Niin ne vaan on ne pari virikelasta hoidossa vielä juhannusviikolla ja juhannuksen jälkeenkin!

Vierailija kirjoitti:

Maaginen juhannus. Meillä lomaa huikeat kaksi viikkoa ja nekin elokuussa. Ollaan siis huonoja vanhempia vissiin kun ihan juhannuksenakin tarvii tulla hoitoon. Menkää oikeasti hoitajat itseenne, tehkää työnne ja lakatkaa kyyläämästä. 

Hoitajat säälivät lapsianne, siksi he kirjoittavat tänne.

Tarja 52 v. kirjoitti:

En ymmärrä, miksi veronmaksajien pitää maksaa siitä, että jotkut laiskat vanhemmat saavat lomaa omista lapsistaan.

Mielestäni kaikki loma-ajat pitäisi maksaa lapsen hoitomaksut itse.

Päivähoito on sitä varten, että vanhemmat pääsevät töihin, ei sitä varten, että vanhempia laiskottaa.

Miksi sitten päivähoidon piiriin halutaan kaikki? Viittaan 5-vuotiaiden kokeiluihin ns. oppivelvollisuuden laskusta jo 5-vuotiaisiin? Ulkomaillahan ns. koulu saattaa alkaa jo 4-vuotiaana, vaikka äidit kotiäiteinä. Ootteko oikeasti sitä mieltä, että on yhteiskunnan kannalta hyvä, että kasvatus on vain oman äidin varassa, jos vanhemmat vaikka työttömiä (tuskin silloin niitä sivistyneimpiä ja aktiivisimpia)?

Itsehän vein lapseni päivähoitoon vielä maanantaina, vaikka olin lomalla. Yhden vanhemman perhe, minä pakkasin lomareissun tavarat, eli en olisi sinä päivänä mitään virikkeitä pystynyt järjestämään. Jos lapset olisi olleet kotona, olisin istuttanut tv:n ääreen, kunnes olen saanut pakattua. Päiväkodissa oli vesileikkejä ulkona. Kuulosti paljon paremmalta vaihtoehdolta. Nythän lapset sitten lomailee 5 viikkoa (miinus se maanantai, jolloin vein lapset hoitoon) ja tulee olemaan paljon elämyksiä lomalla.

Enemmän ihmettelen, miten toisten asioista löytyy aina sanottavaa. Maksan muuten täyden hinnan päivähoidosta. Toki se on julkivaroin tuettua täyshintaisenakin, mutta ilmaista se ei ole kuin köyhille.

Vierailija kirjoitti:

Tarja 52 v. kirjoitti:

En ymmärrä, miksi veronmaksajien pitää maksaa siitä, että jotkut laiskat vanhemmat saavat lomaa omista lapsistaan.

Mielestäni kaikki loma-ajat pitäisi maksaa lapsen hoitomaksut itse.

Päivähoito on sitä varten, että vanhemmat pääsevät töihin, ei sitä varten, että vanhempia laiskottaa.

Miksi sitten päivähoidon piiriin halutaan kaikki? Viittaan 5-vuotiaiden kokeiluihin ns. oppivelvollisuuden laskusta jo 5-vuotiaisiin? Ulkomaillahan ns. koulu saattaa alkaa jo 4-vuotiaana, vaikka äidit kotiäiteinä. Ootteko oikeasti sitä mieltä, että on yhteiskunnan kannalta hyvä, että kasvatus on vain oman äidin varassa, jos vanhemmat vaikka työttömiä (tuskin silloin niitä sivistyneimpiä ja aktiivisimpia)?

Itsehän vein lapseni päivähoitoon vielä maanantaina, vaikka olin lomalla. Yhden vanhemman perhe, minä pakkasin lomareissun tavarat, eli en olisi sinä päivänä mitään virikkeitä pystynyt järjestämään. Jos lapset olisi olleet kotona, olisin istuttanut tv:n ääreen, kunnes olen saanut pakattua. Päiväkodissa oli vesileikkejä ulkona. Kuulosti paljon paremmalta vaihtoehdolta. Nythän lapset sitten lomailee 5 viikkoa (miinus se maanantai, jolloin vein lapset hoitoon) ja tulee olemaan paljon elämyksiä lomalla.

Enemmän ihmettelen, miten toisten asioista löytyy aina sanottavaa. Maksan muuten täyden hinnan päivähoidosta. Toki se on julkivaroin tuettua täyshintaisenakin, mutta ilmaista se ei ole kuin köyhille.

Niin. On se jännä ettei lasta voi viedä aamupäivästä uimaan, tehdä ruokaa ja pakata sitten kun lapsi ehkä lepäilee, ja jatkaa hommaa illalla. Niin lapsia ainakin 20 vuotta sitten hoidettiin, eikä oletettu että päivähoito on joku yhteiskunnan ylläpitämä huvipuisto.

Mamma ! kirjoitti:

Näitä veteliä vanhempia on nähty. Päiväkodissa olen työskennellyt joten nähty on.

No isolla osalla kuulemma on pään sisällön kanssa ongelmia joten siinä mielessä lapselle parempi olla hoidoissa.. Heille on oma nimityksensä ; valkoinen ***** vä** ! Ja miksi ihmeessä isompi lapsi tuodaan hoitoon ( olisiko halvin taksa syy ) jos kotona vauva ?

Jos ei jaksa hoitaa kahta kolmea lasta niin miksi on tehnyt lapsia ?

Isompi voi olla hoidossa sen takia, että olisi oman ikäistä seuraa. Lapsi alkaa jossain vaiheessa kaivata leikkikavereita.

Monessakin aloituksessa on käynyt ilmi, että vanhemmilta puuttuu taito olla lastensa kanssa. Ei lapsi tarvitse mitään temppuja tai jotain "elämyksiä", ihan tavallinen yhdessäolo vanhemman kanssa riittää. Asioiden ihmettely, yhteinen puuhaaminen, tavalliset leikit toki iän mukaisina. Pienemmän kanssa hiekkalaatikolla ja isomman kanssa vaikka pyöräillään. Joskus voi matkailla ja se on ihan ok, ystävien ja sukulaisten tapaamiset on tärkeitä että lapsi tuntee kuuluvansa yhteisöön. Mikään näistä ei ole niin vaikeaa ettei tavallinen aikuinen siitä selviäisi. Mutta mistä kiikastaa ettei jaksa?

Vierailija kirjoitti:

Monessakin aloituksessa on käynyt ilmi, että vanhemmilta puuttuu taito olla lastensa kanssa. Ei lapsi tarvitse mitään temppuja tai jotain "elämyksiä", ihan tavallinen yhdessäolo vanhemman kanssa riittää. Asioiden ihmettely, yhteinen puuhaaminen, tavalliset leikit toki iän mukaisina. Pienemmän kanssa hiekkalaatikolla ja isomman kanssa vaikka pyöräillään. Joskus voi matkailla ja se on ihan ok, ystävien ja sukulaisten tapaamiset on tärkeitä että lapsi tuntee kuuluvansa yhteisöön. Mikään näistä ei ole niin vaikeaa ettei tavallinen aikuinen siitä selviäisi. Mutta mistä kiikastaa ettei jaksa?

Kiikastaa juuri niistä tukiverkostoista, monilla ei ole niitä lainkaan. Kirjoitit, että on tärkeää, että lapsi tuntee kuuluvansa yhteisöön. Ei ole mitään yhteisöä enää, yhteisöllinen vanhemmuus kuoli kauan aikaa sitten. Nykyvanhemmat ovat yksin. Nykyään ihmiset asuu kaukana toisistaan, on kiireisiä työssäkäyviä, ei välitetä läheisistä enää yms. Kenen tahansa jaksaminen loppuu, jos pitäisi pärjätä yksin 24/7. Päiväkoti on monelle uusi tukiverkko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarja 52 v. kirjoitti:

En ymmärrä, miksi veronmaksajien pitää maksaa siitä, että jotkut laiskat vanhemmat saavat lomaa omista lapsistaan.

Mielestäni kaikki loma-ajat pitäisi maksaa lapsen hoitomaksut itse.

Päivähoito on sitä varten, että vanhemmat pääsevät töihin, ei sitä varten, että vanhempia laiskottaa.

Miksi sitten päivähoidon piiriin halutaan kaikki? Viittaan 5-vuotiaiden kokeiluihin ns. oppivelvollisuuden laskusta jo 5-vuotiaisiin? Ulkomaillahan ns. koulu saattaa alkaa jo 4-vuotiaana, vaikka äidit kotiäiteinä. Ootteko oikeasti sitä mieltä, että on yhteiskunnan kannalta hyvä, että kasvatus on vain oman äidin varassa, jos vanhemmat vaikka työttömiä (tuskin silloin niitä sivistyneimpiä ja aktiivisimpia)?

Itsehän vein lapseni päivähoitoon vielä maanantaina, vaikka olin lomalla. Yhden vanhemman perhe, minä pakkasin lomareissun tavarat, eli en olisi sinä päivänä mitään virikkeitä pystynyt järjestämään. Jos lapset olisi olleet kotona, olisin istuttanut tv:n ääreen, kunnes olen saanut pakattua. Päiväkodissa oli vesileikkejä ulkona. Kuulosti paljon paremmalta vaihtoehdolta. Nythän lapset sitten lomailee 5 viikkoa (miinus se maanantai, jolloin vein lapset hoitoon) ja tulee olemaan paljon elämyksiä lomalla.

Enemmän ihmettelen, miten toisten asioista löytyy aina sanottavaa. Maksan muuten täyden hinnan päivähoidosta. Toki se on julkivaroin tuettua täyshintaisenakin, mutta ilmaista se ei ole kuin köyhille.

Niin. On se jännä ettei lasta voi viedä aamupäivästä uimaan, tehdä ruokaa ja pakata sitten kun lapsi ehkä lepäilee, ja jatkaa hommaa illalla. Niin lapsia ainakin 20 vuotta sitten hoidettiin, eikä oletettu että päivähoito on joku yhteiskunnan ylläpitämä huvipuisto.

En ole alkuperäinen, mutta omat lapset ei todellakaan lepäile päivän aikana. Kaikki lapset ei ole niin rauhallisia, että samaan aikaan saisit tehtyä mitään keskittymistä vaativaa. Pakkaamisen lisäksi pitää todennäköisesti tehdä myös ne kotityöt ja luonnollisesti yksinhuoltaja tarvitsee joskus omaakin aikaa, ettei pää leviä.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava aihe. Meillä vauvan syntymä ei mennyt ihan ohjekirjan mukaan, ja ensimmäiset kuukaudet käytiin sairaalassa lähes päivittäin ja neuvolassakin joka toinen päivä. Myös yöllisiä paniikkireissuja tuli tehtyä. Jos esikoisella ei olisi ollut paikkaa päiväkodissa, olisi hänen pitänyt olla näillä reissuilla mukana.

Ja kyllä päiväkoti teki kaikkensa, että oli hankalaa. Olimme sopineet kolmesta hoitopäivästä viikossa mutta kun ne pitikin valita aina samoiksi, ei meidän tarpeen mukaan, niin maksoimme sitten jokaisesta päivästä, vaikka lapsi oli sen kolme päivää viikossa enintään hoidossa. Sen jälkeen tapeltiin kellonajasta. Lapsi piti tuoda ennen klo 9 hoitoon, koska katkoi muuten ikävästi päiväkodin rytmiä. Jos siis lääkäriaika tai neuvola-aika olisi ollut vasta puolilta päivin, piti esikoinen viedä hoitoon heti aamusta. Myös hakuajasta tapeltiin, sillä osa-aikaiset olisi pitänyt hakea klo 15 viimeistään. Mitään väliä ei ollut sillä, että maksoimme täyden maksun. Koska lapsi ei ollut kaikkia päiviä hoidossa, olisi pitänyt siis hakea aina klo 15. Pahin oli kuitenkin syyllistäminen. Lapselle sanottiin mm. sano hei äidille ja siskolle, koska sinä jäät nyt tänne, kun he menevät pitämään hauskaa. Ihan ratkiriemukasta aikaa vietettiinkin sairaalassa!

Onneksi tätä kesti vain muutama kuukausi ja vauvan kontrollit jätettiin lopulta neuvolan vastuulle. Otin lapsen heti pois hoidosta ja selvittiin sitten itse. Aika tutuksi tuli lapselle neuvolan lelut ja henkilökunta ja kaipasi kyllä kavereitaan päiväkodissa mutta en kestänyt sitä ilkeilyä ja epäasiallisuutta. Minua kohdeltiin kuin rikollista.

Ongelma on siinä, että kyse ei ole päivähoidosta, kuten ennen aikaan oli. Samalla, kun toiminta muuttui varhaiskasvatukseksi, siis tavoitteelliseksi kasvatus- ja opetustoiminnaksi kaikille 0-6v. lapsille (ei vain esikoululaisille), olisi varmaan ollut hyvä muuttaa myös nimi "päiväkoti" esim. leikkikouluksi tai pienten lasten kouluksi, esikouluksi tms.

Vaikuttaa, että harmittavan moni suomalainen aikuinen, jopa pienten lasten vanhempi, ei ole seurannut lainkaan tai ymmärtänyt uutisointia aiheesta vuodesta 2010 lähtien, edes täysin uudesta laista 2018, jolla vanha päivähoito kumottiin. Nykyään Suomessa on varhaiskasvatus ja sitä säätelevä varhaiskasvatuslaki. Ei ole olemassa enää vuonna 1973, silloisiin tarpeisiin säädettyä, päivähoitolakia tai lastentarhoja, joissa tarjotaan hoitoa työssäkäyvien ihmisten lapsille vanhempien työssäkäynnin ajaksi.

Henkilökunnalle, varsinkin viimeisen 8 vuoden aikana valmistuneille, on valtavan ahdistavaa ja hämmentävää, että varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten vanhemmat eivät tue lapsensa oppimista ja kasvua yhdessäsovitun varhaiskasvatuksen suunnitelman (lapsen vasu) mukaisesti, vaan käyttäytyvät, kuin kyseessä olisi vanhemmille suunnattu palvelumuoto, sellainen 1970-luvun "hoitopaikka", johon lapsen voi viedä silloin, kun VANHEMMALLA on siihen tarve.

Päiväkodeissa henkilöstön ainoa tehtävä ja toiminnan perusta on toimia lapsen edun mukaisesti ja kunkin lapsen henkilökohtaiset tarpeet, kehitys ja oppimiskaudet huomioiden sopia vanhempien kanssa ko. lapselle parhaasta mahdollisesta toimintamallista. Ei tietenkään ole kenenkään ryhmän lapsen edun mukaista, että joku tulee paikalle milloin sattuu ja yhden aikuisen tulisi aina irrottautua (jättää muu ryhmä ilman ohjausta) ja räätälöidä yksilöllinen toimintasuunnitelma, tuki ja ohjaus kesken päivärytmin saapuvalle yhdelle lapselle.

Varhaiskasvatussopimus sitoo myös vanhempia. Eivät he voi omalla toiminnallaan haitata oman lapsensa, ryhmän muiden lasten tai henkilökunnan mahdollisuuksia hyvään toimintaan.

Lastenhoitoa perheiden omiin tarpeisiin tarjoavat mm. MLL, yksityiset lastenhoitopalvelut ja erilaiset "nanny" - palvelut. Monet käyttävät sellaisiin tarpeisiin myös lasten isovanhempia, kummeja, tätejä, setiä, naapureita jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarja 52 v. kirjoitti:

En ymmärrä, miksi veronmaksajien pitää maksaa siitä, että jotkut laiskat vanhemmat saavat lomaa omista lapsistaan.

Mielestäni kaikki loma-ajat pitäisi maksaa lapsen hoitomaksut itse.

Päivähoito on sitä varten, että vanhemmat pääsevät töihin, ei sitä varten, että vanhempia laiskottaa.

Miksi sitten päivähoidon piiriin halutaan kaikki? Viittaan 5-vuotiaiden kokeiluihin ns. oppivelvollisuuden laskusta jo 5-vuotiaisiin? Ulkomaillahan ns. koulu saattaa alkaa jo 4-vuotiaana, vaikka äidit kotiäiteinä. Ootteko oikeasti sitä mieltä, että on yhteiskunnan kannalta hyvä, että kasvatus on vain oman äidin varassa, jos vanhemmat vaikka työttömiä (tuskin silloin niitä sivistyneimpiä ja aktiivisimpia)?

Itsehän vein lapseni päivähoitoon vielä maanantaina, vaikka olin lomalla. Yhden vanhemman perhe, minä pakkasin lomareissun tavarat, eli en olisi sinä päivänä mitään virikkeitä pystynyt järjestämään. Jos lapset olisi olleet kotona, olisin istuttanut tv:n ääreen, kunnes olen saanut pakattua. Päiväkodissa oli vesileikkejä ulkona. Kuulosti paljon paremmalta vaihtoehdolta. Nythän lapset sitten lomailee 5 viikkoa (miinus se maanantai, jolloin vein lapset hoitoon) ja tulee olemaan paljon elämyksiä lomalla.

Enemmän ihmettelen, miten toisten asioista löytyy aina sanottavaa. Maksan muuten täyden hinnan päivähoidosta. Toki se on julkivaroin tuettua täyshintaisenakin, mutta ilmaista se ei ole kuin köyhille.

Niin. On se jännä ettei lasta voi viedä aamupäivästä uimaan, tehdä ruokaa ja pakata sitten kun lapsi ehkä lepäilee, ja jatkaa hommaa illalla. Niin lapsia ainakin 20 vuotta sitten hoidettiin, eikä oletettu että päivähoito on joku yhteiskunnan ylläpitämä huvipuisto.

Näinpä ja mitä "virikkeitä" meinaat keksiä lapselle kun on koululainen ja 2,5kk:n lomat jo pelkästään kesällä? Oikeasti olen alkanut inhota tuota sanaa virike. Oikeasti jollekin 1-2-vuotiaallekin pitäisi olla jatkuvasti jotain virikettä?? Ilmankos lapset eivät enää leiki, eikä heillä ole mitään mielikuvitusta, kun ovat tottuneet jatkuviin hoploppeihin, hampurilaisbuffetteihin jne jne. Kyllä lapsikin keksii itselleen yhdeksi päiväksi tekemistä, jos on muutama lelu, kirja jne ja jos on tottunut itsekseenkin välillä touhuamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.

Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä. 

Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe  lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista. 

Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten? 

Minä pidin esikoiseni kotona kun oli vauva, koska "tottakai hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona". No en ollut hyvä äiti. Harvaa asiaa kadun, mutta se on yksi etten hakenut apua silloin kun sille todella olisi ollut tarvetta. En vaan jaksanut siinä totaalisen uupumuksen tilassa alkaa etsimään sitä. Lasten isä oli tosi paljon poissa töitten takia, se tuli vähän yllätyksenä, ei ollut tiennyt miten paljon reissaamista tulisi olemaan kun tiettyyn työtehtävään lupautui. Vauva nukkui todella huonosti ja heräilin pahimmillaan tunnin välein. Kolmevuotias oli pahassa uhmaiässä eikä nukkunut päiväunia. Oma fyysinenkin terveys meinasi pettää, sairastelin jatkuvasti. Olin aivan p*ska äiti sille kolmevuotiaalle, väsyneenä hermot petti liian monta kertaa enkä todellakaan jaksanut aina keksiä mitään fiksua virikettä vaan turvauduin ryhmä hauhun ja torkuin vieressä. Toki oli niitä hyviäkin hetkiä ja mammakerhoissa ja neuvoloissa näyttelin reipasta.

Eivät kaikki vauvat heräile tunnin välein. Osa nukkuu täydet yöt jo lähes synnäriltä. Tiedän myös äitejä, jotka kehuskelee ihan sillä kuinka helppoa heillä on olla vain vauvan kanssa samalla kun esikoinen pitkiä päiviä hoidossa. Ja tosiaan sitten ihmetellään kun esikoinen kiukuttelee niin paljon. Mitäköhän traumoja tuollaisesta voi pahimmillaan jäädä sille esikoiselle? Miksi lapsen äiti ei ymmärrä omaa lastaan, sen käytöstä ja tarpeita tuon paremmin? Onko kyse jostain yksinkertaisuudesta vai mistä?

Lapset ja nuoret voivat jatkuvasti huonommin. Onko tutkimusta aiheesta? Mistä tämä johtuu? Pakosti sille löytyy syitä. Joku asia hoidetaan huonommin nyt kuin ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava aihe. Meillä vauvan syntymä ei mennyt ihan ohjekirjan mukaan, ja ensimmäiset kuukaudet käytiin sairaalassa lähes päivittäin ja neuvolassakin joka toinen päivä. Myös yöllisiä paniikkireissuja tuli tehtyä. Jos esikoisella ei olisi ollut paikkaa päiväkodissa, olisi hänen pitänyt olla näillä reissuilla mukana.

Ja kyllä päiväkoti teki kaikkensa, että oli hankalaa. Olimme sopineet kolmesta hoitopäivästä viikossa mutta kun ne pitikin valita aina samoiksi, ei meidän tarpeen mukaan, niin maksoimme sitten jokaisesta päivästä, vaikka lapsi oli sen kolme päivää viikossa enintään hoidossa. Sen jälkeen tapeltiin kellonajasta. Lapsi piti tuoda ennen klo 9 hoitoon, koska katkoi muuten ikävästi päiväkodin rytmiä. Jos siis lääkäriaika tai neuvola-aika olisi ollut vasta puolilta päivin, piti esikoinen viedä hoitoon heti aamusta. Myös hakuajasta tapeltiin, sillä osa-aikaiset olisi pitänyt hakea klo 15 viimeistään. Mitään väliä ei ollut sillä, että maksoimme täyden maksun. Koska lapsi ei ollut kaikkia päiviä hoidossa, olisi pitänyt siis hakea aina klo 15. Pahin oli kuitenkin syyllistäminen. Lapselle sanottiin mm. sano hei äidille ja siskolle, koska sinä jäät nyt tänne, kun he menevät pitämään hauskaa. Ihan ratkiriemukasta aikaa vietettiinkin sairaalassa!

Onneksi tätä kesti vain muutama kuukausi ja vauvan kontrollit jätettiin lopulta neuvolan vastuulle. Otin lapsen heti pois hoidosta ja selvittiin sitten itse. Aika tutuksi tuli lapselle neuvolan lelut ja henkilökunta ja kaipasi kyllä kavereitaan päiväkodissa mutta en kestänyt sitä ilkeilyä ja epäasiallisuutta. Minua kohdeltiin kuin rikollista.

Ongelma on siinä, että kyse ei ole päivähoidosta, kuten ennen aikaan oli. Samalla, kun toiminta muuttui varhaiskasvatukseksi, siis tavoitteelliseksi kasvatus- ja opetustoiminnaksi kaikille 0-6v. lapsille (ei vain esikoululaisille), olisi varmaan ollut hyvä muuttaa myös nimi "päiväkoti" esim. leikkikouluksi tai pienten lasten kouluksi, esikouluksi tms.

Vaikuttaa, että harmittavan moni suomalainen aikuinen, jopa pienten lasten vanhempi, ei ole seurannut lainkaan tai ymmärtänyt uutisointia aiheesta vuodesta 2010 lähtien, edes täysin uudesta laista 2018, jolla vanha päivähoito kumottiin. Nykyään Suomessa on varhaiskasvatus ja sitä säätelevä varhaiskasvatuslaki. Ei ole olemassa enää vuonna 1973, silloisiin tarpeisiin säädettyä, päivähoitolakia tai lastentarhoja, joissa tarjotaan hoitoa työssäkäyvien ihmisten lapsille vanhempien työssäkäynnin ajaksi.

Henkilökunnalle, varsinkin viimeisen 8 vuoden aikana valmistuneille, on valtavan ahdistavaa ja hämmentävää, että varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten vanhemmat eivät tue lapsensa oppimista ja kasvua yhdessäsovitun varhaiskasvatuksen suunnitelman (lapsen vasu) mukaisesti, vaan käyttäytyvät, kuin kyseessä olisi vanhemmille suunnattu palvelumuoto, sellainen 1970-luvun "hoitopaikka", johon lapsen voi viedä silloin, kun VANHEMMALLA on siihen tarve.

Päiväkodeissa henkilöstön ainoa tehtävä ja toiminnan perusta on toimia lapsen edun mukaisesti ja kunkin lapsen henkilökohtaiset tarpeet, kehitys ja oppimiskaudet huomioiden sopia vanhempien kanssa ko. lapselle parhaasta mahdollisesta toimintamallista. Ei tietenkään ole kenenkään ryhmän lapsen edun mukaista, että joku tulee paikalle milloin sattuu ja yhden aikuisen tulisi aina irrottautua (jättää muu ryhmä ilman ohjausta) ja räätälöidä yksilöllinen toimintasuunnitelma, tuki ja ohjaus kesken päivärytmin saapuvalle yhdelle lapselle.

Varhaiskasvatussopimus sitoo myös vanhempia. Eivät he voi omalla toiminnallaan haitata oman lapsensa, ryhmän muiden lasten tai henkilökunnan mahdollisuuksia hyvään toimintaan.

Lastenhoitoa perheiden omiin tarpeisiin tarjoavat mm. MLL, yksityiset lastenhoitopalvelut ja erilaiset "nanny" - palvelut. Monet käyttävät sellaisiin tarpeisiin myös lasten isovanhempia, kummeja, tätejä, setiä, naapureita jne.

No saahan ne asiat vaikeiksi, kun ne tekee vaikeiksi. Mitä hemmetin tukea ja ohjausta jokainen yksittäinen lapsi vaatii? Joka pitää suunnitella, joka päivälle erikseen, ja pakka menee ihan sekaisin, jos lapsi ei tulekaan aamupalalle vaan vasta lounaalle? Vai onko kyse vain siitä, että saadaan kivoja päällikkövirkoja kuntaan/valtiolle. Siistiä sisätyötä, hyvä liksa, ja homma vain itse itsensä työllistämistä, paperien pyöritystä? Sitten ihmetellään, kun käytännön töihin, tätä tukea ja ohjausta suunnitelmien mukaan toteuttamaan (ja säntillisesti raportoimaan...) ei tahdo saada väkeä, ja kun verovarat ei tahdo riittää enää mihinkään?

Eikö riittäisi, että lapset voivat ihan vaan leikkiä keskenään, ja sitä lasta ohjataan, tilanteen mukaan, ketä tarvii ohjata? "Älä Pirkko lyö Petriä lapiolla päähän, Petriä sattuu ja tulee paha mieli, kukaan ei saa lyödä ketään" tai "Ville, menepä jonon perään, nyt on Lauran vuoro" jne jne. Tarpeen mukaan syliin, laastaria, jutustelua. Ruokaa, unta, liikuntaa, satuja, askartelua, metsäretkiä. Ei kaikissaa tarvi olla tarkkoja tavoitteita, ne sitookin vaan. Tärkeintä mielestäni olisi, että lasten perustarpeista huolehdittaisiin hyvin, ja lapset opetettaisiin olemaan ihmisiksi, huomioimaan muut itseään unohtamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava aihe. Meillä vauvan syntymä ei mennyt ihan ohjekirjan mukaan, ja ensimmäiset kuukaudet käytiin sairaalassa lähes päivittäin ja neuvolassakin joka toinen päivä. Myös yöllisiä paniikkireissuja tuli tehtyä. Jos esikoisella ei olisi ollut paikkaa päiväkodissa, olisi hänen pitänyt olla näillä reissuilla mukana.

Ja kyllä päiväkoti teki kaikkensa, että oli hankalaa. Olimme sopineet kolmesta hoitopäivästä viikossa mutta kun ne pitikin valita aina samoiksi, ei meidän tarpeen mukaan, niin maksoimme sitten jokaisesta päivästä, vaikka lapsi oli sen kolme päivää viikossa enintään hoidossa. Sen jälkeen tapeltiin kellonajasta. Lapsi piti tuoda ennen klo 9 hoitoon, koska katkoi muuten ikävästi päiväkodin rytmiä. Jos siis lääkäriaika tai neuvola-aika olisi ollut vasta puolilta päivin, piti esikoinen viedä hoitoon heti aamusta. Myös hakuajasta tapeltiin, sillä osa-aikaiset olisi pitänyt hakea klo 15 viimeistään. Mitään väliä ei ollut sillä, että maksoimme täyden maksun. Koska lapsi ei ollut kaikkia päiviä hoidossa, olisi pitänyt siis hakea aina klo 15. Pahin oli kuitenkin syyllistäminen. Lapselle sanottiin mm. sano hei äidille ja siskolle, koska sinä jäät nyt tänne, kun he menevät pitämään hauskaa. Ihan ratkiriemukasta aikaa vietettiinkin sairaalassa!

Onneksi tätä kesti vain muutama kuukausi ja vauvan kontrollit jätettiin lopulta neuvolan vastuulle. Otin lapsen heti pois hoidosta ja selvittiin sitten itse. Aika tutuksi tuli lapselle neuvolan lelut ja henkilökunta ja kaipasi kyllä kavereitaan päiväkodissa mutta en kestänyt sitä ilkeilyä ja epäasiallisuutta. Minua kohdeltiin kuin rikollista.

Ongelma on siinä, että kyse ei ole päivähoidosta, kuten ennen aikaan oli. Samalla, kun toiminta muuttui varhaiskasvatukseksi, siis tavoitteelliseksi kasvatus- ja opetustoiminnaksi kaikille 0-6v. lapsille (ei vain esikoululaisille), olisi varmaan ollut hyvä muuttaa myös nimi "päiväkoti" esim. leikkikouluksi tai pienten lasten kouluksi, esikouluksi tms.

Vaikuttaa, että harmittavan moni suomalainen aikuinen, jopa pienten lasten vanhempi, ei ole seurannut lainkaan tai ymmärtänyt uutisointia aiheesta vuodesta 2010 lähtien, edes täysin uudesta laista 2018, jolla vanha päivähoito kumottiin. Nykyään Suomessa on varhaiskasvatus ja sitä säätelevä varhaiskasvatuslaki. Ei ole olemassa enää vuonna 1973, silloisiin tarpeisiin säädettyä, päivähoitolakia tai lastentarhoja, joissa tarjotaan hoitoa työssäkäyvien ihmisten lapsille vanhempien työssäkäynnin ajaksi.

Henkilökunnalle, varsinkin viimeisen 8 vuoden aikana valmistuneille, on valtavan ahdistavaa ja hämmentävää, että varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten vanhemmat eivät tue lapsensa oppimista ja kasvua yhdessäsovitun varhaiskasvatuksen suunnitelman (lapsen vasu) mukaisesti, vaan käyttäytyvät, kuin kyseessä olisi vanhemmille suunnattu palvelumuoto, sellainen 1970-luvun "hoitopaikka", johon lapsen voi viedä silloin, kun VANHEMMALLA on siihen tarve.

Päiväkodeissa henkilöstön ainoa tehtävä ja toiminnan perusta on toimia lapsen edun mukaisesti ja kunkin lapsen henkilökohtaiset tarpeet, kehitys ja oppimiskaudet huomioiden sopia vanhempien kanssa ko. lapselle parhaasta mahdollisesta toimintamallista. Ei tietenkään ole kenenkään ryhmän lapsen edun mukaista, että joku tulee paikalle milloin sattuu ja yhden aikuisen tulisi aina irrottautua (jättää muu ryhmä ilman ohjausta) ja räätälöidä yksilöllinen toimintasuunnitelma, tuki ja ohjaus kesken päivärytmin saapuvalle yhdelle lapselle.

Varhaiskasvatussopimus sitoo myös vanhempia. Eivät he voi omalla toiminnallaan haitata oman lapsensa, ryhmän muiden lasten tai henkilökunnan mahdollisuuksia hyvään toimintaan.

Lastenhoitoa perheiden omiin tarpeisiin tarjoavat mm. MLL, yksityiset lastenhoitopalvelut ja erilaiset "nanny" - palvelut. Monet käyttävät sellaisiin tarpeisiin myös lasten isovanhempia, kummeja, tätejä, setiä, naapureita jne.

Nau-ret-ta-vaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kesälomaa kuin kaksi viikkoa. Lapseni on sen kaksi viikkoa lomalla. Kivittäkää nyt sitten. Etätöissäkin vielä olen, mutta ohjeiden mukaan etätyötä ei voi tehdä, jos kotona on muita. T: lasun sossu, joka ei pysty tarjoamaan lapselleen kuukausien lomaa, vaikka on kotona itse.

Sinulla on töitä ja et voi hoitaa lapsiasi silloin. Totta kai saat viedä lapset päiväkotiin silloin. Tässä oli kysymys siitä, että muu perhe lomailee ja lapsi ei.

Päivähoito on myös yksi lastensuojelun tukitoimi. Voiko juolahtaa mieleen, etyä sen lapsen voi silti olla parempi päiväkodissa kuin "lomalla" kotona.

Varhaiskasvatus ei ole lastensuojelun tukitoimi. Varhaiskasvatus on opetustoimen alaista toimintaa ja lastensuojelu sosiaalihuollon toimialaa. Päiväkodeissa voi työskennellä esim. varhaiskasvatuksen sosionomeja, jotka tunnistavat perheen tuen tarpeita ja osallistuvat lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelman laadintaan tämän asiantuntijuuden näkökulmasta. He auttavat perheitä hakeutumaan mielekkäiden perhetyön ja lastensuojelun palveluiden pariin ja jakavat tietoa tällaisista tukimuodoista työyhteisössään.

Sosiaalihuollolliset tukimuodot voivat auttaa lasta varhaiskasvatuksessa ja oppimisessa, eikä toisinpäin. Varhaiskasvatuksen tarkoitus ei ole tukea lastensuojelua vaan lastensuojelun tarkoitus on mahdollistaa lapsen mahdollisimman normaali oppimispolku, mahdollisuus osallistua kasvatukseen ja koulutukseen, vaikka perheoloissa onkin ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.

Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä. 

Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe  lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista. 

Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten? 

Minä pidin esikoiseni kotona kun oli vauva, koska "tottakai hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona". No en ollut hyvä äiti. Harvaa asiaa kadun, mutta se on yksi etten hakenut apua silloin kun sille todella olisi ollut tarvetta. En vaan jaksanut siinä totaalisen uupumuksen tilassa alkaa etsimään sitä. Lasten isä oli tosi paljon poissa töitten takia, se tuli vähän yllätyksenä, ei ollut tiennyt miten paljon reissaamista tulisi olemaan kun tiettyyn työtehtävään lupautui. Vauva nukkui todella huonosti ja heräilin pahimmillaan tunnin välein. Kolmevuotias oli pahassa uhmaiässä eikä nukkunut päiväunia. Oma fyysinenkin terveys meinasi pettää, sairastelin jatkuvasti. Olin aivan p*ska äiti sille kolmevuotiaalle, väsyneenä hermot petti liian monta kertaa enkä todellakaan jaksanut aina keksiä mitään fiksua virikettä vaan turvauduin ryhmä hauhun ja torkuin vieressä. Toki oli niitä hyviäkin hetkiä ja mammakerhoissa ja neuvoloissa näyttelin reipasta.

Eivät kaikki vauvat heräile tunnin välein. Osa nukkuu täydet yöt jo lähes synnäriltä. Tiedän myös äitejä, jotka kehuskelee ihan sillä kuinka helppoa heillä on olla vain vauvan kanssa samalla kun esikoinen pitkiä päiviä hoidossa. Ja tosiaan sitten ihmetellään kun esikoinen kiukuttelee niin paljon. Mitäköhän traumoja tuollaisesta voi pahimmillaan jäädä sille esikoiselle? Miksi lapsen äiti ei ymmärrä omaa lastaan, sen käytöstä ja tarpeita tuon paremmin? Onko kyse jostain yksinkertaisuudesta vai mistä?

Mutta jotkut heräilee eikä voi ennen vauvan syntymää tietää saatko helpon vauvan vai koliikkivauvan joka huutaa kaiken aikaa. Kyllä, on niitä äitejä jotka nauttii helposta elämästä sen esikoisen kustannuksella, mutta on myös iso joukko niitä äitejä jotka selviää hammasta purren uupumuksen partaalla, koska äidin vaan kuuluu jaksaa mitä vain, ja ihmiset joukolla paheksuu jos ei jaksakaan. On myös niitä joilla uupumus menee yli ja eivät enää oikeasti jaksa. Minkälaisia traumoja se aiheuttaa sille esikoiselle, jos jää täysin laimimlyödyksi kotona kun äiti ei jaksa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kesälomaa kuin kaksi viikkoa. Lapseni on sen kaksi viikkoa lomalla. Kivittäkää nyt sitten. Etätöissäkin vielä olen, mutta ohjeiden mukaan etätyötä ei voi tehdä, jos kotona on muita. T: lasun sossu, joka ei pysty tarjoamaan lapselleen kuukausien lomaa, vaikka on kotona itse.

Sinulla on töitä ja et voi hoitaa lapsiasi silloin. Totta kai saat viedä lapset päiväkotiin silloin. Tässä oli kysymys siitä, että muu perhe lomailee ja lapsi ei.

Päivähoito on myös yksi lastensuojelun tukitoimi. Voiko juolahtaa mieleen, etyä sen lapsen voi silti olla parempi päiväkodissa kuin "lomalla" kotona.

Varhaiskasvatus ei ole lastensuojelun tukitoimi. Varhaiskasvatus on opetustoimen alaista toimintaa ja lastensuojelu sosiaalihuollon toimialaa. Päiväkodeissa voi työskennellä esim. varhaiskasvatuksen sosionomeja, jotka tunnistavat perheen tuen tarpeita ja osallistuvat lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelman laadintaan tämän asiantuntijuuden näkökulmasta. He auttavat perheitä hakeutumaan mielekkäiden perhetyön ja lastensuojelun palveluiden pariin ja jakavat tietoa tällaisista tukimuodoista työyhteisössään.

Sosiaalihuollolliset tukimuodot voivat auttaa lasta varhaiskasvatuksessa ja oppimisessa, eikä toisinpäin. Varhaiskasvatuksen tarkoitus ei ole tukea lastensuojelua vaan lastensuojelun tarkoitus on mahdollistaa lapsen mahdollisimman normaali oppimispolku, mahdollisuus osallistua kasvatukseen ja koulutukseen, vaikka perheoloissa onkin ongelmia.

Kylläpä sitä nyt pädetään! Ja tuollaista me kustannamme verovaroin! Argh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.

Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä. 

Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe  lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista. 

Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten? 

Minä pidin esikoiseni kotona kun oli vauva, koska "tottakai hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona". No en ollut hyvä äiti. Harvaa asiaa kadun, mutta se on yksi etten hakenut apua silloin kun sille todella olisi ollut tarvetta. En vaan jaksanut siinä totaalisen uupumuksen tilassa alkaa etsimään sitä. Lasten isä oli tosi paljon poissa töitten takia, se tuli vähän yllätyksenä, ei ollut tiennyt miten paljon reissaamista tulisi olemaan kun tiettyyn työtehtävään lupautui. Vauva nukkui todella huonosti ja heräilin pahimmillaan tunnin välein. Kolmevuotias oli pahassa uhmaiässä eikä nukkunut päiväunia. Oma fyysinenkin terveys meinasi pettää, sairastelin jatkuvasti. Olin aivan p*ska äiti sille kolmevuotiaalle, väsyneenä hermot petti liian monta kertaa enkä todellakaan jaksanut aina keksiä mitään fiksua virikettä vaan turvauduin ryhmä hauhun ja torkuin vieressä. Toki oli niitä hyviäkin hetkiä ja mammakerhoissa ja neuvoloissa näyttelin reipasta.

Eivät kaikki vauvat heräile tunnin välein. Osa nukkuu täydet yöt jo lähes synnäriltä. Tiedän myös äitejä, jotka kehuskelee ihan sillä kuinka helppoa heillä on olla vain vauvan kanssa samalla kun esikoinen pitkiä päiviä hoidossa. Ja tosiaan sitten ihmetellään kun esikoinen kiukuttelee niin paljon. Mitäköhän traumoja tuollaisesta voi pahimmillaan jäädä sille esikoiselle? Miksi lapsen äiti ei ymmärrä omaa lastaan, sen käytöstä ja tarpeita tuon paremmin? Onko kyse jostain yksinkertaisuudesta vai mistä?

Mutta jotkut heräilee eikä voi ennen vauvan syntymää tietää saatko helpon vauvan vai koliikkivauvan joka huutaa kaiken aikaa. Kyllä, on niitä äitejä jotka nauttii helposta elämästä sen esikoisen kustannuksella, mutta on myös iso joukko niitä äitejä jotka selviää hammasta purren uupumuksen partaalla, koska äidin vaan kuuluu jaksaa mitä vain, ja ihmiset joukolla paheksuu jos ei jaksakaan. On myös niitä joilla uupumus menee yli ja eivät enää oikeasti jaksa. Minkälaisia traumoja se aiheuttaa sille esikoiselle, jos jää täysin laimimlyödyksi kotona kun äiti ei jaksa?

Vanhoina hyvinä aikoina toimi sellainen kuin kunnan kotipalvelu. Sieltä sai apua kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarja 52 v. kirjoitti:

En ymmärrä, miksi veronmaksajien pitää maksaa siitä, että jotkut laiskat vanhemmat saavat lomaa omista lapsistaan.

Mielestäni kaikki loma-ajat pitäisi maksaa lapsen hoitomaksut itse.

Päivähoito on sitä varten, että vanhemmat pääsevät töihin, ei sitä varten, että vanhempia laiskottaa.

Miksi sitten päivähoidon piiriin halutaan kaikki? Viittaan 5-vuotiaiden kokeiluihin ns. oppivelvollisuuden laskusta jo 5-vuotiaisiin? Ulkomaillahan ns. koulu saattaa alkaa jo 4-vuotiaana, vaikka äidit kotiäiteinä. Ootteko oikeasti sitä mieltä, että on yhteiskunnan kannalta hyvä, että kasvatus on vain oman äidin varassa, jos vanhemmat vaikka työttömiä (tuskin silloin niitä sivistyneimpiä ja aktiivisimpia)?

Itsehän vein lapseni päivähoitoon vielä maanantaina, vaikka olin lomalla. Yhden vanhemman perhe, minä pakkasin lomareissun tavarat, eli en olisi sinä päivänä mitään virikkeitä pystynyt järjestämään. Jos lapset olisi olleet kotona, olisin istuttanut tv:n ääreen, kunnes olen saanut pakattua. Päiväkodissa oli vesileikkejä ulkona. Kuulosti paljon paremmalta vaihtoehdolta. Nythän lapset sitten lomailee 5 viikkoa (miinus se maanantai, jolloin vein lapset hoitoon) ja tulee olemaan paljon elämyksiä lomalla.

Enemmän ihmettelen, miten toisten asioista löytyy aina sanottavaa. Maksan muuten täyden hinnan päivähoidosta. Toki se on julkivaroin tuettua täyshintaisenakin, mutta ilmaista se ei ole kuin köyhille.

Niin. On se jännä ettei lasta voi viedä aamupäivästä uimaan, tehdä ruokaa ja pakata sitten kun lapsi ehkä lepäilee, ja jatkaa hommaa illalla. Niin lapsia ainakin 20 vuotta sitten hoidettiin, eikä oletettu että päivähoito on joku yhteiskunnan ylläpitämä huvipuisto.

Näinpä ja mitä "virikkeitä" meinaat keksiä lapselle kun on koululainen ja 2,5kk:n lomat jo pelkästään kesällä? Oikeasti olen alkanut inhota tuota sanaa virike. Oikeasti jollekin 1-2-vuotiaallekin pitäisi olla jatkuvasti jotain virikettä?? Ilmankos lapset eivät enää leiki, eikä heillä ole mitään mielikuvitusta, kun ovat tottuneet jatkuviin hoploppeihin, hampurilaisbuffetteihin jne jne. Kyllä lapsikin keksii itselleen yhdeksi päiväksi tekemistä, jos on muutama lelu, kirja jne ja jos on tottunut itsekseenkin välillä touhuamaan. 

1-2-vuotiaathan just tarvii koko ajan virikettä, tai ainakin vahtimista, ei sen ikäistä voi jättää leikkimään yksinään ja mennä itse tekemään jotain muita hommia rauhassa. Isomman lapsen kanssa on paljon helpompaa, joku 5v ylöspäin alkaa kyllä keksiä jo itsekin tekemistä. Lapsissa on myös eroja, jopa saman perheen lapsista yksi voi olla yksinään omien leikkiensä parissa viihtyvä ja yksi seurankipeä

vanhemman lahkeessa roikkuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.

Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä. 

Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe  lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista. 

Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten? 

Minä pidin esikoiseni kotona kun oli vauva, koska "tottakai hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona". No en ollut hyvä äiti. Harvaa asiaa kadun, mutta se on yksi etten hakenut apua silloin kun sille todella olisi ollut tarvetta. En vaan jaksanut siinä totaalisen uupumuksen tilassa alkaa etsimään sitä. Lasten isä oli tosi paljon poissa töitten takia, se tuli vähän yllätyksenä, ei ollut tiennyt miten paljon reissaamista tulisi olemaan kun tiettyyn työtehtävään lupautui. Vauva nukkui todella huonosti ja heräilin pahimmillaan tunnin välein. Kolmevuotias oli pahassa uhmaiässä eikä nukkunut päiväunia. Oma fyysinenkin terveys meinasi pettää, sairastelin jatkuvasti. Olin aivan p*ska äiti sille kolmevuotiaalle, väsyneenä hermot petti liian monta kertaa enkä todellakaan jaksanut aina keksiä mitään fiksua virikettä vaan turvauduin ryhmä hauhun ja torkuin vieressä. Toki oli niitä hyviäkin hetkiä ja mammakerhoissa ja neuvoloissa näyttelin reipasta.

Eivät kaikki vauvat heräile tunnin välein. Osa nukkuu täydet yöt jo lähes synnäriltä. Tiedän myös äitejä, jotka kehuskelee ihan sillä kuinka helppoa heillä on olla vain vauvan kanssa samalla kun esikoinen pitkiä päiviä hoidossa. Ja tosiaan sitten ihmetellään kun esikoinen kiukuttelee niin paljon. Mitäköhän traumoja tuollaisesta voi pahimmillaan jäädä sille esikoiselle? Miksi lapsen äiti ei ymmärrä omaa lastaan, sen käytöstä ja tarpeita tuon paremmin? Onko kyse jostain yksinkertaisuudesta vai mistä?

Mutta jotkut heräilee eikä voi ennen vauvan syntymää tietää saatko helpon vauvan vai koliikkivauvan joka huutaa kaiken aikaa. Kyllä, on niitä äitejä jotka nauttii helposta elämästä sen esikoisen kustannuksella, mutta on myös iso joukko niitä äitejä jotka selviää hammasta purren uupumuksen partaalla, koska äidin vaan kuuluu jaksaa mitä vain, ja ihmiset joukolla paheksuu jos ei jaksakaan. On myös niitä joilla uupumus menee yli ja eivät enää oikeasti jaksa. Minkälaisia traumoja se aiheuttaa sille esikoiselle, jos jää täysin laimimlyödyksi kotona kun äiti ei jaksa?

Vanhoina hyvinä aikoina toimi sellainen kuin kunnan kotipalvelu. Sieltä sai apua kotiin.

Niin, no mitäpä se nykyvanhempia hyödyttää kun semmoista palvelua ei enää ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.

Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä. 

Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe  lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista. 

Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten? 

Minä pidin esikoiseni kotona kun oli vauva, koska "tottakai hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona". No en ollut hyvä äiti. Harvaa asiaa kadun, mutta se on yksi etten hakenut apua silloin kun sille todella olisi ollut tarvetta. En vaan jaksanut siinä totaalisen uupumuksen tilassa alkaa etsimään sitä. Lasten isä oli tosi paljon poissa töitten takia, se tuli vähän yllätyksenä, ei ollut tiennyt miten paljon reissaamista tulisi olemaan kun tiettyyn työtehtävään lupautui. Vauva nukkui todella huonosti ja heräilin pahimmillaan tunnin välein. Kolmevuotias oli pahassa uhmaiässä eikä nukkunut päiväunia. Oma fyysinenkin terveys meinasi pettää, sairastelin jatkuvasti. Olin aivan p*ska äiti sille kolmevuotiaalle, väsyneenä hermot petti liian monta kertaa enkä todellakaan jaksanut aina keksiä mitään fiksua virikettä vaan turvauduin ryhmä hauhun ja torkuin vieressä. Toki oli niitä hyviäkin hetkiä ja mammakerhoissa ja neuvoloissa näyttelin reipasta.

Eivät kaikki vauvat heräile tunnin välein. Osa nukkuu täydet yöt jo lähes synnäriltä. Tiedän myös äitejä, jotka kehuskelee ihan sillä kuinka helppoa heillä on olla vain vauvan kanssa samalla kun esikoinen pitkiä päiviä hoidossa. Ja tosiaan sitten ihmetellään kun esikoinen kiukuttelee niin paljon. Mitäköhän traumoja tuollaisesta voi pahimmillaan jäädä sille esikoiselle? Miksi lapsen äiti ei ymmärrä omaa lastaan, sen käytöstä ja tarpeita tuon paremmin? Onko kyse jostain yksinkertaisuudesta vai mistä?

Mutta jotkut heräilee eikä voi ennen vauvan syntymää tietää saatko helpon vauvan vai koliikkivauvan joka huutaa kaiken aikaa. Kyllä, on niitä äitejä jotka nauttii helposta elämästä sen esikoisen kustannuksella, mutta on myös iso joukko niitä äitejä jotka selviää hammasta purren uupumuksen partaalla, koska äidin vaan kuuluu jaksaa mitä vain, ja ihmiset joukolla paheksuu jos ei jaksakaan. On myös niitä joilla uupumus menee yli ja eivät enää oikeasti jaksa. Minkälaisia traumoja se aiheuttaa sille esikoiselle, jos jää täysin laimimlyödyksi kotona kun äiti ei jaksa?

Vanhoina hyvinä aikoina toimi sellainen kuin kunnan kotipalvelu. Sieltä sai apua kotiin.

Niin, no mitäpä se nykyvanhempia hyödyttää kun semmoista palvelua ei enää ole?

Sen voisi palauttaa. Ja samalla lopettaa tuon naurettavan vaka/lasu-koneiston.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava aihe. Meillä vauvan syntymä ei mennyt ihan ohjekirjan mukaan, ja ensimmäiset kuukaudet käytiin sairaalassa lähes päivittäin ja neuvolassakin joka toinen päivä. Myös yöllisiä paniikkireissuja tuli tehtyä. Jos esikoisella ei olisi ollut paikkaa päiväkodissa, olisi hänen pitänyt olla näillä reissuilla mukana.

Ja kyllä päiväkoti teki kaikkensa, että oli hankalaa. Olimme sopineet kolmesta hoitopäivästä viikossa mutta kun ne pitikin valita aina samoiksi, ei meidän tarpeen mukaan, niin maksoimme sitten jokaisesta päivästä, vaikka lapsi oli sen kolme päivää viikossa enintään hoidossa. Sen jälkeen tapeltiin kellonajasta. Lapsi piti tuoda ennen klo 9 hoitoon, koska katkoi muuten ikävästi päiväkodin rytmiä. Jos siis lääkäriaika tai neuvola-aika olisi ollut vasta puolilta päivin, piti esikoinen viedä hoitoon heti aamusta. Myös hakuajasta tapeltiin, sillä osa-aikaiset olisi pitänyt hakea klo 15 viimeistään. Mitään väliä ei ollut sillä, että maksoimme täyden maksun. Koska lapsi ei ollut kaikkia päiviä hoidossa, olisi pitänyt siis hakea aina klo 15. Pahin oli kuitenkin syyllistäminen. Lapselle sanottiin mm. sano hei äidille ja siskolle, koska sinä jäät nyt tänne, kun he menevät pitämään hauskaa. Ihan ratkiriemukasta aikaa vietettiinkin sairaalassa!

Onneksi tätä kesti vain muutama kuukausi ja vauvan kontrollit jätettiin lopulta neuvolan vastuulle. Otin lapsen heti pois hoidosta ja selvittiin sitten itse. Aika tutuksi tuli lapselle neuvolan lelut ja henkilökunta ja kaipasi kyllä kavereitaan päiväkodissa mutta en kestänyt sitä ilkeilyä ja epäasiallisuutta. Minua kohdeltiin kuin rikollista.

Ongelma on siinä, että kyse ei ole päivähoidosta, kuten ennen aikaan oli. Samalla, kun toiminta muuttui varhaiskasvatukseksi, siis tavoitteelliseksi kasvatus- ja opetustoiminnaksi kaikille 0-6v. lapsille (ei vain esikoululaisille), olisi varmaan ollut hyvä muuttaa myös nimi "päiväkoti" esim. leikkikouluksi tai pienten lasten kouluksi, esikouluksi tms.

Vaikuttaa, että harmittavan moni suomalainen aikuinen, jopa pienten lasten vanhempi, ei ole seurannut lainkaan tai ymmärtänyt uutisointia aiheesta vuodesta 2010 lähtien, edes täysin uudesta laista 2018, jolla vanha päivähoito kumottiin. Nykyään Suomessa on varhaiskasvatus ja sitä säätelevä varhaiskasvatuslaki. Ei ole olemassa enää vuonna 1973, silloisiin tarpeisiin säädettyä, päivähoitolakia tai lastentarhoja, joissa tarjotaan hoitoa työssäkäyvien ihmisten lapsille vanhempien työssäkäynnin ajaksi.

Henkilökunnalle, varsinkin viimeisen 8 vuoden aikana valmistuneille, on valtavan ahdistavaa ja hämmentävää, että varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten vanhemmat eivät tue lapsensa oppimista ja kasvua yhdessäsovitun varhaiskasvatuksen suunnitelman (lapsen vasu) mukaisesti, vaan käyttäytyvät, kuin kyseessä olisi vanhemmille suunnattu palvelumuoto, sellainen 1970-luvun "hoitopaikka", johon lapsen voi viedä silloin, kun VANHEMMALLA on siihen tarve.

Päiväkodeissa henkilöstön ainoa tehtävä ja toiminnan perusta on toimia lapsen edun mukaisesti ja kunkin lapsen henkilökohtaiset tarpeet, kehitys ja oppimiskaudet huomioiden sopia vanhempien kanssa ko. lapselle parhaasta mahdollisesta toimintamallista. Ei tietenkään ole kenenkään ryhmän lapsen edun mukaista, että joku tulee paikalle milloin sattuu ja yhden aikuisen tulisi aina irrottautua (jättää muu ryhmä ilman ohjausta) ja räätälöidä yksilöllinen toimintasuunnitelma, tuki ja ohjaus kesken päivärytmin saapuvalle yhdelle lapselle.

Varhaiskasvatussopimus sitoo myös vanhempia. Eivät he voi omalla toiminnallaan haitata oman lapsensa, ryhmän muiden lasten tai henkilökunnan mahdollisuuksia hyvään toimintaan.

Lastenhoitoa perheiden omiin tarpeisiin tarjoavat mm. MLL, yksityiset lastenhoitopalvelut ja erilaiset "nanny" - palvelut. Monet käyttävät sellaisiin tarpeisiin myös lasten isovanhempia, kummeja, tätejä, setiä, naapureita jne.

No saahan ne asiat vaikeiksi, kun ne tekee vaikeiksi. Mitä hemmetin tukea ja ohjausta jokainen yksittäinen lapsi vaatii? Joka pitää suunnitella, joka päivälle erikseen, ja pakka menee ihan sekaisin, jos lapsi ei tulekaan aamupalalle vaan vasta lounaalle? Vai onko kyse vain siitä, että saadaan kivoja päällikkövirkoja kuntaan/valtiolle. Siistiä sisätyötä, hyvä liksa, ja homma vain itse itsensä työllistämistä, paperien pyöritystä? Sitten ihmetellään, kun käytännön töihin, tätä tukea ja ohjausta suunnitelmien mukaan toteuttamaan (ja säntillisesti raportoimaan...) ei tahdo saada väkeä, ja kun verovarat ei tahdo riittää enää mihinkään?

Eikö riittäisi, että lapset voivat ihan vaan leikkiä keskenään, ja sitä lasta ohjataan, tilanteen mukaan, ketä tarvii ohjata? "Älä Pirkko lyö Petriä lapiolla päähän, Petriä sattuu ja tulee paha mieli, kukaan ei saa lyödä ketään" tai "Ville, menepä jonon perään, nyt on Lauran vuoro" jne jne. Tarpeen mukaan syliin, laastaria, jutustelua. Ruokaa, unta, liikuntaa, satuja, askartelua, metsäretkiä. Ei kaikissaa tarvi olla tarkkoja tavoitteita, ne sitookin vaan. Tärkeintä mielestäni olisi, että lasten perustarpeista huolehdittaisiin hyvin, ja lapset opetettaisiin olemaan ihmisiksi, huomioimaan muut itseään unohtamatta.

Kun opetellaan jotakin, on järkevää olla tietoinen siitä, mitä ollaan opettelemassa, miksi ja miten se käytännössä tapahtuu. Samoin on hyvä ymmärtää, miten minkäkin ikäinen lapsi toimii, mitä heiltä voi fyysisesti, psyykkisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti odottaa ja millä keinoilla oppimista voidaan edesauttaa.

"Älä lyö, ketään ei saa lyödä!"-metodi tuskin tuottaa syvää oppimista halutusta toimintatavasta 0-3-vuotiaalla. Kysy lapsesi vakaopelta, mikä tuottaa.