Niin ne vaan on ne pari virikelasta hoidossa vielä juhannusviikolla ja juhannuksen jälkeenkin!

Tukitoimet. Huoh, inhoan tuota sanaa. Jos elettävä elämä tarvii ulkopuolisten tukea joka käänteeseen niin kynnys pienimpäänkin kupruun vain pienenee.

Tukea tarvitaan jos ig tili kaapataan tai ripsihuoltoaika peruuntuu. Näistä tehdään jumalattomia katastrofeja ja määytään tukea. Raha kummasti tekee taikansa ja masennus, aivosumu ja voimattomuus häviää rahatukipäivänä. Silloin jaksetaan nousta kilpaa auringon kanssa ja näpytellä pankin sivuja. Kaikki ne lapsia saavatkin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle lapselleni sattui kerran ryhmä, josta haettiin lapset hyvin aikaisin pois. Se harmitti ihan hirveästi, kun usein lapsi oli viimeinen, vaikka ihan täysillä ajoin töistä heti neljältä lasta hakemaan. Sitten vielä ryhmän opettaja alkoi ehdottelemaan, että joinakin päivinä olisi ihan hyvä hakea lapsi aikaisemmin pois. Yhtenä iltapäivänä otin sitten ihan töistä vapaata, että sain haettua lapsen aikaisemmin. Tämä ei tietenkään vastaa ketjun tapauksia ja olen sitä mieltä, että lapsille kuuluu myös kunnon kesäloma, mutta tuon vain esille sitä näkökulmaa, että aina ei ihan ole perheiden tilanteet ja realiteetit, kun ei ole työelämänkään realiteetit mukana siinä, kun päiväkodeissa mietitään lasten hoitoaikoja. Mikä näillä perheillä on sitten syynä. Ovat ilmeisen syrjäytyneitä. Heille talvi- ja kesä on ihan sama, lapsi viedään hoitoon ja itse lepäillään. Heille on ehkä liian iso askel pitää lapsi yhtäkkiä kuukauden tai ylikin yhtämittaisesti kotona, kun ovat tottuneet keskittymään vain itseensä. Hirveää sanoa, mutta eräänlaista lastensuojelua tuokin on. Lastensuojelu voi olla jo mukana näissä kuvioissa ja asia on arvioitu yhdessä. Päiväkodissa lapsi saa säännöllisen ruuan, lepoa, ulkoilua ja muuta toimintaa sekä aikuisten huomiota, varsinkin kesäisin, kun lapsia on vähän. Ties mikä olisi tilanne pitkillä lomilla kotona. Se voisi olla katastrofaalinen lapsen kannalta. Toisessa ketjussa yksi selitti, miten ei tee esimerkiksi kesäsin lapsille ollenkaan ruokaa. Kaikkea voi olla. Ehkä on arvioitu, että varhaiskasvatuksen tuella, nämä lapset ja perheet selviävät ilman sijoitusta. Eri asia on nuo retkeilijät ja huvipuistossa kävijät. Uskon, että näitäkin on. Ihan törkeää.

Kyllä myös lapsella tulisi olla lomaa päiväkodista ja oikeus viettää aikaa perheensä kanssa. Jos ei perheessä ole vanhempia, jotka kykenevät lomailemaan lapsensa kanssa, niin onko sellainen koti lapselle hyvä paikka laisinkaan? Mielestäni on aika nurinkurista, että lastensuojelussa suojellaan pääasiassa vanhempia ja heidän jaksamistaan, eikä ajatella, sitä, että päiväkodissa olo on lapselle kuin työtä.

Kyllä, olisiko syytä tutkia näiden perheiden tilanteet vähän paremmin?

Ne tilanteet nimenomaan on tutkittu ja katsottu tukitoimena päivähoidon olevan paras. 

Ei tasan ole kaikkien perheiden tilanteita tutkittu. Oletko kuullut subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta? Lasta saa pitää hoidossa vaikka 10 tuntia päivässä kesät talvet, jos vanhempi ajattelee että näin mukavampi hänelle. Lapsella ei ole edes oikeutta lomaan.

Jos tilanne huolestuttaa, ottakaa lastensuojeluun yhteyttä.

Hyöty täällä toisten asioiden puhumisesta pyöreä nolla. Vai halusitko vaan päteä ja nostaa itsesi jalustalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin lapset on vielä päiväkodissa, ihan täydet päivät. Ja itse töissä. Otin tälle kesää vähän lyhyemmän loman koska toinen lapsista menee kouluun ja tarvitsee jäädä lomia myös syys-, joulu- ja talviloman ajalle. Mummo ottaa tämän isomman muutamaksi päiväksi reissuun ensi viikolla, mutta pienempi joutuu olemaan päiväkodissa vielä senkin viikon, kun on aika meneväinen eikä mummo koe pärjäävänsä molempien kanssa. Aika hiljaista näyttää kyllä päiväkodissa olevan, ei ole montaa lasta hoidossa tähän aikaan vuodesta, vaikka kyseessä on päivystävä päiväkoti.

Onpa mukava, että tuollaistakin on päivystyksissä. Tein itse 17 vuotta päiväkotityötä ja kesäpäivystykset olivat kaoottisia, ja lapsia oli paljon.  Ja tottakai, vanhemmilla pitää kesällä olla paikka mihin tuoda lapset,ei kaikilla ole lomaa ollenkaan, ja harvalla koko kesää muutenkaan.

Ehkä tässäkin on taas yksi asia missä moni vanhempi kokee painetta yrittää järjestää niin , että lapsen ei tarvitse kesällä juuri olla hoidossa ja siksi nykyään ehkä on vähemmän lapsia päivystävissäkin .

Meidän lasten päiväkodeissa on aina ollut tosi hiljaista kesällä. Ja kokemusta tosiaan on monelta vuodelta ja muutamasta eri päiväkodista, koska monta kesää meni niin ettei ollut kunnon kesälomia ollenkaan vaihtelevien työtilanteiden takia. Ja painostus loman pitämiseen on tosiaan kovaa, päiväkodin taholta.

Tämä painostus lomien pitämiseen kesällä on aiheellista myös siitä syystä ettei koululaisten pitkät lomat tule perheille yllätyksenä.

No nyt on kyllä selitykset😀 kannattaa painostaa ja syyllistää kaksivuotiaan vanhempia joilla ei ole kesälomia vaikkapa opintojen takia, että osaisivat varautua 5 vuoden päästä tuleviin koululaisen kesälomiin 😀

Itse vuorohoitopäiväkodissa työskennelleenä voin sanoa, että se ainakin tulee joka vuosi yllätyksenä osalle eskarilaisten vanhemmista, että yökouluja ei ole täällä Suomessa ainakaan vielä. Että jotenkin ne lapset pitää eskarin loputtua pystyä hoitamaan kotona öisin sen jälkeen. Että jotain lapsilähtöisiä muutoksia vanhempien työhön täytyy vaan tehdä, koska 6-7-vuotiasta ei vaan voi jättää öiksi yksin kotiin.

Näitä asioita kannattaa vaan hyvissä ajoin jo vähän suunnitella ja miettiä. Koululaisten reilu 2kk:n kesäloma on oikeasti tosi pitkä aika, jos on tottunut siihen että lapset lähes kesät talvet päiväkodissa hoidossa ja tulee sen kesäloman pituus tulee monelle yllätyksenä, kun ei sen ikäinen voi olla vielä koko kesää vaan yksin. Lisäksi vielä tietty ne muut koulun lomat. Läheskään kaikilla kun ei ole myöskään varaa laittaa lapsiaan viikkotolkuksi kalleille kesäleireille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.

Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä. 

Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe  lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista. 

Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten? 

Onko nyt niin että ne todelliset pullamössöt ovat tulleet vanhemmiksi? Kaikki-heti-mulle-nyt-sukupolvi. Se joka kuvaa omaa takapuoltaan jatkuvasti instaan. Todella itsekästä porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.

Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä. 

Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe  lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista. 

Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten? 

Meillä miehen sisarukset juuri tuollaisia. Mummo höösää ja passaa jatkuvasti aikuisia lapsia, ja kun yli 30-vuotiaat aikuiset lapset eivät jaksa hoitaa omia lapsiaan (kaikki tuntuu olevan aina ylivoimaista), niin mummo kyllä aina hoitaa. Vaikuttaa siltä, että näiltä aikuisilta lapsilta ei ole koskaan vaadittu mitään. Onkohan yleisempikin ongelma tällä ikäpolvella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.

Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä. 

Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe  lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista. 

Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten? 

Onko nyt niin että ne todelliset pullamössöt ovat tulleet vanhemmiksi? Kaikki-heti-mulle-nyt-sukupolvi. Se joka kuvaa omaa takapuoltaan jatkuvasti instaan. Todella itsekästä porukkaa.

Onko tämä joku sukupolvijuttu? Miksi nykyään on hyväksyttävää vaan sanoa, että ei, en jaksa hoitaa omia lapsiani?

Jep. Ja tullaan likaisina ilman juomapulloa, aurinkorasvaa, vaihtovaatteita, kenkiä ja odotetaan että yhteiskunta huolehtii joten ite ei tartte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.

Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä. 

Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe  lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista. 

Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten? 

Minä pidin esikoiseni kotona kun oli vauva, koska "tottakai hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona". No en ollut hyvä äiti. Harvaa asiaa kadun, mutta se on yksi etten hakenut apua silloin kun sille todella olisi ollut tarvetta. En vaan jaksanut siinä totaalisen uupumuksen tilassa alkaa etsimään sitä. Lasten isä oli tosi paljon poissa töitten takia, se tuli vähän yllätyksenä, ei ollut tiennyt miten paljon reissaamista tulisi olemaan kun tiettyyn työtehtävään lupautui. Vauva nukkui todella huonosti ja heräilin pahimmillaan tunnin välein. Kolmevuotias oli pahassa uhmaiässä eikä nukkunut päiväunia. Oma fyysinenkin terveys meinasi pettää, sairastelin jatkuvasti. Olin aivan p*ska äiti sille kolmevuotiaalle, väsyneenä hermot petti liian monta kertaa enkä todellakaan jaksanut aina keksiä mitään fiksua virikettä vaan turvauduin ryhmä hauhun ja torkuin vieressä. Toki oli niitä hyviäkin hetkiä ja mammakerhoissa ja neuvoloissa näyttelin reipasta.

Eivät kaikki vauvat heräile tunnin välein. Osa nukkuu täydet yöt jo lähes synnäriltä. Tiedän myös äitejä, jotka kehuskelee ihan sillä kuinka helppoa heillä on olla vain vauvan kanssa samalla kun esikoinen pitkiä päiviä hoidossa. Ja tosiaan sitten ihmetellään kun esikoinen kiukuttelee niin paljon. Mitäköhän traumoja tuollaisesta voi pahimmillaan jäädä sille esikoiselle? Miksi lapsen äiti ei ymmärrä omaa lastaan, sen käytöstä ja tarpeita tuon paremmin? Onko kyse jostain yksinkertaisuudesta vai mistä?

Vierailija kirjoitti:

Jep. Ja tullaan likaisina ilman juomapulloa, aurinkorasvaa, vaihtovaatteita, kenkiä ja odotetaan että yhteiskunta huolehtii joten ite ei tartte.

Juuri näin! Joka vuosi samat jutut. Ai pitääkö olla aurinkorasva, hellehattu mitälie Jännä kun osa vanhemmista tuo nämä asiat ihan itsestäänselvyytenä pyytämättäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle lapselleni sattui kerran ryhmä, josta haettiin lapset hyvin aikaisin pois. Se harmitti ihan hirveästi, kun usein lapsi oli viimeinen, vaikka ihan täysillä ajoin töistä heti neljältä lasta hakemaan. Sitten vielä ryhmän opettaja alkoi ehdottelemaan, että joinakin päivinä olisi ihan hyvä hakea lapsi aikaisemmin pois. Yhtenä iltapäivänä otin sitten ihan töistä vapaata, että sain haettua lapsen aikaisemmin. Tämä ei tietenkään vastaa ketjun tapauksia ja olen sitä mieltä, että lapsille kuuluu myös kunnon kesäloma, mutta tuon vain esille sitä näkökulmaa, että aina ei ihan ole perheiden tilanteet ja realiteetit, kun ei ole työelämänkään realiteetit mukana siinä, kun päiväkodeissa mietitään lasten hoitoaikoja. Mikä näillä perheillä on sitten syynä. Ovat ilmeisen syrjäytyneitä. Heille talvi- ja kesä on ihan sama, lapsi viedään hoitoon ja itse lepäillään. Heille on ehkä liian iso askel pitää lapsi yhtäkkiä kuukauden tai ylikin yhtämittaisesti kotona, kun ovat tottuneet keskittymään vain itseensä. Hirveää sanoa, mutta eräänlaista lastensuojelua tuokin on. Lastensuojelu voi olla jo mukana näissä kuvioissa ja asia on arvioitu yhdessä. Päiväkodissa lapsi saa säännöllisen ruuan, lepoa, ulkoilua ja muuta toimintaa sekä aikuisten huomiota, varsinkin kesäisin, kun lapsia on vähän. Ties mikä olisi tilanne pitkillä lomilla kotona. Se voisi olla katastrofaalinen lapsen kannalta. Toisessa ketjussa yksi selitti, miten ei tee esimerkiksi kesäsin lapsille ollenkaan ruokaa. Kaikkea voi olla. Ehkä on arvioitu, että varhaiskasvatuksen tuella, nämä lapset ja perheet selviävät ilman sijoitusta. Eri asia on nuo retkeilijät ja huvipuistossa kävijät. Uskon, että näitäkin on. Ihan törkeää.

Kyllä myös lapsella tulisi olla lomaa päiväkodista ja oikeus viettää aikaa perheensä kanssa. Jos ei perheessä ole vanhempia, jotka kykenevät lomailemaan lapsensa kanssa, niin onko sellainen koti lapselle hyvä paikka laisinkaan? Mielestäni on aika nurinkurista, että lastensuojelussa suojellaan pääasiassa vanhempia ja heidän jaksamistaan, eikä ajatella, sitä, että päiväkodissa olo on lapselle kuin työtä.

Kyllä, olisiko syytä tutkia näiden perheiden tilanteet vähän paremmin?

Ne tilanteet nimenomaan on tutkittu ja katsottu tukitoimena päivähoidon olevan paras. 

Ei tasan ole kaikkien perheiden tilanteita tutkittu. Oletko kuullut subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta? Lasta saa pitää hoidossa vaikka 10 tuntia päivässä kesät talvet, jos vanhempi ajattelee että näin mukavampi hänelle. Lapsella ei ole edes oikeutta lomaan.

Onko tosiaan niin että kuka tahansa voi pitää lasta hoidossa ympäri vuoden ilman mitään lomia?

Vierailija kirjoitti:

Jep. Ja tullaan likaisina ilman juomapulloa, aurinkorasvaa, vaihtovaatteita, kenkiä ja odotetaan että yhteiskunta huolehtii joten ite ei tartte.

Eikö näiltä vanhemmilta voida vaan ottaa lapsia pois? Oikeasti. Surettaa niiden pienten puolesta, joista huomaa että omat vanhemmat eivät rakasta.

Viekää tai älkää viekö, mulle ihan sama. Tänään alkaa loma 🌞. Terkkuja kaikille pk:n työntekijöille ja tsemppiä heinäkuun helteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Me ei pystytä tarjoamaan kotona lapselle samanlaisia elämyksiä ja kavereita kuin päiväkodissa. 

ja silti oli pakko lisääntyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei pystytä tarjoamaan kotona lapselle samanlaisia elämyksiä ja kavereita kuin päiväkodissa. 

Elämyksiä? Mitä ihmettä? Aika surkeaa.

Elämyksiä totisesti jahka päivystys käynnistyy. Pienen on ihanaa tulla hoitoon kun vastassa on vieraita ihmisiä ja isot ryhmät. Sellaista toimintaakaan ei ole kun toimintavuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle lapselleni sattui kerran ryhmä, josta haettiin lapset hyvin aikaisin pois. Se harmitti ihan hirveästi, kun usein lapsi oli viimeinen, vaikka ihan täysillä ajoin töistä heti neljältä lasta hakemaan. Sitten vielä ryhmän opettaja alkoi ehdottelemaan, että joinakin päivinä olisi ihan hyvä hakea lapsi aikaisemmin pois. Yhtenä iltapäivänä otin sitten ihan töistä vapaata, että sain haettua lapsen aikaisemmin. Tämä ei tietenkään vastaa ketjun tapauksia ja olen sitä mieltä, että lapsille kuuluu myös kunnon kesäloma, mutta tuon vain esille sitä näkökulmaa, että aina ei ihan ole perheiden tilanteet ja realiteetit, kun ei ole työelämänkään realiteetit mukana siinä, kun päiväkodeissa mietitään lasten hoitoaikoja. Mikä näillä perheillä on sitten syynä. Ovat ilmeisen syrjäytyneitä. Heille talvi- ja kesä on ihan sama, lapsi viedään hoitoon ja itse lepäillään. Heille on ehkä liian iso askel pitää lapsi yhtäkkiä kuukauden tai ylikin yhtämittaisesti kotona, kun ovat tottuneet keskittymään vain itseensä. Hirveää sanoa, mutta eräänlaista lastensuojelua tuokin on. Lastensuojelu voi olla jo mukana näissä kuvioissa ja asia on arvioitu yhdessä. Päiväkodissa lapsi saa säännöllisen ruuan, lepoa, ulkoilua ja muuta toimintaa sekä aikuisten huomiota, varsinkin kesäisin, kun lapsia on vähän. Ties mikä olisi tilanne pitkillä lomilla kotona. Se voisi olla katastrofaalinen lapsen kannalta. Toisessa ketjussa yksi selitti, miten ei tee esimerkiksi kesäsin lapsille ollenkaan ruokaa. Kaikkea voi olla. Ehkä on arvioitu, että varhaiskasvatuksen tuella, nämä lapset ja perheet selviävät ilman sijoitusta. Eri asia on nuo retkeilijät ja huvipuistossa kävijät. Uskon, että näitäkin on. Ihan törkeää.

Kyllä myös lapsella tulisi olla lomaa päiväkodista ja oikeus viettää aikaa perheensä kanssa. Jos ei perheessä ole vanhempia, jotka kykenevät lomailemaan lapsensa kanssa, niin onko sellainen koti lapselle hyvä paikka laisinkaan? Mielestäni on aika nurinkurista, että lastensuojelussa suojellaan pääasiassa vanhempia ja heidän jaksamistaan, eikä ajatella, sitä, että päiväkodissa olo on lapselle kuin työtä.

Kyllä, olisiko syytä tutkia näiden perheiden tilanteet vähän paremmin?

Ne tilanteet nimenomaan on tutkittu ja katsottu tukitoimena päivähoidon olevan paras. 

Ei tasan ole kaikkien perheiden tilanteita tutkittu. Oletko kuullut subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta? Lasta saa pitää hoidossa vaikka 10 tuntia päivässä kesät talvet, jos vanhempi ajattelee että näin mukavampi hänelle. Lapsella ei ole edes oikeutta lomaan.

Onko tosiaan niin että kuka tahansa voi pitää lasta hoidossa ympäri vuoden ilman mitään lomia?

Käytännössä kyllä. On heitä jotka ovat suunnilleen aina.

Vierailija kirjoitti:

Me ei pystytä tarjoamaan kotona lapselle samanlaisia elämyksiä ja kavereita kuin päiväkodissa. 

Siis ette voi leikkiä lapsen kanssa ulkona ja sisällä, mennä metsäretkelle tai leikkipuistoon, osallistua tapahtumiin tai käydä kerhossa leikkimässä muiden lasten kanssa? Syystä että..? Ne ovat tasan samoja elämyksiä mitä päiväkoti tarjoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä lastenkoti olisi hyvä laitos tällaisille, joiden kanssa vanhemmat eivät millään jaksa olla? Siellä saattaisi saada rakkautta työntekijöiltä eikä kukaan näyttäisi väsynyttä naamaa lapselle tai tuijottaisi pelkästään puhelimeen.

Tai sijaiskoti? Laitos on aika kurja ympäristö pienelle lapselle… Kukaan hoitotäti ei ikinä korvaa vanhemman antamaa aikaa.

Kymmenet hoitotädit korvasivat ainakin minulle aikanaan juoppojen vanhempieni välinpitämättömyyden.

M44

On kyllä mielikuvituksen puutetta jos ei lapsen kanssa muka keksi mitään tekemistä päivisin. Lapsi nauttii lähes mistä tahansa puuhastelusta vanhemman kanssa, oli se pihahommaa tai leipomista, lukemista, mitä vain.

[keilijät ja huvipuistossa kävijät. Uskon, että näitäkin on. Ihan törkeää.[/quote]Ky

Ei tasan ole kaikkien perheiden tilanteita tutkittu. Oletko kuullut subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta? Lasta saa pitää hoidossa vaikka 10 tuntia päivässä kesät talvet, jos vanhempi ajattelee että näin mukavampi hänelle. Lapsella ei ole edes oikeutta lomaan.[/quote]

Ainakin jokin aikaa sitten oli että lapselle kuului loma, sitä aina sanottiin vanhempainilloissa ja muutenkin.

Toki jos just sai työpaikan kesää vasten, eri juttu.