Vastenmielisimmät asiat lapsikeskeisessä pikkulapsielämässä?
Sorry huono muotoilu. Jos kuitenkin ymmärsitte, hyvä.
MInulle:
- perhekerhot
- lastenvaatekutsut
- kun äidit pukeutuvat lastenvaatemerkkien vaatteisiin, kimperi-pipoihin ja me&I veluurihousuihin
- julkinen imetys
- isien kantoliinailu.
Tässä oma rujo listani, anteeksi, olen vain ihminen ja noissa kulkee rajani.
Kommentit (106)
No kun iskä tepastelee vauvan kanssa kerrostalon sisäpihalla vauva kantoliinassa, niin jotenkin se vaan pistää silmään. Mä jo pahoittelin sitä, että olen vain ihminen, ja toi menee mulla yli.
ap
Lastenkutsut ja -leikit... Argh. Sekä nykypäivän lastenohjelmat, sen sijaan Muumien tai Nalle Puhin katsominen on kivaa, ilman lasta en sitä kehtaisi tehdä :D
FTW, isä kantaa kantoliinassa vauvaa? Mitä ällöä siinä on? Outoja asioita näemmä menee sulla "yli".
Kokoa itsesi hyvä ihminen!
Lapsikeskeinen elämä on oma valintamme ja muutenkin elämämme on täynnä meidän omia valintojamme, ja olemme tietenkin mahdollisuuksien mukaan valinneet niin, ettei tällaisia inhokkeja juuri ole, mutta ylivoimaisesti kaikkein vastenmielisintä on
-asenne, että lapsikeskeisessä elämässä on jotakin pahasti pielessä tai että seolisi jotenkin outoa, ylipäätään, että toisten elämää arvostellaan, luokitellaan. Buu!
Juurikin nuo samat!
Jäi perhevalmennukseenkin osallistumatta tai siis osallistuminen jäi yhteen kertaan kun siellä oli noita kimperi äitejä ja pesupähkinä-kantoliina- kestovaippaäitejä!
Mitä vikaa isien kantoliinailussa on ? Entä julkinen imetys niin, että vauva ja tissi on liinan alla piilossa ? Itse en näe asioissa mitään pahaa, ehkä sitten ymmärrän jos minusta tulee joskus äiti.
Tv. Kaksikuisen vaavan täti
Off topic mutta miksi pesupähkinä-äidit on aina niin helvetin rumia?
:D Minä taidan ärsyttää sinua (tosin isä ei ole kantanut lasta ulkona liinassa, kotona vain. Ulkona on käyttänyt reppua.)
Minua ärsyttää se, että ei ole mitään muuta puhuttavaa kuin lapset (ei seuraa esim uutisia tai oman alansa tapahtumia jne).
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 14:42"]
No kun iskä tepastelee vauvan kanssa kerrostalon sisäpihalla vauva kantoliinassa, niin jotenkin se vaan pistää silmään. Mä jo pahoittelin sitä, että olen vain ihminen, ja toi menee mulla yli.
ap
[/quote]
Tätä itsekin vähän ihmettelen. Pikkukeskosellemme kenguruhoito oli parasta. Mutta soin sen myös isälle, enkä itse ominut kanniskelua vain itselleni.
Muutenkin jäin miettimään kysymystäsi. Lapsemme ovat jo isoja, mutta aika lapsikeskeisesti olemme eläneet, koska lapsia niin kovasti halusimme.
Mutta ehkä eniten minua kyrsii se teennäisyys, että puhutaan suureen ääneen, kuinka imetetään, lypsetään maitoa ja eletään lapsentahtisesti ja blaa blaa, mutta silti tuntuu, että se aito välittäminen katoaa kouluiässä tai viimeistään murrosiässä kyllästytään
Mua ärsyttää ihan hirveesti olla jossain sukujuhlissa jossa keskustelu on koko ajan katkeilevaa kun se miehen veljen pikkunen pirpan tuituitui sano jotaki söpöö samalla ku ruoka lentää suusta ympäriinsä
Miten ne perhekerhot sua närästää? Eihän sun sinne tartte mennä.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 14:47"]Off topic mutta miksi pesupähkinä-äidit on aina niin helvetin rumia?
[/quote] :D
Tais teillä jäädä jotain omantunnontuskia oman lapsenne hoidosta? 1v tarhaan? Pelkkää purkkiruokaa? Imettäminen ei onnistunut? Äiteys oli pettymys, lapsi ei kiinnostanutkaa? Isä ei osallistunut lapsen hoitoon?
säällitävää kun jonkun pyllyy jaksaa moiset asiat kutkuttaa, hanki vaikka elämä :)
No ei mua häiritse mikään meidän omassa elämässä, ja mitä tulee toisten kantoliinoihin tai lastenvaatekutsuihin tms. mitä ne taas mulle kuuluu? En minä ole missään tekemisissä heidän kanssaan.
Meillä on jo aikuiset lapset, mutta ihmettelin aikoinani perheitä, joissa eletään täysin lasten ehdoilla. Parisuhde ja kaikki omat tarpeet pistetään sivuun ja keskitytään vain lapsiin. Mihinkään ei mennä kahdestaan ja kaikki lomareissut suunnitellaan niin, että lapset pääsevät jukujumaasta hilahiplamaahan ja eläintarhasta jäätelömaahan. Lapsista tulee elämän keskiö ja tarkoitus, mikä on lapsille aika rankka kohtalo. Kun lapset aikuistuvat, masennutaan ja surraan, että he muuttavat pesästä. Tosin siinä vaiheessa ollaankin kenties jo uudessa suhteessa ja uusperhekuvioissa, koska oma parisuhde jäi sivuun...
Mitä vikaa on julkisessa imetyksessä? Minulla Ei ole lapsia, muttei häiritse ollenkaan. Työskentelen alueella, jolla käy paljon lapsiperheitä ja imetykselle tarkoitettuja ja sopivia tiloja on melko vähän.
Se, että vanhemmat eivät voi tehdä mitään normaalia, vaan huomio on koko ajan kiinnittynyt lapsiin. Lapset osaavat kyllä viihdyttää itseään ihan keskenään, ja jos eivät osaa niin on hyvä opetella. Mun mielestä on jotenkin epätervettä, että kaikki pyörii 100% sen kersan ympärillä.
Kantoliinoista tykkään ja imetys ja perhepeti on mielestäni jokaisen oma asia. Se kyllä ärsyttää, jos näistä paasataan liikaa.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 14:51"]
Meillä on jo aikuiset lapset, mutta ihmettelin aikoinani perheitä, joissa eletään täysin lasten ehdoilla. Parisuhde ja kaikki omat tarpeet pistetään sivuun ja keskitytään vain lapsiin. Mihinkään ei mennä kahdestaan ja kaikki lomareissut suunnitellaan niin, että lapset pääsevät jukujumaasta hilahiplamaahan ja eläintarhasta jäätelömaahan. Lapsista tulee elämän keskiö ja tarkoitus, mikä on lapsille aika rankka kohtalo. Kun lapset aikuistuvat, masennutaan ja surraan, että he muuttavat pesästä. Tosin siinä vaiheessa ollaankin kenties jo uudessa suhteessa ja uusperhekuvioissa, koska oma parisuhde jäi sivuun...
[/quote]
Me olemme eläneet erittäin lapsi- ja perhekeskeisesti, koska se on meille luontevaa. Ollaan molemmat hyvin introvertteja, rauhallisia koti-ihmisiä, ei me todellakaan kaivata mitään omia lapsettomia menoja tai mitään. Enkä minä usko että tämä johtaa mihinkään ongelmiin, jos oikeasti tämä lapsikeskeinen elämä on omasta aidosta luonteesta kumpuava valinta.
Esim. omat vanhempani ovat aina olleet ihan äärimmäisiä perhe- ja koti-ihmisiä mutta ei heille lasten lähtö pesästä mitenkään vaikeaa ole ollut. Iloisia ovat olleet oman uuden elämänvaiheen alkamisesta, kun sai siirtyä lasten kanssa kotoa nyhjöttämisestä kaksin kotona nyhjöttämiseen ;-)
Itselleni lapsiperhe-elämässä raskainta on että jotkut odottaa sosiaalisuutta, esim. että pitäisi käydä leikkipuistoissa, jutella toisten äitien kanssa, viedä lapsia kerhoihin tms. Minä en halua, enkä niitä tee, mutta tiedän että monet pitää minua ihan kummallisena kun viihdyn kotonani vaan.
Kantoliinailu?