos tila on myyty molemmille irtaimistoineen, täytyy kysyä toisen omistajan mielipide myymiseen.

Meillä oli naapurissa tuollainen miniä, tuli tosin taloon vasta sitten, kun tilakaupat oli jo tehty. Tyttö myi huutiksessa niin vanhoja maitotonkkia kuin rukkejakin ja joutui korvaamaan niiden arvon tavaroiden omistajalle eli anopilleen (tilakaupassa irtaimisto ei sisältynyt kauppahintaan).

Riippuu omistussuhteista. Jos talo irtaimistoineen kuuluu miniän miehelle, niin he saavat halutessaan tehdä tavaroille mitä lystää.

Niin jos kyseisellä maatilalla on tehty sukupolvenvaihdos ja tila ja tavarat on nuoren isännän ja emännän (minjän) nimissä niin periaatteessahan hän voi tehdä niille mitä haluaa, mutta se on eriasia sitten miten hyväksyttävää se on. Itse en ainakaan hyvällä katsoisi kun hävitetään edellisten sukupolvien muistot joita sinne aittaan on kerätty ja vaalittu. Itse ainakin yrittäisin puhua nuoren isännän kanssa että tavarat saisivat olla siellä paikallaa, tai sitten edes antaisivat ne vanhalle isäntä väelle että muistot menneestä säilyisivät tallessa.