Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Niin ne vaan on ne pari virikelasta hoidossa vielä juhannusviikolla ja juhannuksen jälkeenkin!
21.06.2021 |
Ja tietenkin täydet päivät. Toisessa perheessä toinen vanhempi lomalla ja toisessa molemmat!
Kommentit (1048)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaupunki irtisanoo päivähoito paikan, jos on poissa/lomalla yli 2kk.
Sen takia nytkin lapsi päivähoidossa juhannukseen, koska loma alkaa juhannuksen jälkeen ja jatkuu elokuun puoleenväliin. Vaikka siis itse olenkin jo lomalla. Tulisi lapselle muuten liian pitkä loma.
Onkohan näin? Siinä tapauksessa voi lapsi jäädä hoitopaikkatakuulle tai vaikka lomailla epävirallisesti sen 2 kk ja käydä siinä välissä vaikka yhden päivän hoidossa.
Kyllä kai paikan voi pitää jos siitå maksaa. Mutta kun tämäkin tuntuu olevan ajatusmalli, että koska maksetaan niin sitten tuodaan lapsi hoitoon vaikka lomallakin!
Joo tämä on todella erikoista. Väkisin herätään itse lomalla aikaisin aamulla ja revitään myös lapsi väkisin ylös sängystä. Nytkin on ihan keskikesä oikeasti ja vaikka mitä voisi itse sen lapsen kanssa touhuta. Aloittaa vaikka siitä, että nukutaan ensin rauhassa pitkään ja sitten koko perhe söisi rauhassa yhdessä aamupalaa, kun ei koko vuonna lapsi ole voinut aamupalaa kotona syödä, vaikka toinen vanhempi olisi kotona. Mutta ei, kun kerta maksetaan hoidosta, niin lapsi tuodaan väkisin itkuisena aamupalalle klo8. Sillä tavalla säästetään lapsen hyvinvoinnista. Todella vinksahtanutta ja sairasta suoraan sanottuna. Meillä hoitomaksu-laskussa lukee vielä se, että hoidon todelliset kulut ovat paljon maksettua suuremmat. Se on tosi pieni summa mitä Suomessa joutuu päivähoidosta maksamaan.
Jos olisin vaikka opettaja ja oikeasti pitkä kesäloma ja tuommoinen tilanne että päivähoidosta pitää maksaa oli siellä tai ei, niin takuulla pitäisin lapset hoidossa osan siitä. Vaikka kaksi viikkoa, ja lapsille jäisi silti 8 viikkoa lomaa. Eihän sitä itse lomalla ollessa olisi pakko viedä lapsia heti kahdeksaksi hoitoon, tosin meidän lapset herää muutenkin seitsemän maissa eli sama kai se olisi, voisi sitten vaikka hakea aikaisemmin.
Tosin meidän kunta ilmoitti että lapsen koko loma-aika on maksuton jos on yhtäjaksoisesti vähintään 6vk ja kokonainen kalenterikuukausi, joten kannattaa tietenkin pitää mahdollisimman pitkä loma. Eikä tuolla hoidossa näytä montaa lasta olevankaan. Vaikka se maksu on vain pieni osa todellisista kustannuksista, se on silti useampia satasia kuussa, ei mikään pikkuraha.
Nyt kun maksuja laskettiin, niin eihän niiltä edes peritä maksua, jotka ovat itse kotona ja pitävät lapsensa päiväkodissa loma-aikoinakin. Ilmaiseksi hoidattavat lapsen kunnalla, kun päikyssä saa kolme ateriaakin.
Miten niin? Äitiys- ja vanhempainvapaalla tienaa ansiosidonnaista päivärahaa ja puoliso on töissä. Täydet maksut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle lapselleni sattui kerran ryhmä, josta haettiin lapset hyvin aikaisin pois. Se harmitti ihan hirveästi, kun usein lapsi oli viimeinen, vaikka ihan täysillä ajoin töistä heti neljältä lasta hakemaan. Sitten vielä ryhmän opettaja alkoi ehdottelemaan, että joinakin päivinä olisi ihan hyvä hakea lapsi aikaisemmin pois. Yhtenä iltapäivänä otin sitten ihan töistä vapaata, että sain haettua lapsen aikaisemmin. Tämä ei tietenkään vastaa ketjun tapauksia ja olen sitä mieltä, että lapsille kuuluu myös kunnon kesäloma, mutta tuon vain esille sitä näkökulmaa, että aina ei ihan ole perheiden tilanteet ja realiteetit, kun ei ole työelämänkään realiteetit mukana siinä, kun päiväkodeissa mietitään lasten hoitoaikoja. Mikä näillä perheillä on sitten syynä. Ovat ilmeisen syrjäytyneitä. Heille talvi- ja kesä on ihan sama, lapsi viedään hoitoon ja itse lepäillään. Heille on ehkä liian iso askel pitää lapsi yhtäkkiä kuukauden tai ylikin yhtämittaisesti kotona, kun ovat tottuneet keskittymään vain itseensä. Hirveää sanoa, mutta eräänlaista lastensuojelua tuokin on. Lastensuojelu voi olla jo mukana näissä kuvioissa ja asia on arvioitu yhdessä. Päiväkodissa lapsi saa säännöllisen ruuan, lepoa, ulkoilua ja muuta toimintaa sekä aikuisten huomiota, varsinkin kesäisin, kun lapsia on vähän. Ties mikä olisi tilanne pitkillä lomilla kotona. Se voisi olla katastrofaalinen lapsen kannalta. Toisessa ketjussa yksi selitti, miten ei tee esimerkiksi kesäsin lapsille ollenkaan ruokaa. Kaikkea voi olla. Ehkä on arvioitu, että varhaiskasvatuksen tuella, nämä lapset ja perheet selviävät ilman sijoitusta. Eri asia on nuo retkeilijät ja huvipuistossa kävijät. Uskon, että näitäkin on. Ihan törkeää.
Kyllä myös lapsella tulisi olla lomaa päiväkodista ja oikeus viettää aikaa perheensä kanssa. Jos ei perheessä ole vanhempia, jotka kykenevät lomailemaan lapsensa kanssa, niin onko sellainen koti lapselle hyvä paikka laisinkaan? Mielestäni on aika nurinkurista, että lastensuojelussa suojellaan pääasiassa vanhempia ja heidän jaksamistaan, eikä ajatella, sitä, että päiväkodissa olo on lapselle kuin työtä.
Kyllä, olisiko syytä tutkia näiden perheiden tilanteet vähän paremmin?
Ne tilanteet nimenomaan on tutkittu ja katsottu tukitoimena päivähoidon olevan paras.
Tukitoimena paras kenelle? Kunnalle - ehdottomasti. Vanhemmalle - tuki riittää ehkä niukin naukin. Lapselle - ai niin, unohtui vissiin lapsen näkökulmasta ajatella? Lastensuojelun työntekijöillä ei taida olla haisuakaan siitä, minkälaista päiväkotiarki lapsille oikein on, kun sitä pidetään autuaaksi tekevänä ratkaisuna kaikkiin ongelmiin. Varsinkin kun puhutaan lapsista, joiden kotona ei ole asiat kunnossa, ei varmasti ole lasten etu olla ympäristössä, jossa vedetään laittomilla resursseilla päivästä toiseen, eikä tänään tiedetä, ketä huomenna on lapsen ryhmässä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle lapselleni sattui kerran ryhmä, josta haettiin lapset hyvin aikaisin pois. Se harmitti ihan hirveästi, kun usein lapsi oli viimeinen, vaikka ihan täysillä ajoin töistä heti neljältä lasta hakemaan. Sitten vielä ryhmän opettaja alkoi ehdottelemaan, että joinakin päivinä olisi ihan hyvä hakea lapsi aikaisemmin pois. Yhtenä iltapäivänä otin sitten ihan töistä vapaata, että sain haettua lapsen aikaisemmin. Tämä ei tietenkään vastaa ketjun tapauksia ja olen sitä mieltä, että lapsille kuuluu myös kunnon kesäloma, mutta tuon vain esille sitä näkökulmaa, että aina ei ihan ole perheiden tilanteet ja realiteetit, kun ei ole työelämänkään realiteetit mukana siinä, kun päiväkodeissa mietitään lasten hoitoaikoja. Mikä näillä perheillä on sitten syynä. Ovat ilmeisen syrjäytyneitä. Heille talvi- ja kesä on ihan sama, lapsi viedään hoitoon ja itse lepäillään. Heille on ehkä liian iso askel pitää lapsi yhtäkkiä kuukauden tai ylikin yhtämittaisesti kotona, kun ovat tottuneet keskittymään vain itseensä. Hirveää sanoa, mutta eräänlaista lastensuojelua tuokin on. Lastensuojelu voi olla jo mukana näissä kuvioissa ja asia on arvioitu yhdessä. Päiväkodissa lapsi saa säännöllisen ruuan, lepoa, ulkoilua ja muuta toimintaa sekä aikuisten huomiota, varsinkin kesäisin, kun lapsia on vähän. Ties mikä olisi tilanne pitkillä lomilla kotona. Se voisi olla katastrofaalinen lapsen kannalta. Toisessa ketjussa yksi selitti, miten ei tee esimerkiksi kesäsin lapsille ollenkaan ruokaa. Kaikkea voi olla. Ehkä on arvioitu, että varhaiskasvatuksen tuella, nämä lapset ja perheet selviävät ilman sijoitusta. Eri asia on nuo retkeilijät ja huvipuistossa kävijät. Uskon, että näitäkin on. Ihan törkeää.
Kyllä myös lapsella tulisi olla lomaa päiväkodista ja oikeus viettää aikaa perheensä kanssa. Jos ei perheessä ole vanhempia, jotka kykenevät lomailemaan lapsensa kanssa, niin onko sellainen koti lapselle hyvä paikka laisinkaan? Mielestäni on aika nurinkurista, että lastensuojelussa suojellaan pääasiassa vanhempia ja heidän jaksamistaan, eikä ajatella, sitä, että päiväkodissa olo on lapselle kuin työtä.
Kyllä, olisiko syytä tutkia näiden perheiden tilanteet vähän paremmin?
Ne tilanteet nimenomaan on tutkittu ja katsottu tukitoimena päivähoidon olevan paras.
Tukitoimena paras kenelle? Kunnalle - ehdottomasti. Vanhemmalle - tuki riittää ehkä niukin naukin. Lapselle - ai niin, unohtui vissiin lapsen näkökulmasta ajatella? Lastensuojelun työntekijöillä ei taida olla haisuakaan siitä, minkälaista päiväkotiarki lapsille oikein on, kun sitä pidetään autuaaksi tekevänä ratkaisuna kaikkiin ongelmiin. Varsinkin kun puhutaan lapsista, joiden kotona ei ole asiat kunnossa, ei varmasti ole lasten etu olla ympäristössä, jossa vedetään laittomilla resursseilla päivästä toiseen, eikä tänään tiedetä, ketä huomenna on lapsen ryhmässä töissä.
Vaikutat siltä, että et ihan tavoita, millaisissa olosuhteissa ja monissa vaikeuksissa jotkut perheet tänä päivänä elävät. Ulos tynnyristä.
Vierailija kirjoitti:
Me ei pystytä tarjoamaan kotona lapselle samanlaisia elämyksiä ja kavereita kuin päiväkodissa.
Harva pystyy eikä kukaan yksin tai kahdestaan, mutta joskus vaan vanhempienkin täytyy olla omia lapsiaan varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei pystytä tarjoamaan kotona lapselle samanlaisia elämyksiä ja kavereita kuin päiväkodissa.
Harva pystyy eikä kukaan yksin tai kahdestaan, mutta joskus vaan vanhempienkin täytyy olla omia lapsiaan varten.
Vanhempi ei voi korvata toista lasta eikä lapsiryhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarja 52 v. kirjoitti:
En ymmärrä, miksi veronmaksajien pitää maksaa siitä, että jotkut laiskat vanhemmat saavat lomaa omista lapsistaan.
Mielestäni kaikki loma-ajat pitäisi maksaa lapsen hoitomaksut itse.
Päivähoito on sitä varten, että vanhemmat pääsevät töihin, ei sitä varten, että vanhempia laiskottaa.Miksi sitten päivähoidon piiriin halutaan kaikki? Viittaan 5-vuotiaiden kokeiluihin ns. oppivelvollisuuden laskusta jo 5-vuotiaisiin? Ulkomaillahan ns. koulu saattaa alkaa jo 4-vuotiaana, vaikka äidit kotiäiteinä. Ootteko oikeasti sitä mieltä, että on yhteiskunnan kannalta hyvä, että kasvatus on vain oman äidin varassa, jos vanhemmat vaikka työttömiä (tuskin silloin niitä sivistyneimpiä ja aktiivisimpia)?
Itsehän vein lapseni päivähoitoon vielä maanantaina, vaikka olin lomalla. Yhden vanhemman perhe, minä pakkasin lomareissun tavarat, eli en olisi sinä päivänä mitään virikkeitä pystynyt järjestämään. Jos lapset olisi olleet kotona, olisin istuttanut tv:n ääreen, kunnes olen saanut pakattua. Päiväkodissa oli vesileikkejä ulkona. Kuulosti paljon paremmalta vaihtoehdolta. Nythän lapset sitten lomailee 5 viikkoa (miinus se maanantai, jolloin vein lapset hoitoon) ja tulee olemaan paljon elämyksiä lomalla.
Enemmän ihmettelen, miten toisten asioista löytyy aina sanottavaa. Maksan muuten täyden hinnan päivähoidosta. Toki se on julkivaroin tuettua täyshintaisenakin, mutta ilmaista se ei ole kuin köyhille.
Niin. On se jännä ettei lasta voi viedä aamupäivästä uimaan, tehdä ruokaa ja pakata sitten kun lapsi ehkä lepäilee, ja jatkaa hommaa illalla. Niin lapsia ainakin 20 vuotta sitten hoidettiin, eikä oletettu että päivähoito on joku yhteiskunnan ylläpitämä huvipuisto.
En ole alkuperäinen, mutta omat lapset ei todellakaan lepäile päivän aikana. Kaikki lapset ei ole niin rauhallisia, että samaan aikaan saisit tehtyä mitään keskittymistä vaativaa. Pakkaamisen lisäksi pitää todennäköisesti tehdä myös ne kotityöt ja luonnollisesti yksinhuoltaja tarvitsee joskus omaakin aikaa, ettei pää leviä.
Tätäkin taitoa voisi lasten kanssa harjoitella sen sijaan, että heitä viihdytetään ja virikkeellistetään koko ajan... Kumma juttu, että päiväkodissa saadaan 21 lapsen ryhmän lepäämään kerralla, mutta kotona ei parin lapsen kanssa onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle lapselleni sattui kerran ryhmä, josta haettiin lapset hyvin aikaisin pois. Se harmitti ihan hirveästi, kun usein lapsi oli viimeinen, vaikka ihan täysillä ajoin töistä heti neljältä lasta hakemaan. Sitten vielä ryhmän opettaja alkoi ehdottelemaan, että joinakin päivinä olisi ihan hyvä hakea lapsi aikaisemmin pois. Yhtenä iltapäivänä otin sitten ihan töistä vapaata, että sain haettua lapsen aikaisemmin. Tämä ei tietenkään vastaa ketjun tapauksia ja olen sitä mieltä, että lapsille kuuluu myös kunnon kesäloma, mutta tuon vain esille sitä näkökulmaa, että aina ei ihan ole perheiden tilanteet ja realiteetit, kun ei ole työelämänkään realiteetit mukana siinä, kun päiväkodeissa mietitään lasten hoitoaikoja. Mikä näillä perheillä on sitten syynä. Ovat ilmeisen syrjäytyneitä. Heille talvi- ja kesä on ihan sama, lapsi viedään hoitoon ja itse lepäillään. Heille on ehkä liian iso askel pitää lapsi yhtäkkiä kuukauden tai ylikin yhtämittaisesti kotona, kun ovat tottuneet keskittymään vain itseensä. Hirveää sanoa, mutta eräänlaista lastensuojelua tuokin on. Lastensuojelu voi olla jo mukana näissä kuvioissa ja asia on arvioitu yhdessä. Päiväkodissa lapsi saa säännöllisen ruuan, lepoa, ulkoilua ja muuta toimintaa sekä aikuisten huomiota, varsinkin kesäisin, kun lapsia on vähän. Ties mikä olisi tilanne pitkillä lomilla kotona. Se voisi olla katastrofaalinen lapsen kannalta. Toisessa ketjussa yksi selitti, miten ei tee esimerkiksi kesäsin lapsille ollenkaan ruokaa. Kaikkea voi olla. Ehkä on arvioitu, että varhaiskasvatuksen tuella, nämä lapset ja perheet selviävät ilman sijoitusta. Eri asia on nuo retkeilijät ja huvipuistossa kävijät. Uskon, että näitäkin on. Ihan törkeää.
Kyllä myös lapsella tulisi olla lomaa päiväkodista ja oikeus viettää aikaa perheensä kanssa. Jos ei perheessä ole vanhempia, jotka kykenevät lomailemaan lapsensa kanssa, niin onko sellainen koti lapselle hyvä paikka laisinkaan? Mielestäni on aika nurinkurista, että lastensuojelussa suojellaan pääasiassa vanhempia ja heidän jaksamistaan, eikä ajatella, sitä, että päiväkodissa olo on lapselle kuin työtä.
Kyllä, olisiko syytä tutkia näiden perheiden tilanteet vähän paremmin?
Ne tilanteet nimenomaan on tutkittu ja katsottu tukitoimena päivähoidon olevan paras.
Ei tasan ole kaikkien perheiden tilanteita tutkittu. Oletko kuullut subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta? Lasta saa pitää hoidossa vaikka 10 tuntia päivässä kesät talvet, jos vanhempi ajattelee että näin mukavampi hänelle. Lapsella ei ole edes oikeutta lomaan.
Onko tosiaan niin että kuka tahansa voi pitää lasta hoidossa ympäri vuoden ilman mitään lomia?
Kyllä. On esim. vanhempia, jotka opiskelevat kesät talvet vuodesta toiseen, aina on joku harjottelujakso loma-aikaan. Ei näistä vanhemmista ikinä silti mitään lääkäreitä tule, vaikka osa väittää opiskelevansa 365 päivää vuodessa koko sen kuusi vuotta, kun lapsi on päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.
Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä.
Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista.
Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten?
Minä pidin esikoiseni kotona kun oli vauva, koska "tottakai hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona". No en ollut hyvä äiti. Harvaa asiaa kadun, mutta se on yksi etten hakenut apua silloin kun sille todella olisi ollut tarvetta. En vaan jaksanut siinä totaalisen uupumuksen tilassa alkaa etsimään sitä. Lasten isä oli tosi paljon poissa töitten takia, se tuli vähän yllätyksenä, ei ollut tiennyt miten paljon reissaamista tulisi olemaan kun tiettyyn työtehtävään lupautui. Vauva nukkui todella huonosti ja heräilin pahimmillaan tunnin välein. Kolmevuotias oli pahassa uhmaiässä eikä nukkunut päiväunia. Oma fyysinenkin terveys meinasi pettää, sairastelin jatkuvasti. Olin aivan p*ska äiti sille kolmevuotiaalle, väsyneenä hermot petti liian monta kertaa enkä todellakaan jaksanut aina keksiä mitään fiksua virikettä vaan turvauduin ryhmä hauhun ja torkuin vieressä. Toki oli niitä hyviäkin hetkiä ja mammakerhoissa ja neuvoloissa näyttelin reipasta.
Eivät kaikki vauvat heräile tunnin välein. Osa nukkuu täydet yöt jo lähes synnäriltä. Tiedän myös äitejä, jotka kehuskelee ihan sillä kuinka helppoa heillä on olla vain vauvan kanssa samalla kun esikoinen pitkiä päiviä hoidossa. Ja tosiaan sitten ihmetellään kun esikoinen kiukuttelee niin paljon. Mitäköhän traumoja tuollaisesta voi pahimmillaan jäädä sille esikoiselle? Miksi lapsen äiti ei ymmärrä omaa lastaan, sen käytöstä ja tarpeita tuon paremmin? Onko kyse jostain yksinkertaisuudesta vai mistä?
Mutta jotkut heräilee eikä voi ennen vauvan syntymää tietää saatko helpon vauvan vai koliikkivauvan joka huutaa kaiken aikaa. Kyllä, on niitä äitejä jotka nauttii helposta elämästä sen esikoisen kustannuksella, mutta on myös iso joukko niitä äitejä jotka selviää hammasta purren uupumuksen partaalla, koska äidin vaan kuuluu jaksaa mitä vain, ja ihmiset joukolla paheksuu jos ei jaksakaan. On myös niitä joilla uupumus menee yli ja eivät enää oikeasti jaksa. Minkälaisia traumoja se aiheuttaa sille esikoiselle, jos jää täysin laimimlyödyksi kotona kun äiti ei jaksa?
Missä se toinen vanhempi?
Mulla ei ole kuin yksi lapsi, mutta hänen varhaislapsuus oltiin kumppanin työn vuoksi valtaosin kahdestaan. Kävin töissä 11 kk iästä alkaen ja töiden jälkeen, viikonloput ja lomat vietin lapsen kanssa kahden ja mahdollisuuksien mukaan kolmestaan koko perheen kesken. Asuimme kaukana perheestä ja suvusta, joten hoitoapua ei lähellä ollut. Mitä se äidin oma aika olisi sitten pitänyt olla? Mies mahdollisti urheiluharrastuksen ollessaan kotona, muuten nipistin työpäivän lopusta hetken ja kävin juoksemassa, tai sitten lenkkeilin lapsi rattaissa /pulkassa.
Minusta tuntuu, että ongelma jaksamisen kanssa on nyt jossain muualla kuin siinä oman lapsensa hoivaamisessa. Omakin oli vauvana itkuinen refluksin vuoksi ja on kärsinyt nukahtamisvaikeuksista koko ikänsä. So? Kuuluu ihan tavalliseen perhe-elämään. Täytyyhän tällaiseen olla valmistautunut jo lasta suunnitellessa ja miettiä riittääkö omat henkiset voimavarat vanhemmuuteen tai onko siihen oikeasti, aidosti edes mielenkiintoa. Poikkeustilanteissa, esim sairaudessa tai onnettomuuksissa pitäisi kyllä olla joustavammin apua saatavilla, se on totta.
Et hahmota että on eri asia jos lapsia on yksi kuin että jos lapsia on useampi.
Musta tuntuu että ongelma on nyt sun päässäsi😂
Eihän niitä lapsia kannata tehdäkään yhtä enempää, jos ei jaksa hoitaa kuin yhden kerrallaan. Siitähän tässä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarja 52 v. kirjoitti:
En ymmärrä, miksi veronmaksajien pitää maksaa siitä, että jotkut laiskat vanhemmat saavat lomaa omista lapsistaan.
Mielestäni kaikki loma-ajat pitäisi maksaa lapsen hoitomaksut itse.
Päivähoito on sitä varten, että vanhemmat pääsevät töihin, ei sitä varten, että vanhempia laiskottaa.Miksi sitten päivähoidon piiriin halutaan kaikki? Viittaan 5-vuotiaiden kokeiluihin ns. oppivelvollisuuden laskusta jo 5-vuotiaisiin? Ulkomaillahan ns. koulu saattaa alkaa jo 4-vuotiaana, vaikka äidit kotiäiteinä. Ootteko oikeasti sitä mieltä, että on yhteiskunnan kannalta hyvä, että kasvatus on vain oman äidin varassa, jos vanhemmat vaikka työttömiä (tuskin silloin niitä sivistyneimpiä ja aktiivisimpia)?
Itsehän vein lapseni päivähoitoon vielä maanantaina, vaikka olin lomalla. Yhden vanhemman perhe, minä pakkasin lomareissun tavarat, eli en olisi sinä päivänä mitään virikkeitä pystynyt järjestämään. Jos lapset olisi olleet kotona, olisin istuttanut tv:n ääreen, kunnes olen saanut pakattua. Päiväkodissa oli vesileikkejä ulkona. Kuulosti paljon paremmalta vaihtoehdolta. Nythän lapset sitten lomailee 5 viikkoa (miinus se maanantai, jolloin vein lapset hoitoon) ja tulee olemaan paljon elämyksiä lomalla.
Enemmän ihmettelen, miten toisten asioista löytyy aina sanottavaa. Maksan muuten täyden hinnan päivähoidosta. Toki se on julkivaroin tuettua täyshintaisenakin, mutta ilmaista se ei ole kuin köyhille.
Niin. On se jännä ettei lasta voi viedä aamupäivästä uimaan, tehdä ruokaa ja pakata sitten kun lapsi ehkä lepäilee, ja jatkaa hommaa illalla. Niin lapsia ainakin 20 vuotta sitten hoidettiin, eikä oletettu että päivähoito on joku yhteiskunnan ylläpitämä huvipuisto.
En ole alkuperäinen, mutta omat lapset ei todellakaan lepäile päivän aikana. Kaikki lapset ei ole niin rauhallisia, että samaan aikaan saisit tehtyä mitään keskittymistä vaativaa. Pakkaamisen lisäksi pitää todennäköisesti tehdä myös ne kotityöt ja luonnollisesti yksinhuoltaja tarvitsee joskus omaakin aikaa, ettei pää leviä.
Tätäkin taitoa voisi lasten kanssa harjoitella sen sijaan, että heitä viihdytetään ja virikkeellistetään koko ajan... Kumma juttu, että päiväkodissa saadaan 21 lapsen ryhmän lepäämään kerralla, mutta kotona ei parin lapsen kanssa onnistu.
Mun esikoinen lakkasi nukkumasta päikkäreitä kaksivuotiaana eikä hänen kanssaan kyennyt tekemään mitään kotitöitä.
Kuopus taas oli kanssani mm tomografiassa kolmevuotiaana. Istui nelituntisen oopperan jne.
Lapset on luonteeltaan erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan ihmeellinen keskustelu. Meillä ei koskaan pidetty kesällä lomaa viikkoa kauempaa. Eikä oltaisi haluttukkaan. Lomat pidettiin pätkissä, koska haluttiin aina reissata lomilla. Kesällä viikko, vuokrattiin mökki, syksyllä viikko, lyhyt kaupunkiloma ja loput kotona. Joulun aikaan pari viikkoa, yleensä jenkeissä tai aasiassa ja keväällä viikko lasketellen. Ollaan ihan hirveitä vanhempia.
Meillä on sama systeemi. Ja mikä vielä kamalampaa päiväkodin mielestä: minä olen opettaja! Minunhan pitäisi olla koko kesä lomalla. No kun en ole, vaan auttelen vanhempien perheyrityksessä, jossa kesä on kiireisintä sesonkiaikaa, enkä todellakaan tuo taaperoa työkoneiden sekaan pyörimään.
Tätähän ei päikyssä millään suostuta uskomaan, vähintään parin päivän välein joku tästä loma-asiasta valittaa. Lomailen heinäkuussa 1,5 viikkoa, syyslomalla viikon, talvilomalla viikon ja joulun aikaan 1,5 viikkoa. En tarvitse enempää lomia.
Minäminäminä... Oletko tullut ajatelleeksi, että taaperosi ehkä tarvitsee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei pystytä tarjoamaan kotona lapselle samanlaisia elämyksiä ja kavereita kuin päiväkodissa.
Harva pystyy eikä kukaan yksin tai kahdestaan, mutta joskus vaan vanhempienkin täytyy olla omia lapsiaan varten.
Vanhempi ei voi korvata toista lasta eikä lapsiryhmää.
Niin sanoinkin. Mutta ei se lapsiryhmäkään korvaa vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarja 52 v. kirjoitti:
En ymmärrä, miksi veronmaksajien pitää maksaa siitä, että jotkut laiskat vanhemmat saavat lomaa omista lapsistaan.
Mielestäni kaikki loma-ajat pitäisi maksaa lapsen hoitomaksut itse.
Päivähoito on sitä varten, että vanhemmat pääsevät töihin, ei sitä varten, että vanhempia laiskottaa.Miksi sitten päivähoidon piiriin halutaan kaikki? Viittaan 5-vuotiaiden kokeiluihin ns. oppivelvollisuuden laskusta jo 5-vuotiaisiin? Ulkomaillahan ns. koulu saattaa alkaa jo 4-vuotiaana, vaikka äidit kotiäiteinä. Ootteko oikeasti sitä mieltä, että on yhteiskunnan kannalta hyvä, että kasvatus on vain oman äidin varassa, jos vanhemmat vaikka työttömiä (tuskin silloin niitä sivistyneimpiä ja aktiivisimpia)?
Itsehän vein lapseni päivähoitoon vielä maanantaina, vaikka olin lomalla. Yhden vanhemman perhe, minä pakkasin lomareissun tavarat, eli en olisi sinä päivänä mitään virikkeitä pystynyt järjestämään. Jos lapset olisi olleet kotona, olisin istuttanut tv:n ääreen, kunnes olen saanut pakattua. Päiväkodissa oli vesileikkejä ulkona. Kuulosti paljon paremmalta vaihtoehdolta. Nythän lapset sitten lomailee 5 viikkoa (miinus se maanantai, jolloin vein lapset hoitoon) ja tulee olemaan paljon elämyksiä lomalla.
Enemmän ihmettelen, miten toisten asioista löytyy aina sanottavaa. Maksan muuten täyden hinnan päivähoidosta. Toki se on julkivaroin tuettua täyshintaisenakin, mutta ilmaista se ei ole kuin köyhille.
Niin. On se jännä ettei lasta voi viedä aamupäivästä uimaan, tehdä ruokaa ja pakata sitten kun lapsi ehkä lepäilee, ja jatkaa hommaa illalla. Niin lapsia ainakin 20 vuotta sitten hoidettiin, eikä oletettu että päivähoito on joku yhteiskunnan ylläpitämä huvipuisto.
En ole alkuperäinen, mutta omat lapset ei todellakaan lepäile päivän aikana. Kaikki lapset ei ole niin rauhallisia, että samaan aikaan saisit tehtyä mitään keskittymistä vaativaa. Pakkaamisen lisäksi pitää todennäköisesti tehdä myös ne kotityöt ja luonnollisesti yksinhuoltaja tarvitsee joskus omaakin aikaa, ettei pää leviä.
Tätäkin taitoa voisi lasten kanssa harjoitella sen sijaan, että heitä viihdytetään ja virikkeellistetään koko ajan... Kumma juttu, että päiväkodissa saadaan 21 lapsen ryhmän lepäämään kerralla, mutta kotona ei parin lapsen kanssa onnistu.
Mun esikoinen lakkasi nukkumasta päikkäreitä kaksivuotiaana eikä hänen kanssaan kyennyt tekemään mitään kotitöitä.
Kuopus taas oli kanssani mm tomografiassa kolmevuotiaana. Istui nelituntisen oopperan jne.
Lapset on luonteeltaan erilaisia.
Lepääminen voi tarkoittaa vain rauhoittumista, aikuinenkin tykkää yleensä ruuan päälle katsella vaikka telkkaria tai lukea kirjaa. Voi isommalle lapselle laittaa ne lastenohjelmatkin pyörimään ja touhuta sillä aikaa omiaan. Ja kyllä, voi se iso lapsi vaikka tabletillakin pelata hetken aikaa, ei se niin vaarallista ole. Koululainen voi jo pakata omat tavaransa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.
Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä.
Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista.
Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten?
Minä pidin esikoiseni kotona kun oli vauva, koska "tottakai hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona". No en ollut hyvä äiti. Harvaa asiaa kadun, mutta se on yksi etten hakenut apua silloin kun sille todella olisi ollut tarvetta. En vaan jaksanut siinä totaalisen uupumuksen tilassa alkaa etsimään sitä. Lasten isä oli tosi paljon poissa töitten takia, se tuli vähän yllätyksenä, ei ollut tiennyt miten paljon reissaamista tulisi olemaan kun tiettyyn työtehtävään lupautui. Vauva nukkui todella huonosti ja heräilin pahimmillaan tunnin välein. Kolmevuotias oli pahassa uhmaiässä eikä nukkunut päiväunia. Oma fyysinenkin terveys meinasi pettää, sairastelin jatkuvasti. Olin aivan p*ska äiti sille kolmevuotiaalle, väsyneenä hermot petti liian monta kertaa enkä todellakaan jaksanut aina keksiä mitään fiksua virikettä vaan turvauduin ryhmä hauhun ja torkuin vieressä. Toki oli niitä hyviäkin hetkiä ja mammakerhoissa ja neuvoloissa näyttelin reipasta.
Eivät kaikki vauvat heräile tunnin välein. Osa nukkuu täydet yöt jo lähes synnäriltä. Tiedän myös äitejä, jotka kehuskelee ihan sillä kuinka helppoa heillä on olla vain vauvan kanssa samalla kun esikoinen pitkiä päiviä hoidossa. Ja tosiaan sitten ihmetellään kun esikoinen kiukuttelee niin paljon. Mitäköhän traumoja tuollaisesta voi pahimmillaan jäädä sille esikoiselle? Miksi lapsen äiti ei ymmärrä omaa lastaan, sen käytöstä ja tarpeita tuon paremmin? Onko kyse jostain yksinkertaisuudesta vai mistä?
Mutta jotkut heräilee eikä voi ennen vauvan syntymää tietää saatko helpon vauvan vai koliikkivauvan joka huutaa kaiken aikaa. Kyllä, on niitä äitejä jotka nauttii helposta elämästä sen esikoisen kustannuksella, mutta on myös iso joukko niitä äitejä jotka selviää hammasta purren uupumuksen partaalla, koska äidin vaan kuuluu jaksaa mitä vain, ja ihmiset joukolla paheksuu jos ei jaksakaan. On myös niitä joilla uupumus menee yli ja eivät enää oikeasti jaksa. Minkälaisia traumoja se aiheuttaa sille esikoiselle, jos jää täysin laimimlyödyksi kotona kun äiti ei jaksa?
Missä se toinen vanhempi?
Mulla ei ole kuin yksi lapsi, mutta hänen varhaislapsuus oltiin kumppanin työn vuoksi valtaosin kahdestaan. Kävin töissä 11 kk iästä alkaen ja töiden jälkeen, viikonloput ja lomat vietin lapsen kanssa kahden ja mahdollisuuksien mukaan kolmestaan koko perheen kesken. Asuimme kaukana perheestä ja suvusta, joten hoitoapua ei lähellä ollut. Mitä se äidin oma aika olisi sitten pitänyt olla? Mies mahdollisti urheiluharrastuksen ollessaan kotona, muuten nipistin työpäivän lopusta hetken ja kävin juoksemassa, tai sitten lenkkeilin lapsi rattaissa /pulkassa.
Minusta tuntuu, että ongelma jaksamisen kanssa on nyt jossain muualla kuin siinä oman lapsensa hoivaamisessa. Omakin oli vauvana itkuinen refluksin vuoksi ja on kärsinyt nukahtamisvaikeuksista koko ikänsä. So? Kuuluu ihan tavalliseen perhe-elämään. Täytyyhän tällaiseen olla valmistautunut jo lasta suunnitellessa ja miettiä riittääkö omat henkiset voimavarat vanhemmuuteen tai onko siihen oikeasti, aidosti edes mielenkiintoa. Poikkeustilanteissa, esim sairaudessa tai onnettomuuksissa pitäisi kyllä olla joustavammin apua saatavilla, se on totta.
Et hahmota että on eri asia jos lapsia on yksi kuin että jos lapsia on useampi.
Musta tuntuu että ongelma on nyt sun päässäsi😂
Eihän niitä lapsia kannata tehdäkään yhtä enempää, jos ei jaksa hoitaa kuin yhden kerrallaan. Siitähän tässä on kyse.
Annapa kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä sinuakin valistaa. Tiedätkö mitä, todella moni perhe saa lapsia ilman, että niitä on varsinaisesti tehty tai suunniteltu. Itselläkin on asiakkaita, joille syntyy lapsia, koska se kortsupaketti oli just sillä hetkellä liian kallis. Aborttejahan ei lasuperheissä tehdä ikinä, ei. Lapsia vaan tulee ja minet niistä lapsista ovat erityislapsia, koska raskauden aikana on kaaos ja vauvavuonna on kaaos. Sillä syntyy niitä tarkkaavaisuuden ja keskittymisen pulmia ja niitä laaja-alaisia keskittymisen pulmia. Niitä on toki niillä vanhemmillakin. Näillä lapsilla on monella sellainen koti, että heistä kyllä välitetään, mutta osaaminen, kyky ja jaksaminen on heikkoa. Siellä kun on niitä erityislapsiakin. Ei välttämättä ole ruokaa edes kaapissa saati valmistettuna ruoka-aikaan pöydässä. Aika kuluu monella kännykällä, on edes sen aikaa hiljaa ja vaatimatta mitään. Näille lapsille se päiväkoti, jossa on ruoka-ajat, ruokaa, joku aikuinen vahtimassa ja antamassa tekemistä ja ikätasoista seuraa, tiedätkö, se on se taivas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.
Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä.
Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista.
Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten?
Minä pidin esikoiseni kotona kun oli vauva, koska "tottakai hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona". No en ollut hyvä äiti. Harvaa asiaa kadun, mutta se on yksi etten hakenut apua silloin kun sille todella olisi ollut tarvetta. En vaan jaksanut siinä totaalisen uupumuksen tilassa alkaa etsimään sitä. Lasten isä oli tosi paljon poissa töitten takia, se tuli vähän yllätyksenä, ei ollut tiennyt miten paljon reissaamista tulisi olemaan kun tiettyyn työtehtävään lupautui. Vauva nukkui todella huonosti ja heräilin pahimmillaan tunnin välein. Kolmevuotias oli pahassa uhmaiässä eikä nukkunut päiväunia. Oma fyysinenkin terveys meinasi pettää, sairastelin jatkuvasti. Olin aivan p*ska äiti sille kolmevuotiaalle, väsyneenä hermot petti liian monta kertaa enkä todellakaan jaksanut aina keksiä mitään fiksua virikettä vaan turvauduin ryhmä hauhun ja torkuin vieressä. Toki oli niitä hyviäkin hetkiä ja mammakerhoissa ja neuvoloissa näyttelin reipasta.
Eivät kaikki vauvat heräile tunnin välein. Osa nukkuu täydet yöt jo lähes synnäriltä. Tiedän myös äitejä, jotka kehuskelee ihan sillä kuinka helppoa heillä on olla vain vauvan kanssa samalla kun esikoinen pitkiä päiviä hoidossa. Ja tosiaan sitten ihmetellään kun esikoinen kiukuttelee niin paljon. Mitäköhän traumoja tuollaisesta voi pahimmillaan jäädä sille esikoiselle? Miksi lapsen äiti ei ymmärrä omaa lastaan, sen käytöstä ja tarpeita tuon paremmin? Onko kyse jostain yksinkertaisuudesta vai mistä?
Mutta jotkut heräilee eikä voi ennen vauvan syntymää tietää saatko helpon vauvan vai koliikkivauvan joka huutaa kaiken aikaa. Kyllä, on niitä äitejä jotka nauttii helposta elämästä sen esikoisen kustannuksella, mutta on myös iso joukko niitä äitejä jotka selviää hammasta purren uupumuksen partaalla, koska äidin vaan kuuluu jaksaa mitä vain, ja ihmiset joukolla paheksuu jos ei jaksakaan. On myös niitä joilla uupumus menee yli ja eivät enää oikeasti jaksa. Minkälaisia traumoja se aiheuttaa sille esikoiselle, jos jää täysin laimimlyödyksi kotona kun äiti ei jaksa?
Missä se toinen vanhempi?
Mulla ei ole kuin yksi lapsi, mutta hänen varhaislapsuus oltiin kumppanin työn vuoksi valtaosin kahdestaan. Kävin töissä 11 kk iästä alkaen ja töiden jälkeen, viikonloput ja lomat vietin lapsen kanssa kahden ja mahdollisuuksien mukaan kolmestaan koko perheen kesken. Asuimme kaukana perheestä ja suvusta, joten hoitoapua ei lähellä ollut. Mitä se äidin oma aika olisi sitten pitänyt olla? Mies mahdollisti urheiluharrastuksen ollessaan kotona, muuten nipistin työpäivän lopusta hetken ja kävin juoksemassa, tai sitten lenkkeilin lapsi rattaissa /pulkassa.
Minusta tuntuu, että ongelma jaksamisen kanssa on nyt jossain muualla kuin siinä oman lapsensa hoivaamisessa. Omakin oli vauvana itkuinen refluksin vuoksi ja on kärsinyt nukahtamisvaikeuksista koko ikänsä. So? Kuuluu ihan tavalliseen perhe-elämään. Täytyyhän tällaiseen olla valmistautunut jo lasta suunnitellessa ja miettiä riittääkö omat henkiset voimavarat vanhemmuuteen tai onko siihen oikeasti, aidosti edes mielenkiintoa. Poikkeustilanteissa, esim sairaudessa tai onnettomuuksissa pitäisi kyllä olla joustavammin apua saatavilla, se on totta.
Et hahmota että on eri asia jos lapsia on yksi kuin että jos lapsia on useampi.
Musta tuntuu että ongelma on nyt sun päässäsi😂
Eihän niitä lapsia kannata tehdäkään yhtä enempää, jos ei jaksa hoitaa kuin yhden kerrallaan. Siitähän tässä on kyse.
Annapa kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä sinuakin valistaa. Tiedätkö mitä, todella moni perhe saa lapsia ilman, että niitä on varsinaisesti tehty tai suunniteltu. Itselläkin on asiakkaita, joille syntyy lapsia, koska se kortsupaketti oli just sillä hetkellä liian kallis. Aborttejahan ei lasuperheissä tehdä ikinä, ei. Lapsia vaan tulee ja minet niistä lapsista ovat erityislapsia, koska raskauden aikana on kaaos ja vauvavuonna on kaaos. Sillä syntyy niitä tarkkaavaisuuden ja keskittymisen pulmia ja niitä laaja-alaisia keskittymisen pulmia. Niitä on toki niillä vanhemmillakin. Näillä lapsilla on monella sellainen koti, että heistä kyllä välitetään, mutta osaaminen, kyky ja jaksaminen on heikkoa. Siellä kun on niitä erityislapsiakin. Ei välttämättä ole ruokaa edes kaapissa saati valmistettuna ruoka-aikaan pöydässä. Aika kuluu monella kännykällä, on edes sen aikaa hiljaa ja vaatimatta mitään. Näille lapsille se päiväkoti, jossa on ruoka-ajat, ruokaa, joku aikuinen vahtimassa ja antamassa tekemistä ja ikätasoista seuraa, tiedätkö, se on se taivas.
Milloinkas arvon lastensuojelun sosiaalityöntekijä on viimeksi käynyt päiväkotiryhmässä katsomassa, millaisissa olosuhteissa asiakasperheesi lapset päivänsä viettävät? Kun yhä useammin tilanne on se, että sielläkin elämä on pärjäämistä hetkestä toiseen. Henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, heillä ei välttämättä ole yhteistä kieltä lasten kanssa, ei välttämättä ammattitaitoa keksiä saati ohjata sopivaa tekemistä, ikätasoinen seura voi tarkoittaa väkivaltaisia erityislapsia, jotka pelottavat muita lapsia, voi olla kiusaamista, jota aikuiset eivät huomaa tai eivät edes välitä puuttua... Faktahan on se, että lasun asiakkaat eivät asu kaupunkiensa arvostetuimmilla alueilla ja heidän lapsensa ovat oman lähiön päiväkodissa, mikä näkyy myös varhaiskasvatuksen laadussa, kun koulutetut työntekijät eivät mene levottomille alueille töihin.
Toki surkeammissakin paikoissa lapset saavat ruoan silloin kun ruoka-aika on, mutta jos tämä riittää lapselle vrt kotiolot, niin näinköhän lapsen saama tuki on riittävää? Ja kun siellä päiväkodissa ei voi olla "taivaassa" koko aikaa, vaan kotona pitäisi silti selvitä illat, viikonloput ja arkipyhät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.
Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä.
Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista.
Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten?
Minä pidin esikoiseni kotona kun oli vauva, koska "tottakai hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona". No en ollut hyvä äiti. Harvaa asiaa kadun, mutta se on yksi etten hakenut apua silloin kun sille todella olisi ollut tarvetta. En vaan jaksanut siinä totaalisen uupumuksen tilassa alkaa etsimään sitä. Lasten isä oli tosi paljon poissa töitten takia, se tuli vähän yllätyksenä, ei ollut tiennyt miten paljon reissaamista tulisi olemaan kun tiettyyn työtehtävään lupautui. Vauva nukkui todella huonosti ja heräilin pahimmillaan tunnin välein. Kolmevuotias oli pahassa uhmaiässä eikä nukkunut päiväunia. Oma fyysinenkin terveys meinasi pettää, sairastelin jatkuvasti. Olin aivan p*ska äiti sille kolmevuotiaalle, väsyneenä hermot petti liian monta kertaa enkä todellakaan jaksanut aina keksiä mitään fiksua virikettä vaan turvauduin ryhmä hauhun ja torkuin vieressä. Toki oli niitä hyviäkin hetkiä ja mammakerhoissa ja neuvoloissa näyttelin reipasta.
Eivät kaikki vauvat heräile tunnin välein. Osa nukkuu täydet yöt jo lähes synnäriltä. Tiedän myös äitejä, jotka kehuskelee ihan sillä kuinka helppoa heillä on olla vain vauvan kanssa samalla kun esikoinen pitkiä päiviä hoidossa. Ja tosiaan sitten ihmetellään kun esikoinen kiukuttelee niin paljon. Mitäköhän traumoja tuollaisesta voi pahimmillaan jäädä sille esikoiselle? Miksi lapsen äiti ei ymmärrä omaa lastaan, sen käytöstä ja tarpeita tuon paremmin? Onko kyse jostain yksinkertaisuudesta vai mistä?
Mutta jotkut heräilee eikä voi ennen vauvan syntymää tietää saatko helpon vauvan vai koliikkivauvan joka huutaa kaiken aikaa. Kyllä, on niitä äitejä jotka nauttii helposta elämästä sen esikoisen kustannuksella, mutta on myös iso joukko niitä äitejä jotka selviää hammasta purren uupumuksen partaalla, koska äidin vaan kuuluu jaksaa mitä vain, ja ihmiset joukolla paheksuu jos ei jaksakaan. On myös niitä joilla uupumus menee yli ja eivät enää oikeasti jaksa. Minkälaisia traumoja se aiheuttaa sille esikoiselle, jos jää täysin laimimlyödyksi kotona kun äiti ei jaksa?
Missä se toinen vanhempi?
Mulla ei ole kuin yksi lapsi, mutta hänen varhaislapsuus oltiin kumppanin työn vuoksi valtaosin kahdestaan. Kävin töissä 11 kk iästä alkaen ja töiden jälkeen, viikonloput ja lomat vietin lapsen kanssa kahden ja mahdollisuuksien mukaan kolmestaan koko perheen kesken. Asuimme kaukana perheestä ja suvusta, joten hoitoapua ei lähellä ollut. Mitä se äidin oma aika olisi sitten pitänyt olla? Mies mahdollisti urheiluharrastuksen ollessaan kotona, muuten nipistin työpäivän lopusta hetken ja kävin juoksemassa, tai sitten lenkkeilin lapsi rattaissa /pulkassa.
Minusta tuntuu, että ongelma jaksamisen kanssa on nyt jossain muualla kuin siinä oman lapsensa hoivaamisessa. Omakin oli vauvana itkuinen refluksin vuoksi ja on kärsinyt nukahtamisvaikeuksista koko ikänsä. So? Kuuluu ihan tavalliseen perhe-elämään. Täytyyhän tällaiseen olla valmistautunut jo lasta suunnitellessa ja miettiä riittääkö omat henkiset voimavarat vanhemmuuteen tai onko siihen oikeasti, aidosti edes mielenkiintoa. Poikkeustilanteissa, esim sairaudessa tai onnettomuuksissa pitäisi kyllä olla joustavammin apua saatavilla, se on totta.
Et hahmota että on eri asia jos lapsia on yksi kuin että jos lapsia on useampi.
Musta tuntuu että ongelma on nyt sun päässäsi😂
Eihän niitä lapsia kannata tehdäkään yhtä enempää, jos ei jaksa hoitaa kuin yhden kerrallaan. Siitähän tässä on kyse.
Annapa kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä sinuakin valistaa. Tiedätkö mitä, todella moni perhe saa lapsia ilman, että niitä on varsinaisesti tehty tai suunniteltu. Itselläkin on asiakkaita, joille syntyy lapsia, koska se kortsupaketti oli just sillä hetkellä liian kallis. Aborttejahan ei lasuperheissä tehdä ikinä, ei. Lapsia vaan tulee ja minet niistä lapsista ovat erityislapsia, koska raskauden aikana on kaaos ja vauvavuonna on kaaos. Sillä syntyy niitä tarkkaavaisuuden ja keskittymisen pulmia ja niitä laaja-alaisia keskittymisen pulmia. Niitä on toki niillä vanhemmillakin. Näillä lapsilla on monella sellainen koti, että heistä kyllä välitetään, mutta osaaminen, kyky ja jaksaminen on heikkoa. Siellä kun on niitä erityislapsiakin. Ei välttämättä ole ruokaa edes kaapissa saati valmistettuna ruoka-aikaan pöydässä. Aika kuluu monella kännykällä, on edes sen aikaa hiljaa ja vaatimatta mitään. Näille lapsille se päiväkoti, jossa on ruoka-ajat, ruokaa, joku aikuinen vahtimassa ja antamassa tekemistä ja ikätasoista seuraa, tiedätkö, se on se taivas.
Milloinkas arvon lastensuojelun sosiaalityöntekijä on viimeksi käynyt päiväkotiryhmässä katsomassa, millaisissa olosuhteissa asiakasperheesi lapset päivänsä viettävät? Kun yhä useammin tilanne on se, että sielläkin elämä on pärjäämistä hetkestä toiseen. Henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, heillä ei välttämättä ole yhteistä kieltä lasten kanssa, ei välttämättä ammattitaitoa keksiä saati ohjata sopivaa tekemistä, ikätasoinen seura voi tarkoittaa väkivaltaisia erityislapsia, jotka pelottavat muita lapsia, voi olla kiusaamista, jota aikuiset eivät huomaa tai eivät edes välitä puuttua... Faktahan on se, että lasun asiakkaat eivät asu kaupunkiensa arvostetuimmilla alueilla ja heidän lapsensa ovat oman lähiön päiväkodissa, mikä näkyy myös varhaiskasvatuksen laadussa, kun koulutetut työntekijät eivät mene levottomille alueille töihin.
Toki surkeammissakin paikoissa lapset saavat ruoan silloin kun ruoka-aika on, mutta jos tämä riittää lapselle vrt kotiolot, niin näinköhän lapsen saama tuki on riittävää? Ja kun siellä päiväkodissa ei voi olla "taivaassa" koko aikaa, vaan kotona pitäisi silti selvitä illat, viikonloput ja arkipyhät.
Lastensuojelu ja vakaopettajat tekevät paljonkin yhteistyötä. Päiväkodeissa voi olla pieniä ongelmia, mutta ne ovat aika vähäpätöisiä verrattuna siihen, että lapsi olisi päivät siellä kotona,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarja 52 v. kirjoitti:
En ymmärrä, miksi veronmaksajien pitää maksaa siitä, että jotkut laiskat vanhemmat saavat lomaa omista lapsistaan.
Mielestäni kaikki loma-ajat pitäisi maksaa lapsen hoitomaksut itse.
Päivähoito on sitä varten, että vanhemmat pääsevät töihin, ei sitä varten, että vanhempia laiskottaa.Miksi sitten päivähoidon piiriin halutaan kaikki? Viittaan 5-vuotiaiden kokeiluihin ns. oppivelvollisuuden laskusta jo 5-vuotiaisiin? Ulkomaillahan ns. koulu saattaa alkaa jo 4-vuotiaana, vaikka äidit kotiäiteinä. Ootteko oikeasti sitä mieltä, että on yhteiskunnan kannalta hyvä, että kasvatus on vain oman äidin varassa, jos vanhemmat vaikka työttömiä (tuskin silloin niitä sivistyneimpiä ja aktiivisimpia)?
Itsehän vein lapseni päivähoitoon vielä maanantaina, vaikka olin lomalla. Yhden vanhemman perhe, minä pakkasin lomareissun tavarat, eli en olisi sinä päivänä mitään virikkeitä pystynyt järjestämään. Jos lapset olisi olleet kotona, olisin istuttanut tv:n ääreen, kunnes olen saanut pakattua. Päiväkodissa oli vesileikkejä ulkona. Kuulosti paljon paremmalta vaihtoehdolta. Nythän lapset sitten lomailee 5 viikkoa (miinus se maanantai, jolloin vein lapset hoitoon) ja tulee olemaan paljon elämyksiä lomalla.
Enemmän ihmettelen, miten toisten asioista löytyy aina sanottavaa. Maksan muuten täyden hinnan päivähoidosta. Toki se on julkivaroin tuettua täyshintaisenakin, mutta ilmaista se ei ole kuin köyhille.
Niin. On se jännä ettei lasta voi viedä aamupäivästä uimaan, tehdä ruokaa ja pakata sitten kun lapsi ehkä lepäilee, ja jatkaa hommaa illalla. Niin lapsia ainakin 20 vuotta sitten hoidettiin, eikä oletettu että päivähoito on joku yhteiskunnan ylläpitämä huvipuisto.
En ole alkuperäinen, mutta omat lapset ei todellakaan lepäile päivän aikana. Kaikki lapset ei ole niin rauhallisia, että samaan aikaan saisit tehtyä mitään keskittymistä vaativaa. Pakkaamisen lisäksi pitää todennäköisesti tehdä myös ne kotityöt ja luonnollisesti yksinhuoltaja tarvitsee joskus omaakin aikaa, ettei pää leviä.
Tätäkin taitoa voisi lasten kanssa harjoitella sen sijaan, että heitä viihdytetään ja virikkeellistetään koko ajan... Kumma juttu, että päiväkodissa saadaan 21 lapsen ryhmän lepäämään kerralla, mutta kotona ei parin lapsen kanssa onnistu.
Mun esikoinen lakkasi nukkumasta päikkäreitä kaksivuotiaana eikä hänen kanssaan kyennyt tekemään mitään kotitöitä.
Kuopus taas oli kanssani mm tomografiassa kolmevuotiaana. Istui nelituntisen oopperan jne.
Lapset on luonteeltaan erilaisia.
Lepääminen voi tarkoittaa vain rauhoittumista, aikuinenkin tykkää yleensä ruuan päälle katsella vaikka telkkaria tai lukea kirjaa. Voi isommalle lapselle laittaa ne lastenohjelmatkin pyörimään ja touhuta sillä aikaa omiaan. Ja kyllä, voi se iso lapsi vaikka tabletillakin pelata hetken aikaa, ei se niin vaarallista ole. Koululainen voi jo pakata omat tavaransa.
Lapset on luonteeltaan erilaisia, kuten ovat aikuisetkin.
Tämä lapsi on jo aikuinen yliopisto-opiskelija eikä ole ikinä taantunut miksikään ipadin möllöttäjäksi.
Hänelle sattuu ja tapahtuu eikä niitä kotitöitä tehty hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.
Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä.
Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista.
Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten?
Minä pidin esikoiseni kotona kun oli vauva, koska "tottakai hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona". No en ollut hyvä äiti. Harvaa asiaa kadun, mutta se on yksi etten hakenut apua silloin kun sille todella olisi ollut tarvetta. En vaan jaksanut siinä totaalisen uupumuksen tilassa alkaa etsimään sitä. Lasten isä oli tosi paljon poissa töitten takia, se tuli vähän yllätyksenä, ei ollut tiennyt miten paljon reissaamista tulisi olemaan kun tiettyyn työtehtävään lupautui. Vauva nukkui todella huonosti ja heräilin pahimmillaan tunnin välein. Kolmevuotias oli pahassa uhmaiässä eikä nukkunut päiväunia. Oma fyysinenkin terveys meinasi pettää, sairastelin jatkuvasti. Olin aivan p*ska äiti sille kolmevuotiaalle, väsyneenä hermot petti liian monta kertaa enkä todellakaan jaksanut aina keksiä mitään fiksua virikettä vaan turvauduin ryhmä hauhun ja torkuin vieressä. Toki oli niitä hyviäkin hetkiä ja mammakerhoissa ja neuvoloissa näyttelin reipasta.
Eivät kaikki vauvat heräile tunnin välein. Osa nukkuu täydet yöt jo lähes synnäriltä. Tiedän myös äitejä, jotka kehuskelee ihan sillä kuinka helppoa heillä on olla vain vauvan kanssa samalla kun esikoinen pitkiä päiviä hoidossa. Ja tosiaan sitten ihmetellään kun esikoinen kiukuttelee niin paljon. Mitäköhän traumoja tuollaisesta voi pahimmillaan jäädä sille esikoiselle? Miksi lapsen äiti ei ymmärrä omaa lastaan, sen käytöstä ja tarpeita tuon paremmin? Onko kyse jostain yksinkertaisuudesta vai mistä?
Mutta jotkut heräilee eikä voi ennen vauvan syntymää tietää saatko helpon vauvan vai koliikkivauvan joka huutaa kaiken aikaa. Kyllä, on niitä äitejä jotka nauttii helposta elämästä sen esikoisen kustannuksella, mutta on myös iso joukko niitä äitejä jotka selviää hammasta purren uupumuksen partaalla, koska äidin vaan kuuluu jaksaa mitä vain, ja ihmiset joukolla paheksuu jos ei jaksakaan. On myös niitä joilla uupumus menee yli ja eivät enää oikeasti jaksa. Minkälaisia traumoja se aiheuttaa sille esikoiselle, jos jää täysin laimimlyödyksi kotona kun äiti ei jaksa?
Missä se toinen vanhempi?
Mulla ei ole kuin yksi lapsi, mutta hänen varhaislapsuus oltiin kumppanin työn vuoksi valtaosin kahdestaan. Kävin töissä 11 kk iästä alkaen ja töiden jälkeen, viikonloput ja lomat vietin lapsen kanssa kahden ja mahdollisuuksien mukaan kolmestaan koko perheen kesken. Asuimme kaukana perheestä ja suvusta, joten hoitoapua ei lähellä ollut. Mitä se äidin oma aika olisi sitten pitänyt olla? Mies mahdollisti urheiluharrastuksen ollessaan kotona, muuten nipistin työpäivän lopusta hetken ja kävin juoksemassa, tai sitten lenkkeilin lapsi rattaissa /pulkassa.
Minusta tuntuu, että ongelma jaksamisen kanssa on nyt jossain muualla kuin siinä oman lapsensa hoivaamisessa. Omakin oli vauvana itkuinen refluksin vuoksi ja on kärsinyt nukahtamisvaikeuksista koko ikänsä. So? Kuuluu ihan tavalliseen perhe-elämään. Täytyyhän tällaiseen olla valmistautunut jo lasta suunnitellessa ja miettiä riittääkö omat henkiset voimavarat vanhemmuuteen tai onko siihen oikeasti, aidosti edes mielenkiintoa. Poikkeustilanteissa, esim sairaudessa tai onnettomuuksissa pitäisi kyllä olla joustavammin apua saatavilla, se on totta.
Et hahmota että on eri asia jos lapsia on yksi kuin että jos lapsia on useampi.
Musta tuntuu että ongelma on nyt sun päässäsi😂
Eihän niitä lapsia kannata tehdäkään yhtä enempää, jos ei jaksa hoitaa kuin yhden kerrallaan. Siitähän tässä on kyse.
Annapa kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä sinuakin valistaa. Tiedätkö mitä, todella moni perhe saa lapsia ilman, että niitä on varsinaisesti tehty tai suunniteltu. Itselläkin on asiakkaita, joille syntyy lapsia, koska se kortsupaketti oli just sillä hetkellä liian kallis. Aborttejahan ei lasuperheissä tehdä ikinä, ei. Lapsia vaan tulee ja minet niistä lapsista ovat erityislapsia, koska raskauden aikana on kaaos ja vauvavuonna on kaaos. Sillä syntyy niitä tarkkaavaisuuden ja keskittymisen pulmia ja niitä laaja-alaisia keskittymisen pulmia. Niitä on toki niillä vanhemmillakin. Näillä lapsilla on monella sellainen koti, että heistä kyllä välitetään, mutta osaaminen, kyky ja jaksaminen on heikkoa. Siellä kun on niitä erityislapsiakin. Ei välttämättä ole ruokaa edes kaapissa saati valmistettuna ruoka-aikaan pöydässä. Aika kuluu monella kännykällä, on edes sen aikaa hiljaa ja vaatimatta mitään. Näille lapsille se päiväkoti, jossa on ruoka-ajat, ruokaa, joku aikuinen vahtimassa ja antamassa tekemistä ja ikätasoista seuraa, tiedätkö, se on se taivas.
Milloinkas arvon lastensuojelun sosiaalityöntekijä on viimeksi käynyt päiväkotiryhmässä katsomassa, millaisissa olosuhteissa asiakasperheesi lapset päivänsä viettävät? Kun yhä useammin tilanne on se, että sielläkin elämä on pärjäämistä hetkestä toiseen. Henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, heillä ei välttämättä ole yhteistä kieltä lasten kanssa, ei välttämättä ammattitaitoa keksiä saati ohjata sopivaa tekemistä, ikätasoinen seura voi tarkoittaa väkivaltaisia erityislapsia, jotka pelottavat muita lapsia, voi olla kiusaamista, jota aikuiset eivät huomaa tai eivät edes välitä puuttua... Faktahan on se, että lasun asiakkaat eivät asu kaupunkiensa arvostetuimmilla alueilla ja heidän lapsensa ovat oman lähiön päiväkodissa, mikä näkyy myös varhaiskasvatuksen laadussa, kun koulutetut työntekijät eivät mene levottomille alueille töihin.
Toki surkeammissakin paikoissa lapset saavat ruoan silloin kun ruoka-aika on, mutta jos tämä riittää lapselle vrt kotiolot, niin näinköhän lapsen saama tuki on riittävää? Ja kun siellä päiväkodissa ei voi olla "taivaassa" koko aikaa, vaan kotona pitäisi silti selvitä illat, viikonloput ja arkipyhät.
Lastensuojelu ja vakaopettajat tekevät paljonkin yhteistyötä. Päiväkodeissa voi olla pieniä ongelmia, mutta ne ovat aika vähäpätöisiä verrattuna siihen, että lapsi olisi päivät siellä kotona,
Vakaopettajana täytyy kyllä sanoa, että olen eri mieltä yhteistyön määrästä. Toki tässä on varmasti alueellisia eroja, mutta oman urani aikana sos.tt ei ole kertaakaan käynyt lapsiryhmässä, vaan yhteistyö tarkoittaa ehkä yhtä palaveria asiakkuuden aluksi ja siinäpä se sitten onkin. Aina meillä ei ole edes tietoa siitä, että perheellä on lasu-asiakkuus ja kun varhaiskasvatuksessa tehdään lapsesta lastensuojeluilmoitus, ei siitäkään tule välttämättä meille enää tietoa, seurasiko ilmoituksesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.
Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä.
Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista.
Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten?
Minä pidin esikoiseni kotona kun oli vauva, koska "tottakai hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona". No en ollut hyvä äiti. Harvaa asiaa kadun, mutta se on yksi etten hakenut apua silloin kun sille todella olisi ollut tarvetta. En vaan jaksanut siinä totaalisen uupumuksen tilassa alkaa etsimään sitä. Lasten isä oli tosi paljon poissa töitten takia, se tuli vähän yllätyksenä, ei ollut tiennyt miten paljon reissaamista tulisi olemaan kun tiettyyn työtehtävään lupautui. Vauva nukkui todella huonosti ja heräilin pahimmillaan tunnin välein. Kolmevuotias oli pahassa uhmaiässä eikä nukkunut päiväunia. Oma fyysinenkin terveys meinasi pettää, sairastelin jatkuvasti. Olin aivan p*ska äiti sille kolmevuotiaalle, väsyneenä hermot petti liian monta kertaa enkä todellakaan jaksanut aina keksiä mitään fiksua virikettä vaan turvauduin ryhmä hauhun ja torkuin vieressä. Toki oli niitä hyviäkin hetkiä ja mammakerhoissa ja neuvoloissa näyttelin reipasta.
Eivät kaikki vauvat heräile tunnin välein. Osa nukkuu täydet yöt jo lähes synnäriltä. Tiedän myös äitejä, jotka kehuskelee ihan sillä kuinka helppoa heillä on olla vain vauvan kanssa samalla kun esikoinen pitkiä päiviä hoidossa. Ja tosiaan sitten ihmetellään kun esikoinen kiukuttelee niin paljon. Mitäköhän traumoja tuollaisesta voi pahimmillaan jäädä sille esikoiselle? Miksi lapsen äiti ei ymmärrä omaa lastaan, sen käytöstä ja tarpeita tuon paremmin? Onko kyse jostain yksinkertaisuudesta vai mistä?
Mutta jotkut heräilee eikä voi ennen vauvan syntymää tietää saatko helpon vauvan vai koliikkivauvan joka huutaa kaiken aikaa. Kyllä, on niitä äitejä jotka nauttii helposta elämästä sen esikoisen kustannuksella, mutta on myös iso joukko niitä äitejä jotka selviää hammasta purren uupumuksen partaalla, koska äidin vaan kuuluu jaksaa mitä vain, ja ihmiset joukolla paheksuu jos ei jaksakaan. On myös niitä joilla uupumus menee yli ja eivät enää oikeasti jaksa. Minkälaisia traumoja se aiheuttaa sille esikoiselle, jos jää täysin laimimlyödyksi kotona kun äiti ei jaksa?
Missä se toinen vanhempi?
Mulla ei ole kuin yksi lapsi, mutta hänen varhaislapsuus oltiin kumppanin työn vuoksi valtaosin kahdestaan. Kävin töissä 11 kk iästä alkaen ja töiden jälkeen, viikonloput ja lomat vietin lapsen kanssa kahden ja mahdollisuuksien mukaan kolmestaan koko perheen kesken. Asuimme kaukana perheestä ja suvusta, joten hoitoapua ei lähellä ollut. Mitä se äidin oma aika olisi sitten pitänyt olla? Mies mahdollisti urheiluharrastuksen ollessaan kotona, muuten nipistin työpäivän lopusta hetken ja kävin juoksemassa, tai sitten lenkkeilin lapsi rattaissa /pulkassa.
Minusta tuntuu, että ongelma jaksamisen kanssa on nyt jossain muualla kuin siinä oman lapsensa hoivaamisessa. Omakin oli vauvana itkuinen refluksin vuoksi ja on kärsinyt nukahtamisvaikeuksista koko ikänsä. So? Kuuluu ihan tavalliseen perhe-elämään. Täytyyhän tällaiseen olla valmistautunut jo lasta suunnitellessa ja miettiä riittääkö omat henkiset voimavarat vanhemmuuteen tai onko siihen oikeasti, aidosti edes mielenkiintoa. Poikkeustilanteissa, esim sairaudessa tai onnettomuuksissa pitäisi kyllä olla joustavammin apua saatavilla, se on totta.
Et hahmota että on eri asia jos lapsia on yksi kuin että jos lapsia on useampi.
Musta tuntuu että ongelma on nyt sun päässäsi😂
Eihän niitä lapsia kannata tehdäkään yhtä enempää, jos ei jaksa hoitaa kuin yhden kerrallaan. Siitähän tässä on kyse.
Annapa kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä sinuakin valistaa. Tiedätkö mitä, todella moni perhe saa lapsia ilman, että niitä on varsinaisesti tehty tai suunniteltu. Itselläkin on asiakkaita, joille syntyy lapsia, koska se kortsupaketti oli just sillä hetkellä liian kallis. Aborttejahan ei lasuperheissä tehdä ikinä, ei. Lapsia vaan tulee ja minet niistä lapsista ovat erityislapsia, koska raskauden aikana on kaaos ja vauvavuonna on kaaos. Sillä syntyy niitä tarkkaavaisuuden ja keskittymisen pulmia ja niitä laaja-alaisia keskittymisen pulmia. Niitä on toki niillä vanhemmillakin. Näillä lapsilla on monella sellainen koti, että heistä kyllä välitetään, mutta osaaminen, kyky ja jaksaminen on heikkoa. Siellä kun on niitä erityislapsiakin. Ei välttämättä ole ruokaa edes kaapissa saati valmistettuna ruoka-aikaan pöydässä. Aika kuluu monella kännykällä, on edes sen aikaa hiljaa ja vaatimatta mitään. Näille lapsille se päiväkoti, jossa on ruoka-ajat, ruokaa, joku aikuinen vahtimassa ja antamassa tekemistä ja ikätasoista seuraa, tiedätkö, se on se taivas.
Milloinkas arvon lastensuojelun sosiaalityöntekijä on viimeksi käynyt päiväkotiryhmässä katsomassa, millaisissa olosuhteissa asiakasperheesi lapset päivänsä viettävät? Kun yhä useammin tilanne on se, että sielläkin elämä on pärjäämistä hetkestä toiseen. Henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, heillä ei välttämättä ole yhteistä kieltä lasten kanssa, ei välttämättä ammattitaitoa keksiä saati ohjata sopivaa tekemistä, ikätasoinen seura voi tarkoittaa väkivaltaisia erityislapsia, jotka pelottavat muita lapsia, voi olla kiusaamista, jota aikuiset eivät huomaa tai eivät edes välitä puuttua... Faktahan on se, että lasun asiakkaat eivät asu kaupunkiensa arvostetuimmilla alueilla ja heidän lapsensa ovat oman lähiön päiväkodissa, mikä näkyy myös varhaiskasvatuksen laadussa, kun koulutetut työntekijät eivät mene levottomille alueille töihin.
Toki surkeammissakin paikoissa lapset saavat ruoan silloin kun ruoka-aika on, mutta jos tämä riittää lapselle vrt kotiolot, niin näinköhän lapsen saama tuki on riittävää? Ja kun siellä päiväkodissa ei voi olla "taivaassa" koko aikaa, vaan kotona pitäisi silti selvitä illat, viikonloput ja arkipyhät.
Lastensuojelu ja vakaopettajat tekevät paljonkin yhteistyötä. Päiväkodeissa voi olla pieniä ongelmia, mutta ne ovat aika vähäpätöisiä verrattuna siihen, että lapsi olisi päivät siellä kotona,
Tuo on eri asia. Oletko käynyt siellä lapsiryhmässä edes?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vauvan vuonna 2020. Paikkakunnan mammaryhmässä, jossa useammalla oli n. 2v esikoinen, vain yksi piti esikoisen kotona. Ja katinkontit mistään masennuksesta johtuu, nuo mammat oli aktiivisia vauvan kanssa, kiertelivät kaupungilla, kirpparilla, lounailla. Whatsapp ryhmään oli energiaa laittaa 50 viestiä päivässä. Vauvalle ihana shoppailla gugguuta ja kaikoa. Sitten sivulauseessa ihmetellään, kun esikoinen saa niin usein raivareita. Ja kyse ei ollut mistään osapäivähoidosta, vaan esikoinen on ihan pitkän päivän hoidossa. Säälittävää touhua ja kertoo myös nykyajasta paljon. Ei jakseta leikkiä, viedä ulos, tapaamaan ihmisiä, elää yhdessä arkea edes kahden lapsen kanssa.
Ja ihan sama ilmiö myös pääkaupunkiseudulla. Minulla lapsia syntynyt 2010-2020 välillä ja voin kertoa, että tilanne oli ihan eri esikoisen kohdalla. Hän kävi kerhossa 3-vuotiaasta eteenpäin ja sama tilanne oli muillakin perheillä joissa 2-3 vuotta vanhempi esikoinen vauvan syntyessä. Muistan ainoastaan yhden perheen, jossa esikoinen oli päivähoidossa, kun äiti vauvan kanssa kotona ja hänkin oli tosi vähän siellä hoidossa ja lyhyitä päiviä.
Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan eri. Kaikki lähipuiston mammat hoidattivat itsestäänselvyytenä esikoiset päiväkodissa kulkiessaan itse vauvan kanssa vauvakerhoissa, kahviloissa ym. Nuorimmat esikoiset olivat jopa alle 2-vuotiaita. Ja niin olivat esikoiset hoidossa sen n. 8h päivässä, ei pidetty mitään syys- tai hiihtolomia, olivat käytännössä hoidossa koko sen ajan kun päiväkoti oli auki ja kesällä myös siihen saakka kunnes päiväkoti meni kiinni heinäkuussa. Yksi piti esikoista hoidossa jopa isyysloman ajan, eli molemmat vanhemmat olivat kotona vauvan kanssa ja samalla pieni esikoinen pitkät päivät hoidossa ja toinen perhe lomaili kesällä yhdessä ilman esikoista.
Kellään näillä perheillä ei ole mitään sossu-taustaa, ovat ihan "normaaleja" työssäkäyviä ihmisiä (jota kyllä ihmettelen, jos eivät kotona pärjää edes kahden lapsen kanssa yksin?), suurin osaa saa vielä runsaasti apua muun muassa isovanhemmilta. Itse asiassa nyt kun mietin niin ne, ketkä saavat vähiten, jos ollenkaan apua, pärjäävät ehkä parhaiten?
Minä pidin esikoiseni kotona kun oli vauva, koska "tottakai hyvä äiti hoitaa lapsensa kotona". No en ollut hyvä äiti. Harvaa asiaa kadun, mutta se on yksi etten hakenut apua silloin kun sille todella olisi ollut tarvetta. En vaan jaksanut siinä totaalisen uupumuksen tilassa alkaa etsimään sitä. Lasten isä oli tosi paljon poissa töitten takia, se tuli vähän yllätyksenä, ei ollut tiennyt miten paljon reissaamista tulisi olemaan kun tiettyyn työtehtävään lupautui. Vauva nukkui todella huonosti ja heräilin pahimmillaan tunnin välein. Kolmevuotias oli pahassa uhmaiässä eikä nukkunut päiväunia. Oma fyysinenkin terveys meinasi pettää, sairastelin jatkuvasti. Olin aivan p*ska äiti sille kolmevuotiaalle, väsyneenä hermot petti liian monta kertaa enkä todellakaan jaksanut aina keksiä mitään fiksua virikettä vaan turvauduin ryhmä hauhun ja torkuin vieressä. Toki oli niitä hyviäkin hetkiä ja mammakerhoissa ja neuvoloissa näyttelin reipasta.
Eivät kaikki vauvat heräile tunnin välein. Osa nukkuu täydet yöt jo lähes synnäriltä. Tiedän myös äitejä, jotka kehuskelee ihan sillä kuinka helppoa heillä on olla vain vauvan kanssa samalla kun esikoinen pitkiä päiviä hoidossa. Ja tosiaan sitten ihmetellään kun esikoinen kiukuttelee niin paljon. Mitäköhän traumoja tuollaisesta voi pahimmillaan jäädä sille esikoiselle? Miksi lapsen äiti ei ymmärrä omaa lastaan, sen käytöstä ja tarpeita tuon paremmin? Onko kyse jostain yksinkertaisuudesta vai mistä?
Mutta jotkut heräilee eikä voi ennen vauvan syntymää tietää saatko helpon vauvan vai koliikkivauvan joka huutaa kaiken aikaa. Kyllä, on niitä äitejä jotka nauttii helposta elämästä sen esikoisen kustannuksella, mutta on myös iso joukko niitä äitejä jotka selviää hammasta purren uupumuksen partaalla, koska äidin vaan kuuluu jaksaa mitä vain, ja ihmiset joukolla paheksuu jos ei jaksakaan. On myös niitä joilla uupumus menee yli ja eivät enää oikeasti jaksa. Minkälaisia traumoja se aiheuttaa sille esikoiselle, jos jää täysin laimimlyödyksi kotona kun äiti ei jaksa?
Missä se toinen vanhempi?
Mulla ei ole kuin yksi lapsi, mutta hänen varhaislapsuus oltiin kumppanin työn vuoksi valtaosin kahdestaan. Kävin töissä 11 kk iästä alkaen ja töiden jälkeen, viikonloput ja lomat vietin lapsen kanssa kahden ja mahdollisuuksien mukaan kolmestaan koko perheen kesken. Asuimme kaukana perheestä ja suvusta, joten hoitoapua ei lähellä ollut. Mitä se äidin oma aika olisi sitten pitänyt olla? Mies mahdollisti urheiluharrastuksen ollessaan kotona, muuten nipistin työpäivän lopusta hetken ja kävin juoksemassa, tai sitten lenkkeilin lapsi rattaissa /pulkassa.
Minusta tuntuu, että ongelma jaksamisen kanssa on nyt jossain muualla kuin siinä oman lapsensa hoivaamisessa. Omakin oli vauvana itkuinen refluksin vuoksi ja on kärsinyt nukahtamisvaikeuksista koko ikänsä. So? Kuuluu ihan tavalliseen perhe-elämään. Täytyyhän tällaiseen olla valmistautunut jo lasta suunnitellessa ja miettiä riittääkö omat henkiset voimavarat vanhemmuuteen tai onko siihen oikeasti, aidosti edes mielenkiintoa. Poikkeustilanteissa, esim sairaudessa tai onnettomuuksissa pitäisi kyllä olla joustavammin apua saatavilla, se on totta.
Et hahmota että on eri asia jos lapsia on yksi kuin että jos lapsia on useampi.
Musta tuntuu että ongelma on nyt sun päässäsi😂
Eihän niitä lapsia kannata tehdäkään yhtä enempää, jos ei jaksa hoitaa kuin yhden kerrallaan. Siitähän tässä on kyse.
Annapa kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä sinuakin valistaa. Tiedätkö mitä, todella moni perhe saa lapsia ilman, että niitä on varsinaisesti tehty tai suunniteltu. Itselläkin on asiakkaita, joille syntyy lapsia, koska se kortsupaketti oli just sillä hetkellä liian kallis. Aborttejahan ei lasuperheissä tehdä ikinä, ei. Lapsia vaan tulee ja minet niistä lapsista ovat erityislapsia, koska raskauden aikana on kaaos ja vauvavuonna on kaaos. Sillä syntyy niitä tarkkaavaisuuden ja keskittymisen pulmia ja niitä laaja-alaisia keskittymisen pulmia. Niitä on toki niillä vanhemmillakin. Näillä lapsilla on monella sellainen koti, että heistä kyllä välitetään, mutta osaaminen, kyky ja jaksaminen on heikkoa. Siellä kun on niitä erityislapsiakin. Ei välttämättä ole ruokaa edes kaapissa saati valmistettuna ruoka-aikaan pöydässä. Aika kuluu monella kännykällä, on edes sen aikaa hiljaa ja vaatimatta mitään. Näille lapsille se päiväkoti, jossa on ruoka-ajat, ruokaa, joku aikuinen vahtimassa ja antamassa tekemistä ja ikätasoista seuraa, tiedätkö, se on se taivas.
Milloinkas arvon lastensuojelun sosiaalityöntekijä on viimeksi käynyt päiväkotiryhmässä katsomassa, millaisissa olosuhteissa asiakasperheesi lapset päivänsä viettävät? Kun yhä useammin tilanne on se, että sielläkin elämä on pärjäämistä hetkestä toiseen. Henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, heillä ei välttämättä ole yhteistä kieltä lasten kanssa, ei välttämättä ammattitaitoa keksiä saati ohjata sopivaa tekemistä, ikätasoinen seura voi tarkoittaa väkivaltaisia erityislapsia, jotka pelottavat muita lapsia, voi olla kiusaamista, jota aikuiset eivät huomaa tai eivät edes välitä puuttua... Faktahan on se, että lasun asiakkaat eivät asu kaupunkiensa arvostetuimmilla alueilla ja heidän lapsensa ovat oman lähiön päiväkodissa, mikä näkyy myös varhaiskasvatuksen laadussa, kun koulutetut työntekijät eivät mene levottomille alueille töihin.
Toki surkeammissakin paikoissa lapset saavat ruoan silloin kun ruoka-aika on, mutta jos tämä riittää lapselle vrt kotiolot, niin näinköhän lapsen saama tuki on riittävää? Ja kun siellä päiväkodissa ei voi olla "taivaassa" koko aikaa, vaan kotona pitäisi silti selvitä illat, viikonloput ja arkipyhät.
Lastensuojelu ja vakaopettajat tekevät paljonkin yhteistyötä. Päiväkodeissa voi olla pieniä ongelmia, mutta ne ovat aika vähäpätöisiä verrattuna siihen, että lapsi olisi päivät siellä kotona,
Vakaopettajana täytyy kyllä sanoa, että olen eri mieltä yhteistyön määrästä. Toki tässä on varmasti alueellisia eroja, mutta oman urani aikana sos.tt ei ole kertaakaan käynyt lapsiryhmässä, vaan yhteistyö tarkoittaa ehkä yhtä palaveria asiakkuuden aluksi ja siinäpä se sitten onkin. Aina meillä ei ole edes tietoa siitä, että perheellä on lasu-asiakkuus ja kun varhaiskasvatuksessa tehdään lapsesta lastensuojeluilmoitus, ei siitäkään tule välttämättä meille enää tietoa, seurasiko ilmoituksesta mitään.
Ei teille lääkäritkään laita epikriisejä ja diagnooseja, vaikka lapsi päiväkodissa tippuisikin kalliolta ja satuttaisi jalkansa. Ne kun ovat salassapitovelvollisuuden alaisia asioita.
Alue: Aihe vapaa
Nyt kun maksuja laskettiin, niin eihän niiltä edes peritä maksua, jotka ovat itse kotona ja pitävät lapsensa päiväkodissa loma-aikoinakin. Ilmaiseksi hoidattavat lapsen kunnalla, kun päikyssä saa kolme ateriaakin.