Kaveri syö meidän ruokia huoletta
Tyhmä juttu ehkä mutta on alkanut kiristämään sekä mun että erityisesti avokkini hermoja. Aikuinen ja muuten ihan normaalisti käyttäytyvä kaveri kävelee kylään tullessaan melkein suoraan jääkaapille vähän sori mä vaan kattelen tyyliin ja sitten muitten juttujen lomassa kysyy kuin ohimennen, et onhan ok jos teen yhen leivän? Ollaan tunnettu kauan ja ennen kun kaveri oli huonossa taloudellisessa tilanteessa sanoin että totta kai voit mun luona aina tulla käymään jotain haukkaamassa mut nyt tää tapa on jäänyt päälle, vaikka hänel menee jo hyvin ja voi ruokkia itsensä. Avokki oli aluks ja no on vieläkin ihan pöyristyny kun muutti mun luo ja huomas tän. Lisäks jättää astiat pöytään ja voit pöydälle ja niin edelleen ku joku lapsi. Oon huomauttanu. Mut tarvitaan järeempiä aseita. Vaikeeta vaan ku tiiän et loukkaantuu verisesti ku on vähän herkkistyyppiä.
Kommentit (247)
Mutta olikse niin että sillä oli tapana ottaa muutakin kuin voileipää?
Kävitkö sinä sen luona ja tarjosko mitään?
Voimia.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:57"]
Hienosti sinä pärjäsit! Ja kyllä se kiukku laantuu
[/quote] Juuri minunkin ajatukseni.
Helpompi käsitellä maaliin osunutta kritiikkiä, kun kääntää asetelman päälaelleen ja hakee syyllisen itsensä ulkopuolelta. Normaali, joskin aika kehittymätön defenssi. Kuten suuttuminenkin. Lienee sinusta nyt kiinni päättää, saatko ystävyydestänne mitään ja jaksatko katsella meininkiä, jos ystävä nyt jatkossa tekee miehestäsi vihollisen jota parjata jokaisessa sopivassa välissä. Itse tekisin ehkä selväksi, että olen itse yhtä lailla päätöksen takana kuin mieskin, vaikka ymmärrän kyllä jos konfliktia on ollut sinun makuusi jo riittämiin. Hyvä että sait sanottua. Eiköhän se siitä, tavalla tai toisella, selkene nyt kun hiertänyt asia on otettu esille.
Mutta ei muutosta kannata pelätä liikoja, joskus se on vain hyväksi, että yksipuoliset ja vahingolliset ihmissuhteet karsiutuvat pois. Et ole "velkaa" ystävällesi hyväksikäytettävän osaa, vaikka aikaisemmin olisit siihen ajautunutkin, ja vaikka olisitte tunteneet X vuotta.
Ap, kaverisi on jotenkin sekaisin, ehkä siksi että on loukkaantunut, ja loukkaantunut ihminen varsinkin pyrkii hakemaan syyn muista kuin itsestään. Voit laittaa sille vaikka viestin, että miehestäsi et eroa, mutta tilanne on nyt muuttunut että nyt kun sinulla on mies jonka kanssa asut, ei ystävä voi käydä teillä enää kuin kotonaan, koska kyseessä on sinun ja miehesi koti. Voit vaikka sanoa, että samat säännöt on teillä laitettu nyt kaikille vieraille, myös miehen kavereille (vaikka ei olisikaan).
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 19:32"]
Jos se kaveri nyt täällä käy ni hitto. Mutta laitan siltä tulleen superpitkän tekstarin tähän silti:
'Ootpa muuttunut ihmisenä. On sanottava vielä, että harkitse miehestäsi eroa. Olen aidosti huolissani sinusta. Se on tehnyt susta toisen persoonan ja alkaa repimään meitä erilleen. Autan sua aina ja tällainen epäkiitollisuus on suoraan sanottuna loukkaavaa. Itse en kehtaisi noin törkeästi aikuiselle huomauttaa muutamasta voileivästä, etenkin kun olet sanonut ja muutenkin ennen ollut normaalia, että ollaan kuin yhtä perhettä sun kanssa. Teit todellakin minusta huonosti käyttäytyvän eilen eikä se ole oikein. Oon sanaton. Koita koota itsesi ja hankkiutua eroon *miehen nimi*sta. Olet paras ystäväni, joten sanon vain huolesta. En ole vihainen, annan anteeksi.'
Tuli olo, että onkohan oikeasti joku vial tolla kaverilla tästä nyt viimeistään. Se antaa mulle anteeks? No hitto kiitos. Sekaset ajatukset :(
AP
[/quote] Tuo kaverisi viesti kuulostaa kyllä manipulointiyritykseltä, mutta tunnut onneksi olevan tilanteen tasalla. Kuulostaa klassiselta mustasukkaisuudelta siitä, että miehesi on saanut elämässäsi enemmän vaikutusvaltaa ja ystävä on jossakin mielessä jäänyt kakkoseksi. Pidä pintasi, kaverisi sopeutuminen on selvästi jo alkanut. Tosiaan ihan hyvin pärjäsit.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:18"]
No nyt ehdin kirjoittaa vihdoin ku kotiuduttiin. Siis no ensinnäkin mies autto sillä tavalla heti alkuun, et kun tämä kaveri tuli ni sano reippaasti (ja mun mielestä siis vittumaisella äänellä mut ei toi kaveri lue mitään rivien välistä) että 'istukaas te naiset vaan ni mä laitan tarjottavat ja pikkasen kahvii tosta'. Ni ei voinu mennä ainakaan mitään ruokaa ottaan tää kaveri sitten.
Vaihdettiin kuulumiset ja mul vaan sydän hakkas ku ärsytti ku olin luvannu sanoa vihdoin ja kamala paine ku mies vieressä oottaa koska sanon ja oikeasti olisin halunnu unohtaa koko asian ja antaa olla kun vihaan konflikteja. Mut sit änkytin jotain tosi vammasta ja hävettää kuin oudolta se varmaan kuulosti. Siis tyyliin 'kuule nyt on pakko sanoo vaikka tuntuu vähän pahalta. Siis kun nyt toivottais kun asutaan molemmat tässä ni yhteisesti ettet enää kysymättä söis noita meidän ruokia. Ku kyllä tarjotaan sitten mielellään mut ei tunnu kauheen kivalta että kysymättä ja kun eikös nyt olla aika samoissa tilanteissa taloudellisestikin? En kuitenkaa ite ehkä viitsis kenenkään luona kävellä jääkaapille ottaan oikein mitään ni siks vähän kummalliselta tuntuu ja halusin nyt sanoo. Ja tiiän et lupasin aina auttaa mut enemmänkin kun on aihetta, jos tää sopis sulle?'
Kaveri naurahti että just joo. Mä kuulemma oon oikein kannustanu sitä syömään meillä?? Jaa just, en muistaakseni. Tyhmintä et se suuttu mulle ku 'häpäsin' sen noin törkeesti. Niinku kenen silmissä, mun miehen vai? Tuli kaikkee ryöpytystä et on siinä ystävä ja mikset voi suoraan sanoa jos ärsyttää. Mitäs sanoit et voi olla ku kotonaan. Ja sit alko miehen syyttely et se on saanu sut manipuloitua tommoseks, ei ennen ollu tällasii ongelmia. Haukku kauheesti miestä ja mies tuli välillä ku mä olin vähän itku kurkussa kun kaveri oli ihan pöyristyny ja ravas vessassa huokaillen oikeen kasaamassa jotenki itteensä tai jotain?
Mies sano kaverille et jos suututtaa ni voi suuttua myös sille. Siis miehelle. Sano vaan suoremmin, et tarjotaan ku tarjotaan ja muuten on normaalia et syöt kotonasi tai muualla tai vähintään kysyt. Kaveri vaan puisteli päätään et jaa ootpa oudon miehen valinnut kun mies siitä lähti ulos ärsyyntyneenä.
Äh en tiiä miten kertoa kaikkea. Oli aika pitkään nimittäin meillä ja mulle jäi tosi paska olo ku lähti. Mies tavallaan lohduttaa mutta tavallaan tuntuu olevan vittuuntunu kun oon surullinen ees. Periaatteessa ymmärrän. Sen mielestä mun kaveri on narsisti ja tosi itsekäs eikä hyvää seuraa, mutku ollaan tunnettu lapsesta asti ni vaikeaa ajatella etten näkis enää sitä.
AP
[/quote]
Ilmeisesti olet, koska aloitusviestissäsi kirjoitit "sanoin että totta kai voit mun luona aina tulla käymään jotain haukkaamassa".
Muutenkin olen samaa mieltä, että et kauhean hienotunteisesti ole tätä hoitanut. Jos tämä on ihan oikeasti totta eikä vain provo.
huh, vaikuttaa narsistilta. ole varovainen.
Vähän ehkä näin jälkiviisaana totean, että miestä ei olisi ehkä kannattanut ottaa niin vahvasti mukaan asian käsittelyyn. Onhan kyseessä tietenkin hänen kotinsa, mutta nyt kaverisi on aivan liian helppo kääntää kaikki miehen syyksi.
Tosiaan, ihan kuka tahansa sosiaalisesti normaali ihminen olisi tajunnut jutun juonen jo siinä vaiheessa, kun miehesi tiuskaisi kaverisi syömästä lasagnesta. Jos hän ei asiasta suoraan sanoessakaan osaa tehdä muuta kuin heittäytyä marttyyriksi, niin tuollainen "ystävä" kannattaa unohtaa. Jos hän onnistuu mielessään kääntämään tämän sinun (ja miehesi) syyksi, niin turha toivoa, etteikö hän myös tulevaisuudessa olisi valmis syyttämään sinua kaikista riidoistanne. Se on pitemmän päälle melkoisen raastavaa.
"Teit todellakin minusta huonosti käyttäytyvän eilen eikä se ole oikein."
Haha!
Laittaa omat tunteensa toisen syyksi, uskomatonta! Kas, kun ette pakottaneet häntä jääkaapille ja hän vain hyvää hyvyyttää veti teidän sapuskat.
Ihan oikein teit, ainakin viimeistään tuosta reaktiosta päätellen. Tee kuitenkin tosiaan selväksi, et tämä on sun mielipide eikä mies kun vain peesaile mukana.
Mutta uusia seikkailuja päin!
No nyt kun (kiitos) niin paljon näitä kommentteja ootte laittanut niin vastaan tällasel yleisellä tasolla kaikkiin samalla. Anteeks kun en yksittäisiin kaikkiin. Mä tiiän ja tajuun et 'roikun' tossa miehessä jotenkin kun oon huono ite tekeen isoja päätöksiä ja se on totta, et tää kyseinen kaveri on aina ollut se vähän niinku vahvempi osapuoli meistä. Ja vaikka sanon kaveri ni on se nyt kuitenkin mun paras ystäväkin ollut.
Siis niin sairaan paha olla kun en oo osannu vastata mitään tohon viestiin ja munkin mielestä mun pitäis itse osata ajatella tällaset asiat eikä aina huutaa miestä apuun kaikessa. Ja toi viesti sai mut tunteen itteni vielä tyhmemmäks, hitto hitto hemmetti! Mä tajuan samalla ja samalla en haluis aatella kaveristani niin kuin ajattelen vaan uskoa aina siihen positiivisempaan mahollisuuteen. Mutku en osaa elää tässä olotilassa ku jollain paha olla ni makaan nyt vaan lamaantuneena ja mietin mitä vastais. Tajuun kyllä etten tehny tai sanonu väärää mut olo on syyllinen silti :(
AP
ap sanoi kaverilleen silloin kun hänellä meni taloudellisesti huonosti että voi käydä haukkaamassa. nyt kaverilla menee kuitenkin hyvin. mun mielestä ap teki ihan oikein mutta tosi munattomasti. ap:n ei pidä nyt alkaa anteeksipyytelemään kaverilta, korkeintaan voisi kirjoittaa tekstariin että "olen pahoillani jos pahoitit mielesi, oltaisiin voitu sanoa vähän ystävällisemminkin tämä. me ollaan x:n kanssa molemmat ihan yhtä mieltä asiasta joten tää ei ole todellakaan x:n syy. meistä vaan alko tuntua vähän oudolta kun sä marssit heti jääkaapille syömään meidän kodissa - eihän mekään tehdä niin sun luona. tilanne oli eri silloin kun sulla meni taloudellisesti huonosti, jossain vaiheessa mä vaan havahduin että sä yhä kävit meidän jääkaapilla"
okei toi on aika huono ehdous mut jotenki tolleen :D
Et vastaa yhtään mitään. Asia menee vain pahemmin nyt solmuun. Ota pieni hajurako ja hengähdystauko ja kasaa rauhassa itsesi.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 20:39"]
No nyt kun (kiitos) niin paljon näitä kommentteja ootte laittanut niin vastaan tällasel yleisellä tasolla kaikkiin samalla. Anteeks kun en yksittäisiin kaikkiin. Mä tiiän ja tajuun et 'roikun' tossa miehessä jotenkin kun oon huono ite tekeen isoja päätöksiä ja se on totta, et tää kyseinen kaveri on aina ollut se vähän niinku vahvempi osapuoli meistä. Ja vaikka sanon kaveri ni on se nyt kuitenkin mun paras ystäväkin ollut.
Siis niin sairaan paha olla kun en oo osannu vastata mitään tohon viestiin ja munkin mielestä mun pitäis itse osata ajatella tällaset asiat eikä aina huutaa miestä apuun kaikessa. Ja toi viesti sai mut tunteen itteni vielä tyhmemmäks, hitto hitto hemmetti! Mä tajuan samalla ja samalla en haluis aatella kaveristani niin kuin ajattelen vaan uskoa aina siihen positiivisempaan mahollisuuteen. Mutku en osaa elää tässä olotilassa ku jollain paha olla ni makaan nyt vaan lamaantuneena ja mietin mitä vastais. Tajuun kyllä etten tehny tai sanonu väärää mut olo on syyllinen silti :(
AP
[/quote]
Ja nyt sinun sitten pitää vaan kasvaa aikuiseksi. Mielipahaa tässä elämässä ei voi välttää meistä kukaan. Pienempi paha sentään on tuo sinun tilanteesi, missä teet omat rajasi selviksi verrattuna siihen, että itse olisit toiminut kuten hyväksikäyttäjäystäväsi.
Ei varmasti sinulla ole nyt hyvä olo, mutta elämä on. Välillä just tätä. Kyllä sinä tästä selviät ja entistä vahvempana - ei konflikteja kannata pelätä ja vältellä. Tulta päin vaan reippaasti, seuraava kerta on jo helpompi, koska tiedät, että kykjenet sen hanskaamaan :)
Oon kirjottanu jo monta viestiä ja pyyhkiny kaikki. Jos oikeesti jätän vaan vastaamatta? En kestä tätä epätietosuutta et loppuko tää kaverisuhde nyt tämmöseen. Oon tosi lapsellinen joo joo ja myös paha mieli kun mies ihan sairaan kireenä tästä mun pahasta olosta. Ei jotenki ymmärrä yhtään et miten voi näin rankoille ottaa. Herkkis kaveri ja herkkis mä.
AP
Ystäväsi nähtävästi osaa ja tietää miten sinua syyllistää, mutta tsemppiä ja älä nöyrry hänelle! Toimit oikein, jotain rajaa tuollaiselle. Tuntuu, että vaikka miten olisit asian hoitanut, hän toimisi samanlailla kuin nyt.
Tajuuthan että kaverisi tarkoitus nimenomaan onkin saada sulle SYYLLINEN olo.
Älä rypeä siinä. Lepää yön yli ja mieti sitten.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 20:45"]
Et vastaa yhtään mitään. Asia menee vain pahemmin nyt solmuun. Ota pieni hajurako ja hengähdystauko ja kasaa rauhassa itsesi.
[/quote] Tämä oli monella tavalla hyvä neuvo. Ystävällesikin tekee hyvää kokea epävarmuutta koska se saattaa aiheuttaa asioiden pohdiskelua ja oivalluksia.
Tiedoksi, ap, että kaverisi ei ole tippaakaan herkkis vaan todella vahva ja kova. Tietää tasan tarkkaan mistä narusta vetää että saa sinut tanssimaan. Ajaa häikäilemättä omia etujaan, manipuloi sinua ja miestäsi, vie sinua ja tunteitasi kuin pässiä narussa. Hänellä on 'ystävyydessänne' kaikki valta. Ette ole tasa-arvoisia. Ja siksi kyseessä ei ole oikea ystävyys eikä ehkä koskaan ole ollutkaan.
Nyt et vastaa yhtikäs mitään. Jos nyt alat myötäillä, pahoitella ja selitellä, niin kaverisi (joka, kuten 204 totesi, tietää varmasti tasan tarkalleen mitä tekee) saa tasan sen mitä haluaa eikä häikäile käyttää näitä keinoja myös jatkossa, kun haluaa käyttää muita ihmisiä hyväkseen.
Jos se kaveri nyt täällä käy ni hitto. Mutta laitan siltä tulleen superpitkän tekstarin tähän silti:
'Ootpa muuttunut ihmisenä. On sanottava vielä, että harkitse miehestäsi eroa. Olen aidosti huolissani sinusta. Se on tehnyt susta toisen persoonan ja alkaa repimään meitä erilleen. Autan sua aina ja tällainen epäkiitollisuus on suoraan sanottuna loukkaavaa. Itse en kehtaisi noin törkeästi aikuiselle huomauttaa muutamasta voileivästä, etenkin kun olet sanonut ja muutenkin ennen ollut normaalia, että ollaan kuin yhtä perhettä sun kanssa. Teit todellakin minusta huonosti käyttäytyvän eilen eikä se ole oikein. Oon sanaton. Koita koota itsesi ja hankkiutua eroon *miehen nimi*sta. Olet paras ystäväni, joten sanon vain huolesta. En ole vihainen, annan anteeksi.'
Tuli olo, että onkohan oikeasti joku vial tolla kaverilla tästä nyt viimeistään. Se antaa mulle anteeks? No hitto kiitos. Sekaset ajatukset :(
AP